JS lehden kolumni

Kirjoittelin Järviseudun Sanomiin kolumnin pari viikkoa sitten. Aihe puhuttaa muuallakin.

SADONKORJUUN AIKAA

Kolean ja sateisen kesän jäljiltä viljat valmistuvat myöhässä. Sateet ovat myös pehmittäneet pellot niin, että monin paikoin sato jää konevoimin korjaamatta. Viikatemiestä maa kantaa, mutta perinteistä korjuutapaa harva enää taitaa ja vielä harvempi jaksaa viikatteella niittää ohra-, kaura- ja ruishalmettaan.

Viljelijöiden pinnaa koetellaan. Moni muistelee Saarijärven Paavon sanoja. Koettelee vaan ei hylkää. Viimein ja vihdoin, viikkokausien sateiden jälkeen tuli Suomen ylle korkeapaine. Aurinkoiset ja lämpimät päivät tulivat nyt tarpeeseen. Tämän viikon aikana korjataan se mikä enää korjattavissa on.

Viikon poutajakso tuskin riittää koko sadon pelastamiseen. Viljelijät menettävät osan sadostaan määrässä ja laadussa. Rahalliset menetykset saattavat olla jopa 200 miljoonaa.
Moni viljelijä elää jo nyt ”kädestä suuhun”. Harvalla viljatilalla on vararahastoa pahan päivän varalle. Sinisten eduskuntaryhmä kantaa huolta viljelijöiden jaksamisesta ja jo tulevan kevään toukotöistä. Maata on turhaa muokata, jos ei ole varaa ostaa lannoitteita ja siemenviljaa.

Ensivuoden talousarviossa maatalouden tuloiksi arvioidaan 853 miljoonaa euroa ja menoiksi lähes 2,6 miljardia. Luonnonhaittakorvauksiin on varattu kolmelle vuodelle siirtomäärärahaa 519 miljoonaa euroa.

Satoa korjataan peltojen ohella myös metsistä. Leutojen talvien takia erityisesti pehmeimmillä paikoilla puun korjuu on hankaloitunut. Sula maa ei kanna raskaita koneita ja puun korjuut on suunniteltava huolellisesti, jotta vältytään syviltä ajourilta ja kasvavien puiden juurivaurioilta.

Olematon routa ja hankalat korjuukelit taitavat olla pienin riesa metsäteollisuudellemme. Suurempi uhka tulee EU:sta. Pari viikkoa sitten Euroopan Parlamentti äänesti meille suomalaisille elintärkeässä lulucf asiassa. Parlamentin ympäristövaliokunnan mukaan Suomi ei saisi enää lisätä metsiensä hakkuita. Vaatimus oli ja on kohtuuton, sillä metsämme kasvavat vuodessa noin 110 miljoonaa kuutiometriä, josta korjataan vain noin 60%. Vastaavasti esimerkiksi Ruotsi korjaa metsiensä vuosikasvusta noin 80% ja Ruotsi olisi saanut jatkaa samalla linjalla. Tämä oli Suomelle erittäin epäoikeudenmukainen esitys, erityisesti nyt, kun puun tarve on lisääntynyt uusien tehtaiden käynnistymisen myötä.

Äänestys oli tiukka. Meille suomalaisille parempi kanta voitti, vaikka neljä suomalaista europarlamentaarikkoa äänesti Suomen kannan vastaisesti. Se oli erittäin vastuuton ja epäisänmaallinen teko, jota asianomaiset mepit eivät voi mitenkään puolustella.

Syksy on sadonkorjuun aikaa myös meille metsästäjille. Me korjaamme omalla tavallamme ”satoa” Tapion tarhoista. Vastuullinen metsästäjä seuraa luonnon kiertoa ja kevään pentu- ja poikastuottoa. Loppukesästä tehtävillä riistakolmiolaskennoilla varmistetaan alueen riistakanta ja sen mukaan metsästysseurat asettavat jäsenilleen saaliskiintiöt. Suomen Riistakeskus seuraa hirvikannan kehitystä ja määrää kaatoluvilla millainen hirvikanta jää talvehtimaan. Kantaa on jätettävä, mutta liikaa ei saa jäädä. Ylitiheä hirvikanta vaarantaa liikenneturvallisuutta ja aiheuttaa metsissä taimituhoja.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja (S)