AHTERIT ALAS

Sain käsiini Rannikko-Pohjanmaan hirvitalousalueella 16-17.12 2017 tehdyn susien lumijälkilaskennan tiedotteen. On kuulkaas karua luettavaa!

Alue:
Rapo-Po3 käsittää Isojoki-Karijoen, Jalasjärven, Jurvan, Kauhajoen, Kurikan, Laihian, Lapväärtinseudun, Maalahdenseudun, Närpiönseudun ja Teuvan riistanhoitoyhdistykset. Laskennassa on ollut mukana myös Karvian pohjoisreunan alueet. Laskenta-alue oli noin 800 000 hehtaaria.

Laskijat:
555 metsästäjää. Jokainen käytti laskentaan aikaa noin 2 tuntia, yhteensä 1110 tuntia. Tämä tekee 139 kahdeksantuntista työpäivää. Melkoinen ”kökkä”!

Havainnot:
16-17.12 laskennassa kirjattiin yhteensä 136 jälkihavaintoa. Ahma 10, Ilves 25 ja susi 101. Seurantajaksolla 18-20.12 tehdyssä laskennassa todettiin lisäksi 3 ahma ja 62 susihavaintoa. Yhteensä jälkihavaintoja ahma 13, ilves 25 ja susi 163

21.12 tehtiin havainnosta yhteenveto. Jokainen tassuun tehty jälkimerkintä käytiin läpi, tarkastettiin aika, suunta, jälkien koko ja -määrä. Näin toimien suljettiin pois päällekkäisyydet.

Laskennan tulos:
Laskenta-aikana oli laskenta-alueella 5 ahmaa, 23 ilvestä ja 44 sutta. Susista oli laumoissa 36. Laumoja oli 5.
Sudet on laskettu rinkiin kierretyistä yksilöistä.

Muuta:
Tiedotteessa todetaan ”Tilaisuuteen kutsuttiin alueiden riistapäälliköt sekä Luken henkilökuntaa. Riistakeskuksesta ilmoitettiin, ettei Suomen Riistakeskus osallistu maastolaskentaan suurpetohavaintoihin liittyen, vaan keskittyy DNA keräämisen onnistumiseen. Lukella oli samaan aikaan Varsinais-Suomessa ilveksen pentuelaskenta menossa”

Omat johtopäätökseni:
Olen susiasiaan liittyen järjestänyt eduskunnan pikkuparlamentissa kaksi neuvottelutilaisuutta. Jälkimmäinen neuvottelu oli 9.6-17. Neuvottelussa olivat läsnä MMM:n kansliapäällikkö Husu-Kallio ja Luken pääjohtaja Walls, sekä muutamia ministeriön ja Luken viranhaltijoita. Myös Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja ja järjestön jäseniä oli paikalla.

Asialistalla oli susikantamme koko ja suurriistavirka-avun (SRVA) jatko. Metsästäjien ja Luken arviot susimääristä poikkesivat toisistaan huomattavasti. Metsästäjät arvioivat susikantamme olevan Luken antamaa arviota suurempi. Asia oli hiertänyt metsästäjien ja koiraharrastajien mieltä siinä määrin, että keväällä -17 oli jo joissakin riistanhoitoyhdistyksissä pohdittu SRVA toiminnan lopettamista.

Minä poliisina tiedän mitä tapahtuu jos poliisi ei saa eläintehtävissä metsästäjiltä virka-apua. Poliisin omat resurssit ja ammattitaito ei riitä. Se pitää reilusti myöntää. Poliisin toimintaedellytysten turvaamiseksi halusin sovitella ja neuvotella mahdollisimman maltillisesti, jotta SRVA toiminta jatkuisi vakiintuneen käytännön mukaan.

Esitin neuvotteluosapuolille kompromissina, että kun kanta-arviosta on selkeä erimielisyys, ratkaistaan asia heti syksyn ensilumien tullen laskemalla suden jäljet niin, että samassa laskenta”partiossa” on metsästäjien ja Luken edustaja. Laskentatalkoisiin osallistuvat sadat metsästäjät suorittaisivat suurimman työn etsimällä ensin laskenta-alueelta lumijäljet. Jälkien löydyttyä he kutsuisivat yhteistyöparin paikalle toteamaan, kuinka monet jäljet hangella on. Näin toimien ei enää pitäisi tulla erimielisyyttä taikka tulkintaa siitä, mikä luku laskentakaavakkeeseen laitetaan.

Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti ja pöydässä todettiin, että kun nyt ollaan näin hyvissä ajoin liikkeellä, ehtii Luken henkilöstökin suunnitella työvuoronsa niin, että asia saadaan järjestymään. Pyysin myös ilmoittamaan laskennoista minulle, koska haluaisin ainakin joissakin kohteissa olla seuraamassa toimintaa. Eräs toinenkin henkilö yhtyi toiveeseeni ja totesimme, että kun laskenta järjestetään, menemme yhdessä seuraamaan sitä. Ajan puutteen vuosi jätän tämän toisen henkilön nimen mainitsematta.

Minä odottelin syksyyn ja ihmettelin, kun ei kuulunut kutsua laskentaan. Odotteluun tuskastuneena kysyin lopulta sähköpostilla Luken pääjohtajalta, miten lumijälki laskenta-asia etenee. Sain vastauksen, jossa ei mainittu koko lumijälkilaskentaa, vaan painotettiin suden DNA näytteiden keräämistä. Viestissä todettiin myös, että seuraava suden kanta-arvio annetaan kesäkuussa -18. Että näin!

Ja hämmästelyni:
-Neuvottelussa Luke johtajansa suulla sopi yhteisestä lumijälkilaskennasta SML:n kanssa.
-Tiedotteen mukaan Rannikko-Pohjanmaan lumijälkilaskentaan oli kutsuttu alueiden riistapäälliköt ja Luken henkilökuntaa. Riistakeskuksesta oli ilmoitettu, että Riistakeskus ei osallistu maastolaskentaan ja Lukella oli samaan aikaan Varsinais-Suomessa ilveksen pentulaskenta menossa.
-Metsästäjät ja muut koiraharrastajat tekivät 139 ilmaista työpäivää. Tiedotteessa ei mainittu polttoainekuluja, eikä ajettuja kilometrejä. Jokainen metsäautoteillä ajanut ymmärtää, että ne ovat huomattavat.

Meidän viranomaisemme sivuuttivat kylmän viileästi talkoolaisten tekemän valtavan suuren työn. Pidän Suomen riistakeskuksen ja Luken toimintaa erittäin omituisena ja jopa vastuuttomana. On suorastaan ala-arvoista ohittaa ja sivuuttaa tuollainen metsästäjien ja koiraharrastajien kädenojennus yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Ojennettuun käteen sylkäistiin härskillä tavalla.

Metsä vastaa huutoon:
Kun viranomaisemme näyttävät suhtautuvan metsästäjiin ja koiraharrastajiin näin ylimielisesti, on metsästäjillä ja koiraharrastajilla oikeus toimia samalla tavalla. Tammikuussa neuvotellaan jälleen SRVA sopimusten uusimisesta. Nyt on metsästäjillä harkinnan paikka. Jatkammeko sopimuksia ja alistumme viranomaisten mielivaltaan, vai nostammeko selkämme suoraan ja ilmoitamme, että tämä oli nyt tässä.

Jos sopimuksia ei enää uusita, kohdistuu paine suoraan poliisiin. Kun yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaava poliisi ei omilla resursseillaan kykene vastaamaan talviuniltaan heräilleiden nälkäisten karhujen aiheuttamaan turvallisuusuhkaan, eivätkä vähät partiot ehdi hirvi- ja peurakolarikeikoille, on sisäministeriössä hätä kädessä.

Mitä siellä tehdään? Ensin haukutaan Hongisto, joka kehtasi olla päällepäsmärinä SRVA lakkoliikkeessä. Miten voi poliisitaustainen kansanedustaja esittää jotain noin typerää. Kun pahin tunnekuohu on mennyt ohi ja mylvintä laantunut, otetaan yhteyttä maa- ja metsätalousministeriöön ja annetaan kurkkuharjaa vuorostaan sen ministeriön väelle. Sisäministeriössä tiedostetaan, että Luken toimien valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriöön. Poliisi selvittää aika näppärästi ainakin tämän syy ja seuraus suhteen. Syy löytyy maa- ja metsätalousministeriön tontilla huseeraavasta Lukesta ja seuraus kaatuu sisäministeriön syliin. Asia ei muuksi muutu kurkkuharjaa antamalla. Ei muutu!

Jos todetaan että SRVA sopimuksia ei enää uusita, joudutaan pohtimaan, miten kansalaisten turvallisuus taataan ja miten noudatetaan eläinsuojelulakia. Lain mukaan esimerkiksi kolarissa loukkaantunut ja elinkelvottomaksi todettu eläin on vapautettava tuskistaan mahdollisimman nopeasti. Mikään laki ei kuitenkaan velvoita metsästysseura X:n kuuluvaa metsästäjää lähtemään keskellä yötä etsimään ja lopettamaan tällaista eläintä.

Siinä vaiheessa ei auttaisi muu kun ottaa lakki kouraan ja pyytää metsästäjiä neuvotteluun. Neuvottelukutsun esittäneiden kannattaisi myös olla sovittelevalla tuulella. Uhkailut saattaisivat vaan pahentaa tilannetta.

Jos näin kävisi, olisivat neuvotteluvaltit metsästäjien käsissä. Tämän enempää minun ei tarvitse metsästäjiä neuvoa 🙂

JK. Kun ensimmäinen poliisi sanoo minulle että SRVA lakkoa esittäessäsi toimit ajattelemattomasti, katson puhujaa silmiin ja sanon, Ystävä hyvä, jos minä ajaisin pillikeikkaa ja huomaisin poliisiauton renkaan tyhjenevän, minä pysäyttäisin auton ja vaihtaisin renkaan vaikka olisi kuinka kiire, sillä täydellä renkaalla voisin ajaa turvallisemmin perille saakka. Joku toinen ei vaihtaisi rengasta, vaan yrittäisi sinnitellä sillä tyhjenevällä renkaalla mahdollisimman pitkään ja ajella hissukseen ja toivoa, että pääsisi kohteeseen ilman renkaanvaihtoa.
Minun mielestäni kerta rytinä on parempi kun jatkuva kitinä. Näin rengas- ja susiasioissa. 🙂 Selvitetään susiasia nyt tänä keväänä, niin ei tarvitse saman asian kanssa joka kevät vatuloida. 😉