PUNAINEN KIRJA 2019

Sipilän hallitusohjelman sivulle 25. on kirjoitettu ”Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin

”Luonnonsuojelun taso turvataan ja lisätään luonnonsuojelutoimien paikallista hyväksyttävyyttä avoimella yhteistyöllä ja osallistuvalla päätöksenteolla. Kansallista ja kansainvälistä virkistys- ja luontomatkailua lisätään. Veteen liittyvien elinkeinojen ja osaamisen avulla (sininen biotalous) lisätään kestävää kasvua.
-Metsien ja soiden suojelua jatketaan vapaaehtoisin keinoin.
-Laaditaan metsien ja vesialueiden virkistys- ja matkailukäyttöä koskeva selvitys, joka tähtää hyvinvointivaikutusten ja niihin liittyvän liiketoiminnan kasvuun.
-Toteutetaan lohi- ja meritaimenstrategiaa Itämeren lohikantojen varmistamiseksi.
-Huolehditaan suomalaiseen elämänmuotoon kuuluvien metsästyksen ja kalastuksen mahdollisuuksista.
-Varmistetaan saimaannorpan suojelu yhdessä paikallisen väestön ja tahojen kanssa.
-Perustetaan kansallispuisto Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017.
-Arvioidaan uudelleen uhanalainen lajisto luonto- ja lintudirektiivien päivittämisen yhteydessä.
-Tehostetaan uhanalaisten kalalajien suojelua ja toimeenpannaan kalatiestrategiaa.”

Siinä suora lainaus hallitusohjelmasta, jota tämän hallituksen pitäisi noudattaa. Uskon että kansanedustajat noudattavat, taikka ainakin yrittävät noudattaa allekirjoittamaansa hallitusohjelmaa, mutta miten on eri ministeriöiden virkamiesten laita? Noudattavatko virkamiehet voimassaolevaa hallitusohjelmaa? Kas, siinäpä kysymys!

Olen antanut itseni ymmärtää, että eri ministeriöiden virkamiehillä (sukupuolesta riippumatta) on valikoiva halu toteuttaa kulloisenkin hallituksen laatimaa ohjelmaa. Ministeriöiden virkamiehet ovat viroissaan usein eläkeikään asti, mutta ministeriötä johtava poliittisella mandaatilla oleva ministeri vaihtuu vähintään neljän vuoden välein. Joskus jopa useamminkin.

Minä koen tämän pienoisena ongelmana, sillä omaa asiaansa sinnikkäästi ajava ministeriön virkamies voi esitellä asiansa ministerille aina ministerivaihdoksen jälkeen. Sinnikäs ja periksiantamaton yrittäminen palkitaan jossain vaiheessa ja asia etenee laiksi asti. Näin virkamies on saanut tahtonsa läpi ja joskus johdatelluksi tullut virkamies myös johdattelijansa tahdon.

Jos ministeriön virkamiehet vaihtuisivat hallituksen vaihtuessa, ei tällaisia pitkänsitkeitä, omaa asiaansa ajavia esittelijöitä olisi. Ei olisi myöskään vuosien varrella ministeriöihin tarttuneita ja juurtuneita toimintatapoja ja toimintakulttuuria.

Kuukausi sitten kirjoitin jutun LUKEMINEN KANNATTAA AINA. Vertasin siinä muun muassa suden ja metsäpeuran uhanalaisuutta. Susia on maapallolla satakertaisesti metsäpeuroihin verrattuna. Kuitenkin susi luokitellaan Suomessa uhanalaiseksi mutta metsäpeura vain silmällä pidettäväksi lajiksi. Minun mielestäni luokituksen pitäisi olla toisin päin.

Muistin hallitusohjelmaan tehdyn luontopolitiikkaa koskevan kirjauksen ja aloin selvittelemään, noudattaako hallitus omaa ohjelmaansa, vai onko kirjaus uhanalaisuusluokituksesta jäänyt pelkäksi sanahelinäksi. Kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa ei ole mainittu sanaakaan uhanalaisuusluokituksesta, lähdin selaamaan ympäristöministeriön sivuja. Sain retkeillä melkoisen pitkään, ennen kuin löysin maininnan uhanalaisuusarvioinnista. Totta tosiaan, tällainen hanke on meneillään, mutta perin hiljaa siitä on oltu. Minkä takia? Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä ja kaksi edellistä vuotta valiokunnan varapuheenjohtajana toimineena pidin itsestään selvänä, että tällaisista hankkeista tiedotetaan myös minua.

Itsestäänselvyydet eivät kuitenkaan näytä olevan itsestään selviä tässä asiassa. Pitkän kaivelun jälkeen löysin tätä hanketta koskevat Ympäristöministeriön laatimat viestintäohjeetkin. Ohjeen kansilehdellä lukee ”UHANALAISUUSARVIOINNIN VIESTINTÄ 2017-2018. En lähde tiedotetta enemmälti esittelemään, jokainen voi halutessaan kaivella sen ympäristöministeriön sivuilta ( jos sattuu löytämään). Ohjeissa on määritelty viestinnän päätavoitteet, kenelle viestitään, mistä ja miten viestitään sekä ilmoitettu viestinnän aikataulu.

Erityisesti aikatauluosio on mielenkiintoinen, sillä siinä todetaan, että materiaali kirjan taittoon pitää olla valmiina marraskuussa 2018. Kirja julkaistaan maaliskuussa 2019 ja erityisesti korostetaan että tietoja tuloksista ei saa julkistaa ennakkoon!.

Erikoisin kohta tässä on tuo kielto julkistaa tuloksia ennakkoon! Hallitusohjelmassa todetaan ”Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin”. Sen jälkeen puhuttiin avoimesta yhteistyöstä ja osallistuvasta päätöksenteosta. Minun mielestäni ympäristöministeriön toiminta on kaukana hallitusohjelman kirjauksesta. Tulee jälleen mieleeni harppisaksan toimintakulttuuri!

Kun lajikartoitusta tehdään yhteiskunnan varoin ja tutkitaan asioita, joilla on vaikutusta satojen tuhansien maaseudulla asuvien ihmisten elämään, pitää näitä ihmisiä kuulla ja myös kuunnella. Nyt EI kuunnella, vaan asiaa puuhataan läpi pienellä porukalla. Näissä salaseuroissa päätetään, mikä laji on uhanalainen ja mikä ei ole. Näin maaseudun edustajana hämmästelen, millä perusteella eri työryhmät on koottu. Otan esimerkiksi vaikkapa nisäkästyöryhmän kokoonpanon. (Luokittanee myös suden)

Ryhmään kuuluvat:

Heikki Henttonen Luonnonvarakeskus
Kaarina Kauhala Luonnonvarakeskus
Ilpo Kojola Luonnonvarakeskus
Eeva-Maria Kyheröinen Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskus SYKE
Janne Pitkänen Maa- ja metsätalousministeriö.

Lajien uhanalaisuuden arviointia ja seurantaa edistävän pysyvän ohjausryhmän (LAUHA) kokoonpano on seuraava:

Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö (pj)
Ulla-Maija Liukko, SYKE (siht)
Aulikki Alanen Ympäristöministeriö (varapj)
Tuula Kurikka Metsähallitus
Sirkka Hakalisto Pohjois-Karjalan ELY-keskus
Aino Jusle´n Luomus
Eija Kemppainen SYKE
Juha Siitonen Luonnonvarakeskus (varalla Esa Huhta, Raisa Mäkipää)
Katja Matveinen maa- ja metsätalousministeriö (varalla Anna Schulman)

Pysyvinä asiantuntijoina:
Penina Blankett ympäristöministeriö
Petri Ahlroth SYKE

Nämä henkilöt päättävät kerätyn tiedon perusteella mikä kunkin nisäkkään, linnun, perhosen taikka kasvin tila on. Myös suden ja metsäpeuran.

Olen huono ennustamaan, mutta ennustan silti, että suden uhanalaisuusluokitusta ei muuteta. Susihukkanen on myös seuraavat 10 vuotta Suomessa erittäin uhanalainen ja sitä suojellaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Pitkätukkaiset tytöt ja poninhäntäpojat rahtaavat sikaloista karsinaan kuolleiden sikojen ruhoja pitkin metsiä uskotellen itselleen ja toisilleen tekevänsä hyvää ja pyyteetöntä työtä luonnon ja yhteiskunnan hyväksi. Mätänevien sianruhojen haju ja maastoon valuvat eritteet eivät kiinnosta poliisia, vaikka haaskat muodostavat selvän ympäristöriskin pohjavesille.

Jokainen joka on kyennyt ilman oksentamista kävelemään luuläjien viereen tietää mistä puhun. Digikuvia katselleet eivät tiedä, sillä kuva ei haise. Nyt puhun ihan tarkoituksella hajusta enkä tuoksusta.

Siunatuksi lopuksi:

Kun Punaista kirjaa tehdään Sipilän hallituksen aikana, Sipilän hallitusohjelman mukaisesti, kysyn, minkä takia kirjan valmistuminen ja julkaisu ajoitetaan hallituksen viimeiseen toimintakuukauteen? Ajankohta ei liene sattumaa, sillä nykyinen eduskunta pitää viimeisen istuntonsa 15.3 ja jää vaalitauolle. Seuraava eduskunta valitaan vaaleilla vasta 14. 4, joten kirjan julkistamisen aikoihin sen sisältöön ei voi kukaan vaikuttaa. Ajankohta on erittäin taitavasti valittu, kun huomioi vielä sen, että kirjan tekijät ovat kieltäneet tuloksien ennakkoon julkistamisen. Minä ymmärrän asian niin, että homma yritetään pitää mahdollisimman pienen piirin tiedossa, jotta kukaan ulkopuolinen ei pääsisi vaikuttamaan luokituksiin.

Tunnustan julkisesti suivaantuneeni sen verran tästä salamyhkäisyydestä, että esitin eilen (19.2-18) maa- ja metsätalousvaliokunnan kokouksessa, että valiokunta kutsuisi kuultavaksi tätä punaista kirjaa valmistelevat ympäristöministeriön viranhaltijat. Minä haluan tietää enemmän tästä hankkeesta!

Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka! Mitä mieltä olet, noudattavatko ministeriöiden virkamiehet nykyisen hallituksen ohjelmaa? Minun mielestäni eivät noudata!