NAAKKA LIIPASIMELLE

Naakka puhuttaa. Hyvä niin.

Täällä eduskunnassa minun rooteliini kuuluvat metsästys- ja kalastusasiat ja tietenkin paljon, paljon muuta. Asioita voi edistää monella tavalla. Minä aloitan yleensä joko tekemällä asiasta kirjallisen kysymyksen, taikka suoraan talousarvioaloitteen. Molempia väheksytään ja sanotaan, että niillä ei ole mitään merkitystä, ne ovat vain julkisuuden tavoittelua.

No mielipide se on tuokin. Minä olen toista mieltä. Asiat etenevät, jos jaksaa sinnikkäästi yrittää. Ei saa antaa periksi heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Uutta matoa koukkuun, jos edellinen on jo syöty.

Olen vuosien varrella tehnyt erittäin ”harvinaisesta” ja jopa ”uhanalaisesta” naakasta kolme kirjallista kysymystä. Minä sain niillä julkisuutta. Kiitos siitä! Muistamani mukaan maakuntalehtemme mielipidepalstalla eräs nimimerkkikirjoittelija nimitteli minua naakkaedustajaksi ja kirjoitti, että eikö kansanedustajalla ole muuta tekemistä kun meuhkata naakoista. Eräs toinen, jonka nimeä en nyt ajan puutteen vuoksi tähän kirjoita, puhui ”eräästä vaalipiirin kansanedustajasta” joka lietsoo eripuraa metsästäjien ja viranomaisten välille. Hän tarkoitti silloin erittäin uhanalaisia ja ”harvinaisia” susia. Minun mielestäni niitä takkuturkkeja on riittävästi, hänen mielestään ei ole.

Karavaani kulkee, vaikka joku aina kintuille ruikkiikin. Näin se menee.

Sattuneesta syystä nakka-asia nousi keskusteluun myös maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Minun oli hyvä pärvötellä, kun asia oli tuttu. Esitin naakkaa liipasimelle ja sain valiokunnalta hyväksyviä pään nyökkäyksiä. Minulla on hyviä työkavereita! Sanon jälleen kerran, että maa- ja metsätalousvaliokunta on valiokunta ilman puoluerajoja. Siellä on hyvä henki ja yhdessä tekemisen meininki. Sain muuten johtaa tänään (9.3-18) valiokunnan kokousta!

Valiokunnan tahto on, että naakka siirretään luonnonsuojelulain piiristä metsästyslain piiriin. Kauan se kesti, mutta hyvää päätöstä jaksaa odottaa. Ensi syksynä naakan täkkäliha pöllähtää ainakin Vimpelissä ja luulen, että taitaa kuusenoksilta putoilla naakkoja muuallakin.

Muista aina takavaara-alue, äläkä koskaan ammu asutusta päin!

Alla esimerkkinä jo vuonna 2012 tekemäni kirjallinen kysymys ja ministeri Ville Niinistön vihreä vastaus:

Siitä se sitten lähti:

KIRJALLINEN KYSYMYS 347/2012 vp Reijo Hongisto /ps

Naakkojen suojelu

Eduskunnan puhemiehelle

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 38 §:ssä todetaan eläimen rauhoittamisesta seuraavaa: ”Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja. Jos jonkin nisäkkäisiin tai lintuihin kuulumattoman eläinlajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen eläinlaji asetuksella rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata.”

Mainitun lain 39 §:ssä määritellyissä rauhoittamissäännöksissä todetaan seuraavaa: ”Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden:
•tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
•pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen ja
•tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.”

Yleisesti on tiedossa, että naakat ja muut eläimet aiheuttavat jo nyt paljon erilaisia omaisuusvahinkoja, joita valtio on ympäristöministeriön päätöksen (1626/1991) mukaisesti korvannut vahinkojen kärsijöille. Vuonna 2010 alueellisille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille tuli rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista 75 hakemusta, joiden yhteenlaskettu korvaussumma oli 154 000 euroa. Pelkästään naakan aiheuttamista vahingoista viljelmille ja rehupaaleille tehtiin 17 hakemusta, joiden perusteella maksettiin korvauksia 50 700 euroa.

Yleisesti on tiedossa myös se, että naakka ei ole enää harvinainen lintu, sillä naakkaa esiintyy suuressa osassa läntistä Euraasiaa ja myös Pohjois-Afrikassa. Suomessa naakkakannat ovat vahvimpia maamme etelä-, länsi- ja itäosissa, mutta naakkojen pesiä on tavattu myös Rovaniemellä ja Kemijärvellä saakka. Suomessa arvioidaan pesivän vähintään 110 000—130 000 naakkaa.

Tämän vuoksi onkin perusteltua kysyä, onko naakka enää se luonnonsuojelulain 38 §:ssä mainittu lintu, jonka olemassaolo on käynyt uhatuksi, ja onko naakan suojelemiseen tämän lain nojalla ylipäätään enää tarvetta.

Parhaillaan on naakkojen pesintäaika, ja naakoilla on tapana rakentaa pesänsä myös asuntojen savuhormeihin. Naakka käyttää pesänsä rakennusaineena puiden oksia ja savea. Savuhormeihin ilmestyneet naakanpesät on poistettava, jotta rakennusta voidaan ylipäätään lämmittää. Pesien poistamiseen velvoittaa myös palo- ja pelastuslaki, jonka mukaan savuhormit on pidettävä esteistä ja tukoksista vapaina ja hormit on nuohottava säännöllisesti. Naakkojen pesien poistaminen on monelle ikäihmiselle lähes mahdoton tehtävä, sillä savella tiivistetty pesä on kova ja työläs purkaa ja sen purkaminen onnistuu vain ylhäältä päin. Ikäihmisten kiipeileminen rakennusten katoilla on riskialtista, eivätkä monet seniorikansalaiset edes kykene kiipeämään asuinrakennuksensa katolle.

Kiinteistöjen omistajia on ohjeistettu suojaamaan savuhormin pää esimerkiksi jollain verkolla, mutta suojaamistoimikin vaatii kiipeilemistä katoilla, ja pesinnän häiritseminen vaikkapa verkko asentamalla on ristiriidassa luonnonsuojelulain 39 §:n kanssa.

Mikäli naakan rauhoitus poistettaisiin ja naakka lisättäisiin metsästyslain muutoksella sen 5 §:ssä mainittuihin rauhoittamattomiin eläimiin, pystyttäisiin naakkojen ja naakkojen aiheuttamien vahinkojen määrää hillitsemään metsästyksellä. Metsästyksen myötä naakalle kehittyisi nopeasti luonnollinen pelko ja varovaisuus ihmistä ja ihmisasutusta kohtaan ja naakat luonnostaan hakeutuisivat etäämmälle ihmisasutuksen piiristä. Näin myös naakkojen aiheuttamat vahingot vähenisivät ja vahinkoihin kohdennetut korvausrahat voitaisiin käyttää toisaalle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen Suomessa pesivien naakkojen määrästä ja naakkojen aiheuttamista taloudellisestikin merkittävistä omaisuusvahingoista,

onko perusteltua syytä pitää naakkaa edelleen luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan rauhoitettuna uhanalaisena lintulajina tai onko naakan rauhoitus hallituksen mielestä muusta syystä enää perusteltua ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta naakan suojelustatus puretaan ja naakka siirretään lakimuutoksella metsästyslain 5 §:ssä mainittuihin rauhoittamattomiin eläimiin?

Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2012
•Reijo Hongisto /ps

……………………………….
Ministerin vastaus

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomella on pitkät perinteet lintukantojen arvioinnissa. Einari Merikallio julkaisi vuonna 1955 laajaan maalintujen linjalaskentamenetelmään perustuvan kartoituksen: Suomen lintujen levinneisyys. Luonnontieteellinen keskusmuseo on yhdessä muiden tutkimuslaitosten ja lintutieteellisten yhdistysten kanssa tehnyt jo pitkään samaan menetelmään perustuvaa Suomen lintukantojen seurantaa, joka on tarpeen arvioitaessa suojelun tasoa, lintukantojen kehitystä ja uhanalaisuutta. Lisäksi Suomessa on toteutettu kolme linnuston ns. atlas-kartoitusta, jossa linnuston levinneisyys on selvitetty lähes jokaisesta 10×10 km2:n ruudusta. Viimeisin kartoitus: Suomen lintuatlas, julkaistiin vuoden 2011 alussa. Näiden perusteella käytettävissä on aina parhain mahdollinen tieto lintukantojen suuruudesta ja myös kantojen kehityssuunnista sekä levinneisyydestä. Ympäristöministeriö rahoittaa edellä mainittua lintukantojen seurantaa ja on tukenut myös atlas-kartoitusta.

Ympäristöministeriö on kiinnittänyt huomiota naakkojen aiheuttamien vahinkojen lisääntymiseen ja myöntänyt Helsingin yliopiston Ruralia-instituutille rahoituksen hankkeeseen, jolla selvitetään naakan aiheuttamien haittojen hallintaa. Hankkeen tarkoituksena on selvittää naakan aiheuttamien vahinkojen laatua ja määrää, sekä kehittää keinoja niiden ennaltaehkäisyyn. Näiden kehittämistä edellyttää myös lintudirektiivi.

Lajin harvinaisuus tai uhanalaisuus ei pelkästään ole rauhoituksen edellytys. Naakan rauhoitus ei myöskään ole ehdoton. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, ja jokin lintudirektiivin (2009/147/ETY) 9 artiklan 1 kohdan perusteista täyttyy, voi alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myöntää hakijalle luvan poiketa naakkaa koskevista 39 ja 49 §:n rauhoitussäännöksistä. Näitä perusteita ovat muun muassa kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaaminen sekä viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estäminen. Muita tyydyttäviä ratkaisuja voivat olla tehokkaat vahinkojen ennaltaehkäisyn keinot.

Naakan rauhoituksen poistaminen tarkoittaisi sitä, että pitäisi lisätä metsästyslain muutoksella sen 5 §:ssä mainittuihin rauhoittamattomiin eläimiin. Näitäkin koskee metsästysasetuksen (170/2011) 25 a §:n mukainen pesimäaikainen rauhoitus, josta riistakeskukset voivat myöntää poikkeuksen, jos lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan edellytys on olemassa eikä muuta tyydyttävää ratkaisua löydy. Näin poikkeusluvan harkinnan perusteet ovat samat riippumatta siitä, kummanko lain perusteella se myönnetään.

Naakkakannan vähentäminen metsästämällä voi olla hankalaa. Kulttuuriympäristöjen lajina se viihtyy rakennetussa ympäristössä, jossa metsästys on kiellettyä 150 metriä lähempänä vakituista asutusta. Hyvin nopeasti ne oppivat myös varovaisiksi ja pakenevat metsästäjää turvallisempaan paikkaan, joka voi olla esimerkiksi puistikko asutuksen keskellä.

Naakan yleistymiseen on monia syitä. Se on aina osannut hyödyntää rakennusten ym. tarjoamia pesäpaikkoja. Luonnon tarjoaman ravinnon lisäksi se hyödyntää elintarvikkeiden jalostuksen ylijäämästä, turkistarhoilta ja rehuvalmistamoista sekä kaatopaikoilta löytämäänsä ravintoa. Keinot vähentää naakkakantaa on saneerata tällaiset ravintolähteet ja tehostaa kaatopaikkojen hoitoa sekä toteuttaa rakennushankkeet niin, ettei niihin jää naakoille sopivia pesäkoloja.

Luonnonsuojelulain mukaisista naakan rauhoitussäännöksistä myönnetty ja lintudirektiivin edellytykset täyttävä poikkeus ehtoineen antaa mahdollisuudet puuttua niiden aiheuttamaan akuuttiin ja paikalliseen ongelmaan. Vahinkojen korvaamiseksi maksettavat avustukset ovat myös keino selvitä niiden aiheuttamista taloudellista ja usein odottamattomistakin tappioista. Pysyvämpänä ja kestävämpänä ratkaisuna ongelmaan ympäristöministeriö pitää kuitenkin vahinkojen ennaltaehkäisyn keinojen laajaa käyttöönottoa.

Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 2012

Ympäristöministeri Ville Niinistö