SUURPETOPOLITIIKKAA

Olen seurannut mielenkiinnolla maakuntalehtemme Ilkan susiuutisointia. Lehdessä on ollut monta suurpetoihin ja nyt erityisesti susiin liittyvää juttua. Minulle mieleenpainuvin juttu oli 20.1. Tuolloin haastateltiin susiin liittyen riistapäällikkö Mikael Luomaa. Haastattelussaan Luoma totesi ”susien määrä kartoitetaan hyvässä yhteishengessä viranomaisten ja metsästäjien kesken. Hänen mukaansa susien pääluvun kiistäjiä löytyy kuitenkin aina eduskunnasta asti.
-Joku kansanedustaja haluaa tieten tahtoen epäsopua hyvälle yhteistyölle, mitä Suupohjan alueella tehdään. Se on käsittämätöntä ja vastuutonta, Luoma viittaa nimeltä mainitsemattomaan pohjalaiskansanedustajaan”.

Lehden ilmestymisen jälkeen sain kymmeniä soittoja, sähköposteja ja kehotuksia kirjoittaa riistapäällikölle vastine. Sanoin, että tiedän mitä metsästäjät ajattelevat ja tiedän myös, että ennen pitkää totuus susimäärästä tulee ilmi, sanoipa riistapäällikkö mitä tahansa. Lehtijuttujen ja kentältä saamani palautteen perusteella ennustukseni näyttää toteutuvan.

Olen tehnyt kolme naakkoihin liittyvää kirjallista kysymystä. Nyt naakka siirretään luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lintujen piiristä metsästyslain piiriin. Asetustekstiä kirjoitetaan parhaillaan.

Suurpetoihin (susi, karhu. ilves ja ahma) liittyviä kirjallisia kysymyksiä olen tehnyt 9 kpl ja pelkästään susiin liittyviä saman verran. On kuitenkin epärealistista odottaa, että petoihin kohdistuvilla kysymyksilläni olisi sama vaikutus. Naakkaan ei kohdistunut EU painetta, mutta petoihin kohdistuu. Tämän takia liikkumavara petoasiassa on huomattavasti pienempi.

Viimeisimmässä kirjallisessa kysymyksessäni pohdin suurpetojen ja metsästäjien poliisille antaman virka-avun merkitystä maamme sisäiseen turvallisuuteen. Käsitykseni mukaan jokaisella EU jäsenmaalla on oikeus huolehtia itse omasta sisäisestä turvallisuudestaan parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman, että muut jäsenvaltiot puuttuvat siihen. Näin ollen, jos Suomen viranomaiset kokevat, että suurpedoista aiheutuu uhkaa sisäiseen turvallisuuteen, on Suomella oikeus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos viranomaisemme eivät koe suurpetoja uhkaksi, ei liene myöskään tarvetta julkaista tiedotusvälineissä erilaisia varotiedotteita, eikä tarvita suurriistavirka-aputoimijoitakaan. Toistaiseksi kuitenkin varotiedotteita julkaistaan ja myös SRVA toiminta koetaan tarpeelliseksi. Minä tulkitsen asian niin, että uhka on todellinen aina kun poliisi määrää eläimen lopetettavaksi. Viimeksi Jepualla muutama päivä sitten.

Susiasiasta on tekemällä tehty turhan monimutkainen. Jonkun etu lienee kasvattaa susikantaa edelleen. Suomen riistakeskuksen myöntämät yksittäiset poistoluvat ja muutama liikenteen uhrina kuollut susi eivät muuta maakunnan susitilannetta millään tavalla.

Minun mielestäni ratkaisun avain on maa- ja metsätalousministerin kädessä. Ministerin tahtoa noudatetaan, olkoon se sitten susikannan lisääminen taikka susikannan vähentäminen. Tällä hetkellä päähallituspuolueen tahto näyttää olevan susikannan kasvattaminen.

Sinisten eduskuntaryhmä on toista mieltä. Meidän mielestämme pihasudet pitää poistaa ennen ensimmäistä ihmisuhria. Pihattonavetoissa on jo raadeltu eläimiä, jos pihasusia ei poisteta, ennustan että raatelu ei jää eläimiin.

Tässä ei enää tarvita neuvotteluja taikka palavereja, ei myöskään kansalaiskuulemisia. Nyt tarvitaan ministeritasolta nopea ja rohkea päätös, jota ministeriön alaiset viranhaltijat noudattavat. Piste.