TUULIKAAPPI TURUNEN

Perjantain (20.4) tapahtumista on kirjoiteltu paljon. Osa asiaa, osa asian vierestä. Kuten tapana on.

En ole Turusen siirtoa juuri kommentoinut, vaikka kyselijöitä on ollut paljon. Kun asiaa edelleen minulta tivataan, lienee syytä muutamalla rivillä kertoilla omat tuntemukseni tapahtuneesta.

Minun mielestäni Turunen on tehnyt oman ratkaisunsa. Siihen hänellä on ollut oikeus. Ihmiset vaihtavat työpaikkaansa, urheiluseuraansa, aviopuolisoaan, elämänkumppaniaan, autoaan ja kaikkea muuta, paitsi ei Turun sinappia.

En vähättele edustajakollegan siirtymistä toiseen puolueeseen rinnastamalla sitä sinappiin. En toki. Kerron vain miltä minusta tuntuu. Ei tunnu miltään.

Asiassa ei minun mielestäni ole mitään dramaattista, järisyttävää, melankolista taikka muuta ihmeellistä. Näin vaan kävi ja se siitä.

Olen tuntenut edustaja Turusen noin 7 vuotta. Turusen siirtyminen kokoomukseen ei yllättänyt. Ajatteleisin toisin, jos Turunen olisi siirtynyt vaikka Vasemmistoliitton taikka vihreisiin.

Miksi Turunen vaihtoi puoluettaan juuri nyt? Tähän kysymykseen osaavat vastata vain Turunen itse ja kokoomuksen sisäpiiri. Minä en tiedä, vaan luulen.

Minä luulen, että tunnusteluja siirtymisestä on tehty jo pitemmän aikaa. Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Turunen on itse pohtinut asiaa jo viime kesästä lähtien. Kyse ei siis ollut hetken päähänpistosta.

Kun Turunen on päätynyt koputtamaan kokoomuksen ovelle, on ovi avattu ja Turunen on kutsuttu tuulikaappiin. Asiaa on hauduteltu kokoomuksen sisäpiirissä ja Turusta seisotettu tuulikaapissa. On ollut ikään kuin ostajan markkinat. Turunen on kaupitellut itseään.

Turusen tähtäin on seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sinisistä sihtaamalla osumatodennäköisyys ei hänen mielestään olisi niin hyvä kun kokoomuksen täsmäaseella. Turunen laski kylmän viileästi mahdollisuuksiensa paranevan siirtymisen myötä. Kyse on mahdollisuuksista, ei ideologiasta taikka sitoutumisesta sinisten puolueohjelmaan, jota Turunen on ollut itse tekemässä.

Jos minä olisin viime kesänä ajatellut samalla tavalla, ei minun olisi kannattanut lähteä Perussuomalaisista mihinkään. Minulle edustajavaltakirjaa tärkeämpiä ovat arvot ja tapa toimia.

Politiikan sattumuksia kuvataan usein sanoilla ”sauna palaa”. Kuvaus on osuva, sillä yleensä saunan palaessa kiirettä piisaa ja saatetaan puhua kovaa. Tunteet ovat pinnassa. Minkä takia juuri meidän sauna.

Täällä eduskunnassa saunapaloja sattuu tavan takaa. Viikko sitten savusi kokoomuksen sauna ja kekäleitä siivotaan vieläkin. Asia sai julkisuutta ja jotta julkisuus saadaan pois oman saunan palosta, tuikataan tuleen naapurin kylpylä. Saadaan olla edes hetki rauhassa.

Kokoomuksen taktikot muistivat tuulikaapissa odottelevan Turusen ja kutsuivat hänet näyttävästi sisälle vallan kammareihin. Saunapalon ja Harkimon sijaan parrasvaloissa seisoikin Turunen. Media seurasi Turusta ja saunapalo unohtui. Näin Turusen siirto saatiin suoritettua mahdollisimman näyttävästi ja juuri oikealla hetkellä.

Turunen toimi harhauttajana kokoomuksen manööverissä.

Politiikan keväästä tulee mielenkiintoinen. Ennustan saunapaloja, taikka ainakin kytöjä myös pääministeripuolueessa. Väyrynen venkuloi ja Kärnä kärhämöi, eikä suostu sovinnolla luovuttamaan jakarandajakkaraa puolueensa kunniapuheenjohtajalle.

Aika näyttää miten kansakunnan käy.