VIRANOMAINEN – UHKA VAI MAHDOLLISUUS ?

28.4 Aamulehti uutisoi: ”Poliisin tiedonsaanti radikalisoituneista vangeista heikkeni yllättäen merkittävästi – Lain tulkinta muuttui.

Uusi laintulkinta vei vankiloilta oikeuden kertoa oma-aloitteisesti vankien radikalisoitumisesta poliisille. Ministeriön työryhmä aloitti lain selkiyttämisen”

Jutussa ei mainittu, kuka lakia näin tulkitsee ja mistä syystä. Todetaan vain että ”lain tulkinta muuttui.”

Suomessa ei ole kovin montaa sellaista henkilöä joiden ”tulkinnan” perusteella viranomaiset muuttavat käytäntöjään. Tällaiset lain tulkitsijat voidaan laskea yhden käden sormilla.

Itse laki ei ole muuttunut, vaan lain tulkinta. Minkä takia lain tulkinta muuttui? Kun pykälät ja tunnusmerkistöt ovat pysyneet samoina, mikä aiheutti uuden tulkinnan? On monta avointa kysymystä.

Jutussa kerrotaan myös helmikuun lopussa päättyneestä, puolitoista vuotta kestäneestä Rikosseuraamusviraston radikalisoitumisen tunnistamisprojektista, jonka yhteydessä havaittiin 112 radikalisoitunutta vankia. En tiedä vaan oletan, että osa radikalisoituneista on ulkomailta Suomeen tulleita ja osa suomalaisia. Yhtä kaikki. Minun mielestäni kyse on erittäin vaarallisista henkilöistä.

Radikalisoituneita voi olla enemmänkin, sillä välttämättä kaikkia ei ole tunnistettu. Tunnistaminen on sitä vaikeampaa, mitä vähäisempää on tietojen vaihto viranomaisten välillä.

Kevään – 15 hallitusneuvotteluissa johdin sisäisen turvallisuuden työryhmää. Työryhmässä keskusteltiin myös viranomaistemme vajavaisesta yhteistyöstä. Eri viranomaisilla on kansalaisista tietoa, mutta tieto ei kulje riittävän nopeasti ja riittävässä laajuudessa viranomaisten välillä. Mitä huonommin tieto kulkee, sitä huonommat mahdollisuudet viranomaisilla on reagoida ennakolta ja estää mahdollisten oikeudenloukkausten syntyminen. Ennalta estäminen on kaikkien etu – myös itsetuhoista rikosta suunnittelevan.

Hallitusneuvotteluissa päätettiin kaikin tavoin helpottaa viranomaisten keskinäistä tiedonsaantia ja parantaa heidän toimintavalmiuttaan ja samalla meidän kaikkien turvallisuutta.

Tiedonsaantia piti helpottaa, ei vaikeuttaa. Joku tulkitsee lakia nyt omalla tavallaan ja saattaa tulkinnoillaan jopa vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kumpi on yhteiskunnan kannalta tärkeämpi, jonkun yksittäisen vangin oikeus yksityisyyteensä, vai ympäröivän yhteiskunnan oikeus saada tietoa tämän vangin aikeista.

Nyt oikeusoppinut tuhahtaa ja toteaa, että lakia ei tulkita hallitusohjelmien mukaan. Lain laatijoilla ei ole oikeutta puuttua lain soveltamiseen. Tuhahtele vaan, mutta lain tulkintojen muuttumisellekin pitää löytyä kestävä peruste.

Yhteiskunta ei toimi jonkun yksittäisen henkilön mielialojen ja tulkintojen mukaan. Koko yhteiskuntaan vaikuttavilla tulkinnoilla on oltava selkeät ja kestävät perusteet. Ne pitää kertoa kansalaisille.

Perusteista puheenollen, millainen tulkinta tehdään lääkärin oikeudesta/velvollisuudesta ilmoittaa ampuma-aseen hallussapitoluvan omaavasta potilaastaan poliisille?

Minun tiedossani on monta syntyperäistä Suomen kansalaista, joilta poliisi on perunut ampuma-aseen hallussapitoluvat lääkärin ilmoituksen perusteella. Kysymys ei ole ollut ainakaan radikalisoituneista henkilöistä.

Onko lääkäri tehnyt oikein vai väärin? Miten tämä tulkitaan? Voiko Suomessa ihmisellä olla syntyperänsä perusteella erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia? Kumpi muodostaa suuremman uhan yhteiskunnalle, lakeja noudattava ja metsästystä harrastava kantasuomalainen, vai maahamme muuttanut ja täällä lakien rikkomisista vankilatuomion saanut radikalisoituva ulkomaalainen?

Toisesta saa näköjään siirtää tietoa ja toisesta ei saa.

Suojeleeko viranomainen suomalaista, vai alkaako viranomaisistamme ja viranomaistemme laintulkinnoista muodostua uhka tavallisille kansalaisille?