MAATALOUSTUOTTAJAN HÄTÄHUUTO

Puhelin on soinut tiheään. Nyt on kuule Reijo hätä käres – ei trenkää mennä pellolle puimaan. Elukoollekaan ei riitä rehua syötäväksi. Hätä tuloo talaven päälle. On paree panna karija pois kitumasta.

Tehkää ny jumalan tähäre siellä eruskunnassa jotaki, taikka meiltä loppuu leipä. Ei oo enää pelimerkkijä joilla ostella rehuja, kun entisekki pitääs maksaa pois.

Siinäpä tyypilliset soittajan terveiset. Mitä tuollaisiin sanomisiin osaa edustaja sanoa? Eipä juuri mitään muuta, kun yrittää lohduttaa ja vakuuttaa, että ei se elämä nyt tähän satokauteen taikka syksyyn kaadu. Ei kaadu, jos sen ei anneta kaatua.

Tiedän tuskastuttavan hyvin maataloustuottajien ahdingon. Moni ymmärtämätön kadehtii tuottajia, jotka heidän mielestään elävät pelkillä tuilla. Kadehtijoilla ei ole harmaata aavistustakaan tuottajien tilanteesta. Jos olisi, ymmärtäisivät olla hiljaa.

Minun mielestäni kyse ei enää ole yhden ammattikunnan ahdingosta, vaan kyse on koko kansan selviämisestä. Juuri niin, selviämisestä!

Minä katselen asiaa myös huoltovarmuuden kannalta. Minulle on päivän selvää, että meidän on kyettävä kaikissa olosuhteissa ruokkimaan yli 5 miljoonaa ihmistä. Se ei onnistu, jos emme kykene tuottamaan peruselintarvikkeita omassa maassa. Muiden hyväntahtoisuuteen ja apuun minä en Isänmaan asiaa laske.

Ennen oli pahanpäivän varalle varmuusvarastoja. Ne varastot on nyt syöty ja myöty. Ei ole jemmassa jyviä, jos pelloilta ei uusia saada. Jos kansa ei saa syödäkseen, ei se kykene myöskään puolustautumaan, jos kriisi iskee.

Vuosi sitten satoi liikaa ja me menetimme osan sadosta. Tänä kesänä oli liian kuivaa ja kävi samalla tavalla. Kahden vuoden kato koettelee koko kansakuntaa.

Moni viljelijä osti keväällä lannoitteet ja siemenet lainarahalla, kun ei saanut edelliseltä satokaudelta tuloja. Nyt ne lainat pitää maksaa, mutta kuivuus vei tulot.

Hallitus kokoontuu pikapuoliin budjettiriiheensä. Valtiovarainministerin vastuu on raskas. Velkaa ei saisi ottaa, mutta jotenkin pitää maan asiat hoitaa.

Tehkää ny jumalan tähäre siellä eruskunnassa jotaki”. Tähän huutoon on vastattava. Se on meidän kansaa edustavien velvollisuus. Erityinen velvollisuus on hallituspuolueilla, mutta samassa veneessä soutavat myös opposition edustajat.

Esitän ministeri Orpolle, että kireästä taloustilanteesta huolimatta nyt nostetaan alkutuotannon asia pöytään. Ruoantuotanto on turvattava vaikka lainarahalla. Maatalousyrittäjille on nopeasti kasattava oma erillinen tukipaketti, jolla turvataan ruoantuotanto myös tulevina vuosina.

Meillä ei ole varaa menettää omaa viljan, maidon, lihan ja siipikarjantuotantoamme. Vienti vetää ja suomalaisia tavaroita ostetaan ulkomailla. Jos tavaroiden tekijöiltä loppuu leipä, loppuu tavarat ja vienti.

Armeija marssii vatsallaan ja samalla tavalla ”marssivat” kaikki muukin tässä yhteiskunnassa.