KENRAALIN KIRJA

Ansioitunut ja kokenut sotilas, neljän leijonan kenraali Gustav Hägglund julkaisi kirjan. Kenraali kirjoitti viimeisestä iltahuudosta. Se on sotilaalta kovaa puhetta ja tässä tapauksessa tekstiä.

En ole kirjaa lukenut, joten en lähde sitä enemmälti kommentoimaan, nostan esille vain julkisuudessakin olleet kenraalin kommentit Suomen mahdollisesta Nato -jäsenyydestä. Nostan, koska olen itsekin asiaa aprikoinut ja siitä kirjoittanut.

Lyhyesti sanottuna – olen kenraalin kanssa täsmälleen samaa mieltä. Minut tuntevat tietävät Nato -kantani. Olen sen ilmoittanut edellisten eduskuntavaalien kyselyissä. Sanoin silloin ja sanon nyt, että tässä tilanteessa Suomen ei kannata liittyä Natoon, mutta varauma pitää säilyttää.

Varauma tarkoittaa poliittisen päätöksentekokyvyn ja -halun lisäksi myös sitä, että meillä on yhteistyöhön työkalut. Tarkoitan aseita. Aseet ovat sotilaan työkaluja.

Minä miellän Suomen Nato-option eräänlaiseksi poliittisen pelin kiikkulaudaksi, taikka tasapainovälineeksi.

Luulen, että itäinen Naapurimme on todennut saman. Halusipa se sitä taikka ei. Me emme mahda mitään maantieteelliselle asemallemme. Joskus se on etu, joskus haitta. Miltä kannalta asioita sitten kuutioikaan.

Tässä Nato -asiassa maantieteellinen asemamme saattaa olla jopa etu. Olemme sananmukaisesti itäisen Naapurimme iholla. Tähän saakka Suomi on ollut iholla varsin neutraali – ei ole ollut aihetta, taikka syytä ärsyttää. Jokainen järkevä suomalainen toivoo, että ärsytyksen aiheita ei tule myöskään jatkossa. Meidän poliitikkojen työ on pitää ärsytykset aisoissa. Se on Isänmaan etu.

Toivon, että itäisessä Naapurissamme ajatellaan samoin. Ei ole Naapurimmekaan etu, jos ihoa alkaa kirvellä. Kirvelyä ilmaantuu kun meitä ärsytetään taikka raaputetaan. Muutama vuosi sitten Suomea ärsytettiin lentelemällä maamme ilmatilassa. Suomi ärtyi ja teki selväksi, että ilmatilaamme ei loukata. Jos muistan oikein, silloin lisääntyivät myös Nato -puheet. Ärsytys loppui yhtä nopeasti kun oli alkanutkin ja nyt jo puhutaan naapureiden välillä avoimesti lentokoneiden toisiotutkien käytöstä.

Ihon lievä punotus hoidettiin kuntoon ja hyvä yhteistyö jatkuu.

Jos Suomi ilmoittaisi, että me emme tule liittymään Natoon, voisi naapurimme raaputella meitä mielensä mukaan, jopa ihan verille asti. Laastaria tarvittaisiin, eikä sitä saataisi Natosta.

Pidän erittäin todennäköisenä, että raaputtaminen alkaisi myös, jos Suomi ilmoittaisi liittyvänsä Natoon. Silloin koeteltaisiin miten luja liitto on. Väitän, että verinaarmuja tulisi myös siinä tapauksessa. Silloin laastaria ehkä tulisi Natosta, mutta olisivatko vammat jo niin pahat, että niitä ei laastarilla paikata. Mene ja tiedä.

Edellä peilailin Nato -jäsenyyttä Venäjää vasten. Pitää muistaa, että Nato operoi jatkuvasti myös Lähi-Idässä. Sotilasliiton jäsenenä Suomalaisia joukkoja marssisi etelän auringon alla. Tällaisella toiminnalla voisi olla heijastevaikutuksia myös Suomen maaperälle. Esimerkkejä on Euroopasta.

Vanhaa sotilassanontaa lainaten ”ei ole viisasta vetää tulta ylleen”.

Olen edelleen sitä mieltä, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa Nato ei ole Suomen etu, vaan pikemminkin rasite. Jos poliittinen ilmapiiri Itämerenaltaan ympärillä kiristyy, harkitsen asiaa uudemman kerran.