KIRJALLINEN KYSYMYS LUKEN TIEDOTTAMISESTA

LUONNONVARAKESKUKSEN TOIMINNAN AVOIMMUUS

Luonnonvarakeskus (Luke) ja edeltäjänsä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) ovat vuosikausia keränneet korvauksetta metsästäjiltä tietoja riistakannoista (riistakolmiolaskelmat) ja pyytäneet havaintoja ja näytteitä myös maasuurpedoista. Jälkihavaintojen lisäksi Luke on pyytänyt metsästäjiä keräämään myös suden ulosteita tutkimustarkoituksiin.

Rktl:lle ja Lukelle tutkimustarkoituksiin luovuttamansa tiedon vastineeksi metsästäjät ovat odottaneet saavansa palautetta kerätystä ja analysoidusta tiedosta. Erityisen kiinnostuneita on oltu susien määrästä, sillä niin sanottuun ”Tassu” -rekisteriin syötetyt jälkihavainnot eivät ole kaikkien mielestä näkyneet syötetyssä muodossa. On herännyt epäily, että tutkijat ovat ilmoittaneet susien määrän todellista määrää pienemmäksi.

Kanta-arvioissaan Luke korostaa susilaumojen määrää ja kehitystä, mutta kansalaisten tekemistä kyselyistä huolimatta heille ei ole avoimesti kerrottu, millä periaatteella laumojen määrä- ja kehitys lasketaan ja arvioidaan. Epäselväksi on myös jäänyt, kuka tekee kanta-arvion ja mihin lukuihin arvio perustuu. Kaikkein oleellisin on tieto siitä, kuka on vastuussa kanta-arviosta ja mihin saakka vastuu ulottuu.

Myös ilveslaskennat aiheuttivat aikanaan kiistaa tutkijoiden ja metsästäjien väillä. Asiaa selvitettiin ja lopuksi tuli ilmi, että Luke (Rktl) oli vähentänyt ilmoitetuista havainnoista 30%. Toimitaanko myös suden osalta samalla tavalla? Jos toimitaan, kuka on vastuussa väärästä kanta-arviosta? Saamani tiedon mukaan eräässä jälkilaskennassa metsästäjä ja Luken kenttähenkilö liikkuivat samalla autolla, keräten jälkihavainnot lumelta. Havainnot kirjattuaan he olivat vielä autosta lähtiessään yhtä mieltä alueella havaittujen susien määrästä, mutta myöhemmin Tassu-rekisteriin Luken merkitsemä susien määrä oli vähentynyt useilla yksilöillä. Mitä tämä kertoo Luken toimintatavoista ja luotettavuudesta?

Havaintoja kirjaaville metsästäjille ei myöskään ole avoimesti kerrottu, että yksittäisten susien havainnoilla ei ole paljoakaan merkitystä. Jotta havainnolla on Luken mukaan merkitystä kanta- ja lauma-arvioon, tarvitaan tietoja pennuista ja useista yksilöistä yhtä aikaa. Mielestäni tämä on mahdoton tehtävä lumettomana aikana ja suuressa osaa Suomea.

Luken luotettavuudesta ja toimintatavoista on keskusteltu vilkkaasti sosiaalisessa mediassa. Keskustelijat ovat jyrkin sanoin arvostelleet Luken toimintaa ja tuominneet sen salamyhkäiseksi. Moni sanoo suoraan, että ei enää luota Luken toimintaan, eikä halua edesauttaa tutkimuslaitoksen toimintaa millään tavalla.

Kansalaisten huoli on kantautunut myös kansanedustajien korviin. Olen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä osallistunut tilaisuuteen, jossa valiokunta tapasi Luken johtoa ja tutkijoita. Luken toiminnasta ja erityisesti toiminnan avoimuudesta keskusteltiin ja tuolloin ainakin minulle jäi vaikutelma, että Luken johto oli tiedostanut ongelman ja metsästäjien osoittaman luottamusvajeen ja lupasi muuttaa toimintaansa avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi lisäämällä tiedottamista.

Lupauksista huolimatta Luken toimintatapa ei näytä muuttuneen. Esimerkkinä Luken ”avoimemmasta” toiminnasta on 8.10-18 Seinäjoella järjestetty tiedotustilaisuus läntisen Suomen susipannoituksista.

Kutsussa todettiin, että media on tervetullut tilaisuuteen. Siis vain media. Ohjelmassa kerrottiin, että tilaisuuden avaa viranomaispalveluiden ohjelmapäällikkö Sirpa Thessler.

Tilaisuuteen osallistuvia pyydettiin ilmoittautumaan sähköpostilla 4.10 mennessä Luken viestinnän erityisasiantuntija Sinikka Jortikalle.

Kysyin 5.10 Jortikalle osoittamassani sähköpostissa ”kutsu oli toimittajille mutta rohkenen tiedustella, onko kansanedustaja tervetullut tilaisuuteen”. Jortikka vastasi sähköpostiviestillä kysymykseeni ”Olemme saaneet muutamia kyselyjä tilaisuuteen osallistumisesta myös muilta kuin median edustajilta. Pidämme tilaisuuden vain medialle kohdennettuna. Tarjoamme teille mahdollisuutta seurata tiedotustilaisuutta striimin kautta”.

Kyseessä on viranomaisen järjestämä tiedotustilaisuus, joten pohdin vastauksen luettuani, voiko julkista valtaa käyttävä viranomainen rajata tiedotustilaisuuteen osallistuvat ja estää samalla alueen kansanedustajan pääsyn tilaisuuteen.

Jos Luken menettely on voimassa olevan lain ja asetuksen mukainen, kysyn, toteuttaako se Luken johdon kansanedustajille lupaamaa avoimempaa ja laajempaa tiedotustapaa.

Lukelle on myönnetty 300 000 euroa läntisessä Suomessa tapahtuvaa susitutkimusta varten. Tutkimuksen yhteydessä susia otetaan kiinni ja ne pannoitetaan. Voimassa olevan metsästyslain mukaan susia saa ottaa kiinni vain maan taikka metsästysoikeuden omistajan luvalla. Ilman lupaa toisen maalla ei saa susien kulkuun puuttua millään tavalla.

Luken tiedotuspolitiikan seurauksena moni metsästysoikeuden omaava on ilmoittanut kieltävänsä kaikenlaisen susitutkimuksen maillaan. Jos ja kun näin käy, ei tutkimusta voida jatkaa ja tuo 300 000 euroa voidaan siirtomäärärahana kohdentaa vaikkapa petovahinkojen korvaamiseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27§:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Pitääkö asiassa vastuullinen valtioneuvoston jäsen Luonnonvarakeskuksen tiedotustoimintaa asiallisena ja avoimena, voiko Luonnonvarakeskus kieltää kansanedustajan osallistumisen Luonnonvarakeskuksen järjestämiin tilaisuuksiin ja mihin toimiin em. valtioneuvoston jäsen ryhtyy palauttaakseen pahasti säröilleen luottamuksen metsästäjien ja Luonnonvarakeskuksen välille?