NOKKA KOHTI MALMEJA – TÄÄLTÄ TULEE KAIVOSYHTIÖ

Nykyinen kaivoslakimme on täysi susi, sillä nyt hyöty uusiutumattomista luonnonvaroistamme valuu ulkomaisten kaivosyhtiöiden taskuun. Malmit voi louhia maaperästä vain kerran. Se ei uusiudu. Kun kaivinkoneen kauha kouraisee malmin maasta niin kuoppa vain jää. Me emme saa enää tyytyä vain välillisiin hyötyihin ja kuoppien katseluun, vaan kaivostoiminnan tuotot pitää jakaa suomalaisten ja kaivosyhtiöiden välillä oikeudenmukaisemmin. Luonnonvarojen hyödyntämisestä saatavien tuottojen pitää hyödyttää nykyistä enemmän Suomea ja suomalaisia.

Lähes kaikki Suomessa toimivat kaivokset ovat nyt ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden omistuksessa. Tähän on saatava muutos. Meidän pitää perustaa oma, vastuullisesti kaivostoimintaa hoitava valtionyhtiö. Ellei siihen ole täyttä mahdollisuutta, niin tulee perustaa globaalin toimijan kanssa yhteisyritys – kaivosartelli. En ymmärrä minkä takia me annamme uusiutumattomat luonnonvaramme lähes ilmaiseksi muiden hyödynnettäväksi – ymmärrätkö Sinä?

Valtauksia 1700-luvun tyyliin

Heti kärkeen on päivitettävä valtausjärjestelmämme. Nyt saat etsiä malmia melkein missä tahansa, kunhan pysyt poissa naapurisi pihalta ja hautausmaalta. Malmiesiintymä kuuluu alueen ensimmäisenä varanneelle. Onneksi puolustusvoimien alueet on sentään ymmärretty pyhittää tältä touhulta. Muualla valtio omistaa esiintymät ja antaa korvausta vastaan luvan hyödyntää luonnonvarojaan, mutta Suomessa noudatetaan vieläkin tätä ikiaikaista ”ensimmäinen löytäjä saa pitää” –periaatetta. Kuka vaan voi tulla maitamme kaivelemaan ja ottaa löytyvien malmien hyödyt omaan taskuunsa. Kuulostaako reilulta?

Laariin ropisee – vai ropiseeko?

Suomessa maanomistaja saa louhintakorvausta 50 euroa hehtaarilta sekä vuosittain 0,15 prosenttia hyödynnetyn malmin arvosta. Surkea sopimus, vaikkakin tyhjää parempi. Kaiken kukkuraksi voi kaivosyhtiö luikerrella tästä korvauksesta eroon hankkimalla maat omaan omistukseensa. Arvatkaa, onko näin yleensä käynyt? Muualla maailmassa kaivosyhtiöt maksavat yleisesti rojalteja eli käyttöoikeuskorvauksia. Kehittyneissä rojaltijärjestelmissä korvaukset on tyypillisesti sidottu malmien arvoon tai niistä saatuihin tuottoihin. Tämä rojalti voi olla esimerkiksi 5 prosenttia malmin nettotuotosta. Se on jo rahan rytinää.

Entäpä sitten verotus? Monissa maissa on päädytty rojalteihin, kaivosveroon tai näiden yhdistelmään, mikä hillitsee myös kaivosyhtiöiden verovälttelyä. Myös tässä asiassa Suomi on eri linjoilla, sillä meillä ei ole erillistä kaivosveroa. Normaalia yritysveroa sitten vältelläänkin kahta innokkaammin. Finnwatchin mukaan Suomi menetti kaivosyhtiöiden verosuunnittelun vuoksi vähintään 49 miljoonan euron verotulot vuosina 2011–2014. Minun mielestäni Suomi luovuttaa luonnonvaransa liian halvalla. Me hyötyisimme paljon enemmän kaivostoiminnasta, jos vaatisimme kaivostoimintaa harjoittavilta yrityksiltä nykyistä korkeamman käyttöoikeuskorvauksen. Korvaus jaettaisiin valtion, paikallisyhteisön ja maanomistajan kesken. Lisäksi verotusta tulisi uudistaa verovälttelyn vähentämiseksi.

Ei toista Talvivaaraa

Talvivaaran kaivoksen ympäristötuhojen lasku kaatui veronmaksajien niskaan. Tämä ei saa toistua. Mahdollisten ympäristövahinkojen sekä kaivoksen sulkemisen ja jälkihoidon kulut kuuluvat kokonaisuudessaan kaivosyhtiön maksettavaksi. Nykyinen vastuujärjestely ei toimi. Jatkossa tarvittavat varat tulee kerätä etukäteen rahastoon, josta ne otetaan käyttöön mahdollisten ympäristövahinkojen korjaamiseksi samalla tavalla kuin ydinjätehuollossa on jo vuosikymmenet toimittu. Siellä kerätään varat, jotka tarvitaan myöhemmin tarvitaan ydinjätteistä huolehtimiseen. Vastaavanlainen ratkaisu tarvitaan myös kaivostoimintaan.