KAUTOKEINOSTA KERTSHINSALMELLE….

… MAINILAN KAUTTA

Pari viikkoa sitten Naton ja kumppanuusmaiden joukot harjoittelivat Norjassa. Mukana oli myös suomalaisia sotilaita.

Sotaharjoitukset poikivat yleensä kaikenlaisia lieveilmiöitä. Pääsääntö näkyy olevan, että kun Nato harjoittelee, Venäjä reagoi ja päin vastoin. Reagointitavat vaihtelevat.

Tällä kertaa pistimen kärkeen tarttui lentoliikenteelle ja miksei maajoukoillekin tärkeä GPS signaali. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan GPS singaalia olisi häiritty Suomen Lapissa.

Syyttävä sormi sojottaa itään. Monet arvelevat, että veli venäläinen oli suivaantunut Naton joukkojen harjoituksesta ja osoittanut suivaantumisensa konkreettisella toimella.

Suivaantumisen ymmärtää – onhan se ihan tavanomaista puolin ja toisin – mutta tuota konkreettista tointa en ainakaan minä ymmärrä. Häirintä vaaransi lentoliikennettä ja konkreettinen vaarantaminen on aina kovempi juttu, kun pelkät puheet.

”Venäjä kiistää syytöksen, että se olisi tarkoituksellisesti häirinnyt Suomen GPS -signaalia Naton sotaharjoituksen aikana” (Ilkka 12.11.2018). Jos kyseessä ei ollut tarkoituksellinen häirintä, silloin puhutaan vahingosta. Kuinka moni uskoo vahinkoon? En minä ainakaan.

Venäläiset sotilaat ovat ammattilaisia. Ammattilainen toimii ammattilaisen tavoin ja toteuttaa saamansa käskyn. Ammattilainen ei tee vahingossa yhtään mitään – ei ainakaan puolueettoman maan ilmatilaan kohdistuvaa häirintää.

Toiminta oli tarkkaan harkittu ja operaatioon oli lupa korkealta taholta.

Miksi temppu tehtiin? Siitä ollaan montaa mieltä.

Minä arvelen venäläisten näpäyttäneen Naton joukkoja. Toinen syy voi olla se pikkupoikien käyttämä: ota keppi ja työnnä se muurahaispesään. Pyöräytä kerran ja katso mitä tapahtuu.

Venäjä ei toimi pikkupoikien tavoin, vaikka toiminta saattaa joskus siltä näyttää. Minun tulkintani mukaan Venäjä testasi erityisesti Suomen suhtautumista ilmatilansa häirintään. Huomaako Suomi ja jos huomaa – miten reagoi. Annetaanko olla, vai nostetaanko asia esille? Jos nostetaan esille – miten reagoi Suomen kansa? Onko näillä manöövereillä vaikutusta puolustustahtoon?

Perinteiseen tapaan Venäjä kiistää häirinneensä ja vaatii todisteita. Vaatimuksen esittäessään Venäjä tietää, että todisteita ei tule. Jos tulisi, paljastaisivat häirinnän todenneet, millä tavalla paljastus tehtiin ja avaisivat näin omaa puolustustaan. Sinut on nähty, mutta me emme kerro kuka näki ja mitä laitteita hän käytti avukseen.

26.11.1939 Mainilan pellolla räjähtelivät kranaatit. Silloinen Neuvostoliitto syytti sotahullujen suomalaisten ampuneen tykillä Neuvostoliiton puolelle. Se riitti Neuvostoliittolaisille sotilaille syyksi hyökätä Suomeen.

Jälkeenpäin itänaapuri myönsi lavastuksen.

Päivälleen 79 vuotta myöhemmin paloi venäläinen ruuti Kertshinsalmessa. Myös meriliikenteen sääntöjä rikottiin, kun venäläinen aseistettu sota-alus törmäsi ukrainalaiseen hinaajaan. Törmäyksestä julkaistun videomateriaalin perusteella teko oli tahallinen. Suurempi alus tuuppasi huomattavasti pienempää alusta.

Kun vesillä ”tuupitaan”, on kyse aina vakavasta asiasta. Samalla tavalla, kun lentoliikenteen häirinnässäkin. Molemmilla teoilla vaarannettiin konkreettisesti ihmishenkiä.

”Tuuppimisen” jälkeen venäläiset erikoissotilaat miehittivät Ukrainan alukset ja kuljettivat ne venäläiseen satamaan. Alusten miehistöt suljettiin säilöön ja 27.11 TV uutiset näyttivät ukrainalaisten merimiesten tunnustukset. Venäjä pelaa kovilla panoksilla.

En ota kantaa tunnustusten aitouteen. Jokainen kuvanauhan nähnyt saa muodostaa mielipiteensä siitä, puhuivatko selkä seinää vasten olleet ukrainalaiset omasta tahdostaan, vai pakotettiinko heidät puhumaan.

Mainilassa lavastus johti talvisotaan, aika näyttää mihin Kertshinsalmen tapahtumat johtavat. Tässä vaiheessa ei näytä hyvältä.

”Se sitä on kovaa kulukemaan – salamasotaa kun on! -Väinö Linna