LINJA-AUTOSSA ON TUNNELMAA

 

MTV:n uutiset kertoivat, että eilen (4.12) oli Loimaalla linja-auton matkustaja hyökännyt kuljettajan kimppuun kesken ajon. Vastaava päälleryntäys oli tapahtunut tänään (5.12) Uuraisilla.

Molemmissa tapauksissa linja-autossa matkustajana olleet henkilöt olivat täysin yllättäen käyneet kuljettajaan käsiksi. Loimaalla päälleryntäyksen seurauksena linja-auto oli törmännyt toiseen ajoneuvoon, mutta alhaisen ajonopeuden ansiosta vauriot jäivät vähäisiksi. Uuraisilla linja-auton matkustajat olivat taltuttaneet riehujan ennen kun pahempia vaurioita ehti tapahtua.

MTV:n uutisten mukaan molemmissa tapauksissa riehuja oli ollut kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö.

Niimpä niin. Olen joskus sanonut, että minun oikeustajuni mukaan Suomesta on oikeus hakea turvapaikkaa. Oikeus on, mutta mikään pykälä ei velvoita Suomea myöntämään turvapaikkaa kaikille sitä hakeneille.

Turvapaikka ei ole subjektiivinen oikeus. Tämä on syytä pitää mielessä.

Kun turvapaikkaa ei myönnetä, kaikkein typerintä on lähteä  kostamaan sille maalle, joka on ottanut turvapaikkaa hakeneen vastaan, majoittanut ja ruokkinut hänet ja tarjonnut vieläpä maksuttoman oikeuskäsittelynkin.

Kun tämäkään ei riitä, otetaan vielä oikeus omiin käsiin ja kuvitellaan, että Suomea ja suomalaisia vahingoittamalla saadaan maasta turvapaikka.

Eihän se näin mene.

18.8.2017 Abderrahman Bouanane tappoi keittiöveitsella kaksi ja haavoitti 7 henkilöä Turun keskustassa. Kyseessä oli terroriteko.

Kuoleiden ja haavoittuneiden määrä jäi noin pieneksi, koska sattuman oikusta paikalle osui tehokas poliisipartio, joka pysäytti veitsipojan tehokkaasti.

Miettikääpä tilannetta, jos moottoritiellä kulkevassa linja-autossa on 50 matkustajaa ja joku tarttuu kuljettajaa kädestä ja ohjaa auton ojaan, taikka päin vastaan tulevaa rekkaa.

Mikä mahtaa olla uhriluku silloin?

Jos haluaa vielä suurempia uhrilukuja, valitsee auton, jonka reitillä on vesistöjen ylityksiä. Kun auto on korkealla sillalla, raju rempaisu ohjauspyörästä ja linja-auto syöksyy syvyyteen. Mikä mahtaa olla uhrimäärä siinä tilanteessa?

Tällaisesta kirjoituksesta eivät kaikki pidä. Ei tarvitse pitääkkään, mutta minä kirjoitan mitä ajattelen ja minä ajattelen että kyseessä olivat terroriteot. Muut voivat ajatella ihan vapaasti mitä haluavat.

Asia tutkiva poliisi selvittää tapahtuneet, kasaa esitutkintapöytäkirjan ja ehkä syyttäjä ottaa asiaan myöhemmin kantaa. Silloin nähdään mikä on rikosnimike.

Pelolle ei pidä antaa valtaa, mutta minä tunnustan, että kun minä linja-autossa matkustan, en mene enää peräpenkkiin, vaan kuljettajan taakse.

Jos joku ryntää kuljettajan kimppuun kesken ajon, minä saatan kysyä että mitä meinaat!

Joku voi nimittää sitä peloksi – minä nimitän varautumiseksi. Minun kielenkäytössäni ne ovat kaksi eri asiaa.