MIELENKIINTOINEN PÄIVÄ

Verstaalla sattuu ja tapahtuu.

Pääministeri Juha Sipilä teki henkilökohtaisen ratkaisunsa ja pyysi hallituksen eroa.

Kun pääministeri pyytää, presidentti myöntää. Ei siinä sen suurempia seremonioita tarvita. Asiat hoituu.

Mitäs nyt kysyy kansa. Miten meno muuttuu? Sataako taivaalta tulta ja tulikiviä, vai putoileeko mirhamia.

Ei kumpaakaan, sanon minä. Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Sairastuneet ihmiset saavat hoitoa ja maitokaupasta maitoa. Elämä soljuu jo totuttuja uriaan pitkin.

Oliko tämä yllätys – kysyy joku. Ei ollut. Ei ainakaan minulle. Minä seurailin sotesopan kuplimista vuosikausia. Tiesin että valmista ei tule. Ei tule, kun ei haluta asian valmistuvan.

Jotkut halusivat ja jotkut eivät halunneet. Asiasta kehkeytyi lopulta periaatteellinen ja se ei tiedä koskaan hyvää.

On mielenkiintoista nähdä sotevastustajien oma vaihtoehto. Onko sitä? Millä tavalla Antti Rinne ja kumppanit haluavat asioita hoitaa? Toistaiseksi on kuultu vain arvosteluja, mutta ei yhtään omaa ratkaisuehdotusta.

Vaalikentillä on nyt hyvä kysyä vasemmiston ja vihreiden ehdokkailta, millä tavalla ja ennenkaikkea MILLÄ RAHALLA he järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon. Korotetaanko veroja vai otetaanko lisää lainaa?

Enää ei voi vastuutaan paeta. Enää ei riitä kaiken vastustaminen. Nyt pitää esittää jo oma malli. Jos ei esitä, menee homma tuuleen huuteluksi.