METSÄASIAA..

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi metsälain ja rikoslain 48 luvun 3§:n muuttamisesta.

Valiokunnan mietintö avautuu alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpvm&${BASE}=utpvm&${THWIDS}=0.4/1386006904_307242&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

Perussuomalaisten ja Suomen Keskustan jäsenet jättivät mietintöön vastalauseensa.

Valiokunta kuunteli asiantuntijoita ja pääpiirteissään olemme tyytyväisiä lakiehdotukseen, mutta muutama kohta sai sapen kiehumaan.

Kappaleen ”Monimuotoisuuden säilyttäminen ja erityisen tärkeät elinympäristöt” kaksi viimeistä lausetta erityisesti nostattivat ohimosuonta. ”Ehdotuksen mukaan nykyisten kohteiden lisäksi uusiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi ruohokorpiin kuuluvia lähdekorpia sekä aitokorpiin kuuluvia metsäkorte- ja muurainkorpia. Lisäksi letot on otettu mukaan myös Lapin maakunnan alueella.

Uskon että monta kertaa ns. akuutin rahantarpeen yllättäessä metsänomistaja joutuu turvautumaan puun myyntiin. Tämä rahavaje voi ilmetä myös talvella, jolloin suuri osa valtakuntaa on lumen peitossa. Jos on kiire, tehdään hakkuusuunnitelma ja hakataan puut suunnitelman mukaan.

Hakkuuta saattaa jouduttaa myös hakattavan alueen sijainti. Mikäli hakattava alue on ns. pehmeän maan takana, niin sinnehän ei koneilla mennä muuten kun jäätyneen maan aikana.

Korjuutoimet suoritetaan lumen aikana, jolloin korjuualueen suunnittelija ja rajaaja ei edes välttämättä tiedä, millaista jäkälää taikka kortetta siellä metrisen hangen alla kasvaa.

Kun moto kaataa puut ja ajokone kerää kasat pois, niin keväällä voikin hakkuutähteiden alta paljastua millainen aitokorpi tahansa.

Hämmästyksen sormi hakeutuu kummastuksen suuhun ja sekametelisoppa on valmis.

Käräjille mennään että tukka hulmuaa. Se ei liene kenenkää etu taikka tarkoitus.

Toinen kohta jota me vastalauseen jättäneet emme voineet hyväksyä on kirjattu mietintöön näin: ”Valiokunta katsoo, että menetys tulee katsoa vähäiseksi, kun 10 §:n mukaisten kohteiden käyttörajoitusten aiheuttama taloudellinen menetys on pienempi kuin 4 prosenttia poikkeusluvan hakijan sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee, tai alle 3 000 euroa. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan muutoksen tekemistä pykälän 3 momenttiin.

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä summa oli 4000 euroa.

En tiedä mitä esityksen laatijoiden mielissä on liikkunut, sillä hämmästelen tuota esityksessä ollutta 4000 euron summaa. Joku 10 000 euroa kuukaudessa ansaitseva voi pitää menetystä ”vähäisenä” kun se on korkeintaan 4000 euroa, mutta kun asiaa kuutioi tavallisen metsäomistajan kannalta, niin summa on HIRVEÄ!

Minun käsitykseni mukaan me kansanedustajat olemme laatimassa lakia koko kansalle, myös heille joille tuo 4000 euron korvaussumma voi olla monen kuukauden palkka.

Neuvottelujen jälkeen summaa kohtuullistettiin tuohon 3000 euroon, mutta vieläkin se on liian suuri.

Kun pienen metsätilan omistaja suunnittelee hankintahakkuuta ja pohtii että raaskiiko hankkia itselleen uuden 500 euron moottorisahan, vai uusiiko vanhaan sahaansa vain molemmat männänrenkaat, niin tällaisen metsurin mielessä tuo 3000 summakin on järkyttävä.

On syytä myös vakavasti pohtia, kuinka me lain laatijat voimme velvoittaa yksityisen metsänomistajan suojelemaan omalla kustannuksellaan näitä käyttörajoituksin suojeltuja lähde- ja muurainkorpia.

Käyttörajoitukset ovat nimenomaan metsien suojelua ja ydinkysymys onkin siinä että miten pitkälle yhteiskunta voi mennä toisen omaisuuden suojelussa.

Rautalankamallilla ajatellen samaan lopputulemaan pääsee kun miettii että helsinkiläisen 5 huonetta ja keittiön käsittävän asuinhuoneiston yksi huone suljetaan pois huoneiston omistajan käytöstä ja todetaan että se on nyt erikoisten seinamateriaalien takia suojeltu.

Kun huoneiston omistaja perää korvausta menettämänsä huoneen osalta, todetaan että valitettavasti ”menetys katsotaan vähäiseksi koska huoneen käyttöarvo jää alle 3000 euron.

Kysyn että kuka tällaista hyväksyisi? Vastaan itselleni että ei kukaan.

Metsänomistajan tulee hyväksyä se että hänen omaisuuttaan voidaan suojella ja jos suojeltavan kohteen arvo jää alle 3000 euroa, se katsotaan vähäiseksi, eikä sitä korvata.

Meidän vastalauseen jättäneiden mielestä siedettävä summa olisi ollut tuo moottorisahan hankkimishinta eli 500 euroa.

Minun on erittäin vaikeaa ymmärtää että kokoomusjohtoinen hallitus sosialisoi yksityisten omaisuutta tällä tavalla.

Kuinka Sinä suhtaudut asiaan?

Kysyy Reijo

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.