TOIVOTUKSENI

Ystävät hyvät, hellitetään hetkeksi ja rauhoitutaan juhannuksen viettoon.

Jotta osa kansasta saa rauhoittua, on osan oltava töissä turvaamassa muiden juhannusta.

Palo- ja pelastustoimi, hätäkeskuspäivystäjät, sairaanhoitajat ja lääkärit, poliisi- ja muut virka-asussa juhannusta viettävät; Toivotan Teille kaikille mahdollisimman rauhallista juhannusta, turvallisia työvuoroja ja pitkää pinnaa.

Meille muille malttia ja mielenrauhaa, rentoa oloa ja mukavia ajatuksia 🙂

Ystävyydellä Reijo

VÄÄRIN SAMMUTETTU

Mikäli lööppeihin on uskominen, on Perussuomalaisten puoluekokous on ollut varsin värikäs. Kokouksessa on huijattu, puijattu, juntattu ja ehkä illemmalla humpattukin. Siellä on valehdeltu ja vääristelty ja näytelty sopivia ja sopimattomia käsimerkkejä. Siellä on itketty ja naurettu ja tehty hyviä ja huonoja päätöksiä. Kokousta on johdettu hyvin ja huonosti ja joidenkin mielestä hyvinhuonosti.

Jokaisella on kokouksen kulusta mielipide, riippumatta siitä, oliko itse kokoussalissa vai veijoessonbaarissa kokouspaikkakunnan ulkopuolella. Pääasia on lausua jotain, kun toimittaja kysyy. Jos toimittaja ei kysy, lausutaan jotain siitä huolimatta. Kansa on ymmällä. Hyvä niin – vai onko?

Essonbaarin kantapöydän oikeassaolijoiden tunteenpurkaukset ymmärrän. Samanmoiset jutut kuulee päivittäin kelanpelkiltäkin. Baarissa ja penkillä ruoditaan päivänpolttavimmat asiat – asiantuntemuksella. Antakaas kun minä nyt sanon!

Ymmärrystäni koetellaan, kun kuulen ja luen joidenkin edustajakollegoideni lausuntoja. Mietin, miten minun pitäisi sivistyneesti haukkua esimerkiksi Jussi halla-Ahoa. Siis ylipäätään pitäisi, vai eikö pitäisi. Minä kirjoitin muutama päivä sitten, että Jussi on tolkun mies. Kirjoitin minkä kirjoitin, enkä kirjoitustani muuta. Minun mielestäni Jussi on edelleen tolkun mies. Ei mies minun silmissäni muutamassa päivässä muuksi muutu. Minulla ei ole vähäisintäkään tarvetta haukkua taikka muuten loukata Jussia, eikä muitakaan Perussuomalaisten eduskuntaryhmään jääneitä. Miksi olisi? Olen heidän kanssaan tehnyt työtä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi nyt kaksi vuotta. Joidenkin kanssa pitempäänkin. Arvot ja ajatukset ja tavoitteet ovat samat – ainakin minulla.

Ainoa ero on se, että vielä tällä hetkellä minä saan istua päättäjien pöydässä. Jussi Halla-Ahon johtama Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei saa. Joillekkin tämä on ongelma, joillekkin ei. Minä en näe tätä ongelmana, ellemme me itse siitä ongelmaa tee. Ongelma tulee jos loanheitto ja tuttujen kavereiden lapsellinen nimittely jatkuu.

Esimerkki elävästä elämästä. Olin keskiviikon ja torstain maa- ja metsätalousvaliokunnan mukana Seinäjoen Farmarinäyttelyssä. Siirryimme linja-autolla vierailukohteesta toiseen. Siirtymäajat hyödynnettiin tehokkaasti niin, että linja-auton takapenkillä pidettiin hallituspuolueiden valiokuntavastaavien palavereja. Erään palaverin aiheena oli valmisteilla oleva kalastuslaki. Asian keskeneräisyyden takia en enemmälti avaa keskustelumme sisältöä, totean vain, että jos en olisi hallitusryhmän jäsen, olisi minun tilallani kalastuslakimuutosta käsitellyt joku muu. Perussuomalaisten vaaliohjelmassa puolustettiin ankarasti eläkeläisten vapaata kalastusoikeutta. Minulle Perussuomalaisena oli tärkeää turvata eläkeläisten oikeus kalastaa ilman kalastuksenhoitomaksua. Lienee päivän selvää, ettei mieleni ole ryhmämuutoksen myötä muuttunut myöskään tässä asiassa.

Pikapuoliin, ehkä jo tulevalla viikolla, äänestetään isossa salissa metsästyslakiuudistuksesta. Olen lakiuudistuksesta kirjoittanut jo monta kertaa, joten enää ei ole tarvetta kerrata naakkojen täysrauhoituksen loppumista ja muita mielestäni hyviä lakimuutoksia. Jos olisin jäänyt Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mukana oppositioon, pitäisi minun äänestää nyt sitä lakia vastaan, jota vielä viikko sitten perjantaina valiokunnassa puolustin. Tilanne ei olisi enää pelkästään koominen, se olisi jo jotain aivan muuta.

Jos ja kun aatemaailma ja arvot pysyvät samoina, on minulle hallituksessa pysyminen ja sitä kautta asioihin vaikuttaminen paljon tärkeämpää kun se, minkälainen pinssi takin rinnuksessani on. Meillä ei ole varaa keskinäiseen naljailuun ja kettuiluun, vaan kaikki voimat on suunnattava orastavan talouskasvun vauhdittamiseen. Minulle on aivan se ja sama kuka junailee lisää rahaa sisäiseen turvallisuuteen, kuka sopii ja neuvottelee Suomelle mahdollisimman hyvän sopimuksen ilmastoneuvotteluissa, kuka lyö viimeisen niitin SOTE asiaan ja moneen, moneen muuhun. Pääasia on että tehdään ja junaillaan, sillä ei ole väliä kuka tekee ja junailee. Yhteisiä asioita ei voi väärin sammutella.

PITKÄN PÄIVÄN ILTA

Kirjoitin eilen, että nyt ei mieli mettä keitä. Ei ole keittänyt koko viikonloppuna.

Puoluekokous meni jo tunnetulla tavalla ja jo tunnetuin seurauksin. Minulle kaikkein karvainta oli huomata pahimman ennustukseni toteutuvan. Varoittelin jo ennakolta, että puolueen puheenjohtajan pitää olla kotimaan kamaralla ja näin muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien tavoitettavissa myös henkilökohtaisesti. Tätä ei uskottu ja meille näytettiin hallituksen ovea.

Ovea näytettiin tilanteessa jossa hallituksen tekemien erittäin kovien ja raskaiden elvyttämistoimien vaikutus alkoi näkyä. Tätä en voi millään hyväksyä. On tunne, että kaikki tehty työ on valunut hukkaan. Hyödyn Perussuomalaistenkin tekemästä työstä korjaavat uudet hallituspuolueet. Eihän tämän näin pidä mennä.

Minulle soiteltiin maakunnasta ja surkuteltiin tilannetta. Monet jo SMP:n aikaisista aktiiveista ilmoittivat, että nyt riittää. He eivät enää halua, eivätkä jaksa seisoskella toreilla jakamassa lehtiä ja ilmapalloja, eivätkä osaa enää selittää kansalaisille minkä takia Perussuomalaiset lähtivät hallituksesta. Ehdotuksia ja esityksiä tuli monenlaisia ja monelta suunnalta. Varsin moni oli omissa pohdinnoissaan päätynyt siihen, että he eivät halua alistua nykytilanteeseen. Heidän mielestään puolueen piti pysyä hallituksessa, koska hallituksesta vaikutetaan asioihin. He ymmärtävät mitä maa vaatii.

Olin heidän kanssaan samaa mieltä. Kysyin monilta, miten pysyt hallituksessa kun pääministeri osoittaa ovea. Kokeneiden konkareiden vastaus tuli kuin tykin putkesta: perustakaa uusi ryhmä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka sitoutuvat noudattamaan jo sovittua hallitusohjelmaa ja jonka puheenjohtaja pysyy kotimaassa. Perustakaa uusi ryhmä ja tarjotkaa kerran vielä tätä mahdollisuutta pääministeri Sipilälle.

Tehkää kaikkenne mutta älkää antako nyt periksi. Jos te näin menettelette, te pelastatte sen mikä vielä pelastettavissa on. Se ei välttämättä ole puolueen etu, mutta se on Isänmaan etu ja tässä asiassa Isänmaan etu on sijoitettava puolueen edun edelle. Hallituskriisi pahimmillaan uusine vaaleineen maksaa maallemme miljoonia ja jopa miljardeja, jos jo sovitut kaupat ja rakennushankkeet jäädytetään epäselvän poliittisen tilanteen takia. Puhutaan rahasta, mutta ennen kaikkea puhutaan kymmenien tuhansien ihmisten työpaikoista joita ei ole varaa menettää.

Nyt On ISOT asiat pelissä.

Tään oli asia esillä. Olen yksi täysin tyhjän päälle hypänneistä edustajista. Eroilmoitusta allekirjoittaessani tiesin ja tiedostin, että tällä allekirjoituksella tuhoan oman poliittisen urani, mutta jos sillä voin edes vähäiseltä osin vaikuttaa taloutemme nousun jatkumiseen, on uhraus ollut vaivan arvoinen. Olisi ollut erittäin itsekästä irtopisteiden keruuta jättäytyä vapaaehtoisesti oppositioon toitottamaan kyselytunnille, että minkä takia hallitus tekee niin ja näin, kun kerran on itse omilla toimilla aiheutettu häätö hallituksesta.

Tätä kirjoittaessani en tiedä pääministeri Sipilän kantaa uuteen eduskuntaryhmäämme. Jos pääministeri pitäytyy päätöksessään, eikä hyväksy myöskään tätä uutta ryhmää hallitukseen, on koko manööveri ollut turha ja tarpeeton, mutta saan ainakin itselleni sanoa, että minä osaltani yritin loppuun asti. Minä en heittänyt leikkiä kesken.

Muutama tunti vielä ja sitten tiedetään, onko uhrautumisemme ollut turha.

Vieläkään ei mieli mettä keitä, mutta nyt on seesteinen olo, sillä tämän enempää ei yksittäinen kansanedustaja voi tehdä hallitussovun eteen. Kansa sanoo mielipiteensä ja siihen tyydyn.

JYVÄSKYLÄSSÄ JYSÄHTI

Perussuomalaisten puoluekokouksesta on kirjoitettu jo kaikki oleellinen. Jonkun mielestä jopa ylikin.

Ei ole tarpeen kertailla jo tiedossa olevia kokoustapahtumia. Omia tuntemuksianikaan en kovin laajasti pura, totean vain, että hatuttaa niin himputisti. Jos mietit mitä sanonta tarkoittaa, lukaise Mauri Sariolan kirja Talvisodan vänrikki.

Muistamani mukaan juuri tuossa kirjassa erästä henkilöä hatutti himputisti, koska linnoitustöissä kaikki ei mennyt aivan Strömsön malliin.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan pääministeri Juha Sipilä on todennut, että hallituskumppanit eivät voi jatkaa yhteistyötä Jussi Halla-Ahon johtamien Perussuomalaisten kanssa.

Vaikka jollakin tavalla osasin tuota mahdollisuutta ennakoida, niin lopullinen ilmoitus tuli kuitenkin yllätyksenä. Sanotaan että toivo parasta mutta pelkää pahinta. Näin kävi tässä tapauksessa.

Olen ollut neljä vuotta opposition edustajana ja kaksi vuotta hallituksen riveissä. Tuossa ajassa näinkin paksupäinen edustaja jo oppii ja ymmärtää, että asioihin vaikutetaan vain hallituksen sisällä ja -sisältä. Oppositiossa on hyvä huudella, mutta päätökset tehdään hallituksessa.

Jos asia olisi toisin, eivät oppositiopuolueet hallitukseen hinkuisikaan. Nyt hinkuvat, kuten olette eri medioista saaneet lukea ja kuulla.

Olen saanut olla maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja vielä valiokunnan varapuheenjohtajana. Se on ollut näköala- ja vaikuttamispaikka. Yhteistyö on pelannut erinomaisesti valiokuntaa pitkään johtaneen ja äskettäin ministeriksi nousseen Jari Lepän kanssa. Anne Kalmari nousi Lepän tilalle valiokunnan johtoon ja voin reilusti kertoa, että edustaja Kalmari otti nopeasti roolinsa valiokunnan pöydän päässä. Yhteistyö sujuu hyvin myös Hänen kanssaan. Sen huomasin viimeksi metsästyslakimietintöä viimeistellessä. Siitä tuli melko hyvä, vaikka sen itse sanonkin.

Valiokunnan jäsenenä sanon myös, että kun maamies auralla kääntää ja karhilla pehmentää maan, levittää lannoitteet ja kylvää siemenet ja lopuksi vielä jyrää pellon tasaiseksi, on kovin työ tehty. Sen jälkeen on kaikki säiden haltijan hallussa. Maamies voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Vertaan Perussuomalaisten kohtaloa maanmiehen työhön. Uskallan sanoa, että olemme osamme ottaneet ja vastuumme kantaneet hallituskauden alkutaipaleen kovista ja kipeistä leikkauksista. Työ on tehty ja kaikki vaiva nähty. Nyt alkaa kylvö olla oraalla, sillä kaikki merkit osoittavat talouden kääntyneen nousuun. Työllisyys paranee ja vienti alkaa vetää. Kansantalouteen alkaa kertyä lisää jaettavaa.

Olisi sulaa hulluutta kääntää auralla mustalle mullalle juuri oraalle noussut laiho. Samalla tavalla on sulaa hulluutta ajaa tässä tilanteessa puolue oppositioon. Tällaista toimintaa minä en ymmärrä, enkä tahdo millään hyväksyä.

Maamies voi omalla pellollaan tehdä tahtonsa mukaan, kuitenkin niin, että noudattaa tiukkoja EU direktiivejä.

Hallituspuolueet voivat tehdä omaa politiikkaansa tahtonsa mukaan, kuitenkin niin, että noudattavat yhteistä ja yhdessä sovittua hallitusohjelmaa. Sooloiluun ei ole varaa, eikä sooloilua pidä hyväksyä.

Ymmärrän pääministerin päätöksen, mutta tunnustan suoraan että nyt ei mieli mettä keitä.

TIEDOTE METSÄSTYSLAIN UUDISTAMISESTA

Lähetetty medioille 7.6

Metsästyslain mietintö valmistui – valiokunta vaatii lakiesitykseen tarkennuksia

Maa-ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja Reijo Hongisto (ps) on tyytyväinen valiokuntansa mietintöön.”Sujakamman hallitusohjelman mukaisesti uudistus sujuvoittaa metsästyskäytäntöjä” toteaa metsästystä harrastava Hongisto. Hän on myös Eduskunnan Eräkerhon puheenjohtaja.

Valiokunta on yksimielinen hallituksen esityksessä tehtäviin muutoksiin, jotka ovat sallivampia ja selkeämpiä voimassa olevaan lakiin verrattuna.
Metsästäjää aseineen saa kuljettaa jatkossa mönkijässä tai traktorissa silloin, kun noudetaan kaadettua hirveä tiealueen ulkopuolelta ja metsästykseen hyväksyttäjä jousia on lupa käyttää hirveä pienempien hirvieläinten kaatamiseen.

Naakka on varislintu – eikä nauti rauhoitettua asemaa
Valiokunta esittää mietinnössään, että vuosikausia eduskuntaakin puhuttanut naakka-asia nostetaan erityistarkasteluun tavoitteena siirtää naakka kokonaan rauhoitetusta linnusta muiden varislintujen joukkoon. Erityisen tyytyväinen Reijo Hongisto on mietinnön kirjaukseen:
Valiokunta toteaa, että naakka on mainittu lintudirektiivin liitteessä II/2. Siten lintudirektiivi mahdollistaa lajin metsästyksen, mutta silloin ei lajin aiheuttamia vahinkoja voitaisi korvata. Valiokunta pitää tarpeellisena, että naakka säädetään metsästettäväksi lajiksi, jolloin myös metsästyslain 41b §:n mukaiset edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle tulisivat mahdollisiksi.

Karhu ja haaska
Mietinnössään Valiokunta pitää välttämättömänä, että valmisteltavana olevaan Karhukannan hoitosuunnitelmaan liittyvänä toimenpiteenä tehdään kokonaisvaltainen selvitys ravintohoukuttimien käyttöön liittyvän lainsäädännön muutostarpeista. Tällä hetkellä tilanne on monella tavalla sekava. Houkuttimen käyttö sallitaan karhun metsästysalueella erämatkailuun liittyvässä valokuvaustoiminnassa mutta ei kannanhoidollisessa metsästyksessä. Riistapeltojen ja viljelyspeltojen välinen suhde on myös epämääräinen, karhu on moniruokainen ja syö mielellään viljaa.

Lisätietoja:
Kansanedustaja Reijo Hongisto (ps)
040 525 7488

PUHETTA PUHEENJOHTAJASTA

Perussuomalaisten puoluekokous puhuttaa. Hyvä niin.

Kenestä uusi puheenjohtaja? Mitat täyttäviä ehdokkaita on monta. Toimittajat kyselevät, kenen taakse minä asetun.

Olen asiaa aprikoinut ja päätökseni tehnyt. Jotta ei tarvitse jokaiselle asiaa erikseen selvitellä ja perustella, pärvöttelen päätökseni perusteet tässä.

Seepra ei pääse raidoistaan, eikä tämänikäinen mies tavoistaan. Ajatusmaailmakin soljuu jo opitun mukaisesti. Puolueen puheenjohtaja on joukon johtaja ja sillä mitalla minä henkilöä arvioin. Johtajuuden takaa ja johtajuuden avulla. Vähän niinkuin sotilaalliseen malliin, vaikka tässä ei nyt rajamäen rykmentin komentajaa valitakaan.

Johtaja tarvitsee johtamansa joukon luottamuksen. Luottamus on hyve joka pitää jokaisen itse ansaita. Luottamusta ei voi rahalla ostaa, eikä sitä voi perinnöksi saada. Se on ansaittava. Joku onnistuu luottamuksen ansaitsemaan ja joku ei onnistu. Ilman luottamusta ei voi joukkoa taikka puoluetta johtaa.

Joukkoa on johdettava edestä, taikka rivin keskeltä. Komentopaikan on oltava tavoitettavissa. Takarivin komentokorsuista ei etulinjaa johdeta. Ei, vaikka olisi kuinka hyvät viestiyhteydet ja lähetit. Johtajan on oltava tavoitettavissa aina ja lyhyellä varoajalla. Mitä kauempana johtaja on, sitä epävarmempaa on johtaminen.

Kuka haluaa epävarman johtajan? En minä ainakaan.

Ehdokkaiden joukosta kärkinimiksi valikoituivat Jussi Halla-Aho ja Sampo Terho.

Jussin tunnen, kuten neljä vuotta samassa valiokunnassa istuneen miehen tuntee. Jussi on tolokun miehiä ja Jussin aseharrastus- ja tuntemus painaa ainakin minun vaakakupissani. Nyt valitaan puheenjohtajaa Perussuomalaiselle puolueelle, eikä millekkään kukkahattukerholle. Jaan myös Jussin turvapaikkabisnekseen liittyvät mielipiteet. Todellisessa hädässä olevaa autetaan, mutta Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto.

Ei voi, pelimerkit loppuvat kesken. Se on syytä reilusti myöntää ja tunnustaa.

Sampon olen tuntenut jo meppiajoista lähtien. Toki etäisesti euroopasta, mutta olen miehen tavannut myös kotimaan kamaralla. Läheisemmin tutustuin Sampoon hallitusneuvotteluissa keväällä -15.

Sampo johti eduskuntaryhmäämme ihan näihin päiviin saakka. Istun ryhmäkokouksessa aivan Sampon edessä, joten siitä on hyvä seurata ryhmyrin toimia ja kokousten johtamista. Miehessä on särmää. Koska eduskuntaryhmämme ei koostu pelkistä kuoropojista, joutui puheenjohtaja joskus huomauttamaan kuka puhetta johti. Se meni ytimeen.

Joukon johtajan oikeuksiin kuuluu onnistumisten palkitseminen. Se manööveri tehdään aina rivin edessä ja joukon kuullen. Palkitsemisen vastapainona joutuu johtaja toisinaan myös ojentamaan johdettaviaan. Ojentamista ei koskaan tehdä joukon edessä, vaan kahden kesken ja kasvotusten ojennettavan kanssa.

Kun annetaan kurkkuharjaa, sitä annetaan oikeilla perusteilla ja kohtuudella. Kun asia on puhuttu, siihen ei enää palata. Jonninjoutavat jupinat eivät kuulu hyvään johtamistyyliin. Toiminta jatkuu puhtaalta pöydältä.

Olen saanut todistaa Sampon antamia myönteisiä palautteita. Niissä on ollut reilu henki ja -meininki. Hyvä ME. Olen antanut itseni ymmärtää, että toisenlaisiakin palautteita puheenjohtajalta on tullut, mutta ne on hoidettu tyylikkäästi -kuten hyvään johtamiseen kuuluu.

Uskon, että Sampo suhtautuu turvapaikkabisnekseen samalla tavalla kun Jussikin. Molemmilla on sama asenne ja arvot. Minä pidän siitä.

Kun äänestyskopissa voi vain yhtä ehdokasta äänestää, on valittava jompi kumpi. Johtamistapa, johtamistyyli ja erityisesti johtamispaikka ratkaisivat asian.

Minun valintani on Sampo Terho.

Reijo Hongisto

TÄNÄÄN (19.5) MAASEUDUN TULEVAISUUDESSA JULKAISTU MIELIPIDEKIRJOITUKSENI

Perussuomalaiset puolustavat myös perheviljelmiä

Edustajakollega, taloustieteilijä Juhana Vartiainen pohdiskeli 14.5 Maaseutumedian kolumnissaan maataloustuotantomme kannattavuutta, taikka pikemminkin kannattamattomuutta. Vartiainen supistaisi maataloustukia ja lopettaisi kaikkein tappiollisimmat tilat.

Taloustieteilijä rinnastaa maatalouden muihin yhteiskunnan menoihin, eikä Hänen mielestään ole järkevää tukea tappiollista toimintaa, tässä tapauksessa tappiollisia maatiloja. Arvostan edustajakollega Vartiaisen talousosaamisen erittäin korkealle, mutta tässä asiassa rohkenen olla Hänen kanssaan eri mieltä.

Minä en rinnasta maataloustuotantoamme mihin tahansa valtion menoerään, vaan näen elintarviketuotantomme osana valtakunnan huoltovarmuutta ja kytken sen kiinteästi maanpuolustukseen. Meidän on kyettävä kaikissa olosuhteissa ruokkimaan oma kansamme ja vielä himpun verran vieraitakin. Samalla tavalla ajattelen maanpuolustuksestakin. Sekään ei ole ihan mikä tahansa yhteiskunnallinen menoerä jonka voisi lakkauttaa kannattamattomana, vaan erittäin tärkeä osa satavuotiasta itsenäistä Suomea.

Mielestäni on erittäin tärkeää säilyttää elintarviketuotantomme ”hajautettuna” pienempiin yksiköihin, joita myös perheviljelmiksi kutsutaan. Kaikkien munien kokoaminen samaan koriin, siis suurempiin tuotantolaitoksiin, voi toki tehostaa toimintaa, mutta väitän, että samalla se lisää myös toiminnan haavoittuvuutta. Suureen tuotantolaitokseen pesiytyvä virus taikka tuotantoeläimiä sairastuttava tauti vie kerralla koko tilan senhetkisen tuotannon. Ei riitä enää raatoauto, vaan lopetetut tuotantoeläimet on kuljetettava Honkajoelle jo junalla.

Suomessa tuotetaan maailman puhtainta ruokaa. Lääkeainejäämiä ei juuri elintarvikkeissamme ole. Meillä tuotettu ”normaali” elintarvike vastaa saastuneimpien maiden luomutuotteita ja meidän standardimme mukainen luomu -tuote on puhtaudessaan aivan omaa luokkaansa. Näitä superpuhtaita elintarvikkeita tuotetaan myös monilla perheviljelmillä.

Vartiaisen mielestä maataloustukia pitäisi vähentää. Minä en lähtisi vähentämään tukia, vaan haluaisin kohdentaa tuet nykyistä tehokkaammin päätoimisille viljelijöille. Niille tiloille jotka ottavat kokonaan elantonsa maataloudesta. Sivutoimiset ”hömppäheinän” viljelijät voisivat harrastella ja puuhastella omaan lukuunsa ja omalla kukkarollaan. Uskon että jos tuet kohdennettaisiin nykyistä tarkemmin, moni erittäin kovassa talouskurimuksessa oleva tila voisi jatkaa toimintaansa ja harrastelijaviljelijät saisivat keskittyä varsinaiseen päätoimeensa.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja PS
Maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja
…………………………………………………

EU:n tukipolitiikka on kaikille tuttu. Kaikki eivät välttämättä tiedä että EU:n jakamista tuista maatalouteen kohdennetaan 1/3 osa. 2/3 osaa menee muihin tarkoituksiin. Suomen saamista EU tuista maatalouteen kohdentuu 2/3 osaa ja vain 1/3 osa menee muihin tarkoituksiin.

Näin ollen Suomen maatalous on erittäin riippuvainen EU tuista.

Britannia on Suomen ohella EU:n nettomaksajia. Britannian maksuosuus on huomattavasti Suomen osuutta suurempi. Kun Britannia eroaa EU:sta, vähenevät EU:n saamat jäsenmaksut reippaasti. Tämän takia ainakin minä pidän selvänä, että samalla myös Suomen saamat tuet vähenevät. Kun tuki vähenee, on jäljelle jäävä tuki kohdennettava entistä tehokkaammin niille tiloille joiden olemassaolo riippuu tuista.

Minun mielestäni ei ole enää järkevää maksaa satojen tuhansien tukia tiloille, joiden omistajat ovat monimiljonäärejä muiden bisneksiensä ansiosta. Tukipolitiikkaa on rukattava, mutta millä perusteella. Se on seuraavien hallitusten tehtävä. Uskon että sekään homma ei ole ihan helppo.

HALLINTAREKISTERILAISTA

Vääriä olettamia

Kun kansalaiselle myöntää aseen hallussapitoluvan, hän ilman muuta käyttää asettaan väärin. Pitääkö kaikki aseet kerätä kansalaisilta pois? Tuskin.

Kun alkoholia myydään kaupoissa, kansalaiset ilman muuta juovat itsensä hengiltä taikka vähintäänkin syyllistyvät rattijuopumuksiin. Pitääkö alkoholin myynti lopettaa kokonaan? Tuskin.

Kun maatalousyrittäjille annetaan mahdollisuus hakea tukea satovahingoista, hän ilman muuta huijaa tukiahakemuksen teossa. Pitääkö kaikki tuet lopettaa? Tuskin.

Kun Sinulle, minulle taikka kenelle tahansa annetaan mahdollisuus sijoittaa rahaa, Sinä, minä ja kuka muu tahansa ilman muuta huijaa verottajaa ja pimittää omaisuuttaan niin paljon kun mahdollista. Pitääkö hallintarekisteri kieltää kaikilta? Tuskin.

Jos ihminen automaattisesti olettaa, että kanssaihmiset kieroilevat aina tilaisuuden tullen, on elämä aika raskasta. Vanhassa poliisikaskussa sanotaan, että jos kansalainen ei ole rikosta tekemässä niin hän on rikospaikalle menossa, taikka ainakin hän koko ajan rikosta suunnittelee. Onneksi tämä on vain huono kasku, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Minun käsitykseni mukaan me emme kykene sellaista lakia tekemään, jota ei joku halutessaan voisi kiertää. Aina löytyy joku joka haluaa lakia kiertää, mutta uskon ja luotan siihen, että enemmistö ihmisistä haluaa noudattaa lakeja ja se riittää minulle.

Olen kuunnellut aika monta luentoa hallintarekisteristä ja voin kertoa, että ainakaan minä en salaisi ulkomaiselta välittäjältä tietojani, jos tietojen salaaminen johtaisi 50% veroon osingoista. Minä maksaisin mieluummin laillisesti 30% veron osingoistani.

Tunnustan, että aluksi suhtauduin hallintarekisteriin perin penseästi. Kun rekisteriasiaa on neuvotteluissa selvitetty ja selvennetty, on suhtautumiseni muuttunut. Minulle riittää tuo 50%:n verosakko. Minä kutsun sitä uhkasakoksi. Jos et luovuta tietojasi, napsahtaa veronkorotus.

Minä en ole maalannut itseäni nurkkaan sanomalla, että en missään tapauksessa voi hyväksyä esitystä. Joku on ja siitä lupauksesta on hankalaa perääntyä menettämättä kasvojaan.

Hallintarekisteri on vain rikka rokassa ja lakiesitys muiden lakiesitysten joukossa. En tiedä vaan luulen, että ihan joka asiasta meidän Perussuomalaisten ei kannattaisi hallituskysymystä tehdä.

Olemme nyt hallitustaipaleen puolivälissä. Tässä vaiheessa pitäisi jo jokaisen ymmärtää, että asioihin voidaan vaikuttaa vain hallituksen sisältä. Oppositiossa huutaminen on tuuleen huutamista.

Tämän takia nykyinen oppositio hinkuu halusta kaataa hallitus, jotta he pääsevät itse päättämään maan asioista.

En ole hirveästi julkisuudessa riekkunut, enkä humppa-huppa ja pumtsipum ohjelmiin osallistunut. Sirkushuvit jätän suosiolla muille. En pyri missään asiassa julkisuuteen korostamalla omaa, mahdollisesti omasta eduskuntaryhmästäni poikkeavaa kantaa. Yritän pelata joukkueessa joukkueen yhteisesti sopimin säännöin ja kyntää sarkaani vähin äänin, mutta niin että jälkeä syntyy.

Uskallan väittää, että jos en olisi hallituspuolueen kansanedustaja, ei viime jouluna olisi Vimpeliin tullut 500 000 euroa tierahaa.

Jos en olisi hallituspuolueen kansanedustaja, ei kirjallinen kysymykseni laajentaa vartijoiden oikeuksia olisi johtanut lakimuutokseen.

Jos en olisi hallituspuolueen kansanedustaja, ei edellisen hallituksen aikana ulkomaisille raskaille ajoneuvoille esittämäni ns. vinjettimaksu olisi noussut hallitusneuvotteluissa esille. Nyt nousi ja maksua ollaan ottamassa käyttöön ja tällä tavalla tasoittamassa kilpailua ulkomaisten ja kotimaisten kuljetusyrittäjien kesken.

Jos en olisi hallituspuolueen kansanedustaja, en olisi osallistunut neuvotteluihin joissa päätettiin valmistella sorkkaeläimiä ajavien koirien säkäkorkeuden nostoa Ruotsin mallin mukaiseksi.

Asioihin voi vaikuttaa vain hallituksen sisältä. Tämän takia ainakin minulle on tärkeää pelata hallituksen yhdessä sopimilla säännöillä. Minä äänestin hallintarekisterin puolesta ja kannan osaltani vastuun myös tästä.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Poliisin päätöksentekoa pitää helpottaa ja joustavoittaa.

Nykykäytännön mukaan karhun repiessä mehiläispesiä taikka kotieläimiä, ei poliisi voi antaa eläimen poistolupaa ennen kun eläintä on toistuvasti karkotettu. Karkottaminen voi tapahtua monilla eri tavoilla. Usein käy niin, että makean makuun päässyt kontio taikka lammaspaistia maistanut susilauma ei karkotuksista piittaa, vaan jolkottelee sen verran sivuun kun karkottajat tahtovat ja karkottajien poistuessa eläin palaa ruokailemaan.

Tällainen edes takaisin veivaaminen karkotetaan – palaa – karkotetaan – palaa, saattaa kestää päivä- taikka viikkokausia ja koko ajan tapahtuu vahinkoja. Tavoitteeni on, että poliisilakia muutetaan poistamalla sen 16§ kohta ”viimesijaisena keinona”. Lain tulkinta edellyttää eläimen karkottamista useita kertoja ja kun päällystöön kuuluva poliisimies viimein tekee lopettamispäätöksen, siitä vuoren varmasti valitetaan. Valituksen perusteena on usein kirjattu, että ennen lopetuspäätöksen tekemistä poliisi ei ole RIITTÄVÄSTI käyttänyt muita keinoja, vaan valittajan mielestä lopetuspäätös on annettu liian löysin perustein.

Jotta lopetuspäätöksen tehnyttä poliisimiestä ei päätöksestään rangaistaisi, Hän oman oikeusturvansa takia lykkää lopettamispäätöksen mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen ja kehottaa SRVA henkilöitä karkottamaan ja karkottamaan eläintä toistuvasti.

Asian korjaamiseksi tein alla olevan kirjallisen kysymyksen, tarvittaessa valmistelen myös lakimuutosesityksenkin.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Suurpetojen häätö- ja poistamisprosessin sujuvoittaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Suurpedot, karhu, susi, ilves ja oletettavasti muutaman vuoden kuluttua myös ahma, aiheuttavat pelon lisäksi myös aineellisia vahinkoja mehiläistarhaajille ja lampureille poronhoitoalueen ulkopuolella jopa eteläisessä Suomessa.
Kun Karhu oppii käyttämään ravinnokseen hunajan tuotantoon tarvittavaa keinopesää, niin se hävittää muutaman yön aikana kaikki tarhurin pesäpöntöt, vaikka niitä siirrettäisiinkin. Tilanteessa tarhaaja pyytää yleensä poliisilta apua häirikkökarhun häätämiseksi tai poistamiseksi. Yleensä lupaprosessi kestää kuitenkin niin kauan, että karhu ehtii tuhota kaikki pesät, ennen kuin viranomaiset ryhtyvät tarvittaviin toimiin häirikön häätämiseksi tai poistamiseksi.
Samankaltainen ongelma on myös lampureilla. Susilauma saalistaa lammaslaumaa niin kauan kuin siitä saalista riittää. Häätö- ja poistotoimi eivät ehdi vaikuttaa, koska se on aikaa vievä ja monimutkainen usean viranomaisen hyväksynnän tarvitsema prosessi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä tavalla asiasta vastaava ministeri aikoo sujuvoittaa norminen purkua ja käytäntöjä, jotta häiriköivien suurpetojen häätäminen ja/tai poistaminen nopeutuisi niin, etteivät mehiläistarhaajat tai lampurit menettäisi vuosituotantoaan.

Helsingissä 12.5.2017
Reijo Hongisto /ps

Täysistunnon puheenvuoro PTK 40/2017 vp

Täysistunto Torstai 20.4.2017 klo 16.00 (kyselytunti)

Suullinen kysymys poliisien määrästä (Anders Adlercreutz r)

Suullinen kysymys SKT 55/2017 vp Reijo Hongisto ps:

(vastauspuheenvuoro)

Arvoisa rouva puhemies! Vuosina 2003—2007 RKP oli hallituksessa, taisi olla SDP:kin, ja poliisivirkoja vähennettiin 410 kappaletta. [Eduskunnasta: Oho!] Vuosina 2007—2011 SDP oli oppositiossa, poliisivirkoja lisättiin 285 kappaletta. Viime kaudella, siis vuosina 2011—2015 RKP ja SDP olivat jälleen hallitusvastuussa ja valtiovarainministerin salkku oli SDP:n hallussa. Poliisivirkoja vähennettiin jälleen 393 kappaletta, lakkautettiin liikkuva poliisi ja kaiken huipuksi nostettiin vielä poliisien eläkeikääkin. [Välihuutoja] Se hallitus teki valmiit leikkauslistat myös poliisivirkojen osalle vuodelle 2015. Jos nykyinen hallitus olisi toteuttanut edeltäjänsä suunnitelmia, olisi poliisivirkojen määrä vähentynyt jälleen.

Arvoisa ministeri Risikko, kysyn teiltä: voitteko te nyt luvata, että tämä hallitus ei ainakaan enää nosta poliisien eläkeikää eikä myöskään vähennä poliisien määrää? [Välihuutoja]
…………………………………………………………………………

RKP on ollut yhtäjaksoisesti hallituksessa lähes 30 vuotta. SDP:n rooli on vaihdellut opposition ja hallitusvastuun välillä. Molempien eduskuntaryhmien edustajat kyseenalaistivat kyselytunnilla nyky hallituksen keinot poliisiresurssien turvaamisesta. Pyysin ja sain tällä kertaa puheenvuoron. Pääsin lataamaan luvut pöytään. Edellisten hallitusten edustajien ei ihan hirveästi kannata moittia nykyistä hallitusta sisäisen turvallisuuden hoidosta. Sekä RKP:llä että SDP:llä on peiliin katsomisen paikka mitä tulee poliisivirkojen vähentämiseen. Yllä olevat luvut kertovat kylmää kieltään.

Kyselyni ei ollut turha, hallitus sai herutettua vähistä varoista turvallisuussektorille lisärahoitusta 98 miljoonaa euroa. Poliisin osuus summasta on 38 miljoonaa euroa. Tämä ei ole vielä riittävä, mutta parempi tämäkin on kun edellisten hallitusten leikkauslistat.