HALLITUSOHJELMASTA…

Nousi odotetunlainen kohu. Ennen vaaleja, vaalien aikaan ja vaalien jälkeen jokainen aikaansa seuraava tiesi että kyyti on kylmää tulevat vuodet.

Meistä itsestämme riippuu nyt kuinka pitkään kylmä kausi kestää ja millä tavalla tässä vielä palellaan.

Johdin sisäisen turvallisuuden työryhmää joten kommentoin lähinnä sen rooteliin kuuluvia ja kansaa puhuttavia asioita. Kommenttini ovat omia, henkilökohtaisia tuntemuksiani ja ajatuksiani.

Keskustelua on herättänyt kriminaalipolitiikka ja sen mahdollinen kiristäminen. Esimerkkeinä on mainittu rikesakkomääräysten ja varsinaisten päiväsakkojen rahamäärän nosto. Myös sakolla käsiteltävien asioiden piirin laajentaminen on puhuttanut. Kansalaiset ovat huolestuneet kukkaronsa ja oikeusturvansa kevenemisestä.

Palastellaampa tuo sakotusasia niin jotta se tulisi oikealla tavalla ymmärretyksi.

Suurin osa rikesakkomääräyksistä ja varsinaisista päiväsakoista kirjoitetaan jonkin liikennerikkomuksen seurauksena. Maksumääräyksen saaja on rikkonut jotain liikennesääntöä tietoisesti ja tahallaan ( kovat ylinopeudet) taikka vahingossa ajanut vaikkapa STOP -merkin läpi pysähtymättä.

Tieliikenne perustuu ennalta arvattavuuteen. Minä tienkäyttäjänä saan lain mukaan luottaa siihen että muut tienkäyttäjät noudattavat liikennesääntöjä ja vastaavasti minun velvollisuuteni on noudattaa samoja sääntöjä.

Kääntyessäni sivutieltä etuajo-oikeutetulle päätielle, minä saan luottaa siihen että päätietä tuleva auto lähestyy enintään sillä tiekohtaisella ajonopeudella. Jos rajoitus on 100km/h, niin minä saan luottaa siihen että auto taikka moottoripyörä ei tule 150-200km/h nopeudella.

Kun minä näen päätietä tulevan ajoneuvon ja arvioin että ehdin turvallisesti kääntymään päätielle, ei voi olla törmäysvaaraa. Jos päätietä tuleva ajoneuvo tulee ylinopeudella ja törmää kuljettamaani ajoneuvoon, ei syyllistä tarvitse kaukaa hakea.

Uskon että lähes jokainen on joskus tullut ohitetuksi niin että vasemmalta koukannut ohittaja on ”heittämällä” suhauttanut ohi ja kadonnut kovaa vauhtia horisonttiin.

Tällaiset kaaharit on syytä saada pois liikennevirrasta, koska he vaarantavat oman ja kaikkien muidenkin tienkäyttäjien turvallisuuden. Jos pitää ajaa lujaa, on mentävä sitä varten rakennetuille moottoriradoille. Siellä ei vaaranneta muiden turvallisuutta.

Kun oikeudenvastaisesta teosta kirjoitettavan sakon rahamäärää korotetaan, vaikuttaa se käsitykseni mukaan kahdella tavalla. Se tuo valtion kassaan lisää rahaa ja kalliimmaksi käyvä kaahailu ( sikäli kun rangaistus kirjoitetaan ylinopeudesta) alkaa vähitellen vaikuttaa ajonopeuksiin.

Jos ylinopeudella ajosta tulee entistä kalliimpaa, noudatetaan nopeusrajoituksia paremmin ja ajellaan alhaisemmilla nopeuksilla. Tämän seurauksena pitäisi kaiken järjen mukaan myös onnettomuustilastojen kaunistua.

Turvallisen tilannenopeuden käyttämättä jättäminen on yksi yleisimpiä tieliikenneonnettomuuteen johtaneita syitä.

Eli tiivistäen – uhreja ja onnettomuuksissa loukkaantuneita tulee vähemmän ja sehän on halvempaa meille kaikille.

Toisena, lähinnä päiväsakkoihin liittyvänä asiana nostan esiin sakolla käsiteltävien oikeudenloukkausten rangaistusmaksimin korottamisen. Nykyisen lain mukaan sakon voi kirjoittaa vain jos teosta säädetään rangaistukseksi sakkoa taikka enintään 6 kuukautta vankeutta. Puhutaan lievistä ja selvistä jutuista.

Prosessi etenee niin että poliisi kirjoittaa teosta epäillylle rangaistusvaatimuksen. Kaavaketta täyttäessään poliisi kysyy myöntääkö vai kiistääkö vaatimuksen saaja teon. Jos saaja myöntää teon, juttu menee syyttäjälle vahvistettavaksi. Juttua vahvistaessaan syyttäjä tarkastaa poliisin kirjoittaman rangaistusvaatimuksen jotta se on oikeudellisesti ja muodollisesti oikein kirjoitettu.

Vaatimuksen saanut maksaa vaaditun summan ja homma on siinä.

Jos vaatimuksen saaja kiistää teon, hänellä on viikko aikaa valittaa saamastaan vaatimuksesta tekopaikan alioikeuteen ja näin juttu menee oikeuden käsiteltäväksi. Kansalaisen oikeusturvaa ei vaaranneta millään tavalla, koska hänellä on aina halutessaan mahdollisuus saattaa juttu oikeuden käsittelyyn.

Syyttäjät ja käräjätuomarit ovat ylityöllistettyjä tällä hetkellä koska tuomioistuimiin tulee niin sanottuja selviä juttuja, jotka pitää voimassa olevan lain mukaan käsitellä tuomioistuimissa.

Mielestäni on syytä vakavasti pohtia että esimerkiksi selvät ja kiistattomat rattijuopumukset käsiteltäisiin tulevaisuudessa rangaistusmääräysmenettelyllä heti paikan päällä. Poliisi toteuttaisi ns. yhden kosketuksen periaatetta, jolloin ajosta tavattu ja paikalla tarkkuusalkometrillä puhallutettu moottoriajoneuvon kuljettaja  saisi suoraan rangaistusvaatimuksen ja asia etenisi samalla tavalla kun muissakin rangaistusvaatimusjutuissa. Syyttäjä vahvistaisi tämänkin, mutta näistä selvistä jutuista jäisi se oikeuskäsittely pois.

Tämä vähentäisi alioikeuksien jutturuuhkaa jolloin tuomareilla olisi aikaa paneutua niihin ”jäykempiin” juttuihin nykyistä enemmän ja paremmin. Kansalaiset myös saisivat juttunsa esille nykyistä nopeammin, kun virkatien tukkona olevat jutut olisi siivottu pois.

Jos kysymyksessä olisi epäselvä juttu taikka kyse olisi epäillystä jälkinauttimisesta, toimittaisiin takaisinlaskentoineen kuten on tähänkin saakka toimittu. Kansalainen saisi rattijuopumuksensa käsitellyksi yhdellä kosketuksella vain siinä tapauksessa että asia on Hänen puolestaan selvä ja kiistaton.

Minun tulkintani mukaan tämä ei vaarantaisi kansalaisten oikeusturvaa.

Toisena keskustelua herättäneenä kohtana hallitusohjelmassa on maininta ensikertalaisuussäännösten tarkistamisesta.

Uskon että perin harva kansalainen tietää mitä ensikertalaisuus oikeusprosessissa tarkoittaa. Lyhyesti ja yksinkertaisesti – ensikertalainen on henkilö jota ei ole aiemmin rikoksesta tuomittu, taikka edellisestä tuomiosta on kulunut vähintään kolme vuotta.  Tietämäni mukaan ensikertalaisuus huomioidaan myös tuomiosta päätettäessä. Tätä on monen vaikeaa ymmärtää.

Nyt hallitusohjelmaan on kirjattu että tätä kolmen vuoden aikaa voidaan harkinnan mukaan pidentää.

Samalla tavalla hallitusohjelmaan on kirjattu että erityisesti lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten ja väkivaltarikosten rangaistussäännöksiä tarkistetaan.

Lapsi on avuton ja puolustuskyvytön ja jos tällaiselle henkilölle tehdään mitä tahansa väkivaltaa, tulee mielestäni yhteiskunnan osoittaa teon moitittavuutta nykyistä selkeämmin. Erityisesti silloin jos tekijä on oikeustoimikelpoinen henkisen tasapainonsa ja ikänsä puolesta.

Toivon että lakimuutoksella annamme oikeusistuimille nykyistä laajemmat mahdollisuudet mitata tällaisista teoista määrättäviä rangaistuksia.

Lopuksi muutama rivi ehdollisista vankeusrangaistuksista. Olen itse kuullut käräjäoikeuden eteisessä kun käräjäsalista ulos astellut nuori mies tokaisi kaverilleen että olipa helppo homma, ei tuomiota ollenkaan.

Todellisuudessa mies oli saanut ehdollisen vankeustuomion. Vastaavanlaisia tokaisuja lienee kuullut myös moni muu. Tilanne on valitettavasti se että ehdollisena langetettavaa vankeusrangaistusta ei mielletä rangaistukseksi ollenkaan.

Näin ollen rangaistuksella ei saavuteta sen enempää erityis- kuin yleisestävyyttäkään. Pikemminkin löperöillä tuomioilla viestitetään yhteiskunnan välinpitämättömyyttä säätämiinsä lakeihin ja asetuksiin.

Jos ehdolliseen vankeusrangaistukseen liitettäisiin lyhyt vapaudenmenetysjakso, saattaisi tällainen ns. ”TET” jakso lisätä rangaistun lain kunnioitusta.

Jos rangaistu ojentuisi saamastaan rangaistuksesta, olisi ”koulutus” toiminut toivotulla tavalla. Jos rangaistu pikemminkin verkottuu vankilassa, jatkaisi hän oikeudenvastaisia toimiaan mitä ilmeisimmin lyhyestä vapaudenmenetysjaksosta huolimatta.

Tällaisella lyhyellä vankeusjaksolla kuitenkin yhteiskunta osoittaisi moitittavuutta myös niihin tekoihin, joista ei juuri sillä kerralla määrätty ehdotonta vankeusrangaistusta.

Joku laskee tietenkin että vankeuspäivän hinta on pois yhteisestä pussista. Tällaisille laskijoille minä totean että länsimaisen oikeusvaltion pitää kyetä huolehtimaan kaikista kansalaisistaan, myös niistä jotka hairahtuvat lain väärälle puolelle.

Reijo

SMOLNASSA

Maalaismiehenä jättää monesti ensimmäisen kiemurakirjaimen pois tuon valtioneuvoston juhlahuoneiston nimestä.

Haitanneeko tuo mitään vaikka ässänväärän siihen laittaakin. Het alakuun!

Osallistuin hallitusneuvotteluihin. Minun vetovastuulleni oli sisäisen turvallisuuden työryhmä.

Työryhmät oli koottu siten että jokaisesta neuvotteluissa mukana olevasta puolueesta oli kaksi neuvottelijaa ja heillä sihteeri. Kokoonpano armeijakielellä ilmaistuna 2+1.

Kun ryhmän koostumus on jo julkisuudessakin ollut, lienee sopivaa kirjata se myös tähän.

Keskustan neuvottelijat: Antti Rantakangas ja Markus Lohi, sihteeri Jirka Hakala.

Kokoomuksen neuvottelijat: Kari Tolvanen ja Outi Mäkelä, sihteeri Sami Paatero.

Minä toimin yhdessä Raimo Vistbackan kanssa PS:n neuvottelijana. Meidän sihteerimme oli Erkki Havansi.

Koska neuvottelujen tulos, eli hallitusohjelma on vielä toistaiseksi salainen, en kommentoi yksittäisiä neuvotteluissa esille nousseita asioita.

Te näette ne sitten hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen.

Yleisellä tasolla puhuttaessa voin todeta että sain johdettavakseni todella hyvän ja asiaansa motivoituneen ryhmän.

Ryhmän yhteinen tahtotila oli turvata poliisin perustoiminnat myös harvaan asutulla seudulla. Se ei kuulkaas ole ihan ongelmaton tehtävä.

Ryhmän rooteliin kuului poliisin ohella kaikki maan rajojen sisäpuolella kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavat tehtävät ja toimijat.

Turvallisuudestamme huolehtivat poliisin lisäksi puolustusvoimat, rajavartiolaitos, tulli, palo- ja pelastuslaitos, hätäkeskuslaitos, oikeusistuimet, syyttäjälaitos ja rikosseuraamuslaitos ja monta, monta muuta.

Puntarissa oli jokaisen toimijan rooli ja toimintaedellytykset. Olisi ollut helppoa puntaroida ja neuvotella jos pöydässä olisi ollut riittävästi rahaa. Nyt ei ollut ja ryhmä pähkäili pitkään mistä kaivatut eurot löydetään.

Neuvottelujen tiimellyksessä kuulimme neljäätoista asiantuntijaa. Puhun nyt asiantuntijoista – en lobbareista! Heitäkin, siis näitä viimemainittuja, olisi ollut  tulossa ”edistämään asiaansa”.

Lobbareilla ei ollut asiaa meidän ryhmäämme. Ryhmän päätökset ja kannanotot muovautuivat pelkästään hallinnonalojensa johtavien viranhaltijoiden kuulemisiin.

Kaikilla oli sama huoli ja viesti – turvallisuudesta ei saa tinkiä!

Kun rahaa on toimintojen ylläpitoon entistä vähemmän ja kun on sovittu että kokonaisveroastetta ei nosteta ja kun on sovittu myös siitä että syömävelkaa emme enää ota, oli kuulkaas hyvät neuvot tarpeen.

Jostakin on pakko repiä lisää euroja jotta turvallisuuskoneistomme pyörii edes välttävästi.

Työryhmä päätyi esittämään talousryhmälle muutamia keinoja lisärahoituksen keräämiseksi. Tulevana keskiviikkona näemme millaisia kirjauksia talousryhmä on hallitusohjelmaan tehnyt.

Sitä ootellessa!

 

Reijo

ÄIDEILLE

Näin päivänvalon ensi kertaa huhtikuun 16. vuonna 1962.

Olin Hongiston Esterin ja Benjamin perheen 9 lapsi. Äitini synnytti minut kotona, apunaan jo kahdeksasta synnytyksestä kertynyt kokemus ja Isäni hiomat terävät kerihtimet.

Ei lähdetty lääkäriin, eikä tarvittu ebiduraalipuudutuksia. Isäni lämmitti veden ja lähti hevosella hakemaan kylän kätilöä.

Kätilön saavuttua olin jo tuhissut kapaloissa, Äitini sylissä takan edustalla.

Siitä se sitten lähti.

Isäni ja Äitini nukkuvat nyt vierekkäin Alajärven kirkkomaassa.

Lämmin ja kaipaava ajatus molemmille sinne taivaan sineen.

Näin Äitienpäivänä onnitellaan kaikkia maailman Äitejä. Te olette onnittelunne ansainneet. Erityisesti haluan onnitella lasteni Äitiä, Pirkkoa.

Samalla haluan muistaa myös niitä Naisia joille ei jostain syystä ole Äitiyden onnea suotu.

Teidän osanne ei ole helppo. Joillekin lapsi suodaan ja joillekin ei.

Iloa ja valoa kaikkien Äitien ja Äideiksi haluavien elämään.

Reijo

 

KOLME ÄSSÄÄ

Hallitustunnustelija Juha Sipilän ratkaisu oli odotettu. Sipilä on koulutukseltaan insinööri ja insinööreillä on tapana ratkoa asioita järkevästi ja loogisesti.

Insinööri yleensä oivaltaa vaikkapa perinteisen kellon koneistoa katsomalla, että kun tuo ratas pyörii noin päin, niin siihen kytköksissä olevan rattaan täytyy pyöriä näin päin, jotta koneisto ylipäätään toimii.

Boheemimman koulukunnan vapaa-ajattelijoilla saattavat rattaiden pyörimissuunnat vaihdella kulloisenkin mielialan mukaan.

Minä pidän puheenjohtaja Sipilän toimintatavasta. Se on ennakoitavissa, aivan kuten tieliikennelain mukaan toimivien tienkäyttäjienkin.

Kun toimitaan yhdessä ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan, liikenne sujuu kun rasvattu ja yhteentörmäyksiltä vältytään.

Sitä paitsi – kolme ässää on parempi kuin kaksi. Siitä kahdesta on huono kaiku.

Minulle olisi sopinut myös neljän suurimman puolueen hallitus.  SDP olisi ehkä saattanut olla sillanrakentajana ammattiyhdistysten suuntaan. Sillanrakentajia aina tarvitaan.

Maa on sellaisessa tilassa, että niitä ”väärin sammutettu” -tyyppisiä huutoja ei enää kaivata. Uskon kansan enemmistön pitävän tärkeämpänä itse sammuttamista, eikä tapaa jolla sammutetaan.

Meillä ei ole tässä työllisyystilanteessa varaa kikkailla ja pelata minkäänlaista peliä lakkoilemalla taikka edes lakon uhalla.

Työntekijöillä on lain säätämät oikeutensa ja niitä pitää tietenkin kunnioittaa, mutta politiikan välineinä työtaisteluja ei saa käyttää.

Työntekijän pitää hyötyä työnantajasta ja päin vastoin. Jos vain toinen hyötyy, ei toiminta kestä pitkään.

Työntekijällä ei ole työtä eikä työpaikkaa jos työpanos ei tyydytä työnantajaa. Työnantajalla ei ole työntekijöitä jos palkka ja muut työskentelyolosuhteet eivät miellytä työntekijää.

Molempien pitää olla tyytyväisiä jotta homma toimii ja työt luistavat.

Homma on saatava toimimaan ja työt luistamaan taikka muuten meidät hukka perii. Joku puhui joskus myös nahkurin orsista ja toinen totesi että nyt meidät otti ohrakyrsä.

Nahkurin orsista kykenen jonkinlaisen mielikuvan muodostamaan, mutta ohrakyrsä on jo vieraampi.

Kun tänään ei ollut eduskunnassa valiokuntien kokouksia eikä täysi-istuntoakaan, karkasin metsätöihin.

Talven jäljiltä oli puuta kumossa ja konkelossa. Karsin ja katkoin maassa olevat ja lauoin konkelot.  Siinä sahatessa tuli tunne että ainakin minä tiedän mistä puhun maa- ja metsätalousvaliokunnassa seuraavat neljä vuotta.

Ei jäädä tuleen makaamaan vaan nostetaan kotimaisen energian ja kotimaisen työn arvostusta ja mennään seuraavan suon yli että heilahtaa.

 

 

Mertsuri

RULLAATI RULLAA….

Työn Juhlaa itse kullekin!

EI, en kommentoi hallitusneuvotteluja! Miksi?

Siksi että en ole niissä mukana. Yleensä neuvotteluissa mukana olevat kykenevät kertomaan neuvottelujen kulusta enemmän kun täysin sivulliset.

Maan tapa on toki ollut että ne joilla ei ole mitään käsitystä asioiden todellisesta tilasta, ovat kaikkein kärkkäimpiä antamaan sisäpiirin tietoja. ”Tietoja” joilla ei ole mitään tekemistä objektiivisen totuuden kanssa.

Tuuli huulia heiluttaa!

Keskiviikkona oli maakuntalehdissämme juttu ” VAALIPIIRIN EDUSTAJAT NIHKEITÄ NATOLLE”.

Minun kantani oli kirjattu näin: ”Pohjalaisen vaalikoneen erikoisimman vastauksen antaa perussuomalaisten Reijo Hongisto. Hän on nyt vastaan mutta lupaa äänestää enemmistön mukana, jos tilanne muuttuu.”

Vaalikoneeseen kirjoitin sanasta sanaan näin:

Suhtaudun Natoon kriittisesti. Jos päättäisin asiasta tällä hetkellä, äänestäisin liittymistä vastaan. Vaalikausi on neljä vuotta pitkä ja maailmanpoliittinen tilanne voi muuttua vaalikauden aikana jolloin on syytä arvioida kantaansa uudestaan. Jos asiasta järjestetään neuvoa antava kansanäänestys, äänestäisin enemmistön mielipiteen mukaan”

Uskon että yllä oleva teksti on melko selvää kaikille.

Saivartelijoiden varalta tiivistän vielä sanomani näin:

Isänmaallemme on parasta pysytellä puolueettomana. Ei ole syytä olla rähmällään itään eikä länteen.

Kansanedustajan toimikausi kestää normaalisti neljä vuotta. Minulle se on pitkä aika ja ainakin minun mielestäni tuon ajan kuluessa maailman poliittinen tilanne saattaa muuttua oleellisesti.

Jos et usko – muistele vaikka Kaukasuksen tapahtumia. Ota kalenteri ja katso koska kuulit ensimmäiset uutiset kuumista hylsyistä.

Hylsyistähän se yleensä alkaa.

Jos minä vaalikauden alussa lyön kantani lukkoon Naton suhteen, ei sitä vaalikauden aikana noin vain muutella. Ei – vaikka tarvetta olisikin!

Tämän takia ja pelkästään tästä syystä minä haluan pitää itselläni käytössä kaikki mahdollisuudet mitä Nato Isänmaallemme tarjoaa.

Viime aikoina uutisoiduista rajaloukkauksista huolimatta minä en vielä pidä tilannetta niin huolestuttavana että meidän pitäisi hakea Naton jäsenyyttä. Huomaa sanat ”en vielä”. Jos koukkiminen rajoillamme jatkuu, varaan itselleni oikeuden muuttaa kantaani

Nato ei ole minulle mikään periaate asia. Sukupuolineutraali avioliitto sitä on, mutta ei Nato.

Minun mielipiteeni samaa sukupuolta olevien keskinäiseen avioliittoon ja adoptio-oikeuteen ei muutu vaalikauden eikä vaalikausien aikana, mutta Natoon saattaa muuttua jos tarve vaatii.

Tämä tarvehan ilmenee monilla tavoilla. Maalla, vedessä ja ilmassa…

Jos joku ulkopuolinen valtio toistuvasti ja tarkoituksella loukkaa Suomen ilmatilaa, aluevesiä taikka tunkeutuu maa rajamme sisäpuolelle, minä alan suhtautua Natoon nykyistä myönteisemmin.

Uskon että samalla tavalla ajattelee moni muu Suomen kansalainen.

Jos Natosta järjestetään neuvoa antava kansanäänestys, on ainakin minulle – sen äänestävän kansan edustajana – luonnollista kuunnella herkällä korvalla äänestäjieni tahtoa. Kuunnella ja toimia kansan tahdon mukaisesti.

Minä ajattelen niin että kansa ei voi olla väärässä. Yksittäinen kansanedustaja voi mielipiteineen olla pahastikin ”ulalla” mutta kansa ei ole. Koska minut on valittu eduskuntaan toteuttamaan kansan tahtoa, on luonnollista tehdä se loppuun saakka.

Reijo

 

MIKÄ MAA TÄMÄ ON?

 

 

 

Vastavalittu kansanedustaja Teuvo Hakkarainen totesi toimittajalle että ”tämä ei ole beduiinien maa”.

Asiasta nousi kohu.

Minä yhdyn edustaja Hakkaraisen mielipiteeseen siinä että Suomi ei ole beduiinien maa.

Tästäkin saa kohista jos ei parempaa tekemistä ole.

Kun tämä maa ei ole beduiinien maa, niin lienee paikallaan pohtia että mikä maa tämä sitten on.

Juttelin erään yrittäjän kanssa. Yrityksessä työskentelee oman henkilökunnan lisäksi pari ulkopuolista työntekijää.

Aluehallintovirastolta oli tullut ilmoitus yrityksessä suoritettavasta työsuojelutarkastuksesta.

Ilmoituksen mukaan tarkastuksessa käsiteltäviä asioita ovat:

-työpaikan perustiedot

-tapaturmavakuutus

-työterveyshuollon järjestäminen

-työterveyshuollon toimintasuunnitelma

-työterveyshuollon työpaikkaselvitys

-terveystarkastukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä

-työsuojelun yhteistoiminta

-työn vaarojen selvittäminen ja arviointi

-työnteon keskeiset ehdot

-määräaikainen työsuhde

-yleissitovan työehtosopimuksen noudattaminen

-palkkalaskelman antaminen

-työvuoroluettelo

-työajan tasoittumisjärjestelmä

-työaikakirjanpito

-työntekijöiden ylityökertymät

-ulkomaalaisten työntekijöiden työnteko-oikeuden varmistamisvelvollisuus

-työhön perehdyttäminen ja opastus

-väkivallan uhka

-yksintyöskentely

-häirintä ja epäasiallinen kohtelu

-käsin tehtävät nostot ja siirrot

-melu

-lämpöolosuhteet

-työpaikkakierros

-muut esille tulevat asiat

Vaalitenteissä puhuttiin viennin lisäämisestä ja sitä kautta kotimaassa lisääntyvistä työpaikoista.

Meidän vientimme alkaa vetää jos kykenemme valmistamaan tuotteitamme nykyistä huomattavasti halvemmalla.

Kaukoidän pulkkituotteille emme pärjää – ainakaan hinnan suhteen.

Tuotteiden teollinen valmistaminen edellyttää yleensä työn antajaa ja työn tekijää. Joskus useampiakin – ketjun molemmissa päissä.

Työ on kannattavaa ja homma hoituu jos ketjusta karsitaan pois ylimääräiset krumeluurit.

Ketjun jokaisen lenkin etu on että työtapaturmia ei tapahdu. Ne maksavat liikaa, eikä tapaturma yleensäkään ole kenenkään toivelistalla. Päin vastoin.

Jos tapaturmien estämiseen tarvitaan noin hirmuinen lista, ei ole ihme että työn teettäminen on Suomessa kallista ja sitä mukaa tuotteiden hinta on korkea ja sitä mukaa niitä on vaikeaa myydä ulkomaille ja sitä mukaa työllistää kotimaassa ihmisiä.

Että ”sitä mukaa” on syytä pohtia – onko jo menty pikkuusen liian pitkälle nuos rätingiis?

Suomi ei ole beduiinien maa, eikä tämä näytä olevan myöskään yrittäjien maa.

Tämä maa on lippulappujen kanssa huseeraavien tarkastajien maa.

Valitettavasti se ei vaan koko kansaa elätä!

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Kirjoituksesta tuli melkoisesti palautetta. 

Vain yksi palautteesta oli negatiivinen. Siinä pitkäaikaistyötön moitti ”työväenpuolueen” edustajaa työläisten etujen polkemisella.

Toistakymmentä työtöntä kiitteli kirjoitusta kertomalla työnhaussa kohtaamistaan vaikeuksista.

Pahin kanto työllistymisen kaskessa on juuri tuo erittäin hankalaksi ja monimutkaiseksi koettu lupabyrokratia.

Moni yksin yrittävä haluaisi palkata apurin, mutta pelkää palkkaamisen mukaan tulevaa lupabyrokratiaa. On paljon helpompi puurtaa yksin kun laajentaa toimintaa ja hautautua lippulappuvuoren alle.

Kolmisenkymmentä palautetta tuli työnantajilta. He tuomitsivat nykykäytännön täysin. Jokainen olisi valmis työllistämään yhden taikka jopa useamman, jos nämä työllistämisen mukana tulevat paperityöt olisivat yksinkertaisempia ja niitä olisi nykyistä huomattavasti vähemmän.

Kun putkitöitä tekevä henkilö joutuu putkentaivuttelun sijaan taivuttelemaan kymmeniä A-4 kaavakkeita ja lähettelemään niitä eri virastoihin, on luonnollista että putkimies ei ole erityisosaamisensa ydin alueella.

Puhumattakaan luomuviljelijästä. Viljelijän erityisosaamista on viljellä maata ja hoitaa karjaa, jos hänellä sattuu karjatila olemaan.

Kun viljelijän työajasta yli puolet kuluu erilaisten lupien ja tukien hakemisessa ja tarkastusten valmistelussa ja tarkastuksissa mukana olemisessa, ei ole ihme että moni lyö hanskat saveen.

Yrittäjät turhautuvat yhä lisääntyvään lupabyrokratiaan ja nostavat kätensä pystyyn.

Jos ja kun näin näyttää käyvän, niin kysyn ihan suoraan että millä me tätä kansaa elätämme?

On tietenkin mahdollista lisätä vielä lupabyrokratiaa ja siirtyä itäisen naapurimaan toimintakulttuuriin jossa valvonta koettiin hyväksi mutta kontrolli vielä paremmaksi.

Eli kansalaiset työllistyisivät toinen toistaan valvomalla ja kontrolloimalla. Tätähän testattiin myös ”harppisaksassa”.

Toinen ja mielestäni järkevämpi vaihtoehto on toimia toisin päin.

Suomessa on yli 20 000 erilaista luvanvaraista toimea. Ruotsissa muistamani mukaan noin 5000. Molemmat maat ovat EU:n jäseniä.

Työpaikkoja ei ole ilman työnantajia.

Työnantajia ei ole jos tämä lippulappurumba jatkuu.

Tuskin tätä tämän selvemmin enää tarvitsee sanoa?

 

PULINAT POIS….

Elämme demokraattisessa maassa. Hyvä niin.

Demokratian tunnusmerkistön mukaan jokaisella äänestysikäisellä kansalaisella on vain ja ainoastaan yksi ääni.

Äänestyskopissa ei ole ratkaisevaa henkilön sivilisääty, varallisuus eikä edes koeteltu kansalaiskunto, vaan henkilön asuinkunta ja ikä.

Äänestää saa myös vaikka olisi hiukan huppelissakin.

Äänestäminen ei ole velvollisuus vaan oikeus! Minun mielestäni se on jopa etuoikeus.

Oikeuttaan pitää käyttää. Valitettavasti osa kansalaisista jättää oikeutensa käyttämättä. Se on surullista.

Toistaiseksi vahvistamattoman laskennan mukaan sain vaaleissa 6727 ääntä. Se on kova määrä kun huomioidaan että aivan naapurissani oli kaksi keskustan ehdokasta. Kilpailimme samoista äänistä.

Minä kiitän kaikkia äänestäjiäni luottamuksesta. Samalla kiitän koko vaalipiirin alueella toimineita tukijoitani pyyteettömästä työstä.

Erityisen kiitoksen lausun omalle perheelleni, sillä ilman Teidän tukeanne en olisi edes ehdolle lähtenyt, puhumattakaan siitä että olisin jaksanut ajaa läpi koko raskaan kiertueen.

Kiitos Teille hyvät ystävät kaikesta tuesta ja myötä elämisestä.

Yksin kukaan ei ole mitään – minä tarvitsen Teitä ja toivon että myös Te tarvitsette edes joskus minua.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Reijo 

LAUTEHILLA…..

Mullon saunas Harvian lasiluukullinen rosterikiuas. Puita se syö ja lämpiää niin maharottomasti. Lautehilla tarkenoo.

Joku tirektiivi vissihin kieltää kohta puulämmitteiset kiukahat, mutta niin kauan ku niillä saa saunoa, minä poika posotan menemähän.

Siinä kuulkaa lieska lyö hormin päässä olevaan naakan pesään ja saattaa pyrstökarvat kärventyä, mutta mitäs on ruvennu muuraamahan pesääsä mun saunan hormihin.

Pitääs pikkuuse kattua naakanki, mihinä sitä rupejaa kortteeraamahan. Luonnonsuojelulaki sanoo notta älä kuule vaan häiritte pesivää naakkaa ja palo- ja pelastuslaki sanoo notta savuhormi on pirettävä estehistä vapaana.

pirän notta se palo- ja pelastuslaki o riskimpi ku se vihireitten laki.

Lautehilla o aikaa kuutioira kaikenlaasta. Muistelin ajettuja kilometrejä, tavattuja ihmisiä ja käytyjä keskusteluja.

Yhtään ainutta en antaisi pois.

Neljän vuoden takaiseen vaalikiertueeseen verrattuna tämä turnee oli erilainen. Tapasin satoja ja satoja ihmisiä.

Tapaamiset ja tapaamisten henki oli erilainen. Neljä vuotta sitten lähes jokaisessa tilaisuudessa oli joku joka tarkoitushakuisesti haastoi riitaa. Poliisimiehenä sellaisen tunnistaa helposti.

Tällä päättyneellä vaalikiertueella en tavannut yhtään ainoata riidan haastajaa. Tapasin satoja erittäin asiallisia ihmisiä jotka kantoivat huolta Isänmaan selviämisestä. Miten meidän käy – oli useimmiten esitetty kysymys.

Suhtautuminen PerusSuomalaisiin oli ja on muuttunut!

Ajoin tuhansia kilometrejä kuoppaisilla teillä. Minulle ei tarvitse vakuutella teidemme korjaustarvetta. Minä tiedän sen oman takamukseni kautta.

Vaikka ajoin itse autoa, oli kiertueen järjestelyissä mukana tukiryhmäläisiä. Yhtään tilaisuutta ei olisi saatu järjestettyä ilman paikallisia tukihenkilöitä. Yhdellekkään matkalle en olisi päässyt lähtemään ilman oman perheeni tukea ja kannustusta.

Hyvät Ystävät – Teille lämmin kiitos pyyteettömästä työstä!

Samalla haluan kiittää myös kaikkia muita jotka omalla ajallaan ja  -työpanoksellaan ovat edesauttaneet minua vaalityössäni.

Yhdessä me olemme asialle lähteneet ja yhdessä seisomme asiamme takana!

Tässä yhteydessä lienee paikallaan kiittää myös heitä jotka ennakkoon ovat minulle luottamuksensa osoittaneet. Kiitos Teille kaikille!

Muistakaamme Öljymäen tapahtumia 2000 vuoden takaa. Ystävyys ei ole myytävänä 30 hopearahasta, eikä ystävää kielletä kolme kertaa ennen kukon laulua.

PerusSuomalainen Ystävyys kestää vaaleista vaaleihin ja vielä vaalien välilläkin.

Kiitos että olet Ystäväni!

Reijo

 

 

 

 

 

VÄÄRIN ÄÄNESTETTY….

Eilen uutisoitiin kouluissa järjestetystä nuorisovaalista.

Vaasan vaalipiirissä minä olin kuulemma kerännyt suurimman äänimäärän. Kakkosena edustajakollega Tuomo Puumala ja kolmantena Juha Mieto.

Minä olin yllättynyt saamastani äänimäärästä. Äänimääräni taisi yllättää monen muunkin.

Joku luonnehti äänestystä pelleilyksi ja tuli näin halventaneeksi  puheellaan nuoria äänestäjiä. Minä en halventamiseen sorru, sillä elämä on minulle opettanut että ketään ei pidä halventaa eikä halveksua. Ei nuoria eikä vanhoja.

Ylpeys ja korskeus käyvät lankeemuksen edellä. Minun on vaikeaa käsittää minkä takia nuoriso olisi äänestyskäyttäytymisellään halunnut pelleillä Miedon, Puumalan taikka Hongiston kanssa.

Minä arvostan erittäin korkealle ”nykynuorison” ja pidän itsestään selvänä että he äänestäessään tiedostivat kenelle äänensä antoivat.

Samalla tavalla uskon varttuneempienkin tekevän. Vai väittääkö joku että ihmiset äänestelevät ihan vaan satunnaisesti ehdokkaita miettimättä sitä millainen äänestyksen kohde on.

Minä olen käynyt monta hyvää ja perinpohjaista keskustelua nuorten ja varttuneempien äänestäjieni kanssa.

Nuorten kanssa keskustelut ovat useimmiten koskeneet heidän liikennöimismahdollisuuksiaan. Esimerkiksi on noussut kirjallinen kysymykseni KK 683/2013 Kuljettajatutkinnon ajokokeen suorittaminen Alajärvellä.

Kysymys löytyy vasemmalta kohdasta Kirjalliset kysymykset numerolla 46.

Kuljettajatutkinnon ajokokeen suorittaminen oli päätetty lopettaa monilla paikkakunnilla mm. Alajärvellä ja Lapualla.

Tämä oli kova isku Järviseudun ja Keski-Pohjanmaan nuorille. Jos ”inssiajo” olisi siirretty Seinäjoelle ja Kokkolaan, olisi ajoharjoittelu tullut kalliimmaksi ja ajoharjoittelumatkat tietenkin pidentyneet.

Sanalla sanottuna kortille olisi tullut enemmän hintaa ja sen hankkiminen olisi tullut työläämmäksi.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen ja neuvottelin ministeri Kyllösen Kanssa. Lopputulos oli se että Trafin esitys peruttiin ja kuljettajatutkintoja voidaan edelleen suorittaa mm. Alajärvellä.

Tästä sain kymmeniä positiivisia palautteita alueen nuorilta.

Toisena nuorisoa puhuttaneena esimerkkinä nostan kirjallisen kysymykseni KK 178/2013 vp Pienen henkilöauton muuttaminen mopoautoksi.

Tämäkin kysymys vastauksineen on luettavissa tuosta vasemmalla olevasta palkkirivistöstä.

Moni mopoautoiässä ollut soitti, tekstasi ja laittoi sähköpostia. Yleensä viesti alkoi sanoilla ” no on hyvä että joku ihan oikeesti ajaa nuortenkin asiaa”

Jotkut viestit olivat lyhyitä ja napakoita, jotkut pitempiä ja perusteltuja. Yhtä kaikki jokaisessa viestissä ilmaistiin kiitollisuus siitä että joku vihdoin ja viimein ajaa myös niiden nuorten asiaa jotka eivät vielä ole edes äänestysiässä.

Yleensä asioiden tärkeysjärjestys tuppaa noudattelemaan äänestysikää.

No minä tunnustan että kahden jo aikuistuneen pojan isänä ja liian monta kuolonkolaria tutkineena ajattelin nuorten turvallisuutta ja tietenkin nuorten isän ja äidin huolta silloin kun oma lapsi lähtee muovisella mopoautolla liikenteen sekaan.

Jollakin tavalla nuorisovaalin äänestäjiä saattoi tyydyttää myös kirjallinen kysymykseni KK 930/2012 vp Ammatillisten koulutuspaikkojen vähentäminen.

Nuorille ja nuorten vanhemmille on tärkeää että toisen asteen koulutuspaikkoja on mahdollisimman lähellä kotia, jotta voi opiskelussaan tukeutua kotiin.

Jää monta murhetta pois ja säästyy rahaa kun ei tarvitse vuokrata opiskeluajaksi asuntoa.

Minä uskon että nuoret äänestivät harkintansa perusteella ja kiitän jokaista minua äänestänyttä nuorta. Toivon että voin myös tulevaisuudessa auttaa nuoria ja nuoren mielisiä elämän myötä ja vastamäessä.

Reijo