KOIRISTA, SUSISTA JA KOIRASUSISTA

Luonnonvarakeskus LUKE julkaisee 6.6 uusimman susikanta-arvionsa.

Edellisen arvion mukaan Suomessa oli susia 150-185kpl. Ennustan, että tällä kertaa susia arvioidaan olevan joitakin kymmeniä enemmän, mutta kuitenkin niin vähän, että susi säilyy erityisen uhanalaisten eläinten listalla. Villi veikkaukseni on 200-250 eläintä.

Näin ennustan – toivottavasti olen väärässä !

Se susista.

Suden ja koiran risteymistä ei ole julkisuudessa paljon puhuttu, eikä niiden määrää arvioitu. Muutama vuosi sitten keskustelin koirasusista erään maa- ja metsätalousministeriössä merkittävässä asemassa olevan henkilön kanssa. Hän totesi minulle tylysti, että Suomessa ei ole yhtään koirasutta. Puheet koirasusista ovat populistista höpinää, jota vastuullinen metsästäjä ja poliitikko ei saa suustaan päästää.

Koska kyseessä oli jo varsin korkeaan ikään ehtinyt herra, en kehdannut iskeä vastapalloon sanomalla, että jos minä olen populisti, joku toinen voisi päivittää tietämyksensä -60 luvulta 2010 luvulle. Totesin vain, että minun mielestäni koirasusia elää luonnossamme ja ne pitää vieraslajina poistaa.

En ole ajatuksieni kanssa yksin, sillä Maaseudun Tulevaisuudessa 20.4-18 haastateltu maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari totesi kaipaavansa avoimuutta LUKEn tekemiin kanta-arvioihin ja DNA-verrokkiaineistoihin. Kalmarille on myös herännyt kysymys ”onko Suomeen istutettu epäpuhdasta, tarhattua susikantaa, jossa on koiran perimää joukossa”.

Kalmari saa palstatilaa MT lehdessä – minä en saa. MT:n sijaan jaan ajatuksiani täällä.

Jos jaksat lukea kirjoitukseni loppuun, ymmärrät, minkä takia myös minä olen huolissani metsissämme ja nykyisin myös pihoillamme laukkaavista susista, taikka pikemminkin suden ja koiran sekoituksista.

Olen asiaa kysynyt kirjallisesti myös maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselta.

Alla kysymys ja ministerin vastaus:

KIRJALLINEN KYSYMYS 391/2014 vp – Reijo Hongisto /ps

Koirasusien tarhaaminen Juvalla

Eduskunnan puhemiehelle

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Juvalla toimii vuonna 1998 perustettu, susihybriditoimintaa harjoittava Finnish Wolf Hybrid Association FWHA ry. Vuonna 1998 Itä-Suomen lääninhallitus myönsi yhdistykselle silloisten eläintarhasäädösten mukaisen eläintarhaluvan, joka oikeuttaa pitämään tarhalla enintään kahta sutta. Lupa on edelleen voimassa. Samana vuonna maa- ja metsätalousministeriö antoi luvan siirtää kaksi sutta Ranuan eläinpuistosta FWHA ry:n tarhaan, ja vuonna 2002 siirtoluvan sai kaksi Ähtärin eläinpuiston sudenpentua. Saamani tiedon mukaan lupapäätöksissä mainittiin, että susien lastaus ja kuljetus tulee tehdä niin, etteivät ne karkaa.
Juvan—Mikkelin alueelta on poistettu suurriistavirka-apuna suden ja koiran risteymiä vuosina 2005 ja 2012. Vuonna 2005 poistettu susihybridi ja sen susipari ehtivät raadella kymmeniä kotieläimiä ennen hybridin poistamista. Yksi metsissä viikkokausia vapaana juossut koirasusi-risteymä poistettiin FWHA ry:n tarhan lähialueelta.
Eri medioissa on käyty keskustelua siitä, minkä vuoksi maa- ja metsätalousministeriö ei ole peruuttanut FWHA ry:lle myöntämäänsä susien siirtolupaa ja eläintarhalupaa, vaikka yhdistyksen tarhalta on todistettavasti karannut eläimiä maastoon. Yleisen käsityksen mukaan nimenomaan eläintarhat on rakennettava ja varusteltava siten, että tarhassa olevat eläimet eivät missään olosuhteissa voi karata tarhan ulkopuolelle.
Keskustelua on käyty myös siitä, miten on mahdollista, että kun yhdistykselle on myönnetty lupa pitää enintään kahta sutta, niin yhdistys on saanut siirtoluvan kahdelle sudelle vuonna 1998 ja kahdelle sudenpennulle vuonna 2002, vain 4 vuotta myöhemmin. Kuinka monta sutta tarhassa on samanaikaisesti ollut?
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen siitä, onko susia siirretty Ranuan ja Ähtärin eläinpuistoista Finnish Wolf Hybrid Association ry:n tarhaan, ja jos on siirretty, niin kuinka monta sutta on samaan aikaan ollut tarhassa sekä täyttääkö em. tarha nykyisin voimassa olevat eläintarhaluvan edellytykset, ja jos ei täytä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä tilanteen korjaamiseksi?
Helsingissä 21 päivänä toukokuuta 2014
•Reijo Hongisto /ps

………………………………………………………………….
Ministeri Koskisen vastaus:

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Maa- ja metsätalousministeriön vakiintuneena ratkaisukäytäntönä on ollut, että metsästyslain nojalla susien maahantuontiin ei ole myönnetty lupia kuin tietyissä poikkeustapauksissa. Perusteluna oli tuontisusien aiheuttama riski luonnonvaraisen susikannan geneettisen perimän säilymiselle. Myöskään susien luonnosta ottamiseen eläintarhaan sijoitettavaksi ei ole hakemuksista huolimatta myönnetty lupia. Poikkeuksia vankeudessa syntyneiden susien maahantuonnista on tehty edellä mainitusta pääsäännöstä vain eläinpuistojen suhteen, jotka kuuluvat Euroopan eläintarhojen ja akvaarioiden järjestöön EAZA:an (European Association of Zoos and Aquaria) ja joilla on jo susia tarhassaan ja jotka ovat mukana suunnitelmallisessa eurooppalaisessa suden suojeluohjelmassa ja kantakirjajärjestelmässä. Alun perin muutamia lisääntyviä yksilöitä on tuotu maa- ja metsätalousministeriön metsästyslain nojalla myöntämillä luvilla kahteen eläintarhaan (Ähtäri ja Ranua). Näiden lupien päätösehdoissa on nimenomaisesti sanottu, että sutta ja sen jälkeläisiä ei saa laskea luontoon Suomessa ja sutta ja sen jälkeläisiä ei saa luovuttaa eläinpuiston ulkopuolelle ilman maa- ja metsätalousministeriön tätä varten erikseen antamaa lupaa. Metsästyslain nojalla ministeriö ei ole sallinut tällaisia siirtoja kuin EAZA -tarhojen välillä. Näin ollen maa- ja metsätalousministeriön tietojen mukaan kysymyksessä mainituilla eläintautilain mukaisilla siirtoluvilla susia ei ole siirretty Ranuan tai Ähtärin eläinpuistoista Finnish Wolf Hybrid Association ry:n tarhaan. Metsästyslain soveltamisessa vakiintuneessa käytännössä ministeriö on katsonut, että vain järjestöön kuuluvat eläintarhat jäsenyyden velvoitteita noudattaessaan edustavat riittävän korkeaa tasoa mm. eläinten pidossa, hoidossa, hankinnassa, kuljetuksissa, tunnistamisessa, kansallisten ja kansainvälisten normien sekä kansainvälisten sopimusten noudattamisessa. Suomessa EAZA:an kuuluvat Ähtärin, Korkeasaaren ja Ranuan eläintarhat. Susien siirtelystä Euroopan EAZA -eläintarhojen välillä ja susien lopettamisesta on eläintarhoilla hyvin tarkat dokumentit ARKS-järjestelmässä eli tarvittaessa voidaan selvittää minne kukin yksilö on mennyt, tuotu tai lopetettu.
Eläintarhalupa voidaan peruuttaa ja laitos tai sen osa sulkea, jos toiminnanharjoittaja olennaisella tavalla rikkoo eläinsuojelulaissa tai sen nojalla asetettavia eläinsuojeluvaatimuksia tai lupaehtoja tai jos toiminta ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä ja toiminnanharjoittaja ei korjaa epäkohtia valvontaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa. Maa- ja metsätalousministeriö ei kuitenkaan ole toimivaltainen viranomainen vaan aluehallintovirasto. Aluehallintovirasto valvoo lupaehtojen noudattamista säännöllisin tarkastuksin. Käytännössä paikalliset eläinsuojeluviranomaiset, kuten kunnaneläinlääkärit, suorittavat joko omasta aloitteestaan tai aluehallintoviraston määräämänä useita eläinsuojelutarkastuksia eläintarhoihin. Eläintarhat ja eläinnäyttelyt pyritään tarkastamaan vähintään kerran vuodessa.
Kyseessä olevan tarhan eläintarhalupa-asiassa toimivaltainen viranomainen on Itä-Suomen aluehallintovirasto. Maa- ja metsätalousministeriö on saattanut kirjallisen kysymyksen tiedoksi Itä-Suomen aluehallintovirastolle, jotta se voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kyseisen eläintarhaluvan edellytysten tarkistamiseksi.
Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2014
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
……………………………………..

Vuosien varrella minua on arvosteltu ankarasti ja sanottu, että minulla ei voi olla mitään näyttöä susien siirroista ja olen kirjoitellut omia olettamuksiani pelkästään kylän raitilla kuulemieni huhujen perusteella. Arvostelijat ovat sanoneet, että yhtään eläintä ei ole siirretty ja koko juttu on minun keksimääni ”ropakantaa”.

Minulla on edessäni Maa- ja metsätalousministeriön Eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös susien siirrosta, päivämäärä 11.8.1998 nro 1089/71-98 (Päätös on julkinen)


(Hakemus) Pekka Juurikas on 7.8.1998 päivätyllä kirjeellä hakenut lupaa siirtää kaksi sutta Ranuan eläinpuistosta Juvan eläintarhaan.

(Päätös) Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä ja elintarvikeosasto myöntää luvan hakemuksessa mainittuun siirtoon seuraavin ehdoin:
1. Ranuan eläinpuiston valvova eläinlääkäri tarkistaa ennen siirtoa siirrettävät eläimet ja toteaa että seuraavat ehdot täyttyvät:
1.1 Eläimissä ei esiinny mitään tarttuvii tauteihin viittaavia oireita.
1.2 Eläimillä on voimassa oleva rokotus rabiesta vastaan
1.3 Kuljetuslaatikot ovat sellaiset, ettei eläinten karkaaminen niistä kuljetuksen aikana ole mahdollista
2. Eläinten lastaaminen lähtö- ja määränpäätarhassa tulee tapahtua niin että eläinten karkaaminen ei ole mahdollista
3. Kuljetus tapahtuu lähtötarhasta viivytyksettä määränpäätarhaan
4. Jos eläinten uudessa sijoituspaikassa eläimissä ilmenee tarttuviin tauteihin viittaavia oireita, tulee omistajan ottaa välittömästi yhteyttä paikalliseen virkaeläinlääkäriin ja eläinlääkintä ja elintarvikelaitokseen (EELA)
5. Noudattaa, mitä eläinsuojelulaissa ja asetuksessa säädetään eläinten kuljetuksista
Sopimuksen (CITES) mukaiset määräykset. Lisätietoja antaa Suomen Ympäristökeskus, puh 09-40300721

(Voimassaoloaika) Lupa on voimassa 11.8.1999 asti.

Jos eläintautitilanteessa tapahtuu oleellinen muutos tai ilmenee seikkoja, joiden perusteella eläintautien leviämisen vaara siirron yhteydessä on ilmeinen, lupa voidaan peruuttaa tai sitä voidaan muuttaa viivytyksettä. Lupa voidaan myös peruuttaa viivytyksettä, jos hakija ei noudata tähän päätökseen otettuja ehtoja tai asiasta muutoin annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

(Perustelut) Itä-Suomen lääninhallitus on 31.7.1998 myöntänyt hakijalle eläinsuojelulain mukaisen luvan eläintarhan pitämiseen. Vankeudessa syntyneisiin susiin liittyvää eläintautien leviämisen vaaraan voidaan olennaisesti vähentää tutkimalla ja rokottamalla eläimet.

(Oikeutusohjeet) Eläintautilaki (55/1980) 12§, (muut. 809/1992, 242/1994) Eläintautiasetus (601/1980) 12§

(Muutoksenhaku) Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valitusosoitus liitteenä.

(Allekirjoitukset) Apulaisosastopäällikkö Jaana Husu-Kallio, Eläinlääkintötarkastaja Heidi Rosengren

(Tiedoksi) Ranuan kunnaneläinlääkäri, Juvan kunnaneläinlääkäri, Lapin läänineläinlääkäri, Itä-Suomen läänineläinlääkäri, Mikkelin toimipaikka

Maksutta”
…………………………………

Huomioni päätökseen:
Hakemus on jätetty ministeriöön 7.8.1998 ja päätös on annettu 11.8.1998. Lupa on voimassa 11.8.1999 asti.
-Vanhan sanonnan mukaan ”Suomi on lomalla” heinä-elokuussa. Kun ministeriön virkamiehet ovat lomalla, joku aina sijaistaa. Oliko tarkoitus jättää hakemus sijaisen käsiteltäväksi?
-Hakemuksesta päätökseen 3 vuorokautta – huippunopeaa asioiden hoitoa.
-Lupa on voimassa kokonaisen VUODEN

……………………………………………………………….

Neljä vuotta myöhemmin Pekka Juurikas on jälleen lähestynyt sudensiirtohakemuksellaan ministeriötä.

”Maa- ja metsätalousministeriö
Elintarvike- ja terveysosasto
PÄÄTÖS NRO 1102/803/2002 susien siirrosta

(Hakija) Pekka Juurikas

(Hakemus) Hakija on 24.6.2002 päivätyllä hakemuksellaan hakenut lupaa siirtää kaksi sudenpentua Ahtärin eläintarhasta Juvan eläintarhaan

(Päätös) Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto myöntää hakijalle luvan hakemuksessa mainittuun siirtoon seuraavin ehdoin:

(Ehdot ovat samat kuin edellisessäkin päätöksessä, ei ole tarpeen toistaa niitä tähän)

(Voimassaoloaika) Tämä lupa on voimassa 26.6.2003 saakka.

(Voimassaoloajan perustelut, oikeutusohjeet ja muutoksenhaku ovat samat kuin edellisessäkin päätöksessä, ei ole tarpeen toistaa niitä tähän)

(Allekirjoitukset) Apulaisosastopäällikön sij. Eläinlääkintöylitarkastaja Maija Salo, Eläinlääkintöylitarkastaja Jessica Eriksson

(Tiedoksi) Ähtärin kunnaneläinlääkäri, Juvan kunnaneläinlääkäri, Itä-Suomen läänineläinlääkäri, Mikkelin toimipiste, Lapin läänineläinlääkäri

Maksutta”
……………………………………………………………….

Huomioni päätökseen:
Hakemus on jätetty ministeriöön 24.6.2002 ja päätös on annettu 27.6.2002. Lupa on voimassa 26.6.2003 saakka. Jälleen huippunopeaa päätöksentekoa kesäloma-ajankohtana. Myös tämä päätös oli voimassa VUODEN.
Susi synnyttää pennut keväällä. Minä näen mielenkiintoisen yhteyden suden synnyttämisajankohdan ja hakemuksen jättöajan suhteen ja erityisesti tässä tapauksessa kun haettiin lupaa siirtää kaksi pentua. Ei voi välttyä ajatukselta, että Ähtäriin syntyi keväällä suden pentuja ja niistä kaksi siirrettiin Juvalle koirasusikasvattamoon.

Susi, siis ihan puhdasverinen susi, kuuluu Suomen luontoon. Suden ja koiran ristisiitos ei kuulu. Ristisiitos on vieraslaji, joka pitää luonnosta poistaa.

Koirasusia kasvatetaan ja pennutetaan yhä enemmän. Raha liikkuu. Kukaan ei tiedä kuinka paljon näitä ristisiitoksia metsissämme elää ja miten pahoin puhdas susikantamme on jo saastunut.

Metsästyslakimme ei ole tunnistanut suden ja koiran risteymää. Siitä huolimatta joitakin vuosia sitten Perhossa poistettiin eläimiä, joista ei voitu varmuudella sanoa olivatko ne koiria, susia vai koirasusia.

Asia sai laajaa julkisuutta ja eläinten poistajat tuomittiin käräjä- ja hovioikeudessa. En ole nähnyt tuomiolauselmaa, mutta erään tuomion saaneen kertoman mukaan käräjäoikeuden päätöksessä kirjoitetaan ”sudenkaltaisten” eläinten ampumisesta.

Minun mielestäni suden ja koiran ristisiitosten, siis näiden ”sudenkaltaisten” eläinten pentutehtailu pitää kieltää lailla.
…………………………………

LISÄTTY 6.6-18

Väärässä olin susikannan suhteen. Ennustin LUKEn haarukoivan susikannan 200-250 eläimen välille. Tänään tuli LUKEn vieläkin tylymmät lukemat. Suomen susikannan kokonaismääräksi LUKE arvioi 165-190 eläintä.

Uskoo ken tahtoo. Minä en tahdo!

Jotenkin minusta tuntuu että tässä susijupakassa ei ole vielä viimeistä näytöstä nähty.

Näkemisestä puheenollen, joku minua tarkkanäköisempi näkee mielenkiintoisen yhtymäkohdan susiasioista vastaavan ministeriön ylimmän viranhaltijan ja tuon ensimmäisen susien siirtoluvan allekirjoittajan välillä. Näkevät, että kyseessä on peräti sama henkilö ja toteavat, että ei ole ihme että koirasusia vilisee ihmisten pihoissa kun on ihan ministeriöstä annettu astutusapua suden ja koiran ristisiitoksille.

Minä en näe siinä mitään erikoista taikka mielenkiintoista. Minun mielestäni kyseessä on ihan normaali poliittinen suhmurointi taikka peräti koplaus, jossa kukaan ei tiedä mitä toiset tekevät ja jos tietävät, ei ole tietävinään. Aina sattuu kun tapahtuu ja jos tapahtuu niin silloin sattuu.

Tilanne on vaan ajautunut tavallisen maaseudun asukkaan kannalta erittäin hankalaksi. Meillä osa taivaanrannan maalareista tutkiskelee sutta muistuttavien eläinten ulosteita ja seuloo niistä DNA:ta. Se on ihan kivaa puuhaa kunnon palkalla.

Ei pidä yllättyä kun nämä tutkijat pitävät tutkimustaan erittäin tärkeänä ja merkittävänä ja pyytävät lisää rahaa tutkimuksiinsa. Eihän se pyytäjä typerä ole -meistä maksajista ei voi sanoa samaa. Tutkimusta jatketaan ja laajennetaan, jotta turvataan oma työpaikka mahdollisimman pitkään. Välillä ilmoitetaan kuinka tärkeää on erotella eri eläinyksilöt toisistaan.

Itsensä ja lastensa turvallisuudesta huolestuneille vanhemmille on ihan se ja sama, käykö postilaatikon jalkaan kuseksimassa alfauros vai alfa naaras ja onko merkin jättänyt nimeltään tiku vai taku. Heille tärkeintä on, että postilaatikko ja muu pihapiiri pysyy sutta muistuttavista koiraeläimistä vapaana.

LÖRPPÄHUULET LIIKKEELLÄ

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan sote -lausuntoluonnos on vuodettu julkisuuteen. Siis k o k o lausuntoluonnos, ei vain jotain yksittäistä asiakohtaa.

Kysymyksessä on ainutlaatuisen arka ja samalla vakava teko. Minä en ymmärrä vuotajan motiivia enkä sitä, että joku vielä kehtaa julkaista vuodetut tiedot.

Joillakin näkyy olevan hirveä hinku nostaa itsetuntoaan vuotamalla salassa pidettäviä tietoja. Olisi mukavaa kuulla joltain käyttäytymistieteitä lukeneelta, minkä takia joku tieten tahtoen rikkoo yhdessä sovittuja salassapitomääräyksiä. Onko vika korvien välissä vai laihassa lompakossa?

Saako vuotaja teostaan riihikuivaa rahaa vai henkistä tyydytystä? Vuotajan motiivina saattaa olla myös halu ajaa karille koko sote-uudistus.

Eduskunnan puhemies Risikko reagoi ripeästi vuotoon. Siitä pisteet Risikolle.

Puhemiehen pistepussi täyttyisi entisestään, jos Hän eduskunnan tietoturvan avulla selvittäisi vuotajan henkilöllisyyden. Koska asiassa ei ole tapahtunut varsinaista rikosta, ei asiasta voi käynnistää rikostutkintaa. Käsitykseni mukaan puhemiehellä on kuitenkin oikeus pyytää eduskunnan tietoturvaa selvittämään, ketkä ovat lukeneet perustuslakivaliokunnan asiakirjoja. Jos tietosuojamääräykset sallivat, olisi tämän jälkeen kohtuullisen helppoa selvittää myös miltä koneelta on oltu yhteydessä tiedon julkaisseen lehden toimitukseen. Ei olisi tarpeen avata ja lukea itse viestejä, vaan ainoastaan selvittää miltä koneelta on operoitu.

Tietokoneella toimittaessa jää aina jälki lokitiedostoon. Jälkeä on varsin helppo seurata ja samalla seuloa henkilö, joka on tiedon vuotanut.

Mielestäni vuotajan henkilöllisyys pitää selvittää myös sen takia, että eduskuntaan ollaan perustamassa erityistä tiedustelutoimintaa valvovaa valiokuntaa ja tähän valiokuntaan EI saa päästää syväkurkkuja.

Jokainen ymmärtää minkä takia tämän valiokunnan jäsenen pitää olla ehdottoman luotettava. Jos vuotajaa ei selvitetä, jää epäily, että sama sotevuotaja voi olla jäsenenä myös maamme turvallisuuden kannalta erittäin tärkeässä tiedustelutoimintaa valvovassa valiokunnassa. Kysymyksessä saattaa olla paljon muutakin, kuin pelkkä sote-asiakirja

Nyt on puhemiehellä toiminnan paikka. Uskon, että edustajien enemmistö haluaa tietää kuka vuotaja on. Vain vuotaja vastustaa asian selvittämistä.

LEHTIKIRJOITTELUA

Entistä eduskunta-avustajaani Tiina Arlinia oli haastateltu eräässä naistenlehdessä. Arlin oli kertonut terveydentilastaan ja todennut olevansa tällä hetkellä määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia ja käyneensä myös terapiassa.

Minulta on vuosien varrella kyselty kymmeniä kertoja, millainen Arlinin terveydentila oli silloin, kun hän vielä työskenteli eduskunnassa. Olen sanonut kyselijöille, että työntekijöiden terveystiedot ovat salaisia, eikä minulla ole oikeutta kommentoida niitä sanallakaan suuntaan taikka toiseen. Arlin voi toki itse kertoa omasta terveydentilastaan julkisesti, jos hän niin haluaa, mutta minä en kommentoi hänen terveystietojaan taikka sairauspoissaolojaan.

Haastattelussa Arlin toteaa tehneensä työnsä hyvin. Minulla on erilainen käsitys hyvin tehdystä työstä. Kerron esimerkkinä vaikkapa erään Brysselin matkan, jolla en koskaan ollut, mutta jonka lentoliput jouduin siitä huolimatta maksamaan.

Olin ilmoittautunut Brysselin matkalle, mutta jouduin yhteensattuman vuoksi perumaan matkani. Tämän takia Pyysin Arlinia poistamaan nimeni lähtijöiden listalta, jotta minulle ei varata turhaan lentolippuja. Kysyin Arlinilta peräti kahteen kertaan, että onhan hän muistanut hoitaa asian ja poistanut nimeni lähtijöiden joukossa. Arlin vastasi, että hän on tarkistanut ja varmistanut asian.

Jonkin ajan kuluttua työpöydälleni kuitenkin ilmestyi Brysselin matkan lentoliput. Kysyin Arlinilta että miten tämä on mahdollista. Hän sanoi, että kyseessä on joku sekaannus. Arlinin ”sekaannuksen” seurauksena eduskunnan kanslia peri palkastani lentolippujen hinnan, 431,90 euroa. Minulla on palkkakuitti vielä tallessa, jos joku epäilee sanojani. Asia voidaan varmistaa ja tarvittaessa myös todistaa. Todiste löytyy.

Haastattelussa Arlin väittää, että meillä olisi ollut intiimi suhde. Se on erittäin vastenmielinen ja jopa härski väitte, josta olisi mahdollista tehdä poliisille tutkintapyyntö ja vaatia Arlinille myös rangaistusta.

Tilanne on kuitenkin se, että mahdollisen tutkinnan kohde on itse julkisesti kertonut kärsivänsä masennuksesta ja käyneensä terapiassa. Jokainen joka tietää ja tuntee masennuksesta kärsiviä ihmisiä tietää myös, millaista heidän elämänsä on. Heillä on omassa elämässään ja omassa ”repussaan” aivan riittävästi kannettavaa, ilman, että siihen lisätään enää yhtään painoa. Jos minä poliisitaustaisena kansanedustajana olisin vaatinut, taikka vaatisin nyt Arlille rangaistusta, voisivat seuraukset olla arvaamattomat.

Vaikka tällaiset syytökset ovat äärimmäisen raskaita minua kohtaan, vielä raskaampia ne ovat perhettäni kohtaan. Kun ilmoitin Arlinille, että hän ei enää voi jatkaa eduskunta-avustajanani, hän sanoi minulle, että hän tuhoaa poliittisen urani ja hän tuhoaa perheeni, enkä minä ikinä pääse hänestä eroon. Käsitykseni mukaan Arlin yrittää näillä sensaatiojutuillaan toteuttaa uhkauksensa ja hyväuskoiset toimittajat vielä auttavat häntä. Lehtikirjoittelu ja julkinen mustamaalaamiseni ei riitä Arlinille, sillä hän lähettelee minulle selvästä kiellosta huolimatta edelleen myös tekstiviestejä. Oikeusistunnosta on jo 4 vuotta mutta sanat ”sinä et koskaan pääse minusta eroon” toteutuvat joka kerta kun matkapuhelimeeni tulee Arlinin lähettämä tekstiviesti.

Terveenä ihmisenä minun pitää kuitenkin kyetä katsomaan tällaisten asioiden yli. Mielestäni ei ole reilua vaatia rangaistusta ihmiselle, joka itse julkisesti kertoo olevansa sairas. Minä annan armon käydä oikeudesta ja toivon Arlinille pikaista paranemista.

Asian käsittely minun puoleltani loppuu tähän.

MEDIATIEDOTE

Torstaina 17.5 uutisoitiin liikuntapaikkojen rakentamiseen ja peruskorjaamiseen myönnetyistä valtion avustuksista. Rahaa jaettiin 29 hankkeelle, yhteensä 40.8 milj.euroa. Peruskorjaushankkeita oli 13 ja 16 kokonaan uusia.

Minulta on kyselty rahan alkuperää ( taas veronmaksajien rahalla rakennetaan liikuntapaikkoja – eikö sitä nyt parempaankin olisi voinut käyttää).

Jaettu raha on Veikkauksen valtiolle tulouttamaa, eikä ole pois verovaroista. Tämä on hyvä pitää mielessä!

Jotta jokaisen asiasta kiinnostuneen ei tarvitse soittaa minulle erikseen, liitän medialle lähettämäni tiedotteen tähän. (Muista asioista voi soitella ja toki tästäkin, jos joku näissä avustuksissa askarruttaa mieltä)

Alla mediatiedote

VALTIOLTA 3 MILJOONAA LIIKUNTAPAIKKARAHAA POHJANMAALLE

Kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho allekirjoitti tänään urheilu- ja liikuntapaikkoja koskevat valtionavustuspäätökset. Avustukset maksetaan Veikkauksen tuotosta.

Pohjanmaalla on syytä hymyyn, sillä urheilueuroja kohdennettiin nyt myös Alajärvelle, Kauhavalle, Isoonkyröön ja Vaasaan, iloitsee kansanedustaja Reijo Hongisto Sin.

-Pohjalaisena kansanedustajana ja Veikkauksen hallintoneuvoston jäsenenä tuntuu mukavalta, että ministeri kuunteli alueen edustajaa ja myönsi rahaa esitysten mukaan. Alajärven monitoimihallille, Kauhavan koulukeskuksen liikuntatiloille, Isokyrön liikuntahallille ja Vaasa Areenan peruskorjaukseen ja laajennukseen myönnettiin kullekin 750 000 euron avustus. 3 milj. euron summa on merkittävä koko maakuntaa ajatellen.

Moni liikuntapaikka on käyttökiellossa sisäilmaongelmien takia. Tilat, joiden kuuluisi olla ilman laadultaan kaikkein terveellisimpiä homehtuvat käsiin. Terveyden edistämiseen tähtäävä sisäliikunta sairastuttaa ihmiset. Tähän on tultava muutos!

-Olen itse kouluaikoina jumpannut Alajärven urheiluhallissa ja on surullista todeta, kuinka pahoin halli on vuosien saatossa rapistunut. Tammikuisella kuntavierailullaan ministeri Terho tutustui käyttökiellossa olevaan urheiluhalliin ja vakuuttui uuden monitoimihallin tarpeellisuudesta.

LEIPÄÄ VAI RINKANKANTOA ?

Luonnonsuojelujärjestöt vastustavat aukkohakkuita valtion metsissä. Siis Sinun ja minun mailla.

Sinun mielipidettäsi en tiedä, mutta omani kerron. Minä vastustan aukkohakkuiden vastustamista.

Luonnonsuojelijoiden mielestä metsähallituksen metsiä ei saisi enää hakata aukoiksi. Heidän mielestään aukot ovat rumia, eikä aukoksi hakatussa metsässä elä mikään.

Kauneus on katsojan silmässä ja siitä elämättömyydestäkin voidaan olla montaa mieltä. Luonnonsuojelijat tarkastelevat elämää aukoissa. Minä maalaismiehenä tarkastelen elämää aukkojen ulkopuolella, lähinnä kansalaisten keittiöissä ja olohuoneissa. Makuuhuoneesta en kirjoita mitään – toisilla on elämää ja toisilla ei.

Yksi metsäteollisuuden ”savupiipputyöpaikka” poikii neljä muuta työpaikkaa. Kannolta tehtaaseen on pitkä matka ja kannolta puunkorjuun alkupäähän samanmoinen. Tekeviä käsiä tarvitaan tekemään metsissä tarvittavat koneet, koneiden poltto- ja voiteluainejakelu, koneiden muu huolto, koneiden käyttö, puun kuljetus, unohtamatta eri metsänhoidon muita ammattilaisia.

Tehtaalla tarvitaan käsipareja käsittelemään ja muokkaamaan puuta, valmiiden tuotteiden kuljetus maailmalle työllistää myös. Listaa voisi jatkaa pitempäänkin. Mitä pitempi lista, sitä enemmän elämää kansalaisten keittiöissä ja olohuoneissa, miksei myös makuuhuoneessakin.

Suomi on satsannut voimakkaasti metsäteollisuuteen. Näin on tehty kautta aikain. Myös nykyinen hallitus on kantanut kuitupuunsa kekoon. Esimerkkinä vaikkapa Äänekosken suuri sellutehdas. Parhaillaan neuvotellaan suurta sellutehdasinvestointia Kuopioon. Kiinalaisia houkutellaan Perämeren rantamille. Raha liikkuu ja työpaikat lisääntyvät.

Metsähallituksen taseessa on melkoinen kuoppa. Tiedän ”kuopan” syvyydenkin, mutta taidan jättää sen kertomatta. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että ihan muutaman puukuution myynnillä sitä kuoppaa ei täytetä.

Metsähallitus huutaa rahaa. Rahapula näkyy jo monella tavalla. Taukotupia myydään, maata myydään ja retkeilypaikoilla olevia laavuja myydään, kun ei ole varaa kuskata laavuille polttopuita. Myös tätä listaa voisi jatkaa pitempäänkin. Suomen kansalaisena ja Metsähallituksen osaomistajana minun mielestäni Metsähallituksen pitää myydä puuta, eikä kiinteää omaisuuttaan. Myydyn puun tilalle kasvaa uusi puu, mutta myydyn maan tilalle ei uutta kasva, ei vaikka ehkä joku hulivili saattaa muuta väittää.

Metsähallituksen pitää keskittyä ydinliiketoimintaansa ja kasvattaa yhteistä omaisuuttamme. Kun omaisuus on päätehakkuuiässä, se korjataan pois, istutetaan taimi tilalle ja odotellaan seuraavaa sadon korjuuta. Sato on sitä edullisempaa korjata, mitä isommissa erissä ja mitä isommalta alalta sitä korjataan. Poimintahakkuu on kaikkein kallein puunkorjuutapa.

Rinkankantajille tiedoksi, että siellä rinkan alla hiestä kastuva puuvillapaita on tuontitavaraa. Suomessa ei puuvilla kasva. Nykytekniikalla kyetään puusta valmistamaan myös kankaita. Ennustan, että yhä pahenevan vesipulan takia puuvillan viljely käy lämpimimmissä maissa mahdottomaksi ja pitkäkuituinen puumassa tulee korvaamaan vaatevalmistuksessa puuvillan.

Suomalaisten metsien kasvattaminen ja hoitaminen on ekoteko, jonka vaikutukset ulottuvat aina Afrikkaan saakka. Kun Arfikan puuvillapeltoja ei enää tarvitse kastella, riittää vettä muuhun tarpeelliseen, eroosio vähenee, eikä ihmisten tarvitse muuttaa pois synnyinsijoiltaan. Tämä vähentää ja jopa ehkäisee tulevaisuuden pakolaistulvia.

Kun metsää katselee vain käsivarrenmitan päästä, ei näe kokonaisuutta. On Suomen ja suomalaisten etu, että metsiämme hakataan ja puuta kierrätetään jatkuvasti. Kasvava puu sitoo hiilidioksiidia – kasvunsa lopettanut päätehakkuuikäinen metsä on hiilivarasto.

Kun hankitaan metsistä euroja, saadaan leipää ja se rinkkakin liikkuu keveämmin. Jos on vain rinkka mutta ei leipää, loppuu taivallus lyhyeen.

VIRANOMAINEN – UHKA VAI MAHDOLLISUUS ?

28.4 Aamulehti uutisoi: ”Poliisin tiedonsaanti radikalisoituneista vangeista heikkeni yllättäen merkittävästi – Lain tulkinta muuttui.

Uusi laintulkinta vei vankiloilta oikeuden kertoa oma-aloitteisesti vankien radikalisoitumisesta poliisille. Ministeriön työryhmä aloitti lain selkiyttämisen”

Jutussa ei mainittu, kuka lakia näin tulkitsee ja mistä syystä. Todetaan vain että ”lain tulkinta muuttui.”

Suomessa ei ole kovin montaa sellaista henkilöä joiden ”tulkinnan” perusteella viranomaiset muuttavat käytäntöjään. Tällaiset lain tulkitsijat voidaan laskea yhden käden sormilla.

Itse laki ei ole muuttunut, vaan lain tulkinta. Minkä takia lain tulkinta muuttui? Kun pykälät ja tunnusmerkistöt ovat pysyneet samoina, mikä aiheutti uuden tulkinnan? On monta avointa kysymystä.

Jutussa kerrotaan myös helmikuun lopussa päättyneestä, puolitoista vuotta kestäneestä Rikosseuraamusviraston radikalisoitumisen tunnistamisprojektista, jonka yhteydessä havaittiin 112 radikalisoitunutta vankia. En tiedä vaan oletan, että osa radikalisoituneista on ulkomailta Suomeen tulleita ja osa suomalaisia. Yhtä kaikki. Minun mielestäni kyse on erittäin vaarallisista henkilöistä.

Radikalisoituneita voi olla enemmänkin, sillä välttämättä kaikkia ei ole tunnistettu. Tunnistaminen on sitä vaikeampaa, mitä vähäisempää on tietojen vaihto viranomaisten välillä.

Kevään – 15 hallitusneuvotteluissa johdin sisäisen turvallisuuden työryhmää. Työryhmässä keskusteltiin myös viranomaistemme vajavaisesta yhteistyöstä. Eri viranomaisilla on kansalaisista tietoa, mutta tieto ei kulje riittävän nopeasti ja riittävässä laajuudessa viranomaisten välillä. Mitä huonommin tieto kulkee, sitä huonommat mahdollisuudet viranomaisilla on reagoida ennakolta ja estää mahdollisten oikeudenloukkausten syntyminen. Ennalta estäminen on kaikkien etu – myös itsetuhoista rikosta suunnittelevan.

Hallitusneuvotteluissa päätettiin kaikin tavoin helpottaa viranomaisten keskinäistä tiedonsaantia ja parantaa heidän toimintavalmiuttaan ja samalla meidän kaikkien turvallisuutta.

Tiedonsaantia piti helpottaa, ei vaikeuttaa. Joku tulkitsee lakia nyt omalla tavallaan ja saattaa tulkinnoillaan jopa vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Kumpi on yhteiskunnan kannalta tärkeämpi, jonkun yksittäisen vangin oikeus yksityisyyteensä, vai ympäröivän yhteiskunnan oikeus saada tietoa tämän vangin aikeista.

Nyt oikeusoppinut tuhahtaa ja toteaa, että lakia ei tulkita hallitusohjelmien mukaan. Lain laatijoilla ei ole oikeutta puuttua lain soveltamiseen. Tuhahtele vaan, mutta lain tulkintojen muuttumisellekin pitää löytyä kestävä peruste.

Yhteiskunta ei toimi jonkun yksittäisen henkilön mielialojen ja tulkintojen mukaan. Koko yhteiskuntaan vaikuttavilla tulkinnoilla on oltava selkeät ja kestävät perusteet. Ne pitää kertoa kansalaisille.

Perusteista puheenollen, millainen tulkinta tehdään lääkärin oikeudesta/velvollisuudesta ilmoittaa ampuma-aseen hallussapitoluvan omaavasta potilaastaan poliisille?

Minun tiedossani on monta syntyperäistä Suomen kansalaista, joilta poliisi on perunut ampuma-aseen hallussapitoluvat lääkärin ilmoituksen perusteella. Kysymys ei ole ollut ainakaan radikalisoituneista henkilöistä.

Onko lääkäri tehnyt oikein vai väärin? Miten tämä tulkitaan? Voiko Suomessa ihmisellä olla syntyperänsä perusteella erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia? Kumpi muodostaa suuremman uhan yhteiskunnalle, lakeja noudattava ja metsästystä harrastava kantasuomalainen, vai maahamme muuttanut ja täällä lakien rikkomisista vankilatuomion saanut radikalisoituva ulkomaalainen?

Toisesta saa näköjään siirtää tietoa ja toisesta ei saa.

Suojeleeko viranomainen suomalaista, vai alkaako viranomaisistamme ja viranomaistemme laintulkinnoista muodostua uhka tavallisille kansalaisille?

TUULIKAAPPI TURUNEN

Perjantain (20.4) tapahtumista on kirjoiteltu paljon. Osa asiaa, osa asian vierestä. Kuten tapana on.

En ole Turusen siirtoa juuri kommentoinut, vaikka kyselijöitä on ollut paljon. Kun asiaa edelleen minulta tivataan, lienee syytä muutamalla rivillä kertoilla omat tuntemukseni tapahtuneesta.

Minun mielestäni Turunen on tehnyt oman ratkaisunsa. Siihen hänellä on ollut oikeus. Ihmiset vaihtavat työpaikkaansa, urheiluseuraansa, aviopuolisoaan, elämänkumppaniaan, autoaan ja kaikkea muuta, paitsi ei Turun sinappia.

En vähättele edustajakollegan siirtymistä toiseen puolueeseen rinnastamalla sitä sinappiin. En toki. Kerron vain miltä minusta tuntuu. Ei tunnu miltään.

Asiassa ei minun mielestäni ole mitään dramaattista, järisyttävää, melankolista taikka muuta ihmeellistä. Näin vaan kävi ja se siitä.

Olen tuntenut edustaja Turusen noin 7 vuotta. Turusen siirtyminen kokoomukseen ei yllättänyt. Ajatteleisin toisin, jos Turunen olisi siirtynyt vaikka Vasemmistoliitton taikka vihreisiin.

Miksi Turunen vaihtoi puoluettaan juuri nyt? Tähän kysymykseen osaavat vastata vain Turunen itse ja kokoomuksen sisäpiiri. Minä en tiedä, vaan luulen.

Minä luulen, että tunnusteluja siirtymisestä on tehty jo pitemmän aikaa. Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Turunen on itse pohtinut asiaa jo viime kesästä lähtien. Kyse ei siis ollut hetken päähänpistosta.

Kun Turunen on päätynyt koputtamaan kokoomuksen ovelle, on ovi avattu ja Turunen on kutsuttu tuulikaappiin. Asiaa on hauduteltu kokoomuksen sisäpiirissä ja Turusta seisotettu tuulikaapissa. On ollut ikään kuin ostajan markkinat. Turunen on kaupitellut itseään.

Turusen tähtäin on seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sinisistä sihtaamalla osumatodennäköisyys ei hänen mielestään olisi niin hyvä kun kokoomuksen täsmäaseella. Turunen laski kylmän viileästi mahdollisuuksiensa paranevan siirtymisen myötä. Kyse on mahdollisuuksista, ei ideologiasta taikka sitoutumisesta sinisten puolueohjelmaan, jota Turunen on ollut itse tekemässä.

Jos minä olisin viime kesänä ajatellut samalla tavalla, ei minun olisi kannattanut lähteä Perussuomalaisista mihinkään. Minulle edustajavaltakirjaa tärkeämpiä ovat arvot ja tapa toimia.

Politiikan sattumuksia kuvataan usein sanoilla ”sauna palaa”. Kuvaus on osuva, sillä yleensä saunan palaessa kiirettä piisaa ja saatetaan puhua kovaa. Tunteet ovat pinnassa. Minkä takia juuri meidän sauna.

Täällä eduskunnassa saunapaloja sattuu tavan takaa. Viikko sitten savusi kokoomuksen sauna ja kekäleitä siivotaan vieläkin. Asia sai julkisuutta ja jotta julkisuus saadaan pois oman saunan palosta, tuikataan tuleen naapurin kylpylä. Saadaan olla edes hetki rauhassa.

Kokoomuksen taktikot muistivat tuulikaapissa odottelevan Turusen ja kutsuivat hänet näyttävästi sisälle vallan kammareihin. Saunapalon ja Harkimon sijaan parrasvaloissa seisoikin Turunen. Media seurasi Turusta ja saunapalo unohtui. Näin Turusen siirto saatiin suoritettua mahdollisimman näyttävästi ja juuri oikealla hetkellä.

Turunen toimi harhauttajana kokoomuksen manööverissä.

Politiikan keväästä tulee mielenkiintoinen. Ennustan saunapaloja, taikka ainakin kytöjä myös pääministeripuolueessa. Väyrynen venkuloi ja Kärnä kärhämöi, eikä suostu sovinnolla luovuttamaan jakarandajakkaraa puolueensa kunniapuheenjohtajalle.

Aika näyttää miten kansakunnan käy.

MUNA VAI KANA?

Irtisanomisia vai työpaikkoja. Siinä pohdittavaa.

Hallituksen työllisyyspolitiikasta riittää jupinaa. Suurinta ääntä käyttävät edellisen hallituksen tukipuolueet SDP ja Vasemmistoliitto. Anttien Rinne/Lindtman, sekä Li Anderssonin poliittinen muisti on lyhyt. Edellisen hallituksen aikana potkittiin kilometritehtaille lähes 100 000 työntekijää. Anttien puheet olivat silloin erilaiset. Työpaikkoja katosi ja YT –neuvotteluista uutisoitiin päivittäin. Siitä huolimatta silloin tehtiin kaikki oikein ja kaikki oli hyvin – ainakin Anttien mielestä.

Nykyinen hallitus on toiminut toisin. Tulosta tulee ja se näkyy, vaikka toverituomioistuin muuta väittää. Nykyinen hallitus on onnistunut luomaan saman verran työpaikkoja, jotka edellinen hallitus onnistui hukkaamaan. Työtä siinä on riittänyt, mutta onneksi meillä on työtä pelkäämätön työministeri.

Viimeisin hulabaloo kuultiin kyselytunnilla eilen (19.4). Anttien ja Lin mielestä hallitus lisää nuorten työttömyyttä ja epävarmuutta valmistelemalla lakia jolla helpotetaan alle 20 hengen yrityksissä olevien alle 30 vuotiaiden henkilöiden irtisanomista.

Toverit näkevät asian vain työntekijän kannalta ja autuaasti unohtavat työnantajan osuuden. Minun ymmärrykseni mukaan kukaan ei työllisty, jos kukaan ei tarjoa työtä. Eikös asia näin ole?

Jos olet kanssani samaa mieltä, ymmärrät varmaan, että työsopimus on kahden kauppa. Biologi puhuisi symbioosista. Molempien pitää hyötyä toisistaan. Työntekijä luovuttaa korvausta vastaan vapaa-aikaansa työnantajalle ja työnantaja päättää miten aikaa käytetään. Yleensä aikaa käytetään työnantajan määrittelemän työn, taikka työtehtävien tekemiseen. Vastaavasti työnantaja sitoutuu maksamaan työntekijälle sovitun palkan ja muut palkkaan kuuluvat etuudet. Molemmat hyötyvät toisistaan.

Näin se menee, taikka näin sen pitäisi mennä. Toverit tuntuvat ajattelevan toisin. Heidän puheissaan sivuutetaan toinen osapuoli kokonaan. He puhuvat vain työntekijän eduista ja oikeuksista, mutta unohtavat autuaasti, että myös työn antajalla on omat oikeutensa.

Kumpi oli ennen, työtä tarjoava työnantaja vai työtä vailla oleva työntekijä? Minun käsitykseni mukaan ensin on oltava työtä tarjoava työnantaja, joka palkkaa työntekijän. Jos ei ole työnantajaa, ei ole työpaikkojakaan.

Suomi pyörii pienten ja keskisuurten yritysten varassa. Suuria yrityksiä meillä on vähän. Ylivoimainen enemmistö yrityksistä työllistää vain muutaman työntekijän. Tavallisin kokoonpano on Heikki ja Hiace taikka Reijo ja reppu.
…………………………………….

Minulle soitti itsensä lisäksi kolme muuta henkilöä työllistävä yrittäjä. Kertomus oli karu. Yrittäjä oli vuosien kovalla työllä pitänyt itsensä ja perheensä leivän syrjässä kiinni. Pitkän harkinnan jälkeen hän oli uskaltanut palkata itselleen kaverin. Kaveri oli osoittautunut ”tolokun mieheksi” joka ymmärsi mitä on työn teko. Hommat hoituivat ja jälkeä syntyi. Yritys sai lisää tilauksia ja kun ei kahteen mieheen ehditty kaikkea tehdä, palkattiin kolmas käsipari samoihin hommiin. Myös tämä käsipari tiesi mitä teki.

Kolmen miehen ryhmä painoi hommia hartiavoimin ja puskaradio lauloi, että siinä on hyvä ja aikaansaava porukka. Maine kiiri miesten edellä ja työt lisääntyivät entisestään. Itse ”pääjohtaja” oli miestensä kanssa töissä päivät ja illalla ja yön seutuna hän hoiteli yrityksen paperihommat kuntoon. Miestensä työtaakkaa helpottaakseen ”pääjohtaja” päätti palkata vielä yhden työntekijän, jotta hänelle jäisi enemmän aikaa paperitöiden tekemiseen ja uusien urakkatarjousten laskemiseen.

Reilu parikymppinen mies tuli töihin ja alku vaikutti lupaavalta. Nuori mies näytti olevan työn päivänä syntynyt. Koeaika meni loistavasti. Vastapalkattu tuli toimeen muiden kanssa hyvin ja osasi työnsä. Kun koeaika umpeutui, hän alkoi sairastella. Ripuli iski joko perjantaina taikka maanantaina, viikolla vatsa tuntui toimivan kohtuullisesti.

Myös viimeksi palkatun lapsi alkoi oireilla ja sairastella. Lasta piti hoitaa kotona ja työpoissaolot lisääntyivät. Sairastelu vaikutti myös ajan tajuun, sillä silloin kun viimeksi palkattu itse, taikka hänen lapsensa ei ollut sairas, hän saattoi tulla töihin tunnin myöhässä ja vastaavasti lähteä tuntia aikaisemmin pois töistä.

Kaksi muuta ja itse ”pääjohtaja” olivat ihmeissään. Mitä tehdään, kun neljän ahkeran työntekijän varaan laskettu urakka alkoi nesteyttää. Urakkasopimukseen oli kirjattu valmistumispäivä ja pahaksi onneksi kävi kuten eräällä ydinvoimatyömaalla, että pitkäksi meni. Ei tosin kymmentä vuotta.

Urakan myöhästyminen tuli ”pääjohtajan” yritykselle kalliiksi. Sukan varteen säästetty raha meni, sillä palkkaa piti maksaa myös sille kolmannelle miehelle, vaikka hänen työpanostaan ei yritykseen tullutkaan. Kyseessä oli eräänlainen haamutyöntekijä. Myös tieto töiden viivästymisestä kiirii alalla, samoin kuin töiden onnistumisistakin. Urakkatarjouspyyntöjä ei enää tullut entiseen tahtiin. Tähän yritykseen ei oikein voinut enää luottaa.

Työmaakokouksessa oli keskusteltu miten tilanne ratkaistaan. Tuolloin viimeksi palkattu oli ilmoittanut, että hän ei lähde vapaaehtoisesti yrityksestä. Jos hänet erotetaan, hoitavat ammattiliiton lakimiehet hänelle kunnon korvaukset.

Yrittäjän on nyt valittava toiminnan jatkaminen lainarahalla, taikka toiminnan lopettaminen. Laina ei jo ikääntynyttä yrittäjää innosta, mutta kovin vastenmielistä olisi lopettaa koko elämäntyönsä ja irtisanoa kaksi kunnon työntekijää. Näistä kahdesta työntekijästä oli jo tullut perhetuttuja ja kolmisin he viettivät myös vapaa-aikaa yhdessä.

”Pääjohtajan” terveiset hallitukselle olivat erittäin selkeät, toteuttakaa laki mahdollisimman nopeasti. Näin te pelastatte tuhansia kaatumaisillaan olevia yrityksiä ja mahdollistatte ainakin saman määrän uusien yritysten alkuja. Uudet yritykset luovat uusia työpaikkoja ja työllisyys paranee entisestään. Jos palkkaa yritykseensä väärän henkilön, voi kaatua koko yritys ja jo siellä olevat menettävät työnsä. Väärä rekrytointi on voitava korjata nykyistä joustavammin, ilman oikeudenkäyntejä. Isoissa yrityksissä tämä ei ole niin vaarallista, mutta muutaman henkilön yrityksissä jokaisen työntekijän työpanos on elin tärkeä.
………………………………..

Pohdin pitkään ”pääjohtajaksi” itseään tituleeranneen soittajan puhetta. Asia on juuri niin kuten pitkän päivätyön tehnyt yrittäjä sen sanoi. Suomi seisoo taikka kaatuu näiden pienten ja keskisuurten yritysten varassa. Meidän poliittisten päättäjien on luotava näille yrityksille mahdollisimman hyvät toimintaolosuhteet. Se on meidän työtämme ja se on meidän vastuullamme. Yritysten vastuulla on työllistäminen. Hallitus ei luo työpaikkoja, vaan luo puitteet työpaikkojen avautumiselle.

On vastuutonta väittää, että hallitus eriarvostaisi nuoria ja lisäisi nuorten aikuisten epävarmuutta. Enin osa alle 30 vuotiaista työntekijöistä tekee työnsä huolella. On vastuutonta yleistää ja sanoa, että nyt kaikki alle 30 vuotiaat ovat irtisanomisuhan alla.

Sen sijaan on vastuullista tunnustaa, että kaikki muut yrityksen työntekijät voivat joutua kärsimään yhden väärän rekrytoinnin takia. Jos yrityksessä on muutama alle kolmikymppinen nuori, joista yksi onnistuu sabotoimaan yrityksen toiminnan niin että yritys ajautuu konkurssiin, nämä muut kärsivät yhden vempulan takia. Minun oikeustajuni mukaan kärsijöinä ovat nimenomaan ne nuoret, joilta menee työpaikka, eikä se vempula jonka toilailut kaatoivat yrityksen.

Minä ajattelen näin. Anttipari voi vapaasti olla toista mieltä.

Muuten – oletko koskaan tavannut yrittäjää joka työllistää ihmisiä vain sen takia että voi irtisanoa heidät muutaman viikon kuluttua? Minä en ole tällaista kummajaista vielä tavannut.

LAJITYYPILLISTÄ KÄYTTÄYTYMISTÄ

Sudet ja muut maasuurpedot karttavat ihmistä. Ne pysytelevät erämaissa, sikäli kun meillä enää erämaita on. Puhutaan lajille tyypillisestä käyttäytymisestä.

Jos hukka taikka nalle astelee asutuskeskukseen, sanotaan että eläin ei käyttäydy lajille tyypillisessä tavalla. Poikkeava käytös saattaa päätyä luotiin.

Myös kaksijalkaisen käytös on vuosituhansien saatossa vakiintunut. Yleensä ihminen ei rauhan oloissa käyttäydy väkivaltaisesti lajitoveriaan kohtaan. Taikka hänen ei ainakaan pitäisi käyttäytyä. Poikkeuksiakin on, kuten hyvin tiedämme. Tällainen poikkeava käytös päätyy luotiin erittäin harvoin. Lajille tyypillisesti käyttäytyvät yrittävät ratkaista poikkeavien käyttäytymisen pehmeämmillä tavoilla. Yleesä toistuvasti poikkeavasti käyttäytynyt eristetään yhteiskunnasta määräajaksi.

Minun mielestäni ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen väkivallattomuuden lisäksi kuuluu myös se, että toisen irtainta omaisuutta kunnioitetaan, eikä sitä oteta luvatta taikka rikota.

Kun poikkeukset vahvistavat säännön, on laadittu lakeja joilla lajityypillisesti käyttäytyvät ihmiset puuttuvat poikkeavien lajitovereidensa käytökseen.

Jos ottaa luvatta, taikka vahingoittaa toisen omaisuutta, syyllistyy rikokseen. Useimmat ihmiset kykenevät käyttäytymään ihmisille tyypillisessä tavalla. Heidän käyttäytymistään ohjailee sisäinen toimintamalli – tee lähimmäiselle, kuten toivot hänen sinulle tekevän.

Kukapa meistä haluaisi joutua kaltoin kohdelluksi? Kuka haluaa omaisuuttaan vahingoitettavan? Ei kukaan. Siispä me emme kohtele muita kaltoin, emmekä tarkoituksella vahingoita toisten omaisuutta. Olemme ystävällisiä ja varjelemme muiden omaisuutta, jotta meitä kohtaan oltaisiin ystävällisiä ja meidän omaisuudestamme pidettäisiin huolta. Näinhän tämä menee.

Kun poikkeukset vahvistavat säännön, on syytä miettiä, minkä takia joku käyttäytyy muista poikkeavalla tavalla. Mikä on syy käytökseen?

Käyttäytymistieteilijöillä on tästä monia teorioita. Selityksiä lienee yhtä monta kun on selittelijöitäkin. Näin maallikon mielestä joku on ”vinksahtanut” ja pahasti. Kyse saattaa olla jopa sairaudesta. Aikaan ja paikkaan orientoitumaton henkilö käyttäytyy muista poikkeavalla tavalla, mutta ei itse ymmärrä käyttäytyvänsä poikkeavasti.

Nuppinikkareille on töitä!

Kun luet näitä rivejä, tuotat pettymyksen joillekin henkilöille. Joku, taikka jotkut ovat viime kesän jälkeen hakkeroineet ja hyökänneet kotisivujani vastaan jo useita kertoja. Pariin kertaan hyökkäys on kaatanut sivut. Muilla kerroilla hyökkäys on torjuttu.

Erikoista on, että laajamittainen hyökkäileminen alkoi viime kesänä. Joku ei taida tykätä, kun edustaja Hongisto kirjoittalee blogiaan ja jakaa sinisiä ajatuksiaan ihan vapaasti kaikelle kansalle.

Hongisto pitää vaientaa ja varmin tapa on estää julkinen kirjoittaminen.

Suurin osa lajityypillisesti käyttäytyvistä ihmisistä ymmärtää, että vaikka ymmärtäjän ajatusmaailma ei välttämättä Hongiston ajatusmaailmaa kohtaakkaan, asia pysyy pelkästää erilaiset mielipiteet omaavien lajitoverien välisenä mielipide-erona, ilman konkreettisia toimia.

Poikkeavasti käyttäytyvä ei tätä ymmärrä ja poikkeavasti käyttäytyvä yrittää ratkaista ongelman poikkeavalla tavalla.

Joillakin ihmisillä poikkeava käyttäytyminen on ihan ympärivuotista, joillakin se ajoittuu syksyyn ja kevääseen. Syksy ja kevät on monille raskasta aikaa ja pahaa oloa puretaan monella tavalla.

Jos jonkun taikka joidenkin olo kohenee sivujeni sabotoimisesta, kehoitan käymään lääkärissä.

Jos et halua purkaa pahaa oloasi lääkärille, tule taikka tulkaa juttelemaan minun kanssani. Yritetään etsiä ongelmaan ratkaisu. Harhoihin ja kuvitelmiin en lähde mukaan, mutta muuten olen valmis avoimeen keskusteluun.

TIEDOTE KEHYSRIIHESTÄ

Kehysriihen päätökset parantavat sisäistä turvallisuutta

Sinisten poliisitaustainen kansanedustaja Reijo Hongisto on tyytyväinen hallituksen kehysriihen tuloksiin sisäisen turvallisuuden osalta.
Hallitus on päättänyt osoittaa Poliisille noin 18 miljoonaa euroa vuosittain ja Suojelupoliisille 2,5 miljoonaa euroa lisärahaa. Uuden tiedustelulain vuoksi Suojelupoliisin määrärahaan varataan lisäksi 10 miljoonaa ja digitaaliseen tietoturvallisuuteen noin 3 miljoonaa vuosittain.

Hongisto pitää päätettyä lisärahoitusta erittäin tarpeellisena. ”Tällä summalla varmistetaan jokaiselle koulutetulle poliisille työpaikka ja haudataan edellisen hallituksen linjaus poliisivirkojen vähentämisestä”, Hongisto toteaa.

Hallitus on päättänyt myös sakkojen muuntorangaistuksen palauttamisesta sekä seksuaalirikollisten rangaistusten koventamisesta.
“Hallitus on kuullut yrittäjien ääntä ja palauttaa myös näpistysrikoksista kirjoitettujen päiväsakkojen muuntorangaistuksen. Enää ei voi ottaa juoksukaljoja, taikka tankata autoaan rangaistuksetta. Istut vankilassa jos et maksa. Siinä miettimistä varkaille.”

Hongisto muistuttaa, että kansa on jo pitkään vaatinut seksuaalirikosten rangaistusten koventamista. Hallitus vastaa nyt tähän nyt vaatimukseen.
”Siniset eivät ole valmiita tinkimään suomalaisten turvallisuudesta. Olen hyvilläni siitä, että riihessä päästiin näin hyviin tuloksiin”, Hongisto kiittää.

Lisätietoja:
Reijo Hongisto
puh. 040 5257488