PÄRSTÄKERROIN VAIKUTTAA

Poikamies jo kolmannessa polvessa totesi naisten tansseista palatessaan että taas vierestä vietiin.

Minulle tuli samanlainen tunne tänään salissa, jossa keskusteltiin työmarkkinoita ravistelevasta pääministerin ilmoituksesta keventää irtisanomissuojaa. Olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen ja keskustelu osui oman valiokuntani tontille täydellisesti. Puheenvuoroja annettaessa on tietty nokkimisjärjestys ja valiokunta on yksi peruste saada puheenvuoro. Olin valmistellut mielestäni hyvinkin rakentavan puheenvuoron ja elättelin toivoa, että olisin saanut käyttää sen TV lähetyksen aikaan. Pyysin puheenvuoroa monta kertaa, mutta sanalla sanottuna ”vierestä vietiin”.

Salissa vilahteli useita kertoja sana ”pärstäkerroin”. Minä alan vähitellen uskoa, että myös sillä on merkitystä puheenvuoroja jaettaessa. TV -lähetyksessä puhuminen on edustajalle tärkeää ja jos pelataan poliittista peliä – mitä puhemiehet eivät saisi pelata – on helppoa nostaa ja vastaavasti pimentää edustajia haluamallaan tavalla.

Tänään puheenvuoroja saivat edustajat, jotka eivät edes kuulu työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan ja joillekin edustajille annettiin puheenvuoro monta kertaa. Torstaisin televisioidulla kyselytunnilla pääosa puheenvuoroista annetaan opposition edustajille, mutta tänään ei ollut opposition kyselytunti, vaan ihan normaali salikeskustelu.

Jos irtisanomissuojan heikentämisestä huolta kantavat edustajat pitävät ”pärstäkerrointa” mahdollisena irtisanomisen perusteena, niin se sama kerroin näyttää vaikuttavan myös muulla tavalla.

No Luoja on minut tämän näköiseksi luonut ja tämän näköisenä minä maallisen vaellukseni taivallan – riippumatta siitä, millaisia tuntemuksia minä kanssaihmisissäni herätän.

NOKKA KOHTI MALMEJA – TÄÄLTÄ TULEE KAIVOSYHTIÖ

Nykyinen kaivoslakimme on täysi susi, sillä nyt hyöty uusiutumattomista luonnonvaroistamme valuu ulkomaisten kaivosyhtiöiden taskuun. Malmit voi louhia maaperästä vain kerran. Se ei uusiudu. Kun kaivinkoneen kauha kouraisee malmin maasta niin kuoppa vain jää. Me emme saa enää tyytyä vain välillisiin hyötyihin ja kuoppien katseluun, vaan kaivostoiminnan tuotot pitää jakaa suomalaisten ja kaivosyhtiöiden välillä oikeudenmukaisemmin. Luonnonvarojen hyödyntämisestä saatavien tuottojen pitää hyödyttää nykyistä enemmän Suomea ja suomalaisia.

Lähes kaikki Suomessa toimivat kaivokset ovat nyt ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden omistuksessa. Tähän on saatava muutos. Meidän pitää perustaa oma, vastuullisesti kaivostoimintaa hoitava valtionyhtiö. Ellei siihen ole täyttä mahdollisuutta, niin tulee perustaa globaalin toimijan kanssa yhteisyritys – kaivosartelli. En ymmärrä minkä takia me annamme uusiutumattomat luonnonvaramme lähes ilmaiseksi muiden hyödynnettäväksi – ymmärrätkö Sinä?

Valtauksia 1700-luvun tyyliin

Heti kärkeen on päivitettävä valtausjärjestelmämme. Nyt saat etsiä malmia melkein missä tahansa, kunhan pysyt poissa naapurisi pihalta ja hautausmaalta. Malmiesiintymä kuuluu alueen ensimmäisenä varanneelle. Onneksi puolustusvoimien alueet on sentään ymmärretty pyhittää tältä touhulta. Muualla valtio omistaa esiintymät ja antaa korvausta vastaan luvan hyödyntää luonnonvarojaan, mutta Suomessa noudatetaan vieläkin tätä ikiaikaista ”ensimmäinen löytäjä saa pitää” –periaatetta. Kuka vaan voi tulla maitamme kaivelemaan ja ottaa löytyvien malmien hyödyt omaan taskuunsa. Kuulostaako reilulta?

Laariin ropisee – vai ropiseeko?

Suomessa maanomistaja saa louhintakorvausta 50 euroa hehtaarilta sekä vuosittain 0,15 prosenttia hyödynnetyn malmin arvosta. Surkea sopimus, vaikkakin tyhjää parempi. Kaiken kukkuraksi voi kaivosyhtiö luikerrella tästä korvauksesta eroon hankkimalla maat omaan omistukseensa. Arvatkaa, onko näin yleensä käynyt? Muualla maailmassa kaivosyhtiöt maksavat yleisesti rojalteja eli käyttöoikeuskorvauksia. Kehittyneissä rojaltijärjestelmissä korvaukset on tyypillisesti sidottu malmien arvoon tai niistä saatuihin tuottoihin. Tämä rojalti voi olla esimerkiksi 5 prosenttia malmin nettotuotosta. Se on jo rahan rytinää.

Entäpä sitten verotus? Monissa maissa on päädytty rojalteihin, kaivosveroon tai näiden yhdistelmään, mikä hillitsee myös kaivosyhtiöiden verovälttelyä. Myös tässä asiassa Suomi on eri linjoilla, sillä meillä ei ole erillistä kaivosveroa. Normaalia yritysveroa sitten vältelläänkin kahta innokkaammin. Finnwatchin mukaan Suomi menetti kaivosyhtiöiden verosuunnittelun vuoksi vähintään 49 miljoonan euron verotulot vuosina 2011–2014. Minun mielestäni Suomi luovuttaa luonnonvaransa liian halvalla. Me hyötyisimme paljon enemmän kaivostoiminnasta, jos vaatisimme kaivostoimintaa harjoittavilta yrityksiltä nykyistä korkeamman käyttöoikeuskorvauksen. Korvaus jaettaisiin valtion, paikallisyhteisön ja maanomistajan kesken. Lisäksi verotusta tulisi uudistaa verovälttelyn vähentämiseksi.

Ei toista Talvivaaraa

Talvivaaran kaivoksen ympäristötuhojen lasku kaatui veronmaksajien niskaan. Tämä ei saa toistua. Mahdollisten ympäristövahinkojen sekä kaivoksen sulkemisen ja jälkihoidon kulut kuuluvat kokonaisuudessaan kaivosyhtiön maksettavaksi. Nykyinen vastuujärjestely ei toimi. Jatkossa tarvittavat varat tulee kerätä etukäteen rahastoon, josta ne otetaan käyttöön mahdollisten ympäristövahinkojen korjaamiseksi samalla tavalla kuin ydinjätehuollossa on jo vuosikymmenet toimittu. Siellä kerätään varat, jotka tarvitaan myöhemmin tarvitaan ydinjätteistä huolehtimiseen. Vastaavanlainen ratkaisu tarvitaan myös kaivostoimintaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS LUKEN TIEDOTTAMISESTA

LUONNONVARAKESKUKSEN TOIMINNAN AVOIMMUUS

Luonnonvarakeskus (Luke) ja edeltäjänsä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) ovat vuosikausia keränneet korvauksetta metsästäjiltä tietoja riistakannoista (riistakolmiolaskelmat) ja pyytäneet havaintoja ja näytteitä myös maasuurpedoista. Jälkihavaintojen lisäksi Luke on pyytänyt metsästäjiä keräämään myös suden ulosteita tutkimustarkoituksiin.

Rktl:lle ja Lukelle tutkimustarkoituksiin luovuttamansa tiedon vastineeksi metsästäjät ovat odottaneet saavansa palautetta kerätystä ja analysoidusta tiedosta. Erityisen kiinnostuneita on oltu susien määrästä, sillä niin sanottuun ”Tassu” -rekisteriin syötetyt jälkihavainnot eivät ole kaikkien mielestä näkyneet syötetyssä muodossa. On herännyt epäily, että tutkijat ovat ilmoittaneet susien määrän todellista määrää pienemmäksi.

Kanta-arvioissaan Luke korostaa susilaumojen määrää ja kehitystä, mutta kansalaisten tekemistä kyselyistä huolimatta heille ei ole avoimesti kerrottu, millä periaatteella laumojen määrä- ja kehitys lasketaan ja arvioidaan. Epäselväksi on myös jäänyt, kuka tekee kanta-arvion ja mihin lukuihin arvio perustuu. Kaikkein oleellisin on tieto siitä, kuka on vastuussa kanta-arviosta ja mihin saakka vastuu ulottuu.

Myös ilveslaskennat aiheuttivat aikanaan kiistaa tutkijoiden ja metsästäjien väillä. Asiaa selvitettiin ja lopuksi tuli ilmi, että Luke (Rktl) oli vähentänyt ilmoitetuista havainnoista 30%. Toimitaanko myös suden osalta samalla tavalla? Jos toimitaan, kuka on vastuussa väärästä kanta-arviosta? Saamani tiedon mukaan eräässä jälkilaskennassa metsästäjä ja Luken kenttähenkilö liikkuivat samalla autolla, keräten jälkihavainnot lumelta. Havainnot kirjattuaan he olivat vielä autosta lähtiessään yhtä mieltä alueella havaittujen susien määrästä, mutta myöhemmin Tassu-rekisteriin Luken merkitsemä susien määrä oli vähentynyt useilla yksilöillä. Mitä tämä kertoo Luken toimintatavoista ja luotettavuudesta?

Havaintoja kirjaaville metsästäjille ei myöskään ole avoimesti kerrottu, että yksittäisten susien havainnoilla ei ole paljoakaan merkitystä. Jotta havainnolla on Luken mukaan merkitystä kanta- ja lauma-arvioon, tarvitaan tietoja pennuista ja useista yksilöistä yhtä aikaa. Mielestäni tämä on mahdoton tehtävä lumettomana aikana ja suuressa osaa Suomea.

Luken luotettavuudesta ja toimintatavoista on keskusteltu vilkkaasti sosiaalisessa mediassa. Keskustelijat ovat jyrkin sanoin arvostelleet Luken toimintaa ja tuominneet sen salamyhkäiseksi. Moni sanoo suoraan, että ei enää luota Luken toimintaan, eikä halua edesauttaa tutkimuslaitoksen toimintaa millään tavalla.

Kansalaisten huoli on kantautunut myös kansanedustajien korviin. Olen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä osallistunut tilaisuuteen, jossa valiokunta tapasi Luken johtoa ja tutkijoita. Luken toiminnasta ja erityisesti toiminnan avoimuudesta keskusteltiin ja tuolloin ainakin minulle jäi vaikutelma, että Luken johto oli tiedostanut ongelman ja metsästäjien osoittaman luottamusvajeen ja lupasi muuttaa toimintaansa avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi lisäämällä tiedottamista.

Lupauksista huolimatta Luken toimintatapa ei näytä muuttuneen. Esimerkkinä Luken ”avoimemmasta” toiminnasta on 8.10-18 Seinäjoella järjestetty tiedotustilaisuus läntisen Suomen susipannoituksista.

Kutsussa todettiin, että media on tervetullut tilaisuuteen. Siis vain media. Ohjelmassa kerrottiin, että tilaisuuden avaa viranomaispalveluiden ohjelmapäällikkö Sirpa Thessler.

Tilaisuuteen osallistuvia pyydettiin ilmoittautumaan sähköpostilla 4.10 mennessä Luken viestinnän erityisasiantuntija Sinikka Jortikalle.

Kysyin 5.10 Jortikalle osoittamassani sähköpostissa ”kutsu oli toimittajille mutta rohkenen tiedustella, onko kansanedustaja tervetullut tilaisuuteen”. Jortikka vastasi sähköpostiviestillä kysymykseeni ”Olemme saaneet muutamia kyselyjä tilaisuuteen osallistumisesta myös muilta kuin median edustajilta. Pidämme tilaisuuden vain medialle kohdennettuna. Tarjoamme teille mahdollisuutta seurata tiedotustilaisuutta striimin kautta”.

Kyseessä on viranomaisen järjestämä tiedotustilaisuus, joten pohdin vastauksen luettuani, voiko julkista valtaa käyttävä viranomainen rajata tiedotustilaisuuteen osallistuvat ja estää samalla alueen kansanedustajan pääsyn tilaisuuteen.

Jos Luken menettely on voimassa olevan lain ja asetuksen mukainen, kysyn, toteuttaako se Luken johdon kansanedustajille lupaamaa avoimempaa ja laajempaa tiedotustapaa.

Lukelle on myönnetty 300 000 euroa läntisessä Suomessa tapahtuvaa susitutkimusta varten. Tutkimuksen yhteydessä susia otetaan kiinni ja ne pannoitetaan. Voimassa olevan metsästyslain mukaan susia saa ottaa kiinni vain maan taikka metsästysoikeuden omistajan luvalla. Ilman lupaa toisen maalla ei saa susien kulkuun puuttua millään tavalla.

Luken tiedotuspolitiikan seurauksena moni metsästysoikeuden omaava on ilmoittanut kieltävänsä kaikenlaisen susitutkimuksen maillaan. Jos ja kun näin käy, ei tutkimusta voida jatkaa ja tuo 300 000 euroa voidaan siirtomäärärahana kohdentaa vaikkapa petovahinkojen korvaamiseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27§:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Pitääkö asiassa vastuullinen valtioneuvoston jäsen Luonnonvarakeskuksen tiedotustoimintaa asiallisena ja avoimena, voiko Luonnonvarakeskus kieltää kansanedustajan osallistumisen Luonnonvarakeskuksen järjestämiin tilaisuuksiin ja mihin toimiin em. valtioneuvoston jäsen ryhtyy palauttaakseen pahasti säröilleen luottamuksen metsästäjien ja Luonnonvarakeskuksen välille?

OSUMA

Olen leikilläni sanonut, että tämä kansanedustajan työ on verrattavissa varjonyrkkeilyyn. Kun on ahkera ja jaksaa husia (alan harrastajilta pitää pyytää anteeksi amatöörimäistä ilmaisua)koko ajan ympärilleen, niin joskus väkisinkin osuu kohdalle.

Tänään tuli osuma, jolla jaksaa taas heilutella hanskoja pitkään. Ei vielä tyrmäystä mutta hyvä osuma kumminkin.
Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen 22.9.2016.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Maahanmuuttokiellon rikkojien rankaisukäytäntö

Eduskunnan puhemiehelle

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan maasta käännytetyt henkilöt palaavat usein takaisin Suomeen. Käännytyksen perusteena on yleensä ollut omaisuusrikos, josta on tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen tai sakkoon. Sakko jää yleensä maksamatta.

Viime vuosina maahantulokiellon rikkoneita on jäänyt kiinni keskimäärin n 500 henkilöä/vuosi. Viranomaiset ovat tehneet havaintoja laivaliikenteen osalta, että maahantulokieltoa rikkoo ainakin 1000 henkilö vuosittain. Nämä palaavat rikoksenuusijat jatkavat omaisuusrikosten tekoa Suomessa ja jokaisen keskimääräinen rikosmäärä on ollut 10 – 30 käyntikertaa kohden. Näin ollen heidän tekemien kokonaisrikosmäärä saattaa nousta jopa 15 000 omaisuusrikokseen/vuosi. Määrä aiheuttaa runsaasti ylimääräistä työtä poliisille ja vakuutusyhtiöille. Vakuutusyhtiöiden kasvavat korvaukset puolestaan aiheuttavat painetta nostaa vakuutusmaksuja ja vakuutusten omavastuuta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko asiasta vastuullinen ministeri ryhtyä toimenpiteisiin, joilla maahantulokiellon rikkojien yleistävänä pelotteena oleva sakkorangaistus muutettaisiin ehdottomaksi vankeudeksi?

Helsingissä 22.9.2016
Reijo Hongisto /ps
………………………………….
Kysymykseeni toki vastattiin kirjallisesti, mutta varsinainen ”osuma” tuli tänään, kun eduskunnan isossa salissa oli lähetekeskustelussa hallituksen esitys.

Esitystä lukiessa tuli hyvä mieli. Tässä on jälleen osoitus siitä että kyllä takarivin taaviakin kuunnellaan.

Hallituksen esitys HE 146/2018 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi rikoslain 17 luvun, ulkomaalaislain 185 §:n ja aluevalvontalain 44 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan rikoslakiin lisättäväksi uusi säännös maahantulokiellon rikkomisesta. Mainittuun rikokseen syyllistyisi se, joka tulee Suomeen, vaikka hänelle on määrätty voimassa oleva maahantulokielto. Maahantulokielto voi olla Suomen määräämä tai tiettyjä maahantulokiellon rikkomisia koskien myös toisen Schengen-valtion määräämä. Ehdotettavan rangaistusasteikon mukaan maahantulokiellon rikkomisesta tuomittaisiin sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta.
Valtionrajarikosta ja ulkomaalaisrikkomusta koskeviin rangaistussäännöksiin tehtäisiin muutokset, joiden perusteella maahantulokiellon rikkojaa ei enää voitaisi tuomita valtionrajarikoksesta, lievästä valtionrajarikoksesta tai ulkomaalaisrikkomuksesta.
Uudella rangaistussäännöksellä saatettaisiin kaikki maahantulokiellon rikkomiset yhtenäisen rangaistusasteikon alle ja täsmennettäisiin maahantulokiellon rikkomisena rangaistavien tekojen tunnusmerkistöä.
Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

LEX HALLA HAUDATAAN

Peto syö nälkäänsä.

Ahmat, sudet ja karhut tappavat pohjoisessa poroja ja etelässä hirvien lisäksi erittäin uhanalaisia metsäpeuroja. Minun mielestäni hirvi ei ole uhanalainen mutta metsäpeura on. Luonnonvarakeskus on toistaiseksi metsäpeuran osalta eri mieltä. Odotan aikaa, jolloin LUKE:n mieli muuttuu.

Tappamisen lisäksi erityisesti karhut rikkovat mehiläisyhdyskuntia ja aiheuttavat vuosittain hunajantuottajille yli 80 000 euron vahingot.

Valtio korvaa petojen aiheuttamia vahinkoja. Petokannan kasvaessa lisääntyvät myös vahingot. EU:n määräyksen mukaan Suomi saa korvata maasuurpetojen aiheuttamia vahinkoja enintään 10 milj.eurolla.

Vahinkoja aiheutuu huomattavasti enemmän. Näitä yli meneviä vahinkoja ei korvata. Tämä EI ole oikein ja oikeudenmukaista. EI OLE.

Saan joka syksy kymmeniä viestejä petovahingoista. Joltain on syöty koira, jonkun koiraa on raadeltu niin että on jouduttu käymään eläinlääkärissä. Jonkun lammaslauma on hajotettu ja raatoja lojuu niityllä. Jonkun mehiläispesät on revitty ja hunajat syöty. Listaa voisi jatkaa pitempäänkin.

Kiistatta vahinkoja tulee ja vahingot lisääntyvät petokannan myötä. Jokaisen täytyy tämä ymmärtää.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee aikoinaan Kainuun porovahingoista alkunsa saanut ns. LEX HALLA. Normaalisti poron omistajalle korvataan pedon tappaman poron arvo 1,5-kertaisena. Näissä erityisen petorikkaiden paliskuntien alueella korvaus kerrotaan sen jälkeen vielä kahdella.

LEX HALLA:n piiriin nousee, jos pedot tappavat kolmen vuoden aikana paliskunnan ”bruttoporoista” vähintään 3%. Kyllä pedoille syötetään kuulkaas kallista poronlihaa. Tässä jos missä olisi se ”halpuutus” paikallaan.

Etelän koiranomistajien ja hunajantuottajien on hyvä tietää, että noin 94% petovahingonkorvauksista on juuri näitä porovahinkoja. Kun korvauskatto on 10 miljoonaa ja siitä 94% menee porovahinkoihin, on kohtalaisen helppo arvioida, minkä verran rahaa jää muihin vahinkoihin.

Pohjoisen ahmat ja sudet syövät muun Suomen korvausrahat. Olen pohdiskellut, mitä järkeä on maksaa pedon tappamasta porosta kolminkertainen hinta. Minun mielestäni siinä ei ole järkeä. Sinun ajatuksiasi en tiedä.

Tätä samaa asiaa on pohdittu laajemminkin ja hyvä hallitus on jälleen kuunnellut myös peräpenkissä istuvien kansanedustajien ääntä. Kuuntelu on johtanut toimiin, joilla puretaan LEX HALLA.

Tämä närästää varmaan niitä poroisäntiä, jotka tekevät vaativaa ja raskasta työtään nyt tämän erityiskorvauksen piirissä olevissa paliskunnissa, mutta muut suomalaiset ovat tyytyväisiä päästessään samaan asemaan korvausten maksatuksen suhteen.

Kun susitutkimukseen löytyi näppärästi rahaa 300 000 euroa, on rahaa löydyttävä myös susien ja muiden maasuurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Vahingot on korvattava nykyistä nopeammin ja täysimääräisinä. Korvaussummasta päättävät ja korvausta maksavat viranhaltijat eivät saa enää pompottaa mielivaltaisesti korvauksia hakevia.

Esimerkkinä mielivaltaisesta toiminnasta käynee vaikkapa Suomen Mehiläishoitajain Liitosta tullut tieto, jonka mukaan vuoden 2017 karhuvahinkojen korvauksia on leikattu 30%. Me hallituspuolueiden kansanedustajat haluamme tähän muutoksen.

Alla asiasta laadittu tiedote.

Tiedote 13.9.2018
Julkaisuvapaa HETI

Kun peto on kruunun merkissä, niin kruunu maksaa vahingot

Kansanedustajat Reijo Hongisto (sin), Anne Kalmari (kesk) ja Markku Eestilä (kok) vaativat, että suurpetojen aiheuttamat koira ja kotieläinvahingot maksetaan täysimääräisinä. He ovat mielissään, että ministeriössä tehdään töitä, että viljelyksien, eläinten ja irtaimiston vahingot rinnastettaisiin henkilövahinkojen perusteella maksettaviin korvauksiin, jotka maksetaan budjetista riippumatta.

”Kannustamme vahvasti maa- ja metsätalousministeri Leppää viemään riistavahinkolain muutoksen läpi. Samalla on syytä varmistaa, että suurpetovaroista maksetut vahingot ovat todellisia ja tapahtuneita”, toteavat maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet.

Lisätietoja
Kansanedustaja Reijo Hongisto
Kansanedustaja Anne Kalmari
Kansanedustaja Markku Eestilä

POLITIIKAN PELIKENTILLÄ

Ruottalaaset äänesti. Oikein.

Minun mielestäni väärin ei voi äänestää. Ei missään tilanteessa, eikä missään vaalissa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Äänestystilanteessa mielipide ilmaistaan ja se on aina oikea. Piste.

Vaalin tulos alkaa olla selvillä. Joillekin se oli yllätys ja joillekin ei. Joku saattoi pettyä ja joku repesi riemuun. Oli miten oli, niin tämän tuloksen kanssa naapurissa on elettävä ja hallitus kasattava.

Minä en usko uusiin vaaleihin. Mitä se muuttaisi? Ei mitään.

Perinteiset arvot ja periaatteet olivat vielä himpun verran uusia tuulia voimakkaampia. Myrskyvaroitus on kuitenkin annettu ja seuraavissa vaaleissa Ruotsissa rytisee, jos autojen polttelu ja kaduilla ammuskelu jatkuu.

Rytinää voi olla monen laista. Hallittua taikka hallitsematonta. Minä liputan ja äänestän hallitun rytinän puolesta. Hallitsematon toiminta palvelee vain harvojen etua. Siihen porukkaan minä en halua koskea edes pitkällä tikulla.

Maahanmuutto nousi keskusteluun. Ennustan, että siitä keskustellaan keväällä myös Suomessa. Osa puhuu aidasta, osa aidan seipäistä ja osa mistä vaan, kunhan ääneen pääsee.

Toivon, että edes osa keskustelijoista ymmärtäisi erottaa maahanmuuton muodot. Mistä syystä Suomeen muutetaan. Joku tulee Suomeen töihin ja joku aviopuolison perässä. Joku hakee Suomesta turvapaikkaa.

Oli tulon syy mikä tahansa, tulijat ovat ihmisiä ja ihmisinä heidät on kohdattava. Minä ajattelen näin.

Kun tulija kohdataan ihmisenä, on vähintäänkin kohtuullista odottaa tulijalta samanlaista ajatus- ja arvomaailmaa meitä maassa jo olevia kohtaan. Puuttomalta aavikolta tulijankin on hyvä oppia, että Suomessa metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Puukkohippasille täällä ei kannata alkaa – ei yksityisasunnoissa, eikä varsinkaan toreilla. Eikä polttaa yhtään autoa taikka roskakatosta. Käsikranaatteja harvemmin kadulta löytää. Jos löytää, siitä pitää ilmoittaa poliisille. Tämä on hyvä oppia heti kättelyssä.

Tuntemani ruotsalaiset ajattelevat samoin. Ruotsiinkin saa tulla ja siellä saa heidän puolestaan olla, jos osaa käyttäytyä. Jos ei osaa, taikka ei halua käyttäytyä kuten enemmistö ruotsalaisista toivoo, saattaa tulla ongelmia.

Ongelmia ratkotaan monella tapaa. Vaali on yksi tapa. Väkivalta toinen. Minä olen vaalin kannalla.

Poliittisten päättäjien on ymmärrettävä vastuunsa. Vastuullisen päättäjän on näytettävä ja käytettävä kansalta saamaansa valtakirjaa kansan edun mukaisesti.

Kansan edun mukaista ei ole ajaa maata kaaokseen, taikka anarkiaan. Punamustat anarkistit lietsovat kaaosta. He hakkaavat kepeillä poliisien ratsuja, makoilevat kaduilla poliisiautojen edessä ja riittääpä heitä vielä lentokoneeseenkin vastustamaan viranomaisten virkatoimia. Minulta ei heru heille ymmärrystä.

Yhtä vähän ymmärrän heitä, jotka ottaisivat avosylin vastaan kaikki maahamme tulevat. Minun mielestäni tuloon on oltava aina joku syy ja peruste. Molempien pitää olla aitoja ja tarvittaessa ne on todistettava, ihan henkilöllisyydestä lähtien.

Totuus löytyy anarkistien ja avosylisten välistä. Ääripäät eivät kiehdo. Olen virkamies.

Asioiden pitää olla hyvässä järjestyksessä ja tilanteen viranomaisten hallinnassa. Se on enemmistön etu. Sen puolesta minä teen työtä.

KENRAALIN KIRJA

Ansioitunut ja kokenut sotilas, neljän leijonan kenraali Gustav Hägglund julkaisi kirjan. Kenraali kirjoitti viimeisestä iltahuudosta. Se on sotilaalta kovaa puhetta ja tässä tapauksessa tekstiä.

En ole kirjaa lukenut, joten en lähde sitä enemmälti kommentoimaan, nostan esille vain julkisuudessakin olleet kenraalin kommentit Suomen mahdollisesta Nato -jäsenyydestä. Nostan, koska olen itsekin asiaa aprikoinut ja siitä kirjoittanut.

Lyhyesti sanottuna – olen kenraalin kanssa täsmälleen samaa mieltä. Minut tuntevat tietävät Nato -kantani. Olen sen ilmoittanut edellisten eduskuntavaalien kyselyissä. Sanoin silloin ja sanon nyt, että tässä tilanteessa Suomen ei kannata liittyä Natoon, mutta varauma pitää säilyttää.

Varauma tarkoittaa poliittisen päätöksentekokyvyn ja -halun lisäksi myös sitä, että meillä on yhteistyöhön työkalut. Tarkoitan aseita. Aseet ovat sotilaan työkaluja.

Minä miellän Suomen Nato-option eräänlaiseksi poliittisen pelin kiikkulaudaksi, taikka tasapainovälineeksi.

Luulen, että itäinen Naapurimme on todennut saman. Halusipa se sitä taikka ei. Me emme mahda mitään maantieteelliselle asemallemme. Joskus se on etu, joskus haitta. Miltä kannalta asioita sitten kuutioikaan.

Tässä Nato -asiassa maantieteellinen asemamme saattaa olla jopa etu. Olemme sananmukaisesti itäisen Naapurimme iholla. Tähän saakka Suomi on ollut iholla varsin neutraali – ei ole ollut aihetta, taikka syytä ärsyttää. Jokainen järkevä suomalainen toivoo, että ärsytyksen aiheita ei tule myöskään jatkossa. Meidän poliitikkojen työ on pitää ärsytykset aisoissa. Se on Isänmaan etu.

Toivon, että itäisessä Naapurissamme ajatellaan samoin. Ei ole Naapurimmekaan etu, jos ihoa alkaa kirvellä. Kirvelyä ilmaantuu kun meitä ärsytetään taikka raaputetaan. Muutama vuosi sitten Suomea ärsytettiin lentelemällä maamme ilmatilassa. Suomi ärtyi ja teki selväksi, että ilmatilaamme ei loukata. Jos muistan oikein, silloin lisääntyivät myös Nato -puheet. Ärsytys loppui yhtä nopeasti kun oli alkanutkin ja nyt jo puhutaan naapureiden välillä avoimesti lentokoneiden toisiotutkien käytöstä.

Ihon lievä punotus hoidettiin kuntoon ja hyvä yhteistyö jatkuu.

Jos Suomi ilmoittaisi, että me emme tule liittymään Natoon, voisi naapurimme raaputella meitä mielensä mukaan, jopa ihan verille asti. Laastaria tarvittaisiin, eikä sitä saataisi Natosta.

Pidän erittäin todennäköisenä, että raaputtaminen alkaisi myös, jos Suomi ilmoittaisi liittyvänsä Natoon. Silloin koeteltaisiin miten luja liitto on. Väitän, että verinaarmuja tulisi myös siinä tapauksessa. Silloin laastaria ehkä tulisi Natosta, mutta olisivatko vammat jo niin pahat, että niitä ei laastarilla paikata. Mene ja tiedä.

Edellä peilailin Nato -jäsenyyttä Venäjää vasten. Pitää muistaa, että Nato operoi jatkuvasti myös Lähi-Idässä. Sotilasliiton jäsenenä Suomalaisia joukkoja marssisi etelän auringon alla. Tällaisella toiminnalla voisi olla heijastevaikutuksia myös Suomen maaperälle. Esimerkkejä on Euroopasta.

Vanhaa sotilassanontaa lainaten ”ei ole viisasta vetää tulta ylleen”.

Olen edelleen sitä mieltä, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa Nato ei ole Suomen etu, vaan pikemminkin rasite. Jos poliittinen ilmapiiri Itämerenaltaan ympärillä kiristyy, harkitsen asiaa uudemman kerran.

KUKIN KYNTÄÄ SARALLAAN

Rahariihi on tältä syksyltä puitu. Kun oljet siivotaan lattialta ja lakaistaan jyvät ja ruumenet kasaan, nähdään, millainen sato on saatu.

Riihi puitiin hyvässä yhteisymmärryksessä, eikä kukaan saanut kynsilleen kaverin varstasta. Hyvä niin.

Minun kynnettäväkseni annettiin sisäisen turvallisuuden ja maa- ja metsätalouden sarat. Työtä oli ja on edelleen myös ulkoisen turvallisuuden ja työllisyyden saroilla, taloutta unohtamatta. Päähuomioni oli tällä kertaa kuitenkin poliisin, puolustusvoimien- ja maataloustuottajien puolella.

Kehun estotta omaa ministeriryhmääni, sekä eduskuntaryhmäni johtoa. Jo hyvissä ajoin meiltä edustajilta kyseltiin evästyksiä syksyn riiheen. Kerroin omat terveiseni ja toiveeni. Tuloksista näkee, että myös takarivin taavia kuunneltiin.

Poliisitoimintaan kohdennetaan jo aiemmin kehysriihessä päätetyn 18 miljoonan lisäksi vielä lähes 6 miljoonaa. Näillä rahoilla on tarkoitus vakinaistaa määräaikaisissa viroissa olevia. Hallitus on huolissaan nyt erityisesti harvaanasutun alueen turvallisuudesta. Tiedossa on, että harva-alueiden hälytysvasteajat kasvavat jatkuvasti. Tilannetta yritetään korjata lisäämällä virkoja ns.”tyhjille” alueille.

Alaa jonkin verran tuntevana varoittelin ministereitä siitä, että hallitus ei oikein voi korvamerkitä konstaapelin palkkarahaa jollekin tietylle paikkakunnalle, vaan raha menee poliisilaitokseen. Poliisipäällikkö nimittää poliisit virkoihin pääsääntöisesti maakuntakeskuksissa oleville pääpoliisiasemille. Kun virka on pääpoliisiasemalla, aloittaa konstaapeli työvuoronsa sieltä, ellei erikseen toisin sovita. Harvemmin sovitaan.

Vaikka sovittaisiinkin, niin lopulta partioalueista päättää kulloinkin vuorossa oleva kenttäjohtaja. Kenttäjohtaja määrää partioalueet harkintansa mukaan, eikä siitä määräyksestä oikein voi valittaa enää edes Jurvan kuntaan.

Minä kuitenkin toivon poliisin ylijohdolta ymmärrystä, että lisärahoitusta jaettaessa huomioidaan valtakunnalliset vasteajat ja rahaa jaetaan sinne, missä hälytyskohteeseen saapuminen kestää keskimääräistä kauemmin.

Olen koko edustajakauteni ajan vaatinut poliisivirkoja lisää. Edellinen kausi oppositiossa oli jäätävän kylmä. Tällä kaudella asiaa on alettu korjaamaan ja vähitellen tulosta syntyy. Lisärahoituksen turvin voidaan nyt palkata 60-80 poliisia. Kun edellä kehuin estotta omaa ministeriryhmääni, niin nyt on aihetta kehua kaikkia ministereitä ja myös kaikkia hallituspuolueiden edustajia.

Kun poliisin virkoja on nyt noin 7200, tuollainen vajaan sadan viran lisääminen ei turvallisuustilannetta vielä paljoa paranna, mutta suunta on hyvä. Tämä hallitus ei edeltäjiensä tapaan vähennä poliisin virkoja, vaan lisää niitä. Minun ja meidän Sinisten tavoitteena on vähintään 8000 virkaa.

Satojen virkojen lisääminen ei onnistu hetkessä, vaan se vaatii vuosia. Mielestäni tärkeintä on se, että tulevat hallitukset pitkäjänteisesti lisäävät poliisivirkoja, eivätkä vähennä niitä. Sisäinen turvallisuus on yhteinen asiamme – se pitää nyt jo ymmärtää.

Yhteisestä turvallisuudesta huolehtiminen ei riipu virkapuvun laadusta eikä väristä. Puolustusvoimat antaa poliisille virka-apua ja kantaa näin osaltaan vastuuta sisäisestä turvallisuudesta. Puolustusvoimille lisätään määrärahaa 100 henkilötyövuoden tarpeisiin.

Se turvallisuuspuolesta ja nyt jokapäiväiseen leipään.

Meillä on leipää joka päivä. Muissa maissa ei aina näin ole. Meidän on syytä osoittaa kiitollisuutta ja kunnioitusta ruokaa ja ravintoa kohtaan. Sitä ei saa pitää itsestään selvyytenä.

Minulle ja meille Sinisille on selvää, että me syömme suomalaisen talonpojan Suomessa tuottamaa ruokaa. Maissi ei maistu ainakaan minun suussani.

Vesi vei sadon viime kasvukaudelta ja tänä kesänä veden puute. Moni viljelijä on menettänyt osan sadostaan ja joku jopa koko sadon. Laarit ja kukkaro ovat tyhjiä. Ilman tukea ei talonpojan tulevaisuus näytä hyvältä.

Hallitus lisäsi riihessä maatalouden tukiin noin 30 miljoonaa euroa. Eurot kohdennetaan jo tänä vuonna kansallisen kotieläintuen korotuksiin, sekä kotieläintalouden ja kasvinviljelyn tukiin. Olen erityisen hyvilläni siitä, että lisäraha saatiin jo tälle vuodelle, eikä maksatusta normaaliin tapaan lykätty hamaan tulevaisuuteen. Rahaa tarvitaan nyt, eikä enää hetken päästä. Vertasin tukipaketin kiireellisyyttä kiristyssiteeseen. Sanoin, että side pitää laittaa heti kun vuoto alkaa, seuraavana päivänä se on jo myöhäistä.

Maatalouden tukiin menee rahaa noin 100 miljoonaa euroa. Jonkun mielestä tämä on liikaa, jonkun mielestä liian vähän.

Minun mielestäni ongelma ei ole Suomessa suomalaisille viljelijöille maksettava tuki, vaan Suomesta EU:n kautta Suomeen kierrätettävä tuki. Meidän pitäisi maksaa nykyistä vähemmän tukea EU:lle ja nykyistä enemmän suoraan Suomeen.

Ei ole järkevää maksaa euroa EU:n ja anoa sieltä tukena 50-60 senttiä takaisin. Välille jää aina lähes puolet maksetusta rahasta. Pienenä kansakuntana meidän pitää ajatella oman Isänmaamme etua.

MEDIATIEDOTE

Tiedote 29.8.2018
Julkaisuvapaa

Sinisten Hongisto: Viljelijästä välitetään

Hallitus päätti budjettiriihessä odotetusti mittavista toimista suomalaisen ruoantuotannon turvaamiseksi ja maatalouden tukemiseksi. Maataloutta tuetaan tämän vuoden lisäbudjetista 30 miljoonalla eurolla. Summa kohdistetaan siis jo tämän vuoden puolella mm. kansallisen kotieläintuen korotuksiin sekä kotieläintalouden ja kasvinviljelyn tukiin.

”Hallitus otti onkeensa Sinisten esityksestä, että tämän kauden satovahinkoja voidaan korjata vain tämän vuoden lisätalousarviosta. Nyt tuki ei tule liian myöhään. Kun kriisi on päällä, on toimittava heti”, Sinisten Hongisto kiittelee.

Ensi vuoden budjetissa varaudutaan tukemaan maataloutta yli 50 miljoonalla. Ennaltaehkäisevillä toimilla kuten Välitä viljelijästä -projektin rahoituksen turvaamisella ja maatalousyrittäjien eläkelain viivästyskoron tilapäisen alentamisen jatkolla tuetaan erityisesti viljelijöiden jaksamista. Lisäksi luonnonhaittakorvausta vielä kehysriihessä tehdystä 21,5 miljoonan korotuksesta lisättiin 6 miljoonalla eurolla.

”Siniset haluavat säilyttää kotimaisen maatalouden. Suomalainen ruoantuotanto on turvattava. EU:sta emme saa apua vaan nämä on hoidettava kansallisesti. Siksi Sinisten tavoitteena onkin seuraavalla vaalikaudella kansallisen maataloustuen osuuden korottaminen. Maksetaan vähemmän EU:lle ja enemmän suoraan Suomeen”, Hongisto täydentää.

Hongisto tyrmistynyt keskustan ja kokoomuksen junttaamasta turpeen energiaveron nostosta

Vapon hallintoneuvoston jäsenenä toimiva Hongisto hämmästelee turpeen energiaveron nostoesitystä budjettineuvotteluissa. Hongisto perustelee näkemystään maalaisjärjellä.

”Tällä ratkaisulla turvetta energiatuotannossa käyttävät siirtyvät kuitupuun ja tuontihakkeen käyttöön. Kuitupuulle olisi arvokkaampaa käyttöä biosellulaitoksissa, joita ollaan rakentamassa tasaisesti koko maahan. Hakkeen tuonti Venäjältä tulee lisääntymään. Kivihiilen tuontikaan ei vähene. Sinisten edustajat eivät tule vähällä hyväksymään veron nostoesitystä budjetin jatkokäsittelyssä”, toteaa Hongisto.

Lisätietoja:
kansanedustaja Reijo Hongisto
040525 7488

– – –

Viestin välitti

Kirsi Seivo
Sinisen eduskuntaryhmän tiedotussihteeri,
puolustusministeri Jussi Niinistön eduskunta-avustaja
kirsi.seivo@eduskunta.fi
050 5742288

MEDIATIEDOTE

-Olin aamun karhujahdissa ja nyt istun sorsapassissa Savojärven rannalla. Lähetin kevään -15 eduskuntavaaleja koskevan tiedotteeni neljä vuotta sitten täsmälleen samaan aikaan ja samalta paikalta.
…………………………………………………….

MEDIATIEDOTE

Julkaisuvapaa heti

ASETUN EHDOLLE SEURAAVISSA EDUSKUNTAVAALEISSA SINISEN TULEVAISUUDEN LISTALTA

Sinisen tulevaisuuden kansanedustajana ja Vaasan vaalipiirin puheenjohtajana olen puolueen käytettävissä myös seuraavissa eduskuntavaaleissa. Joukkoja on johdettava edestä, omalla esimerkillä.

Minut on äänestetty eduskuntaan kaksi kertaa. Vuosien varrella olen kuullut satojen henkilöiden sanovan: ”Äänestin miestä, en puoluetta – olet tehnyt hyvää työtä ja saanut paljon aikaan, ajatuksiisi ja isänmaalliseen arvomaailmaasi on helppo yhtyä.”

Vaikka puolue on uudistunut, ajatukseni, arvomaailmani ja periaatteeni ovat vanhat – olen Isänmaallinen vanhan liiton mies. Minulle tärkeitä teemoja ovat edelleen TERVEYS, TOIMEENTULO, TURVALLISUUS ja TIET.

Näissä asioissa riittäisi askaresta myös seuraavalla eduskuntakaudella.

Lisätiedot

Reijo Hongisto
Kansanedustaja Sin
040-5257488