ÄÄNET ON LASKETTU

Kansa on valinnut edustajansa seuraaville valtiopäiville. Kun valinta on tehty, jälkipeluu ei kannata. Kansa äänestää aina oikein. Myös näissä vaaleissa.

Minulla oli ilo olla ehdolla. Jo pelkkä ehdolla olo on kunnia-asia, puhumattakaan valituksi tulemisesta. Harvalle on suotu mahdollisuutta pitää kädessään omaa valtiopäivävaltakirjaansa. Minulle se mahollisuus on suotu peräti kahdesti. Tällä kertaa en valtakirjaa saanut.

Minä onnittelen jokaista valituksi tullutta – teillä on edessänne työntäyteiset neljä vuotta. Hoitakaa Isänmaan asiaa taiten.

Minä kiitän kaikkia äänestäjiäni luottamuksesta. Teitä oli paljon. 

Minä kiitän ystäviäni ja tuttaviani ahkerasta ja pyyteettömästä työstä. Te uskoitte yhteiseen asiaan. 

Minä kiitän Pirkkoa, Karia ja Katariinaa, Markkua ja Aleksandraa. Te ymmärsitte ja jaksoitte tukea minua, vaikka väliin hajamielisenä unohtelin asioita ja olin paljon poissa kotoa. Kiitos teille kaikille – ilman Teitä en olisi jaksanut viedä tätä vaalikampanjaa loppuun. 

Nyt Iskä on palannut maailmalta kotiin.

Reijo

VAALIMAINONNASTA

Minulta on kysytty miksi en mainosta laajemmin ja SUUREMMILLA kuvilla.

Hyviä ja hyvää tarkoittavia kysymyksiä. Kiitos niistä.

Olen kahdet eduskuntavaalit käynyt kohtalaisella menestyksellä. Näiden vaalien tuomalla kokemuksella ja elämän varsitiellä opitun perusteella sanon, että ihmisen antama ääni on aina osoitus luottamuksesta.

Minun kokemukseni mukaan luottamus on aina ansaittava. Jokainen joutuu ansaitsemaan oman luottamuksensa. Luottamusta ei voi perintönä saada, eikä sitä voi perinnöksi antaa. Kaikkein suurin virhe on kuvitella, että ostaa rahalla luottamuksensa.

Kansanedustajan tehtävä on niin arvokas, että sitä ei voi kukaan rahalla ostaa. Jos voisi, eduskunta ei olisi enää läpileikkaus Suomen kansasta. Nyt on ja se perustuu vain ja ainoastaan siihen, että raha ja vaalibudjetti ei ratkaise vaalimenestystä.

Minä käytän vaalimainontaan rahaa varsin maltillisesti. Uskon ja luotan siihen, että minua äänestävä löytää ehdokasnumeroni ilman joka valaisinpylväässä olevaa mainostakin.

Sunnuntaina nähdään ratkaiseeko raha, vai jo eduskunnassa tehdyt teot. Käykää ihmiset äänestämässä. Äänestäminen on etuoikeus.

Jokainen löytää varmaan mieleisensä ehdokkaan.

Reijo Hongisto, numero 25

25 JA KUMPPANIT KIERTUEELLA

Keskiviikkona 10.4 Hongisto – Niemistö

Klo. 9-10 Kurikka S-market (rillatahan makkaroita)

11-12 Kauhajoki S-market

13-14 Peräseinäjoki S-market

15-16 Alavus S-market

16.30-18 Tuuri, Keskisen vaalitori

Torstaina 11.4 Hongisto – Niemistö – Vistbacka

Klo. 9-10 Vimpeli S-market

11-14 Alajärvi Maxin kauppakeskus (rillatahan makkaroita)

15-16 Lehtimäki S-market

Perjantaina 12.4 Hongisto – Niemistö – Vistbacka

Klo. 9-10 Lappajärvi Koskikievari

11-12 Itäkylän kauppa

13-14 Vimpeli S-market

15-16 Evijärvi Tuu Het

Lauantaina 13.4 Hongisto

Klo. 10-12 Patanan Kyläkauppa

Reijo Hongisto numero 25

VAUHTI KIIHTYY MYÖS NUMEROLLA 25

Vajaan viikon päästä tiedämme uuden eduskunnan kokoonpanon. Jakarandajakkaroille on tunkua ja kisa on kova. Äänestäjien huomiota tavoitellaan monella tavalla.

Parit vaalit käyneenä uskallan jo sanoa että ”kokemusta on”. Jokaisessa vaalissa on mukana myös ensikertalaisia – kuten minä olin keväällä -11. Oppia ikä kaikki.

Elämän varsitiellä olen myös oppinut kunnioittamaan kanssakulkijoitani. Ylimielisyyteen ei saa sortua. Ei ehdolla olevan, eikä ehdolla olevan tukijankaan.

Raviradalla kuulin oivan neuvon, jota voi soveltaa raviratojen ulkopuolellakin: ”Omaa hevostaan saa kehua mielin määrin, mutta muiden hevosia ei saa haukkua”. Siinäpä se.

Omaa ehdokastaan saa kehua mielin määrin, mutta muita ei saa haukkua. Tämä pitää kaikkien muistaa.

Näin sosiaalisen median ja ”peukuttamisen” aikakautena toisen mustamaalaaminen käy kätevästi. Mustamaalaaja ja mollaaja ei ehkä uskaltaisi sanoa asiaa kasvotusten, mutta kotikoneen ääressä hiirulaisestakin kasvaa leijona. Leijonan luonto antaa puhtia koviin lausuntoihin.

Omia tukijoitani olen ohjeistanut asialliseen käytökseen. Jos joku tarkoituksella provosoi, ei pidä lähteä provosointiin mukaan. Ihmiset huomaavat varmasti fiksun ja maltillisen käytöksen eron örveltämiseen verrattuna. Hyvä kello kuuluu huonoa kelloa kauemmaksi – myös vaalikentillä.

Jos Sinisten vaalijulistetta kiinnittäessäsi huomaat viereisen veljespuolueen ehdokkaan ilmoituksen repeytyneen, napauta myös siihen muutama niitti. Se vie sinulta muutaman sekunnin, mutta saattaa olla arvokas alku yhteistyön siltaa rakennettaessa.

Eduskunta on työpaikkana niin arvokas, että sinne pyrkiviltä edellytetään arvokasta käytöstä – myös vaalikamppailun aikana.

Reijo Hongisto numero 25


REIJON VAALIKIERTUE

SOINISSA Raimo Vistbackan kanssa 5.4 klo 11.30 – 14.00 K -kauppa Kaneli. Grillissä KOTIMAISTA makkaraa ja juomana KOTIMAISTA maitoa ja mehua.

PERHOSSA Raimo Vistbackan kanssa 6.4 Klo 10 – 12 ST1 huoltamolla. Kahvitarjoilu

VETELISSÄ 6.4 klo 13 – 14 Lounaskahvila Nuoppari. Kahvitarjoilu.

Tule toimittelemaan !

KIIRETTÄ PIISAA

Vaalitouhut pitää ehdokkaan kiireisenä. Ei kerkiä kunnolla ees kissiä sanomaan, taikka blogia päivittämään.

Aika on mennyt tietenkin eri tilaisuuksissa ja tienvarsimainoksia liimaillessa. Myös vaalilehden valmistelu on vaatinut osansa. Nyt alkaa lehti olla oikolukuvaiheessa ja painovalmiina huomenna. POHJANMAAN PUOLESTA ilmestyy 12 sivuisena. Painosmäärä on 70 000kpl. Toivon että lehti päätyy myös Sinun käteesi.

Lehden teko on varsin kallista puuhaa ja jakelukin maksaa. Oma tukiorganisaationi on niin pieni, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta jakaa itse jokaista lehteä. Ostimme jakelupalvelun alan yrittäjiltä.

Jos haluat kantaa kortesi kekoon ja tukea vaalikampanjaani, voit tehdä sen tietenkin äänestämällä Vaasan vaalipiirissä numeroa 25. Jos haluat osallistua ihan euroilla kampanjani kustannuksiin, voit laittaa haluamasi summan tukiyhdistykseni Pohjanmaan puolesta ry tilille. Tilinumero on FI48 5188 0720 0713 00

Minun toimintani on läpinäkyvää ja sitä edellyttää myös vaalilakikin. Säännösten mukaan ”Ehdokkaan, ehdokkaan tukiryhmän ja muun yksinomaan ehdokkaan tukemiseksi toimivan yhteisön on huolehdittava, että vaalikampanjaan kuuluvasta tai sitä tukemaan tarkoitetusta maksullisesta mainoksesta käy ilmi mainoksen maksaja. Yksityishenkilön nimeä ei saa kuitenkaan julkistaa ilman hänen nimenomaista suostumustaan, jos hänen maksamansa mainoksen arvo on kuntavaaleissa pienempi kuin 800 euroa taikka eduskuntavaaleissa, europarlamenttivaaleissa tai presidentinvaaleissa pienempi kuin 1500 euroa”

Reijo Kiittää ja kuittaa.


SAIRASTA POPULISMIA

Tai olisiko parempi kirjoittaa – populismia sairaiden kustannuksella.

Puhun Vaasasta. Vaasan keskussairaalan laajoista päivystysoikeuksista äänestettiin eilen. Tilanne oli erikoinen ja rohkenen sanoa että jopa outo.

Asia on meille pohjalaisille tärkeä. Erityisen tärkeä se on rannikon ihmisille. Tärkeitä asioita pitää käsitellä tärkeinä ja nimenomaan asioina. Vaikka vaalit on ovella, ei tärkeillä asioilla sovi tehdä politiikkaa, saatikka populistista politiikkaa.

Nyt tehtiin ja sitä minä vierastan. En ole ollut kuuluisan sote -sopan keskiössä, enkä tiedä tarkkaan sote -ratkaisun kaikkia kiemuroita. Sen tiedän kuitenkin, että siinä on pohdiskeltu myös Vaasan keskussairaalan toimintoja.

Oppositio, mukaanlukien RKP, ajoi soten kiville. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Näin kävi. Samassa yhyeydessä pääministeri esitti hallituksen eronpyynnön.

Maassa ei ole hallitusta, on vain toimitusministeristö. Toimitusministeristö hoitaa ns. juoksevat asiat, mutta ei ota kantaa varsinaisiin isoihin kysymyksiin. Vaasan keskussairaalan kohtalo on ainakin minulle ISO kysymys. Se on niin ISO kysymys, että ei sitä sovi jättää toimitusministeristön hoitoon.

Kansalaisaloitteen allekirjoitti muistamani mukaan yli 70 000 ihmistä. Nämä ihmiset ilmaisivat allekirjoituksellaan kantansa Vaasan keskussairaalan toimintojen säilymiseen. He haluavat, että Vaasassa on myös tulevaisuudessa laaja päivystys. Laaja päivystys, jotta ihmiset saavat ansaitsemaansa hoitoa. Minä en kielestä piittaa, pääasia on hoito ja hoidon laatu. Sen pitää olla hyvää ja tasokasta.

Kun kansalaisaloitetta käsiteltiin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, oli valiokunnassa alan ammattilainen, vaasalaissyntyinen tohtori Pekka Puska. Minä arvostan tohtori Puskan lääketieteellisen asiantuntemuksen todella korkealle.

Saamani tiedon mukaan tohtori Puska oli saanut valiokunnassa läpi seuraavan ponnen:”Eduskunta edellyttää, että hallitus tarkastelee vielä Vaasan keskussairaalan asemaa laajan päivystyksen sairaalana osana sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta”

Tällainen ponsi on valiokunnan mietintöön saatu ja minä olen siinä käsityksessä, että tämä oli nimenomaan tohtori Puskan käsialaa. Hän oli itse asiaa valiokunnassa esittänyt.

Minä luotin ja luotan edelleen siihen, että tuon ponnen mukaan asia otetaan esille heti seuraavalla hallituskaudella. Silloin on maassa toimintakykyinen hallitus, eikä mikään toimitusministeristö. Toimintakykyisellä hallituksella on mandaatti päättää myös tämän tason asioista.

Keskustelin asiasta ennen äänestystä monen edustajan kanssa. Meille tuli käsitys, että näin ISOSSA asiassa on tärkeää edetä suunnitelmallisesti, valiokunnan ponnen velvoittamalla tavalla.

Minä luotin tohtori Puskan asiantuntemukseen ja äänestin Hänen muotoilemansa ponnen puolesta. Kun äänestys oli ohi, hämmästelin aika lailla kun totesin, että tohtori Puska olikin äänestänyt itse sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyväksymäänsä pontta vastaan. Se oli sellainen ilmaveivi joka ei ole oikein vieläkään auennut minulle.

Minä lähden siitä, että kun eduskunnassa säädetään laki, se pitää valmistella huolella. Kun tähän Vaasan keskussairaalaa koskevaan kansalaisaloitteeseen ja sen toimeenpanoon sisältyy myös lakimuutoksia, niin ei ole vastuullista huitaista niitä hätäisesti yhdessä hallituskauden viimeisessä äänestyksessä. Asia on niin arvokas ja ISO, että sitä ei pidä pilata hätäilemällä.

Tästä manööveristä jäi minulle astian maku suuhun. Jäi vahva maku populistisesta kielipolitiikasta, jossa RKP nosti profiiliaan äänestäjien silmissä. Minun mielestäni se oli astianmakuinen temppu.

Arvokas asia ansaitsee arvoisensa käsittelyn, eikä sitä pidä alistaa populistisen kielipolitiikan pelinappulaksi.

Uskon ja luotan siihen, että Vaasa saa seuraavalla hallituskaudella ansaitsemansa laajan päivystyksen ja se päätetään hyvässä järjestyksessä niin, että päätökseen liittyvät muut lait säädetään samassa yhteydessä.

Hyvää asiaa ei pidä pilata hätäilemällä – nyt meinasi käydä niin.


YHDISTYMISEN VAPAUS

Perustuslakimme takaa yhdistymisen vapauden. Jokainen saa liittyä yhdistykseen (jos yhdistys hänet jäsenekseen hyväksyy) taikka olla yhdistymättä. Ketään ei voida pakottaa minkään yhdistyksen jäseneksi.

Yhdistymisvapaus liippaa likeltä erityisesti meitä metsästäjiä. Ampuma-aseen hankkimislupaa hakeva joutuu kertomaan mitä varten aseen hankkii. Jos perusteena on metsästys, vaaditaan selvitys siitä, missä ja miten hakija asetta metsästykseen käyttäisi.

Normaali – ja se pienimmän riesan tie – on esittää jonkin metsästysseuran jäsenkortti. Näin henkilö voi osoittaa, että hänellä on oikeus metsästää, vaikka ei omaa maata olisikaan.

Kaikki eivät kuitenkaan kuulu metsästysseuraan. Syitä on monia. Joku ei edes halua seuran jäsenyyttä, vaan katsoo, että voi harrastaa metsästystä kotimaassa metsähallituksen mailla, taikka hänellä on jonkun maanomistajan lupa metsästää kyseisen maanomistajan mailla. Meillä kun metsästysoikeus on sidottu maanomistusoikeuteen.

Tällainen henkilö voi perustella hakemuksensa ilman minkään metsästysseuran jäsenyyttä. Toki metsästää voi ihan laillisesti myös ulkomailla.

Minua ja monia metsästysseuraan kuuluvia on alkanut askarruttaa metsästysseuran jäsenyyden myötä, ikäänkuin kytkykauppana, tullut Suomen metsästäjäliiton jäsenyys. Tietämäni mukaan liittoon kuulutaan nimenomaan metsästysseurojen kautta, joten jos kuulut metsästysseuraan joka kuuluu Suomen metsästäjäliittoon, kuulut liittoon automaattisesti.

Näin on myös minun kohdallani. Minä kuulun metsästysseuraan, joka kuuluu Suomen metsästäjäliittoon. Minä maksan seuran jäsenmaksun yhteydessä samalla Suomen metsästäjäliiton jäsenmaksun.

Minulta kysytään usein, onko oikein ja oikeudenmukaista, että henkilö joutuu maksaman jopa kolme – neljä kertaa Suomen metsästäjäliiton jäsenmaksun jos hän kuuluu kolmeen, neljään Suomen metsästäjäliittoon kuuluvaan metsästysseuraan.

Näin äkkipäätä ajatellen ainakin minä vierastan tuollaista toimintaa. En tiedä kuinka yleistä se on, mutta tällaisia esimerkkejä minulle on kerrottu.

Minä maksan vain yhden seuran kautta Suomen metsästäjäliiton jäsenmaksua, mutta kun en haluaisi maksaa sitäkään.

Nyt se oleellinen kysymys kuuluu, onko perustuslakimme mukaista velvoittaa jokainen Suomen metsästäjäliittoon kuuluvan metsästysseuran metsästäjä kuulumaan automaattisesti Suomen metsästäjäliittoon.

Minun oikeustajuni mukaan olisi luontevaa, että yhdistymisvapauden nimissä jokainen johonkin metsästysseuraan kuuluva voisi itse ihan vapaasti päättää, haluaako hän kuulua myös Suomen metsästäjäliittoon.

Jos henkilö haluaa kuulua ja liitto hänet jäsenekseen hyväksyy, niin hommahan on vallan erinomaisella tolalla. Jos ei halua kuulua liittoon, niin minun oikeustajuni mukaan häntä ei perustuslakimme mukaan voida siinä tapauksessa pakottaa kuulumaan mihinkään liittoon taikka yhdistykseen.

Kuka tietää, voidaanko metsästysseurasta erottaa jäsen joka haluaa kuulua metsästysseuraan, mutta ei halua kuulua seuran kautta Suomen metsästäjäliittoon? Mikä on oikeuskäytöntö ja onko ennakkotapauksia tiedossa?

ISIS SANNA

Sannaksi esittäytynyt nainen katsoi kameran silmään ja purki pahaa oloaan. Taustalla savusivat talon rauniot.

Sannalle oli iskenyt koti-ikävä. Sannan vieressä oli pieniä lapsia, liekö Sannan vai jonkun muun.

Sanna oli lähtenyt Suomesta kaukomallle rakentamaan islamilaista kalifaattia. Usko asian oikeutukseen oli ollut luja. Nyt oli tultu toisiin tuuminkeihin.

Uutistoimistot ovat välittäneet kuvia mustakaapujen tekosista. Kaikkein hirveimmät kuvat olivat oranssiin haalariin puetuista miehistä, jotka olivat maassa polvillaan käden nippusiteillä selän taakse sidottuina. Näiden miesten takana seisoivat mustakaapuiset miehet pistooli kädessä.

Ei tarvita paljoa mielikuvitusta kun osaa päätellä, mitä kameran sammuttamisen jälkeen tapahtui.

Mustakaapujen loru alkaa olla lopussa. Mustakaapujen naiset lapsineen haluavat palata lähtömaihinsa.

Moni maa on ilmoittanut, että terroristit ovat hankkineet lähtiessään vain menolipun. Paluuta ei ole.

Mitä tekee Suomi? Suomi noudattaa omaa perustuslakiaan ja kansainvälisiä sopimuksia.

Tappajillakin on oikeuksia, mutta mihin saakka tappajien oikeudet riittävät.

Tässä asiassa olen erittäin jyrkkä. Ihmisellä on vain oikeuksia ja velvollisuuksia. Etuoikeuksia ei ole. Ei edes mustakaavuilla.

Ihmisellä on oikeus asua Suomessa ja käyttää yhteiskuntamme palveluja. Jos täältä lähtee ulkomaille sotimaan, ei ole paluuta palvelujen pariin.

Näin minä ajattelen.