JÄTEVESIASETUKSESTA

Tiedote 27.4.2016
Julkaisuvapaa

Perussuomalaisten Hongisto: Perussuomalaisten voimannäyttö

Hallitus korjaa lupaustensa mukaisesti epäonnistuneen jätevesiasetuksen.

”Tarvittiin perussuomalaiset hallitukseen, että tämä epäonninen asetus saatiin vihdoin korjattua. Monet vanhukset ja muut pienituloiset joutuivat taloudelliseen ahdinkoon vanhan asetuksen vaatimusten takia. Nyt asetus on järkevä ja ottaa huomioon asujan mahdollisuudet toteuttaa uudistukset”, toteaa maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja ja perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Hongisto.

”Valtaosalla kiinteistöistä luovutaan määräaikaan sidotuista jätevesiremonteista. Kaukana vesistöistä sijaitsevien kiinteistöjen ei tarvitse huolehtia jätevesiasetuksesta ellei tee rakennusluvan varaisia korjaus- tai muutostöitä. Näissä kiinteistössä jätevesiremontti määräytyy siis kiinteistökohtaisesti. Tämä on erinomainen muutos aikaisempaan”, sanoo Hongisto.

”Mökin mummot ja mökkiläiset voivat huokaista helpotuksesta. Uuden ehdotuksen mukaan kunnan viranomainen voi myöntää poikkeuksen, jos jätevesien määrä on vähäinen tai asuja ei taloudellista syistä pysty toteuttamaan remonttia sillä hetkellä kohtuullisin kustannuksin. Kunnalta on mahdollista anoa viiden vuoden jatkoaikaa myös pohjavesialueella.”

”Vuonna 2011 Matti Vanhasen (kesk.) toinen hallitus hyväksyi silloisen ympäristöministerin, nykyisen valtiosihteerin Paula Lehtomäen (kesk.) johdolla maahamme uuden jätevesiasetuksen, joka sittemmin on todettu täysin epäonnistuneeksi. Hyvä, että keskustakin tunnusti, että jätevesiasetus oli epäonnistunut.”

Lisätietoja:
Maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Reijo Hongisto (ps)
040-525 7488

EU ON ONGELMA

Missä EU – siellä ongelma!

Englanti äänestää eurojäsenyydestä. Virallinen Suomi toivoo että Englanti pysyisi EU:n jäsenenä. Epävirallinen, se junttisuomi toivoo päin vastaista.

Itse kallistun eron kannalle. Missä EU -siellä ongelma.

Tänään(kin) on puhelin soinut. Kaveripiiriini kuuluu kymmeniä moottorisahalla leipänsä ottavia taikka leipäänsä jatkavia miehiä. Osa sahaa omassa ja osa jonkun muun metsässä. Ovat sahanneet vuosikausia.

Nyt ministeriöissämme valmistellaan moottorisahan käyttökoulutusta. Luit aivan oikein!

Moottorisahalle ajokortti kuten autollekin, heh, heh. Ensilukemalta tieto saattaa naurattaa mutta kun miettii asiaa pitemmälle, hymy hyytyy väkisinkin.

Ruotsissa on ollut käytössä moottorisahan käyttölisenssi ja samaa suunnitellaan Suomeenkin.

Koulutusta sahan käyttöön annettaisiin metsäalan kouluissa. Lisenssi olisi kuuleman mukaan vapaaehtoinen niin että omassa metsässä saisit sahailla ilman koulutusta mutta jos menet naapurin ( taikka aviopuolisosi ) palstalle, niin ensin on käytävä ”Huksvarnaskola” ja vasta sitten lisenssi taskussa savotalle. Entäs sitten moottorisahan käyttö hirsisalvoksilla? Vaaditaanko ja jos vaaditaan niin mitä vaaditaan? Opiskelu tietenkin maksaa, joten taas ollaan suunnittelemassa rahareikää maaseudun ihmisille.

Pitää muistaa että jo nyt voi kuka tahansa palkata itselleen niin kokeneen moottorisahauksen opettajan kun haluaa. Mikään laki ei estä kouluttautumasta jo nyt, eikä kukaan täysjärkinen lähde sahaamaan jos ei ole ensin saanut hommaan opetusta. Opettaja on yleensä oma Isä taikka joku tuttava jolta sahaus käy ja joka tietää mistä puhuu.

Pohdiskelin perustetta sille miksi omassa metsässä saisi sahata ilman koulutusta ja vieraassa metsässä koulutus vaadittaisiin. En löytänyt yhtään arkijärkeen käyvää selitystä. Saha on ihan yhtä vaarallinen molemmissa paikoissa. Vähän samalla tavalla kun keittiöveitsikin. Kotona voit leikata leipää ja lihaa terävällä veitsellä ja viiltää kämmenen halki, mutta tarvitsisit veitsikurssin jos siivuat tuorekurkkua vaikkapa taloyhtiön kesätalkoissa taikka jonkun naapurisi mökillä.

Tulin siihen tulokseen että jos sahakortti olisi kertaheitolla määrätty joka tilanteeseen, olisi Missä EU – siellä ongelma hokema levinnyt virallisen Suomen mielestä liian nopeasti ja liian laajalle. Meihin junttisuomalaisiin olisi liittynyt entistä enemmän väkeä.

Homma tullaan hoitamaan niin että ministeriön virkamiehet valmistelevat esityksen jolle kaikki naureskelevat. Esitys tehdään jotta metsäteollisuus saa lisää puuta entistä halvemmalla. Näin käy, koska omatoimisahaajat vähenevät ja hankintakauppa hiipuu vähitellen kokonaan. Kurssia käymättömät myyvät puunsa pystykaupalla ja hinta on se minkä ostaja haluaa maksaa.

Siis esitys tehdään kaikessa hiljaisuudessa ja se pukataan hallitukseen. Hallitus kopittelee esitystä jonkin aikaa ja toteaa että helpommin siitä pääsee eroon kun pukataan se lausunnolle eduskuntaan. Esitys tulee eduskuntaan jossa edustajille vakuutetaan että valiokunnissa siihen saa ja pitää tehdä järkevät muutokset. Tehkää mielenne mukaan. Kun esitystä on jauhettu valiokunnassa, todetaan että esitys ei etene toivotussa ajassa ja toivotulla tavalla, joten jos valiokunnassa ei saada lausuntoa ja mietintöä aikaiseksi, kokoontuvat hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat pohtimaan asiaa. Tämä konklaavi pohtii esitystä ja toteaa että tästä ei kannata tehdä hallituskysymystä, vaan viisaampaa on vaan antaa esityksen mennä läpi valiokunnissa.
Esitys etenee päätökseen. Oppositio tekee esitykseen vastalauseet ja jättää eriävät mielipiteensä, joilla ei kuitenkaan ole sen suurempaa merkitystä.

Näin lakiesitys tulee salikäsittelyyn ja se äänestetään voimaan tulevaksi laiksi.

Ihmiset huokailevat ja päivittelevät. Tulee koomisia tilanteita kun metsäkoulun opettajana on 27 vuotias metsätalousinsinööri jolla on tarvittava opetuspuolen koulutus ja joka osaa käynnistää jopa moottorisahan. Kurssilla on oppilaana kuivan sitkeä ja 35 vuotta metsätöitä tehnyt metsuri jonka pitää kuunnella ”opettajan” viisauksia turvallisesta sahan käsittelystä.
Kurssin hinta on 500e + ALV.

Repikää siitä huumoria.

Kun on saatu sahalisenssi niin sitten aletaan vaatia lisenssiä raivaussahoille. Tiedättehän sen härpäkkeen jota kannetaan valjailla ja jonka moottori pärisee kainalossa ja pitkän alumiiniputken päässä pyörii ihan hirmuisen kovilla kierroksilla sirkkelin terä. Siis sahassa on teräketju ja raivaussahassa sirkkelin terä. Erikoista :)

Selvää on että ketjun ja terän vaarallisuusluokitukset ovat niin erilaiset ettei niitä voi kouluttaa samalla kurssilla. Molemmille erityisvaarallisille työvälineille on ministeriön laadittava oma opetusohjelmansa ja kurssivaatimuksensa.

Pikku vinkkinä että se vanha kunnon kaksitahtibensa käy molempiin…niin ainakin luulen.

Kurssilla opetetaan ainakin saha…siis moottorisahalinjan oppilaille että moottorisahalla saa sahata ilman polttoainetta mutta ei ilman teräketjuöljyä. Öljyasia pitää muistaa koska se kysytään päättökokeessa. Takapotkukin alkaa olla jo historiaa ja siitä kuulee mainittavan enää lauluissa…saha soi, ei takapotku haittaa…jne.

Ministeriöiden käytävillä ja kahvihuoneissa mietitään monen muunkin asian luvanvaraistamista. Esimerkkinä vaikkapa patruunoiden jälleenlataus.

Jep – luit jälleen oikein.

Sellaista etiäiset minulle ilmoittivat että patruunoiden jälleenlataaminen kotioloissa joko loppuu taikka siitä tehdään luvanvaraista puuhaa samalla tavalla kun moottorisahalla sahaamisestakin. Lisenssihommia ja koulutusta.

Minä olen lataillut itse kaikki metallihylsyiset, keskisytytteiset kiväärikaliiberin patruunani jo 30 vuotta ja voin sanoa että on melko velho joka minua siinä pystyy opettamaan.

Sisä-, väli- ja maaliballistiikastakin voidaan keskustella melko pitkään.

No, jos tämä etiäinen pitää paikkansa niin homma menee samoilla nuoteilla kun tuo moottorisahan kurssikin.

Patruunoita lataava henkilö käy latauskoulun ja saa itselleen lisenssin. Lisenssi oikeuttaa ostamaan patruunoiden lataamiseen tarvittavia komponentteja joita en ajanpuuteen vuoksi tässä nyt luettele.
Lisenssi on tietenkin poliisin tietokannassa ja voimassa sen normaalin 5-vuotta. Uusiminen onnistuu kertauskurssille osallistumalla ja poliisiasemilta voi kuitata lisenssiinsä virtaa taas 5 -vuodeksi. Latauskurssin hinta 500e. Kurssitodistuksella saa poliisiasemalta anoa latauslupaa. Poliisi myöntää luvan ja perii toimenpidemaksua 50e/lupa. 5 vuoden päästä määräaikaisen luvan uusiminen on indeksikorotusten takia taas kalliimpaa.

Itäisissä maakunnissa puhuttiin paljon viisivuotissuunnitelmista ja työn sankareista. EU on omaksunut jo viisivuotissuunnitelmat ja nyt vaan odotellaan koska meille nimetään ensimmäiset työn Sankarit.

Puolihumoristiseen kirjoitukseen on syytä sijoittaa joku vakavakin sana. Tilanne alkaa olla nyt sellainen että Suomea ja suomalaisia kyykytetään eurooppalaisilla päätöksillä. Näillä päätöksillä ei ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa. Päätösten noudattaminen lisää byrokratiaa ja valvontaa. Meillä on valvonta ja holhouspuolella enemmän väkeä kun tuottavassa työssä ja samaan aikaan taivastellaan että mikä on kun mikään ei kannata.

Suomi on EU:n jäsen yhdestä syystä. Uskon että suurin osa suomalaisista ymmärtää mikä syy on. Minä olen pikkuhiljaa alkanut kallistumaan sille kannalle että se toinen vaihtoehto ei taida olla enää ainakaan huonompi kun tämä nykymeno.

Irti EU:sta vielä kun jotenkin päästään. Toinen vaihtoehto on ilmoittaa Eurooppaan että porukassa pysytään mutta ehdot pitää muuttua. Meillä ei enää pelleilyyn tuhlata rahaa eikä aikaa.

TIEDOTE MAVISTA

Julkaisuvapaa heti

Perussuomalaisten Hongisto ja Mattila: Viljelijöille annetut lupaukset pidettävä

Viime kuussa traktorit vyöryivät näyttävästi Helsinkiin, koska viljelijät halusivat vedota poliittisiin päättäjiin ja keskeisiin virastoihin. Viljelijät vaativat Maaseutuviraston (Mavi) kuukausia myöhästyneitä tukimaksatuksia vihdoin tileilleen.

Tuolloin maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) lupasi viljelijöille, että Maaseutuviraston ylijohtaja Leena Tenhola ei jatka Maaseutuviraston johdossa. Sittemmin on selvinnyt, että tarpeellisia muutoksia ei lupauksista huolimatta ole tehty ja Tenhola toimii edelleenkin omissa tehtävissään normaalisti.

Perussuomalaisten kansanedustajien Reijo Hongiston ja Pirkko Mattilan mielestä Mavin asiat tulee nyt ensitilassa saattaa kuntoon. Jos nykyinen tilanne johdon osalta ei selkene, niin se vaikuttaa pitkällä juoksulla koko viraston työmoraaliin ja toimintaan negatiivisesti, sanoo Hongisto. Kansanedustaja Mattila on samoilla linjoilla, lisäksi hän vaatii, että ICT- järjestelmät on saatava kuntoon, jottei viljelijöille tule enää lisärasitetta tätä kautta.

Isossa kokonaiskuvassa viljelijöiden tilanne on nyt niin vaikea, että ministeri Tiilikaiselta edellytetään isännän otetta ja jämäköitä toimia, jotta tilanne saadaan ainakin Mavin osalta nopeasti rauhoitettua, sanovat molemmat perussuomalaisten kansanedustajat.

Lisätietoja:

Reijo Hongisto / ps
Maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja
Puh. 040-525 74 88
reijo.hongisto@eduskunta.fi

Pirkko Mattila / ps
Hallitusneuvottelija (Biotalous- ja puhtaat ratkaisut – Ryhmä), kansanedustaja
Puh. 050-512 0176
pirkko.mattila@eduskunta.fi

LIIKENNEKAARESTA

Ministeri Berner kertoi tiedotustilaisuudessaan valmisteilla olevasta liikennekaaresta. Uudistusten kohteina olisivat ainakin taksiluvat ja yleensä taksiautoilu sekä tieinfran siirtäminen kokonaan valtion omistamaan yhtiöön.

Ministerin sanat nostivat myrskyn muuallakin kun vesilasissa. Moni sai ministerin puheesta käsityksen että asiat on jo päätetty. Erikoinen tilanne, sillä meille edustajille ei ole tuollaisista päätöksistä juuri puhuttu, se on sanottu että asioita selvitetään. Mielestäni asian selvittäminen on kokonaan eria asia kun asian päättäminen.

Budjettiriihessä on tietämäni mukaan päätetty että esimerkiksi tieinfran yhtiöittämisestä tehdään selvitys. Minä pidän hyvänä että asioita selvitetään mahdollisimman monelta kantilta ja näin saadaan asioista laajempaa tietoa. Tämän tiedon pohjalta vasta päätetään mitä tehdään vai tehdäänkö mitään.

Vieroksun ajatusta että selvitykseen hyväksytty asia olisi jo päätetty toteuttaa selvityksen tuloksista riipumatta.

Jos tällainen toimintatapa leviää hallituksessa laajemminkin, pyydän saada huomauttaa että muistamani mukaan hallituksen keskuudessa on jo päätetty teettää selvitys Suomen NATO jäsenyydestä.

Käsitykseni mukaan kyse on siis vain ja ainoastaan selvittää millaisia vaikutuksia olisi Suomen NATOon liittymisellä. Miettikääpä jos vaikka puolustusministeri Niinistö lataisi lehdistötilaisuudessa että Suomen NATO jäsenyydestä teetetään selvitys ja toteaisi samalla sivulauseessa että jäsenhakemuskin on jo kirjoituskoneessa.

Hallituksessa on kolme puoluetta ja yhteisillä linjoilla on tarkoitus maata johtaa. Yhteinen linja löytyy mikäli vältetään kovin jyrkkiä sanakäänteitä ja edetään keskusteluissa maltillisella tavalla.

Oma kantani ministerin esittämiin uudistuksiin:

Jos taksitoiminta vapautetaan ministeri Bernerin suunnittelemalla tavalla, vapautetaan samalla veronkierto henkilökuljetusalalla. Kuka tahansa voi kuskata ketä tahansa ja missä vaan. Minulle on turhaa puhua tehokkaasta valvonnasta jolla veronkierto mukamas estettäisiin.
Väitän että myöskään taksien ajohinnat eivät kilpailun vapauttamisen myötä laske vaan käy päin vastoin. Niin on käynyt monessa muussakin ”kyllä kilpailutus hoitaa hinnat oikealle tasolle” – hokemassa. Muistele vaikka autokatsastuksen hintoja!
Minä en kannata ministeri Bernerin esittämiä uudistuksia taksiautoiluun.

Toisena merkittävänä asiana oli tieinfran siirtäminen kokonaan valtion omistamaan yhtiöön. Pitkospuita kävelleenä ja kuraisia ja liejuisia syrjäseutujen teitä ejelleena vieroksun myös tätä ajatusta. Lakerikengillä asfaltilla taivaltava saattaa ajatella kokonaan eri tavalla.

Edellisellä hallituskaudella Jorma Ollilan johtama työryhmä pohti tienkäyttömaksuja ja maksujen keräämiseen tarvittavaa paikannusteknologiaa. Muistamani mukaan silloin nousi keskusteluun autoihin asennettavat paikannuslaitteet.

Silloinen keskustelu hiipui omaan olemattomuuteensa. Tästä ministeri Bernerin esityksestä kuultaa läpi Ollilan esityksen henki. Ajatus lienee koteloitunut jonkun liikenneministeriön viranhaltijan päähän ja purkautui nyt uudelleen julkisuuteen hieman eri muotoon jalostettuna ja ministeri Bernerin esittämänä.

Jos tiet yhtiöitettäisiin ja liikennöinti olisi maksullista niin pelkäämpä pahoin että neton, neton nettomaksajina olisivat tavalliset yksityisautoilijat, sillä yrittäjille autoilu kompensoitaisiin joillakin yritystuilla taikka verovähennyksillä. Tavallinen henkilö ei voisi vähentää ajelujaan verotuksesta.

Ymmärrän että huonokuntoisia teitä on korjattava. Ymmärrän myös että korjaaminen vaatii rahaa. Sitä en ymmärrä että edelleen ulkomaiset raskaat ajoneuvoyhdistelmät saavat ajella teillämme täysin ilmaiseksi. Olen kirjallisessa kysymyksessäni esittänyt ulkomaisille ajoneuvoyhdistelmille tienkäyttömaksua, mutta ministeriön suunnalla ei ole tehty asialle mitään.

Minun mielestäni on Isänmaan edun mukaista velottaa ennemmin ulkomaisia kuljetusyrittäjiä kun kotimaisia tienkäyttäjiä.

Miten Sinä asian näet?

Kysyy Reijo

TURVAPAIKANHAKIJOIDEN HINTALAPPU

ESS lehdessä oli 19.11.2015 päivätty juttu jossa Työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö Erkki Virtanen toteaa että turvapaikanhakijoista on tulossa miljardilasku ja kysyy miksi asiaa hyssytellään.

Turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta vastaa Virtasen entinen työnantaja TEM, joten erittäin kokenut ja pitkän linjan virkamies tietää mistä puhuu.

Moni pohtii itse tykönään ja jotkut jopa lehtien palstoilla, mikä on turvapaikanhakijoiden hintalappu tällä hetkellä. Tämänhetkisen tilanteen ohella olisi erittäin suotavaa pohtia myös mikä on hintalappu 5-10 vuoden päästä.

Minä väitän että silloin ei enää puhuta yhdestä eikä kahdesta miljardista/vuosi.

On erikoista että julkisuudessa asiasta vaietaan mutta samaan aikaan kuitenkin arvostellaan kurkku ammollaan hallituksen säästö- ja leikkauspolitiikkaa. Pitäisi olla kaikille selvää että turvapaikkabisnes rahoitetaan joko lainarahalla taikka sitten rahat revitään kotimaan kansalaisten elämästä.

Se on joko tai – ei mitään siltä väliltä.

Minua hämmentää erityisesti se että ne vihervasemmistolaiset poliitikot jotka kaikkein kärkevimmin arvostelevat hallituksen säästötoimia, ovat samaan aikaan kädet ojossa ottamassa Suomeen lisää turvapaikanhakijoita.

Ei vaikuta oikein loogiselta. Miten Sinä asian tuumaat?

Iltauutisissa on jälleen väläytelty kuvia Välimeren aalloilta pelastetuista pakolaisista. Italian rannikkovartiosto operoi merellä ja kuskaa rantaan mereltä noukkimiaan pakolaisia.

Huhujen mukaan Libyan satamissa odottelee satoja tuhansia pakolaisia ja lisää valuu koko ajan Afrikan eteläisimmistä osista. Salakuljettajat huseeraavat veneissään ympäripyöreitä päiviä ja keräävät sievoiset summat taskuihinsa.

Minä en ymmärrä EU:n ja yleensä länsimaiden toimia tässä asiassa. Ongelma olisi huomattavasti helpompaa ratkaista niin että Libyan rannikolta ei lähde yhtään venettä pohjoiseen. Jos vene lähtee, se otetaan kiinni rannikon läheisyydessä merellä ja palautetaan takaisin Libyan aluevesille. Toinen vaihtoehto olisi ottaa veneessä olijat laivalle ja upottaa vene.

Joku saattaa pohtia että miten veneet havaitaan. Jos tällaisia asioita pohtii, voi samalla pohtia miten satelliitti havaitsee ohjuksen lähtövanan lähtipä se koska tahansa ja mistä tahansa. Jos todella halutaan veneliikennettä seurata, niin yhtään venettä ei lähde ulapalle salassa.

Vain ja ainoastaan kovat toimet estävät toiminnan jatkumisen. Tällainen hyssyttely johtaa muutamassa vuodessa kaaokseen.

Asia avautuu minulle niin, että pakolaistulvaa ei todellisuudessa edes haluta torjua lähtösatamissa. Kun ei haluta, niin joku tästä hyötyy.

Kun hyöty hiipuu niin pakolaistenkin tulo loppuu. Ihmispoloisia käytetään häikäilemättä pelinappuloina kansainvälisen politiikan kentillä.

Niin ja tässä pelissä suomalainenkin veronmaksaja on osallisena.

TARVITAANKO ELYJÄ JA AVEJA ??

Ennen hyvään aikaan lääniä hallinnoitiin lääninhallituksesta. Oli maaherra, poliisitarkastaja ja monta muuta viranhaltijaa. Yleensä normaalit asiat selvisivät lääninhallitukseen soittamalla. Oikein umpisyheröinen asia saattoi tosin vaatia henkilökohtaisen käynnin pääkallon paikalla. Meillä pohjalaisilla reissu Vaasaan poiki normaalisti päätöksen asiaan kun asiaan. Muiden maakuntien asukkaat asioivat oman lääninsä pääkaupungissa.

Kehitys kehittyy ja asioita parannetaan. Vähennettiin läänejä ja perustettiin lääninhallitusten raunioille ELY:t ja AVI:t. Harva meistä tietää vieläkään mitä noissa virastoissa tehdään ja kuka ylipäätään tekee. Vastuun kantajaa ei taida tietää kukaan.

Kyllä joku hoitaa, taikka sitten ei. Varusmiesaikoinakin oli arska vartiossa, jos oli sitäkään. Asioita ei hoidettu vaan niitä hoideltiin.

Varusmiesajoista tuttu toimintamalli lienee pesiytynyt myös moniin valtion leipää syöviin viranhaltijoihin, sillä samanmoinen ajattelumalli näyttää olevan valitettavan yleinen tämän päivän valtionhallinnossa.

Jotenkin ymmärrän näin rauhan aikana melko pienellä päivärahalla vartiopalveluksesta lintsaavaa varusmiestä mutta ymmärrykseni ei enää riitä jos täydellä palkalla valtion virassa oleva henkilö menettelee samalla tavalla.

Kerron esimerkin elävästä elämästä.

Alajärvellä on monta huonokuntoista hiekkatietä. Koivumäen paikallistie ja Vimpelistä Alajärvelle vievä Kaartusentie lienevät ne huonokuntoisimmat. Läänin alueella samanlaisia teitä on varmaan monta sataa.

Näin kelirikkoaikoina saan näiden teiden varrella asuvilta ihmisiltä kymmeniä soittoja joissa toivotaan tien kunnostusta. Viimeisin soitto tuli maanantaina 11.4. Kerron tämän soiton johdosta aiheutuneet toimet. Jokainen voi päätellä onko meillä klappia muuallakin kun vaan Nuffieltin ratissa.

Minulle soitettiin maanantaina 11.4 aamupäivästä ja kerrottiin Koivumäen tien olevan niin huonossa kunnossa että henkilöautolla ajo alkaa olla mahdotonta. Tien yli oli tulvavesi valunut ainakin kolmesta kohtaa ja vienyt osan tiestä mennessään.

Kysyin että oletteko jo soittaneet tienkäyttäjän linjalle. Vastaus oli että ollaan soitettu monta kertaa mutta mitään ei vaan tapahdu.

Lienee paikallaan kysyä että minkä takia on tällainen tienkäyttäjän linja jos sinne soittaminen ei johda mihinkään? Kuka tätä tienkäyttäjän linjaa ylläpitää? Kuinka paljon siellä on henkilökuntaa ja kuka näille puhelimeen vastaajille maksaa palkan? Aika oleellisia kysymyksiä jos ja kun sinne soittaminen ei johda mihinkään toimenpiteisiin. Mielestäni on syytä lopettaa koko toiminta taikka ohjeistaa puhelimeen vastaajat niin selkeästi että asia hoidetaan eikä sitä pelkästään hoidella.

Kun tienkäyttäjän linjalle soittamisesta ei ole ollut apua, soitin alueen teiden kunnossapidosta vastaavalle entuudestaan tuntemalleni henkilölle (A) ELY -keskukseen.

Puhelu hälytti ja hälytti eikä siihen vastattu. Puhelimesta kuuluneen äänen perusteella oletin puhelun siirtyneen toiseen numeroon ja edelleen soitto soi mutta kukaan ei vastannut.

Jonkin ajan kuluttua puhelu siirtyi puhelin vaihteeseen jossa oltiin sentään hereillä. Vaihteen hoitaja totesi minun soittaneen henkilö (A:n) numeroon mutta jostain syystä tämä henkilö ei nyt vastaa. Kysyin että onko tämä henkilö tänään töissä vai vapaalla. Vaihteen hoitaja kakisteli hieman vastauksessaan ja totesi että merkintöjen mukaan henkilön kyllä pitäisi olla töissä mutta ei ole nyt tavoitettavissa. Kysyin että missä hän on ja että voinko jättää vaikka soittopyynnön. En saanut selvää vastausta joten kysyin kuka on henkilö A:n esimies.

Sain esimiehen nimen (B) ja laitoin Hänelle sähköpostia samana päivänä (11.4 klo 10:27). Kerroin viestissä huonokuntoisen tien nimen ja että tien käyttäjät pyytävät korjaamaan tietä. Esitin myös vaihtoehdon tien korjaukselle ja pyysin henkilöä soittamaan minulle ja kertomaan kuinka asiassa tulisi edetä.

B ei vastannut soittopyyntööni mutta lähetti minulle sähköpostin seuraavana päivänä (12.4 klo 12.12)

Vastauksessa todettiin että ”Varsinais-Suomen ELY- keskus on vuoden alussa voimaan tulleen asetuksen mukaisesti vastannut maanteiden kunnossapidon käytännön toteutuksesta myös Satakunnan, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueilla……

……Asetusmuutoksesta huolimatta liikenneasioissa vastaava paikallinen ELY-keskus huolehtii edelleen mm. alueensa rahoituksen ohjelmoinnista. Esitän, että olette yhteydessä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikennevastuualueeseen esim. tienpidon suunnitteluyksikön päällikköön C”

Jatko lähetin B:ltä saamani sähköpostiviestin samana päivänä (12.4 klo 15.42 C:lle).

Minulle soitti jälleen maanantaiaamuinen ilmoittaja ja kertoi että tietä ei ole vieläkään korjattu ja että hän ja moni muu on soittanut monta kertaa tien kunnossapidosta vastaavalle (A:lle) mutta kukaan ei vastaa puheluun.

Kun vastausta ei kuulunut yhteydenottopyyntööni eikä tietä ollut korjattu lähetin vielä 13.4 klo 22.10 sähköpostin (C:lle).

Kansalaiset ovat huolestuneena soitelleet Alajärvellä olevan Koivumäentien huonosta kunnosta. Tien yli on ilmeisesti virrannut vesi ainakin kolmesta kohtaa ja pinta on niin pehmeä että tänään oli eräs rouva jäänyt autollaan tiehen kiinni.

Olen tietenkin kansanedustajana joutunut kuuntelemaan ihmisten valituksia ja nyt viiden edustajavuoden aikana alkaa tuntua siltä että myös tuolle tielle pitää jonkunlainen korjaus tehdä.

Tienpitäjän tulee huolehtia ainakin siitä että hälytysajoneuvot pääsevät liikkumaan tiellä kaikkina vuodenaikoina, vaikka tämä kevät tietenkin on kelirikon takia haasteellista aikaa.

Toivon pikaista reagointia asiaan.

Ystävällisin terveisin

Reijo Hongisto
Kansanedustaja PS”

C ei reagoinut sähköpostiini, joten laitoin Hänelle uudestaan sähköpostin seuraavana päivänä (14.4 klo 14.51)

Lähetän Sinulle viestin toistamiseen ja välitän saamaani kansalaispalautetta.

Tilanne on ainakin Järviseudulla sellainen että sen alueen tien kunnostuksesta vastaavaa A:ta on erittäin vaikeaa tavoittaa.

Soitin itse A:n numeroon viime maanantaina. Numerosta ei vastattu ja puhelu siirtyi ELY:n vaihteeseen. Tiedustelin vaihteen hoitajalta onko A työvuorossa. Vaihteen hoitaja hieman ”kakisteli” ja kertoi että A:n kohdalla on merkintä että Hän olisi työvuorossa mutta hän ei nyt oikein tiedä mistä A:n tavoittaa.

Lopputulema oli ainakin minulle se että minä en päässyt selville onko A lomalla, töissä vai missä Hän oli.

Soitin äsken (torstai) samaan numeroon eikä kukaan vieläkään vastannut. Tällä kertaa puhelu ei kääntynyt edes keskukseen

Saan näin kelirikkoaikana kymmeniä soittoja huonokuntoisista teistä. Alajärven alueella kaksi eniten puhetta aiheuttavaa tietä ovat Koivumäentie ja Kaartusentie.

Teiden varsilla asuvat kansalaiset soittavat itse tienkäyttäjän linjalle ja kertovat ongelmakohdista, mutta soitoilla ei ole mitään vaikutusta.

Kansanedustajana pidän erittäin tärkeänä että tienpitäjä hoitaa velvollisuutensa ja pitää tieverkon kunnossa. Me molemmat tiedämme tukalan taloustilanteen ja sen takia ymmärrän myös korjaustoimien rajoitteet ja että korjaustoimia on priorisoitava.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä että tienpitäjän eli valtiovallan edustaja ei vastaa puhelimeen eikä ole näin ollen kansalaisten tavoitettavissa.

Eli terveiseni ELY keskuksen suuntaan; vastatkaa kansalaisten huutoon ja olkaa tavoitettavissa. Kansalaiset ymmärtävät niukat resurssit mutta eivät sitä että valtiovaltaa edustava työntekijä ei vastaa kun hänelle soitetaan. ELYn palkkalistoilla oleva ei voi paeta tukalaa tilannetta sillä että ei ole tavoitettavissa.

Toivon että asia saadaan järjestykseen näin sähköpostien välityksellä että minun ei tarvitsisi tehdä liikenneministerille kirjallista kysymystä. Se on mielestäni tarpeettoman kova keino tässä asiassa.

Parhain terveisin

Reijo Hongisto
Kansanedustaja PS”

C ei vastannut minulle soittamalla, eikä sähköpostilla, sen sijaan alkuperäinen henkilö A laittoi minulle ( 14.4 klo 22.15 ) sähköpostin jossa ilmoitti olevansa lomalla. Hän totesi että hänet tavoittaa henkilökohtaisesta numerosta xxx xxxxxxx myös loman aikana.

Tänään (15.4 klo 7.35) tuli A:lta uusi sähköposti jossa hän ilmoitti että Kiireellisissä asioissa voin olla yhteydessä Häntä sijaistavaan D:n.

Soitin tänään (15.4 klo 14.00) D:n numeroon. Kukaan ei vastannut soittooni ja jonkun ajan kuluttua soitto siirtyi jälleen puhelinvaihteeseen. Vaihteen hoitaja kertoi että D näyttää jääneen vuosilomalle. Kysyin että onko hänellä sijaista ja jos on niin pyydän kääntämään puhelun sijaiselle. Puhelu käännettiin sijaiselle (E) ja jälleen soitto soi eikä kukaan vastannut.

Tunnustan rehellisen avoimesti että lääkityksestä huolimatta verenpaineeni alkoi olla jo vaarallisen korkealla. Sanoin puhelinvaihteen hoitajalle että en kohdista nyt sanojani Teihin, mutta minä ihmettelen ELY -keskuksen toimintaa. Tulen ottamaan asian esille tulevana tiistaina ministereiden kanssa ja pyydän selvittämään Etelä-Pohjanmaan ELY -keskuksen toiminnot ja johtamisjärjestelmän.

Puhelinvaihteen hoitaja ymmärsi minut oikein ja jätti soittopyynnön (E:lle). E soitti minulle kolmetoista minuuttia myöhemmin. Keskustelu oli erittäin asiallinen ja Hänkin valitteli henkilöstöpulaa, mutta lupasi että Koivumäentielle lähetetään korjauskalustoa pikimmiten.

MITÄ TÄSTÄ OPIMME?

Olen 27 -vuotisen poliisiurani aikana joutunut selvittelemään monenmoisia asioita. Ymmärrän että aina ei viranhaltija ehdi eikä voikkaan vastata soittoon, mutta jollakin tavalla valtionhallinnon toiminnot tuntevana minä osaan kerätä narua niin kauan että tulee se loppupää käteen.

Miten on asia tavallisen kansalaisen kannalta? HIRVEÄ sanon minä!!

Miten tavallinen kansalainen selvittää soittelukierroksen ja sähköpostiketjun avulla kuka viimekädessä vastaa ja mistä. Uskon että moni jättää homman sikseen ja ajattelee että kasvottomien viranhaltijoiden ja virkamieskoneiston kanssa on turhaa tapella.

Moni väsyy saamatta oikeutta.

Sanon suoraan ja sumeilematta että on luojan lykky että me elämme vielä syvää rauhan aikaa. Näillä kokemuksilla voin sanoa että kun tien kunnosta vastaavilla on ketjuvartinen lapio ja varusmiehillä arska vartiossa, niin huonokuntoisia teitä pitkin tänne voi ajella panssarivaunuilla ilman että meillä ehditään silmää räpäyttää. Taikka voihan joku räpäyttää, mutta kun sen asian hoitaminen ei kuulu juuri minulle…kyllä sen joku hoitaa taikka hoitelee.

Olen entistä vakuuttuneempi että ELY:t ja AVI:t lihoiksi ja yhteen myllyyn. Pitää muistaa että myös niissä virastoissa henkilökunta on kansalaisia varten ja kansalaisia palvelemassa, eikä päin vastoin.

Pitkä kirjoitus tiivistettynä.

Tavoittelin maanantaina A:ta. Kun en Häntä tavoittanut lähetin sähköpostin B:lle.
B vastasi ja kehotti kääntymään C:n puoleen. C ei vastannut kumpaankaan sähköpostiini.
A lähetti minulle sähköpostin jossa ilmoitti olevansa lomalla ja kehotti kääntymään D:n puoleen. Soitin D:lle joka oli myös jäänyt lomalle. ELY:n puhelinkeskus ilmoitti että D:tä sijaistaa E. Soitin E:lle. E ei vastannut soittooni mutta vastasi soittopyyntööni ja pääsin näin ensimmäisen kerran puhumaan tieasioista vastaavan henkilön kanssa perjantaina.
Tänään (16.4) tuli lomalla olevalta A:lta sähköposti jossa Hän ilmoitti edelleen sijaisekseen D:n.

AVOIN KIRJE ESKO REVOLLE

Miksi avoin kirje?

Maahanmuuttoviraston (Migrin) sivuilla ilmoitetaan viraston sähköpostiosoitteeksi migri@migri.fi. Yksittäiselle työntekijälle voi lähettää sähköpostiviestin osoitteella etunimi.sukunimi@migri.fi.

Olen aiemmin lähettänyt sähköpostin viraston ylijohtaja Jaana Vuoriolle. Vuorio ei ole sähköpostiini vastannut. 30.3.klo 16.01 lähetin sähköpostin turvapaikkajohtaja Esko Revolle. Repokaan ei ole sähköpostiini vastannut.

Pyrin asioimaan eri viranomaisten kanssa mahdollisimman suoraan ja julkisuutta välttäen. Näin yritin toimia myös tässä turvapalvelujen kilpailutusasiassa, sillä mielestäni henkilöiden välinen tiedonvaihto esimerkiksi sähköpostitse on jouhevampaa ja luontevampaa kuin keskusteleminen asioista julkisuudessa lehtien välityksellä.

Koska Migrin kanssa asioiminen ei näytä sähköpostin välityksellä onnistuvan, lähetän asiani avoimena kirjeenä ja toivon saavani vastauksen edes tähän.

…………………………………………..

Kirje
Tervehdys Esko

Tapasimme 11.11.2015 hallintovaliokunnan vieraillessa Migrissä.

Kuulin äskettäin että Migri aikoo kilpailuttaa vastaanottokeskusten vartiointipalvelut valtakunnallisesti. En tiedä pitääkö kuulemani paikkansa mutta jos pitää, niin pyydän saada 27 -vuotisella poliisikokemuksellani kertoa mielipiteeni suunnitelmasta.

Me molemmat tiedämme että tällä hetkellä monet vastaanottokeskukset ostavat turvallisuuspalveluja paikallisilta turvallisuusalan toimijoilta ja työllistävät näin alueensa vartijoita ja järjestyksen valvojia. Koko valtakunnan alueella puhutaan useista kymmenistä taikka jopa sadoista henkilötyövuosista.

Työpaikat ovat työn tekijöiden ohella tärkeitä myös turvallisuusalan yrityksen kotikunnille, sillä nämä pienet turva-alan yritykset maksavat veroa kotikuntiinsa, toisin kun koko valtakunnan alueella operoivat isot ulkomaalaisomisteiset yritykset.

Jos kilpailutus toteutetaan niin että tarjouskilpailuun osallistuvan yrityksen on kyettävä tuottamaan turvallisuuspalveluja koko valtakunnan alueella, eivät nämä paikalliset turvallisuusyrittäjät voi osallistua tarjouskilpailuun koska eivät pieninä yrittäjinä voi tietenkään vastata koko valtakunnan toiminnasta.

Käsitykseni mukaan valtakunnassa on tällä hetkellä vain kaksi sellaista isoa turvallisuusalan yritystä jolla olisi mahdollisuus osallistua koko valtakunnan laajuiseen tarjouskilpailuun. Valitettavasti molemmat yritykset ovat ulkomaalaisomistuksessa. Toisen omistus on Ruotsissa ja toisen Norjassa. Jos toinen näistä yrityksistä valitaan tuottamaan turvallisuuspalvelut Migrille, niin veronmaksajiemme rahaa valuu jälleen ulkomaille.

Minä kannan huolta kotimaisista työpaikoista ja siitä että Suomessa toimivat yritykset maksavat veronsa Suomeen.
Tämän takia pidän tärkeänä että myös paikalliset toimijat voisivat jatkossakin tuottaa vastaanottokeskuksiin laadukkaita turvallisuuspalveluja. Toivon että tämä huomioidaan tarjouskilpailua suunnitellessa.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja PS

……………………

Esko Repo vastasi kirjeeseeni samana päivänä (7.4 klo 20.16)näin:

Arvoisa kansanedustaja Hongisto

Sähköpostinne 30.3. allekirjoittaneelle on kyllä huomioitu ja on ollut ns. työjonossa vastauksen lähettämistä varten. Kun sähköposteja tulee allekirjoittaneelle – kuten muillekin viraston johtajille – yli ja alle 100 päivittäin, ei aina kuitenkaan ehdi vastaamaan välittömästi kertyneisiin viesteihin.

Kiitos viestistänne ja näkemyksistänne sekä ehdotuksistanne vastaanottokeskusten vartioinnin osalta. Allekirjoittanut vastaa virastossa turvapaikkapäätöksenteosta. Vastaanottokeskustoimintaa johtaa kollegani Jorma Kuuluvainen, jonka liitin mukaan tähän viestiketjuun. Jorma Kuuluvainen voinee kommentoida ja selvittää tuota vartiointiasiaa.

Yhteistyöterveisin

Esko Repo

……………………

Viraston ylijohtaja ei ole viestiini vastannut, enkä Häneltä enää vastausta odota, sillä asia josta viestissä kirjoitin ( turvapaikkapuhuttelijoiden/haastattelijoiden jalkautuminen maakuntiin) on nyt saatu vireille.

On yhteiskunnalle huomattavasti halvempaa jalkauttaa turvapaikkapuhutteluja tekevät henkilöt Helsingistä vastaanottokeskuksiin taikka niiden lähellä oleville poliisiasemille tekemään puhutteluja, sen sijaan että puhuttelijat olisivat Helsingissä ja jokainen turvapaikkaa hakeva joutuisi valtion varoilla saattajan kanssa matkustamaan vastaanottokeskuksesta puhuttelijan luokse.

Vuori ja Muhamed – vai miten se siirtyminen taas menikään :)

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kirjallinen kysymys Suomen linjasta Somaliasta tulleille turvapaikanhakijoille

Eduskunnan puhemiehelle

Maahanmuuttoviraston lehdistötiedotteen 17.2.2016 mukaan viraston johto valvoo päätöksenteon laillisuutta säännöllisesti ja raportoi siitä edelleen sisäministeriöön. Yksi keskeinen laillisuusvalvonnan osa ovat satunnaistarkastukset, eli pistokokeet, joita tehdään useita kertoja vuodessa Euroopan turvapaikkaviraston EASO:n laatimien laatustandardien pohjalta. Satunnaistarkastusten avulla arvioidaan muun muassa yksittäisten päätösten lainmukaisuutta ja sitä, vastaavatko ne viraston linjauksia, jotka pohjautuvat suomalaisten hallintotuomioistuinten sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuihin. Satunnaistarkastuksissa ei ole löytynyt lain- tai linjaustenvastaisia päätöksiä. Virasto tekee tarkastuksia tarvittaessa myös virallisten satunnaistarkastusaikojen ulkopuolella.

Viimeisimmät tilastot kertovat selvästi maahanmuuttoviraston linjan erilaisuuden verrattuna muihin Euroopan maihin ainakin somalialaisten turvapaikanhakijoiden suhteen. Kun sisäministeri Petteri Orpo linjasi Somalian turvallisuusarvion päivitystä, niin tavoitteena oli päätyä samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa. Suomen linja ei kuitenkaan näytä kiristyneen. Alkanut vuosi on vienyt Suomea yhä kauemmas muiden Pohjoismaiden ja muun Euroopan linjasta. Helmikuun tilastot osoittavat, että käytännössä jo lähes kaikki somalialaiset saavat turvapaikkastatuksen.

Tilastojen mukaan Suomen käyttäytymisen linjassa on tapahtunut merkittävä muutos vuodesta 2013 lähtien erityisesti Somaliasta tulleiden suhteen. Kun vuonna 2013 turvapaikan sai vain muutama prosentti hakijoista, niin määrä viisinkertaistui vuonna 2014, jolloin turvapaikka myönnettiin lähes 20 %:lle hakijoista. Vuonna 2015 osuus oli jo lähes 50 %.

Helmikuussa 2016 96 % somalialaiseksi itsensä ilmoittaneista sai turvapaikkastatuksen Suomessa. Yksikään toinen eurooppalainen maa ei ole myöntänyt turvapaikkaa yli 90 %:lle hakijoista. Eurostatin tilastojen mukaan Suomi teki eniten myönteisiä päätöksiä ja myönsi eniten turvapaikkastatuksia somalialaisille verrattuna muihin EU-maihin. Toiseksi eniten myönteisiä päätöksiä teki Italia (87%), Somalian entinen siirtomaaisäntä. Seuraavana tuli Belgia, josta turvapaikan sai 44 % somalialaisista hakijoista. Tanska ja Alankomaat eivät myöntäneet yhdellekään somalialaiselle turvapaikkastatusta, vaikka ne noudattavat samoja kansainvälisiä sopimuksia kuin Suomi. Kyseessä näyttää olevan Suomen itse määrittämä muista EU-maista täysin poikkeava linja somalialaisten suhteen.

Merkittävästi löysempi linja turvapaikkastatuksen myöntämisessä verrattuna muihin Euroopan maihin on ollut todennäköisesti yksi merkittävä vetovoimatekijä, joka johti vuoden 2015 aikana yli 30 000 turvapaikanhakijan tuloon maahamme.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi Suomen ” Somalia-linja” alkoi poiketa muista eurooppalaisista maista vuodesta 2013 lähtien,
millä aikaväleillä satunnaistarkastukset on tehty vuosina 2014—2016, kuinka monta satunnaistarkastusta on tehty,
ovatko tarkastukset johtaneet tutkintaan, kuka tai ketkä tekevät satunnaistarkastukset ja mihin toimiin asianomainen ministeri ryhtyy saattaakseen Suomen turvapaikkastatuksen myöntämislinjan samalle tasolle muiden Euroopan vertailumaiden kanssa?

Helsingissä 31.3.2016
Reijo Hongisto ps

HOPEARAHOJA JA KUKONLAULUA

Puusepän Pojasta kertovassa kirjassa on monta lukua ja kirjoittajaa. Näin pääsiäisenä moni lukee Matteuksen evankeliumia.

Parin vuosituhannen takaiset tapahtumat voisivat toistua tänäkin päivänä. Meillä jokaisella taitaa olla ystäviä ja kavereita jotka lupaavat pitää puolia vaikka vähän vastaan tuulisikin. Ollaan samassa joukkueessa, taikka tiimiksihän näitä porukoita nykyisin kutsutaan. Näin ainakin aurinkoisina päivinä.

Valitettavan usein käy kuitenkin niin että oman tiimin jäsen ottaa mieluummin kolmekymmentä hopearahaa kun seisoo Kaverinsa rinnalla loppuun asti. Tammenlehvää kantavat Miehet ovat luku sinänsä.

Erityisen vastenmielisiä ja varottavia ovat ystävinä ja kavereina esiintyvät juudaat jotka kaverinsa kavaltaessaan kuiskivat ”Se jolle minä suuta annan, hän se on: ottakaa hänet kiinni”.

Tämän takia minä en alistu partaisten miesten poskisuuteluille. Tervehdin mieluummin kädestä.

Tiukan paikan tullen saattaa kaverin puolustaminen olla yllättävän hankalaa, joskus jopa epäterveellistäkin. On paljon helpompaa mennä yli siitä mistä aita on matalin ja kieltää kaverinsa vaikka kolmeen kertaan. En tunne sitä miestä.

Kun kolmannen kieltämiskerran jälkeen kukko laulaa, huomaa mitä on tehnyt. Katkerinkaan itku ei taida enää siinä vaiheessa auttaa.

Evankeliumissa on onnellinen loppu. Meistä moni tietää sen.

Pääsiäisen tärkeimmällä aterialla ei syödä mämmiä ja lampaan viulua vaan siunattua, murrettua leipää ja juodaan tilkka viiniä maljasta. Maassa maan tavalla.

Hyvää ja levollista Pääsiäisen aikaa Sinulle Ystäväni.

AVOIN EUROOPPA

Brysselissä räjähti. Räjähdykset järkyttivät varmaan keskivertokansalaisia mutta minä en osaa enää vuosikausia jatkuneiden terroritekojen jälkeen järkyttyä mistään.

Vaikka teko ei minua järkytä, en silti tällaista hyväksy. Sanon näin jotta kukaan ei voi väittää että poliisitaustainen kansanedustaja jotenkin hyväksyisi taikka olisi odottanut tällaista iskua.

Ei, minä en hyväksy enkä odota minkäänlaisia väkivallan tekoja mutta 27 vuotta poliisina joista 15 vuotta myös terrorismin vastaisessa toiminnassa on opettanut minut reagoimaan näihin iskuihin keskivertokansalaisesta poikkeavalla tavalla.

Eurooppa ei ole enää entisensä. Se on syytä viimeistään nyt tunnustaa ja tunnistaa. Vaikka suomi on Euroopan laidalla on meidänkin aika lintukotona ohi.

Poliisit ponnistelevat ympäripyöreitä päiviä iskujen estämiseksi. Kaikesta huolimatta aina löytyy joku rako josta terroritekoon tarvittavat aseet ja tekijät siirretään maasta toiseen.

Raot ovat sitä väljempiä mitä avoimempia ovat maiden väliset rajat. Kun ei ole rajavalvontaa, ei ole kiinnijäämisriskiä.

Elämme avoimessa Euroopassa ja maksamme siitä hintaa. En ole rasisti vaan realisti ja realistina ennustan että iskut eivät lopu tähän. Toivon olevani väärässä mutta näin ajattelen.

Moni miettii räjähtääkö joskus myös Suomessa. Temmataanko myös Suomi terrorisotaan mukaan? Olisi perin sinisilmäistä uskotella itselleen että muualla paukkuu mutta ei meillä.

Uskon että vielä tällä hetkellä uhka ei ole kovin suuri, mutta käsitykseni mukaan sitä ei voi eikä pidä kokonaan sulkea poiskaan.

Hereillä pitää olla ja se hereillä olo maksaa yhteiskunnalle.

Julkisuuteen on kerrottu että Suomesta on lähtenyt Lähi-Itään uskonsotureita ja heitä on sieltä myös palannut.

Kuka missäkin kunnossa ja millaisin ajatuksin.

Minun on erittäin vaikeaa ymmärtää että Suomesta lähdetään omatoimisesti ulkomaille sotimaan. Tehdään mitä sodassa yleensä tehdään ja kun tekeminen alkaa kyllästyttää, palataan takaisin Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Minun mielestäni täältä voi lähteä, mutta paluuta ei enää ole. Interrail-reissut olivat aikansa ilmiö, mutta sotaturismia en hyväksy.

Näiltä osin on myös lainsäädäntömme saatava muuttuneen tilanteen vaatimalle tasolle.