IMAAMIKOULUTUSTAKO SUOMEEN??

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko haluaa imaamikoulutusta yliopistoihimme. Hänen mielestään tulisi selvittää, miten imaamien opetusta voitaisiin kehittää osana korkeakoulutusta.

Koska lausuntoa ei ole antanut puolueen rivijäsen taikka  rivikansanedustaja, vaan puolueen varapuheenjohtaja, on kyseessä puolueen virallinen kanta.

Arvostan edustaja Saarikkoa että Hän ennen eduskuntavaaleja toi julki Suomen Keskustan kannan islaminuskoon. Nyt jokainen äänestäjä osaa arvioida kuinka Suomen keskusta mahdollisesti pääministeripuolueena toimii islamin uskoa käsittelevissä kysymyksissä. Jos on Saarikon kanssa samoilla linjoilla ja jakaa Hänen mielipiteensä, voi huoletta äänestää Suomen Keskustan ehdokasta.

Jos ajattelee imaamikoulutuksesta eri tavalla, on syytä harkita kenelle  äänensä antaa.

Minä Perussuomalaisena rivikansanedustajana suhtaudun edustaja Saarikon ajatukseen varauksella, sillä en pidä imaamikoulutusta tarpeellisena.

Sen sijaan pidän tarpeellisena että kouluissa kevätlukukauden päättyessä voidaan edelleen laulaa suvivirsi ja kuusijuhlassa virsi numero 21.

Monissa kouluissamme tilanne on se, että meidän peruskristilliset tapamme siirretään syrjään jotta emme loukkaisi mahdollisesti muiden uskontokuntiin kuuluvia oppilaita.

Tällaista toimintaa minä en hyväksy. Kuinka Sinä ajattelet?

VIIKON VARRELTA

Vaaliautoa ajaessa ei voi lehtiä lukea ja luulen että se ei taida olla oikein luvallistakaan.

Illalla on yritettävä edes netin kautta päivittää tietämystään maailman tapahtumista. Suurin osa -jopas jotain taikka voi valtavaa – asioista menee ohi mutta on sentään jotain jäänyt mieleeni kotona nopeasti selatusta uutisvirrasta.

Maailmalla soditaan ja tapellaan entiseen malliin. Se ei ole uutinen minulle, eikä taida olla enää muillekkaan. Pankkeja ryöstetään ja vankeja karkaa. Tämäkään ei enää yllätä.

Sen sijaan minut yllätti, julkisuudessa olleiden tietojen mukaan, mielenterveysongelmista kärsineen lentoperämiehen epätoivoinen teko. Teko sinällään ei yllättänyt, vaan se että ohjaamossa ylipäätään saa istua henkilö jolla on ”hoito päällä”.

Miten on mahdollista että noin vastuullisessa tehtävässä työskentelevä henkilö voi salata sairautensa?

Millaiset turvallisuusmääräykset lentoyhtiöissä on? Minkä takia terveysongelmista kärsineen henkilön oikeussuoja on arvokkaampi kun hänen tekojensa varassa matkustavien?

Tässä tapauksessa on ilmeisesti käynyt niin, että potilassuojan takia hänen terveydentilastaan ei ole voitu vaihtaa tietoja viranomaisten välillä.

Tilanne taitaa olla sama myös Suomessa. Jos henkilö kaatuu liukkaalla jäällä ja murtaa kätensä, tulee sairauslomaa, eikä se ketään kiinnosta. Viedään lääkärintodistus työnantajalle ja asia on kaikille sillä selvä.

Jos työntekijä hakeutuu lääkärin vastaanotolle henkisen tasapainottomuutensa takia, saa diagnoosin ja lääkityksen, ei asiasta hiiskuta kenellekkään. Henkilö voi jatkaa työssään normaalisti.

Minä ymmärrän tämän jos kyseessä on työ jossa ei suoraan vastata muiden henkilöiden turvallisuudesta. Papereita voi pyöritellä ”pikku pöllyissäkin” ja pilleri suupielessä, mutta jos käsissä on muiden ihmisten turvallisuus, niin silloin ollaan pois työpaikalta. Piste.

Nyt itsetuhoinen henkilö vei mukanaan 150 muuta ihmistä. Mitä jos samanlaisista ongelmista kärsivä työskentelee linja-auton kuljettajana ja kyydissä on 50 matkustajaa, taikka ydinvoimalan rakennustyömaalla?

Erilaisista mielenterveysongelmista kärsii  Suomessakin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Osa heistä on työssä ja pärjää hyvin säännöllisellä lääkityksellä. Osa ei pärjää ja mielestäni tällaisten henkilöiden ei edes kuuluisi olla työssä.

Aihe on arka ja sairastunut leimataan herkästi. Mielestäni näin ei saisi olla. Ei voi olla myöskään niin että sairauden salaamisella vaarannetaan muiden ihmisten turvallisuus.

Poliisin työssä ja erityisesti huumetorjunnassa mukana olleena on silmä kehittynyt lukemaan kanssaihmisistä monenlaisia merkkejä. Silmiin katsomalla näkee monta kertaa että veressä on muutakin kun puna- ja valkosoluja.

Vaikka työnantaja taikka esimies näkee työntekijässä selviä merkkejä lääkityksestä, ei oikein voi kysyä että mitä pillereitä olet ottanut ja kuinka paljon ja onko kovakin kuuri päällä. Myöskään työterveyslääkäriltä ei voi asiaa kysyä. Potilaan tietosuoja on niin vahva että se menee kaiken yli.

Lainsäädännössämme on poikkeus ampuma-aseen omistajan kohdalla. Jos lääkäri toteaa että vastaanotolla käynyt henkilö ei ole henkisesti tasapainossa ja henkilö voi olla uhka itselleen taikka muille, on lääkärillä velvollisuus ilmoittaa havainnoistaan poliisille, mutta ei tietämäni mukaan työnantajalle. Poliisin velvollisuus on reagoida asiaan. Yleensä poliisi peruu aseen hallussapitoluvat.

Kun tällainen ilmoitusvelvollisuus on kohdistettu aseen hallussapitoluvan omistajille, on syytä pohtia, olisiko tätä ilmoitusvelvollisuutta syytä laajentaa.

Mielenterveysongelmat eivät saa olla mikään tabu, eikä niitä salaamalla saa ainakaan vaarantaa muiden ihmisten turvallisuutta.

Minun mielestäni ei ole merkitystä uhrien tekotavalla taikka tekovälineellä. Minä ajattelen niin että jokainen uhri on yhtä tarpeeton ja turha, oli tekovälineenä sitten ampuma-ase, auton ratti taikka junan tai lentokoneen ohjaussauva.

VENÄJÄ JA NATO

Suomalaisen kansanedustajan on syytä keskittyä Suomen asioiden hoitamiseen ja jättää naapurimaiden asiat sikäläisille poliitikoille.

Näin ajatellen ei olisi syytä kommentoida myöskään Venäjän toimia.

Kun yhteistä maarajaa on kuitenkin 1300 kilometriä, on syytä seurailla myös rajan takaisia tapahtumia. Etenkin silloin jos näyttää että rajan takana keskitetään joukkoja meidän rajamme tuntumaan.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan näin on tehty ja syytä ei moni tiedä.

Minä itse pidän omia asevoimiamme nimenmaan puolustusvoimina. En hyökkäysvoimina.

Uskon myös venäläisten tietävän tämän. Uskon heidän myös tiedostavan sen että Suomi ei ole aikeissa hyökätä sen enempää itä- kuin länsirajansakaan yli.

Eli meidän vakaa tahtomme on elellä rauhassa omalla maallamme.

Kun venäläiset tietävät maamme tilanteen, on aihetta kysyä, minkä takia he sitten keskittävät joukkoja ja raskasta aseistusta myös meidän rajamme tuntumaan.

Mikä on syy ja mikä on motiivi?

Minun logiikallani ei jää montaa vaihtoehtoa. Mitä Sinä tuumit asiasta?

Minulta on kymmeniä kertoja kysytty, koenko Venäjän turvallisuusuhkana. Olen vastannut että jos olisit esittänyt kysymyksesi vuosi sitten, olisi vastaukseni ollut että en koe.

Nyt alkaa ajatus olla toinen. Venäjän toimet Krimillä, jatkuvat ilmatilaloukkaukset ja joukkojen keskittäminen ovat ainakin minun mielestäni selkeä osoitus Venäjän politiikan muuttumisesta.

Koska Suomen politiikka ei ole muuttunut, on tilannetta tarkasteltava pelkästään Venäjän näkökulmasta. Sanon suoraan että olen ymmälläni siitä mitä Venäjällä aiotaan seuraavien kuukausien aikana tehdä.

Ei pidä reagoida sen enempää yli kuin alikaan. Ei lietsoa paniikkia, mutta ei myöskään sulkea silmiään ympäröivältä maailmalta. On Suomen etu olla hereillä.

Natosta puhutaan paljon. Olen sanonut että en kannata Suomen liittymistä Natoon. Mielestäni paras turvallisuustakuumme on olla puolueeton ja pitää siitä huolimatta, taikka juuri siitä syystä, omat puolustusvoimamme asianmukaisessa kunnossa.

Kataisen pääministerikaudella krouvia termiä käyttäen ”ammuimme itseämme polveen” ja taisimme lasauttaa molempiin polviimme, kun kokoomuksen ja SDP:n johdolla menimme hölmöyksissämme allekirjoittamaan jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen.

Minä pioneeri aselajin miehenä tiedän mistä puhutaan ja vastustin esitystä. Tuhosimme erittäin tehokkaan PUOLUSTUSASEEMME ja hintalappu päätökselle oli yli 700 milj. euroa.

Tällaisia päätöksiä olemme tehneet ja tämänkään päätöksen lopullista vaikutusta ei taida tietää kukaan.

Nokkela ja näsäviisas lukija hymähtää että jalkaväkimiinatko olisivat este jos joku aikoisi maahamme hyökätä. Vastaan hymähtäjälle että ei olisi välttämättä este, mutta olisi tehokas hidaste. Yli kolmekymmentä vuotta erilaisia räjähteitä käsitelleenä voin sanoa että ainakin minä kunnioitan miinoitettua maastoa ja ansoitettuja rakennuksia.

Minä en hymähtele silloin kun puhutaan asiansa osaavista ansoittajista.

Kun kokoomuksen johdolla on jo vahinko tehty, sitä on vaalien jälkeen korjattava. Meidän on nyt satsattava puolustukseemme tavalla taikka toisella.

Meidän kannaltamme yksinkertaisin keino olisi Venäjän politiikan muuttuminen jälleen rauhanomaisen rinnakkaiselon tasolle.

Jos Venäjä lopettaisi ilmatilaloukkaukset ja joukkojen sekä raskaan aseistuksensa keskittämiset, laantuisi vähitellen myös meillä puheet Natoon liittymisestä.

Jos ja kun Venäjä ei halua Suomen liittyvän Natoon, onkin hämmentävää että se omalla politiikallaan ja toimillaan näyttää pikemminkin ajavan Suomen Naton jäseneksi.

Eduskuntakausi kestää pääsääntöisesti 4 vuotta. Se on pitkä aika jonka kuluessa voi tapahtua mitä vaan ja millä ilmansuunnalla tahansa.

Olen ilmoittanut että jos tänään äänestäisin Natojäsenyydestä, äänestäisin vastaan. Kovin paljon ei kuitenkaan enää tarvitse Venäjän rajalla tapahtua kun muutan mielipiteeni.

Toivon koko sydämestäni että tässäkään asiassa ei tarvitsisi mieltään muuttaa. Minä luulen että en ole tämän toiveeni kanssa yksin!

Reijo

PUHETTA PÖNTÖSTÄ….

Kuluvan hallituskauden viimeinen eduskunnan täysi-istunto on nyt ohi. Päätössanoissaan puhemies Heinäluoma totesi että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt aivan loppumetreille saakka.

Puhemies tiesi mistä puhui – eihän muuten pumemies olisikaan.

Viimeisin sanan säilillä sivaltelu tapahtui jo istuntokauden yli ajalla, eli eilen illalla. Istuntokauden suunnitelman mukaan viimeiset puheet oli tarkoitus pitää jo torstaina ja perjantaina 13. päivä olisi ollut enää äänestyksiä.

Kaikki ei eduskunnassakaan mene kuten Strömsössä ja suunnitelmia joudutaan uusimaan tilanteiden mukaan. Viimeisin kommervenkki oli paljon julkisuuttakin saanut SDP:n edustaja Rajamäen esitys jättää pöydälle ”Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille ja laiksi rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain muuttamisesta”

Asiaa käsiteltiin myös hallintovaliokunnassa ja siellä me Perussuomalaiset otimme esitykseen torjuvan kannan. Meidän mielestämme ei ole oikein ja oikeudenmukaista että ilman papereita salaa maahamme tullut henkilö saa täsmälleen samat oikeudet terveydenhuoltoon kun laillisesti ja virallisten matkustusasiakirjojen kanssa maahan tullut henkilö. Minä esitin valiokunnassa lain hylkäämistä. Asiasta äänestettiin mutta jäimme äänestyksessä hallituksen jalkoihin, sillä siellä kaikki hallituspuolueet ja entisistäkin vasemmistoliitto ja vihreät äänestivät esitystäni vastaan.

Asiaa on julkisuudessa markkinoitu sanomalla että kyseessä on paperitta maahan tulleet ihmiset. Minä sanon suoraan että kyseessä on salaa, ohi virallisen rajavalvonnan maahan tulleet taikka sellaiset jotka ovat hakeneet jollain syyllä maastamme turvapaikkaa, mutta hakemus hylätty ja heille on annettu määräys poistua maasta. Kun lähtökäsky annetaan, häipyy henkilö vastaanottokeskuksesta, painuu maan alle ja katoaa kaikkien viranomaistemme rekistereistä ja on tällä tavalla ”paperiton”.

Tällaisten ”paperittomien” henkilöiden tulisi hallituksen esityksen mukaan saada samat terveydenhuoltopalvelut kun viranomaisten rekistereissä olevien taikka syntyperäisten suomalaisten. Hallituspuolueiden edustajat – entisistäkin vihreät ja vasemmistoliitto etunenässä – olisivat valmiita palkitsemaan karkaamisen, järjestämällä karanneille suomalaisten veronmaksajien rahoilla palveluja. Mielestäni on erittäin epäoikeudenmukainen tilanne jos yhteiskuntamme antaa tällaisille henkilöille palkinnon ilman mitään vastapalvelusta. Tätä minä en hyväksy missään tapauksessa!

Minä ajattelen niin, että jos me avaamme terveydenhuoltojärjestelmämme näille parittomille, niin silloin on taas yksi piikki auki myös ulkolaisille tulla ja käyttää suomalaista julkista terveydenhuoltoa. On syytä pitää mielessä että maassamme on jo tuhansia paperitta eläviä ja lisää olisi tulossa jos vaan sen sallimme.

Mielestäni on aihetta pohtia myös millainen houkutin terveydenhuoltomme on vaikkapa itärajan takana eläville noin 50 000 HIV potilaalle. Jonkun mielestä houkutinta ei ole. Minun mielestäni itärajan takana asuva HIV potilas tietää sikäläisen hoitojärjestelmän toimimattomuuden ja tietää Suomessa olevan järjestelmän toimivuuden. Minä väitän että moni käyttäisi tilannetta hyväkseen ja jollakin kepulikonstilla livahtaisi maahamme ja tietysti ”ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja”

Valmistauduin esittämään lain hylkäämistä myös suuren salin käsittelyssä. Jostakin syystä olin antanut itseni ymmärtää että edustaja Rajamäki saattaisi esittää lakiesityksen jättämistä pöydälle. Istuntokauden lopun häämöttäessä pöydälle jättäminen tietää samaa kuin lain hylky tällä hallituskaudella, joten tervehdin ”etiäistäni” mitä suurimmalla tyydytyksellä.

Pikaisen analyysin jälkeen totesin että jos minä oppositiosta esitän lain hylkyä, ei sillä ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia edetä salissa, mutta jos sen sijaan hallituspuolueen erittäin kokenut ja arvostettu poliitikko esittäisi lakiesityksen jättämistä pöydälle, menisi esitys läpi ja lopputulema olisi sama kuin minun hylkyesitykselläni.

Mielestäni tärkeää ei ole se kuka esittää, vaan se mitä esitetään. On parempi mennä asiakylki edellä, eikä keräillä poliittisia irtopisteitä.

Varasimme varmuuden vuoksi saliin mahdollisimman monta PS edustajaa jotta voisimme toimia tilanteessa joko suunnitelma A:n eli esittämäni hylkyesityksen pohjalta, taikka jos etiäiseni edustaja Rajamäen pöydälle jättämisesityksestä pitää paikkansa, noudattaisimme suunnitelmaa B. Olimme varautuneet kumpaankin vaihtoehtoon.

Edustaja Rajamäki esittikin lakiesityksen jättämistä pöydälle ja näin asian käsittely siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Jos sama asia nousee esille tulevalla hallituskaudella ja minä olen asiaa käsittelemässä, ei mielipiteeni muuksi muutu. Tulen toimimaan samalla tavalla.

Liitän oheen asiasta käyttämäni puheenvuoron, joka sattumalta oli myös viimeinen tällä hallituskaudella pitämäni ”pönttöpuhe”.

Eduskunnan kirjaamo on merkinnyt virheellisesti että tämän puheen jälkeen olisi vielä yksi puheenvuoro Ahvenanmaan tuulivoima-asiassa, mutta totuus on kuitenkin toinen. Ahvenanmaan asia oli ennen ja tämä paperittomien juttu illan viimeinen.

Liitän puheeni kokonaisuudessaan tähän:

Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys HE 343/2014 vp

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 55/2014 vp

Toimenpidealoite TPA 12/2012 vp

Reijo Hongisto /ps: Arvoisa herra puhemies!

Perussuomalainen valiokuntaryhmä jätti hallintovaliokunnassa eriävän mielipiteensä tähän asiaan. Meidän mielestämme on itsestäänselvää, että kaikki maassamme olevat henkilöt hoidetaan akuuteissa tapauksissa. Mikäli tarvitaan akuuttia hoitoa ja apua, ketään ei nykykäytännönkään mukaan jätetä terveyskeskuksen ulkopuolelle ilman hoitoa.
Tässä lakiesityksessä on kyse siitä, että ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja maahamme tulleet hoidetaan samalla tavalla kuin maassamme laillisesti olevat, kansainvälistä suojelua saavat turvapaikanhakijat. Julkisuudessa puhutaan hämäävästi paperittomien henkilöiden hoidosta. Mielestäni oikeampi termi on puhua maassa laittomasti olevien taikka maahan laittomasti tulleiden ihmisten hoidosta. Tämän takia ainakin minä ajattelen, että laittomasti maahan tulleet henkilöt hoidetaan samalla tavalla kuin laillisesti maassa olevat ja laillisesti maahan tulleet. Muissakin oikeuskäytännöissä tehdään rajaa lailliselle ja laittomalle toiminnalle, joten mielestäni on aiheellista kysyä, minkä takia tässä ei toimita samalla tavalla. (Anna Kontula: Suomessa vangitkin pääsevät lääkäriin!)

Me olemme vastustaneet niin sanottua turvapaikkaturismia ja vastustamme myös terveysturismia silloin, kun matka ei tapahdu voimassa olevan lain mukaan ja tulijalta puuttuvat vieläpä tarvittavat matkustusasiakirjatkin. Jos laki hyväksytään, avaamme sairaalamme ja terveyskeskuksemme kaikille tulijoille riippumatta tulijan taustoista. Tämän takia ainakin minä pelkään pahoin, että laki toimii vetovoimatekijänä ulkomaisille erikoissairaanhoitoa vaativille potilaille, jotka on otettava sairaanhoidon jonoon, vaikka hoidettavia olisi omastakin takaa.

Edustaja Rajamäki luetteli joukon lukuja niistä tapauksista, joita on tässä aivan kotimaamme rajojen ulkopuolella. Kukaan meistä ei voi sanoa, olisivatko nämä henkilöt tulossa Suomeen vai eivätkö olisi. Sitä on vaikea ennustaa.

Mutta, arvoisa herra puhemies, hyvät edustajakollegat, voin kertoa, että minä viimeksi eilen lahjoitin rahaa maassamme yli 90 vuotta laillisesti eläneiden ja itsenäisyytemme turvanneiden sotainvalidien keräykseen. Talvisodan päättymisestä on kulunut 75 vuotta, ja edelleen me keräämme sotiemme veteraaneille ja invalideille rahaa. Minä annan mieluummin roponi sinne kuin laittomasti maahan tulleille. – Kiitoksia

LIKASANKO-OSASTO VAUHDISSA……..

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomat -lehdessä oli juttu otsikolla ”Keskusta kirii komiasti Pohjanmaalla”

Jutun sisältöön en muutoin ota kantaa, mutta lienee kuitenkin syytä oikaista jutussa ollut paha asiavirhe.

Vaaleissa nähdään, vaikuttavatko esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustajan Reijo Hongiston edesottamukset äänestäjien arvioon hänestä. Hongisto tuomittiin viime vuonna maksamaan entiselle avustajalleen yhdeksän kuukauden palkka laittoman irtisanomisen takia. Taustalla oli väite avustajan ja Hongiston salasuhteesta.”

Oikeusprosessi käytiin Arlinin ja Suomen valtion välillä. Arlin oli kantaja ja Suomen valtio vastaaja. Minä olin jutussa todistaja. Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi että Suomen valtio tuomittiin korvaamaan Arlinille. En ole kuullut että toistaiseksi suomalaisessa oikeuskäytännössä olisi jutussa todistajana kuultu tuomittu maksamaan jommallekummalle asianosaiselle korvauksia.

Arlinhan pyysi muistamani mukaan yli 70 000 euron korvausta ja hänelle tuomittiin siitä korvaukseksi vain murto-osa.

Minä aivan vakavissani kysyn että minkä takia toimittajat kirjoittavat virheellisiä ja perätömiä juttuja, eivätkä vaivaudu tarkistamaan ja varmistamaan että heidän kirjoitamansa on totta ja pitää paikkansa.

Ai nythän on ne vaalit tulossa…..no se selittääkin kaiken.

MENNYT AIKA ON PAENNUT TOTUUS

Tuota sanontaa toistettiin poliisikoulussa vielä -80 luvun alkupuolella.

Mitä pitempään jutun esitutkinnan aloittaminen kestää, sitä hankalampaa juttua on selvittää. Uskon aika monen olevan kanssani samaa mieltä.

Sama pätee kaikilla elämänaloilla. Esimerkkinä käy vaikkapa kadonnut, pudonnut taikka varastettu pankkikortti. Asialla on oltava heti eikä viidestoista päivä, jos mielii säästää tilillä olevat rahat.

Nostan esiin hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 58/2014vp-HE 266/2014 vp.
”Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain ja ulkomaalaislain muuttamisesta”

Jos Sinulla on aikaa ja kiinnostusta googlaa laki ja lue se kokonaan.

Lakiesitys on pääosin hyvä, mutta korjattavaakin löytyy. Minun on poliisina mahdotonta hyväksyä lain 36§ kirjattua toipumisaikaa. Pykälä on niin pitkä että en kirjoita sitä tähän kokonaan, vaan kerron sen ytimen:

”Toipumisaikana laillisesti maassa olevilla ihmiskaupan uhreilla olisi mahdollisuus toipua ja harkita yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa.”

Toipumisaika sinällään on hyvä, se on vähintään 30vrk ja alkaa samana päivänä jona henkilö on päätetty ottaa auttamisjärjestelmään. Toipumisaikaa voitaisiin jatkaa enintään 60 vrk:lla jos uhrin henkilökohtaiset olosuhteet sitä edellyttävät.

Ongelma on siinä että tämän ajanjakson aikana poliisi ei saa ottaa yhteyttä mahdolliseen ihmiskaupan uhriin jos uhri ei sitä itse halua.

Jos ja kun poliisin pöydälle tulee ilmoitus mahdollisesta ihmiskaupasta, on todennäköistä että uhreja on useita. Juttu avautuu yleensä yhden henkilön osalta ja tutkinnan edetessä siihen saattaa liittyä useita taikka jopa useita kymmeniä uhreja.

Julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan ihmiskauppa on ammattimaista ja laittomasti ihmisiä ”siirtelevät” henkilöt jatkavat toimintaansa niin kauan kun antavat siihen mahdollisuuden.

Tämän takia on erikoista että laki kieltää poliisia olemaan aktiivinen esitutkinnan aloittamisessa toipumisajan puitteissa.

Kun poliisin tietoon tulee ihmiskauppaepäily, joutuu poliisi pahimmassa tapauksessa odottelemaan 90vrk ennen kun saa mennä puhuttamaan henkilöä jota epäilee ihmiskaupan uhriksi.

Jokainen voi pohdiskella että kuinka monta muuta ihmistä ehditään kaupata tuon kolmen kuukauden aikana. Eli oikeudenvastainen toiminta jatkuu pahimmillaan koko ajan ja poliisi vaan selaa kalenteria ja laskee että montako päivää vielä pitää odottaa ennen ensimmäisen uhrin puhuttamista.

Esitin että 36§ 2 momentin lopusta olisi poistettu viimeinen lause ”Esitutkintaviranomainen tai syyttäjä ei ilman uhrin suostumusta ole häneen yhteydessä toipumisaikana”.

Asiasta äänestettiin ja PS valiokuntaryhmä hävisi äänestyksen. Jätimme mietintöön eriävän mielipiteemme.

VAKAIN TUUMIN JA PERINPOHJAISESTI HARKITEN

Moni muistaa taikka muistelee tuota rikoslaistammekin tuttua tunnusmerkistön osaa. Tosin pykälän tunnusmerkistössä ei puhuta perinpohjaisesta, vaan ainoastaan vakaasta tuumasta ja harkinnasta.

Viranomaisiamme syytetään milloin mistäkin. Jotkut päätökset ovat hätäisesti tehtyjä ja sen takia perusteluiltaan torsoja. Joku virkamies hautoo päätöstään kun koppelo muniaan jotta valmista ei meinaa tulla millään.

Yleisesti puhutaan että maassa seisoo 1,5 miljardin investoinnit kun ei saada lupapäätöksiä aikaiseksi.

Jos lupapäätöksen tekee ELY niin joku AVI:sta valittaa ja päin vastoin.

Viranomaiset valittavat viranomaisten tekemistä päätöksistä ja suma vaan seisoo.

Yritä tässä sitten puhua kotimaisten työpaikkojen puolesta ja kehota yrittäjiä investoimaan.

Tänään kuulin jutun jonka kerron nyt myös Sinulle.

Minulle soitti tuttu ja luotettava henkilö joka kertoi että Hänen lähisukulaisensa, 99 -vuotias sotaveteraani asuu yksin kotonaan.

Tämän tervaskannon pää pelaa kun partaveitsi, mutta toki sotareissun rasitukset ja muut iän tuomat vaivat tuntuvat jo kehossa.

Sotareissukaan ei mennyt ilman ensisidettä, sillä mies oli haavoittunut käteen. Käden vamma oli haitannut miestä, mutta vammastaan huolimatta Hän oli puskenut elämässä eteenpäin ja osaltaan rakentanut meille sitä hyvinvointia jota tämä tunarien sukupolvi on nyt romuttamassa.

Vuonna 1975 veteraani oli anonut sotainvaliditunnusta ja pyytänyt määrittämään vamman haitta-asteen. Viranomaiset olivat kirjanneet anomuksen ja asian hautominen alkoi.

Kysymyksessä lienee harvinaisen vaikea tapaus, sillä asia oli kuuleman mukaan saatu ratkaistua vasta jokunen päivä sitten.

Kun asia pannaan vireille 1975 ja ratkaisu tulee helmikuussa 2015, niin täytyy sanoa että ainakaan sitä päätöstä ei ole hätiköimällä tehty.

Kun päätös oli ollut myönteinen, pääsee 99 vuotias sotaveteraani ja nyt myös virallisesti tunnustettu sotainvalidi nauttimaan 20 prosentin haitta-asteen myötä tulevista ”runsaista” korvauksista.

Edellyttäen, ettei tästäkin päätöksestä joku tohvelisankari valita.

Lopuksi lyhyt populistinen osuus:
-Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti tutkii kuinka naakkojen aiheuttamia vahinkoja voitaisiin vähentää.

Hankkeeseen palaa rahaa melkoisesti. Jos tutkimuksissa päädytään umpikujaan, kehotan tutkijoita kääntymään sellaisten tervaskantojen puoleen jotka ovat rautatähtäimien takaa katsoneet muutakin kun lintujen höyhenpeitteitä.

Vastaus tulee taatusti ja se voi yllättää – taikka sitten ei.

Naakkojen aiheuttamien vahinkojen määrä korreloi suoraan naakkojen määrään.

Tutkimuksiin kohdennettu raha voitaisiin käyttää tutkimalla kuinka maamme kunniakansalaisille turvataan ihmisarvoinen elämä viimeiseen hengenvetoon saakka.

TIEDOTE MAAKUNNAN MEDIOILLE AMPUMARATALAISTA

Lähetin tiedotteen perjantaina 27.2

LEHDISTÖTIEDOTE

Julkaisuvapaa heti

Hongisto huolissaan metsästäjien ja aseharrastajien oikeusturvasta.

Tänään päätettiin eduskunnassa ampumaratalaista. Lakiin kuuluu myös ampuma-aseiden kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen moottoriajoneuvossa.

Kuljettaminen hoituu nykykäytännön mukaan, mutta lyhytaikaiseen säilyttämiseen tulee raju muutos.
Uuden lain mukaan lataamattomana suojuksessaan olevaa ampuma-asetta saa säilyttää lyhytaikaisesti lukitussa ajoneuvossa jos asesuojus on sijoitettu siten että ajoneuvon ulkopuolelta ei ole havaittavissa että ajoneuvossa on ampuma-ase. Riittävää ei ole että suojus peitetään esimerkiksi kankaalla.

– Käsitykseni mukaan ensi syksyn jahdissa asesuojus voi olla laillisesti vain auton ikkunattomassa osassa, eli henkilöauton takatavaratilassa taikka pakettiauton takaosassa.

Maastureilla, farmareilla ja lava-autoilla aseen kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen taitaa olla lähes mahdotonta erityisesti silloin kun auton takaosassa on koira taikka koiria. Eihän aseita voi koirien jalkoihin laittaa, vaan aseet on laitettava auton takapenkille ja silloin ne pääsääntöisesti ovat havaittavissa auton ulkopuolelta.

-Tämä on aivan järjetön päätös jota taivastellaan viimeistään ensi syksyn karhujahdin aloituksessa. Kun karhu taikka hirvijahtiin osallistuva metsästäjä ajaa jahtipäivän aamulla autonsa metsästysmajan pihaan ja kävelee majaan sisälle kuuntelemaan jahtipäällikön ohjeita, jää ase autoon. Pihassa saattaa olla kymmeniä autoja ja kaikissa on ase taikka aseita lyhytaikaisessa säilytyksessä. Metsästysmajaan niitä ei voi viedä, se on jo turvallisuusriskikin.

Esitin että lakipykälän lopusta olisi poistettu kohta ” että ase ole havaittavissa ajoneuvon ulkopuolelta” .

Tämä pieni muutos olisi korjannut tilanteen maalaisjärjellä ymmärrettäväksi.

Asiasta äänestettiin, Perussuomalaisten ja Keskustan sekä Vasen ryhmien edustajat äänestivät pykälämuutosesitykseni puolesta.

Hallituspuolueiden edustajat äänestivät lain voimaan.

LISÄTIEDOT

Reijo Hongisto
040-5257488

AMPUMARATALAISTA….

Minulla on ollut oikeus valvoa eri lakien noudattamista 27 vuotta ja jonkinlainen etuoikeus laatia lakeja 4 vuotta. Olen päässyt tarkastelemaan pykälähommia nyt kahdelta suunnalta. Se kolmas puoli taikka suunta taitaa jäädä haaveeksi.

Poliisina toimiessani minulla oli lakien laatimisesta melko ruusuinen käsitys. Se on nyt muuttunut pelkästään ”käsitykseksi”. Muutoksen voi tulkita ihan miten haluaa.

Nostan keskusteluun yli 600 000 tuhatta kansalaista koskevan ampumaratalain. HE 20/2014 vp. Hallintovaliokunta antoi lakiesitykseen mietintönsä ja sen pohjalta lähdetään isoon saliin.

PS ryhmä teki mietintöön muutosesityksiä joista valiokunnassa äänestettiin. Saimme tueksemme Keskustan jäsenet. Hallituspuolueiden edustajat pitivät tiukasti kiinni hallituksen esityksestä ja äänestivät meidän esityksemme nurin. Jätimme päätökseen vastalauseemme.

Kun asia tulee saliin, aion siellä esittää samoja muutoksia ja äänestyttää niistä. Katsotaan kuinka käy.

Minä haluan että jokainen edustaja ilmaisee kantansa lakiin ja kun päätös on tehty, eletään voimaan tulevan lain mukaan ja luonnollisesti lakiesitystä kannattaneet kantavat myös päätöksestään vastuun. Samalla tavalla kun minä kannan vastuun esittämästäni muutoksesta, jos se sattuisi menemään läpi.

MISTÄ KENKÄ PURISTAA?

Lakiesityksessä on paljon hyviä kohtia, se on myönnettävä. Mutta vastapainona on kohtia joiden kanssa tulee varmasti ongelmia. Puhutaan lakiin jäävistä valuvioista.

Mielestäni kaikkein pahin ja SUURIN virhe tehdään jos pykälä 106 a, hyväksytään esitetyssä muodossa.

Liitän pykälän tähän:
106 a §
Ampuma-aseen kantaminen ja kuljettaminen
sekä väliaikainen säilyttäminen
Ampuma-asetta saa yleisellä paikalla sekä
tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, kuljettaa
vain lataamattomana suojuksessa sekä kantaa
ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä
syy. Moottorikäyttöisessä ajoneuvossa
ampuma-asetta saa kuljettaa vain lataamattomana
suojuksessa tai sijoitettuna
suojattuun tilaan sekä kantaa vain silloin,
kun siihen on hyväksyttävä syy. Metsästysaseen
kuljettamisessa noudatetaan lisäksi, mitä
metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään.
Jos ampuma-asetta säilytetään väliaikaisesti
muutoin kuin 106 §:ssä edellytetään,
ampuma-ase tai muu sen osa kuin äänenvaimennin
tulee säilyttää lukitussa paikassa,
muuten lukittuna taikka siten, että ampuma-ase
tai sen osa on luvanhaltijan tai muun kyseisen
ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetun
henkilön välittömässä valvonnassa.
Kulkuneuvossa ampuma-asetta saa säilyttää
vain väliaikaisesti aseen käyttö- tai kuljetustapahtumaan
liittyen. Ampuma-aseen tulee
tällöin olla lukitussa paikassa tai muuten
lukittuna ja säilytettynä siten, että ase ei ole
havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta.

Pykälän loppu koituu vielä monelle metsästäjälle turmioksi. Kun poliisi valvoo lakia kirjoitetussa muodossaan, niin minun tulkintani ja yli 40 vuoden metsästäjäkokemukseni perusteella totean, että aseen voi laillisesti jättää vain sellaiseen paikkaan tai kohtaan autoa jossa ei ole ikkunoita. Pellin läpi asetta ei helpolla havaita – ikkunan kanssa asia on päin vastoin.

Tällainen ikkunaton osa on henkilöauton takatavaratila taikka jonkun pakettiauton takaosa. Lain kirjaimen täyttäviä säilytyspaikkoja voisivat ehkä olla myös lukittavat suksiboxit ja kuomullinen peräkärry. Niihin ei näe sisälle suoraan.

Kun kuljetat asetta maasturissa, farmariautossa taikka lava-autossa, niin mihin Sinä siellä aseen laitat niin ettei sitä taikka sen suojakoteloa voi havaita auton ulkopuolelta? Minun käsitykseni mukaan et mihinkään.

Jos ajattelet että helppo homma, laitetaan asekotelon päälle joku peitto, niin silloinhan sitä ei voi havaita ulkopuolelta. Näin minäkin luulin siihen saakka kun luin pykälän selostusosasta seuraavaa: ”Koska ampuma-aseen anastaminen lukitustakin kulkuneuvosta on yleensä helppoa ikkuna rikkomalla, tulisi ampuma-asetta säilyttää kulkuneuvossa aina siten, että se ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta. Ase tulisi siten säilyttää joko sellaisessa tilassa, josta sitä ei voi nähdä, tai piilotettuna siten, että ulkopuolelta ei ole havaittavissa, että kulkuneuvossa on ampuma-ase. Riittävää ei olisi, että ampuma-ase on suojapussissa tai -kotelossa taikka vaatteen alla niin, että on ulkoapäin pääteltävissä, että kotelon sisällä taikka vaatteen alla todennäköisesti on ase”

Pyydän nyt jokaista metsästäjää ja aseharrastajaa miettimään asiaa omalta kohdaltaan: miten aiot säilyttää asetta lyhytaikaisesti autossasi jos pykälä tulee voimaan esitetyssä muodossaan?

Yleensä tämä lyhytaikainen säilyttäminen tulee kyseeseen silloin kun hirvi- ja karhuseurue metsästyspäivän aamuna kokoontuu jahtimajalle. Autot, joita voi olla kymmeniä, ajetaan majan pihaan, lukitaan ovet ja kävellään majaan sisälle kuuntelemaan jahtipäällikön ohjeita.

Minä elämänkokemuksellani väitän että tuossa tilanteessa kukaan ei ota asetta mukaansa majaan sisälle, vaan ase ja koirat jäävät autoon. Koirat ovat maasturin taikka farmarin takaosassa ja ampuma-ase taikka aseet ovat auton pehmustetulla takapenkillä.

Pehmustetulla penkillä, jotta ei kolhita kiikareita. Ampuma-aseiden päällä ei ole reppuja taikka muitakaan rensseleitä jotta ei kolhita kiikareita. Siellä voisi olla vaikka maastopuvun takki, mutta lakiesityksen mukaan SE EI RIITÄ!

Ystävät hyvät ja jahtikaverit – minä odotan erittäin villiä syksyä, kun poliisi alkaa ratsaamaan metsästäjien autoja! Kun kaivetaan 5 A kaavake ja kynä esille, ei syy ole siinä sakkolappua kirjoittavassa poliisissa, joka vaan noudattaa juuri tehtyä lakia, vaan syytä on katseltava siitä porukasta joka äänesti eduskunnassa lain tässä muodossa voimaan.

Sama on juttu kun kuulaana syysaamuna ajelet maasturilla metsäautotiellä ja jätät autosi parkkiin johonkin käännytyspaikalle. Otat autosta kiväärin ja kävelet suon laitaan odottelemaan teeriparvea. Haulikko jää autoon – mihin sen piilotat?

Kun aamun kiväärijahti on ohi ja linnut päivän noustessa laskeutuvat maahan, kävelet autolle ja vaihdat siellä kiväärin haulikkoon. Sama juttu kiväärin kanssa – mihin laitat sen niin ettei auton ulkopuolelta ole havaittavissa että autossa on ampuma-ase?

Ei taida ihan hansikaslokero riittää!

Jotta asia olisi vielä monimutkaisempi ja tulkinnoille altis, on pykälään kirjoitettu että ”havaittavissa”.

Kuka havaitsee, miten havaitsee ja miten päättelee havaintonsa pohjalta että autossa on ase?

Joku jäätanssituomareista havaitsee ja tulkitsee jäällä viilettävän luistelijan tehneen kaksoissalkkovin aivan erinomaisesti ja joku toinen tuomari oli havaitsevinaan alastulossa pientä epävarmuutta ja nilkan vajavaista ojennusta.

Samoin tapahtuu uima- ja mäkihyppyjen kohdalla. Jonkun tuomarin mielestä alastulo oli varma ja rauhallinen, jonkun toisen mielestä tapahtui horjahdus.

Urheilusuoritukset ratkotaan pisteillä ja poliisin suoritus metsästyksen valvonnassa rahalla.

Minä en millään haluaisi olla syyttäjien ja käräjätuomarien paikalla kun näitä ampuma-aseen määräysten vastaisia säilyttämisiä aletaan sakkojen valitusten kautta ratkomaan käräjillä.

Valituksia tulee ja paljon. Kun käräjäoikeuksilla on muutakin tekemistä, niin onko mitään järkeä kuormittaa niitä vielä näillä sakkovalituksillakin? Minun mielestäni ei ole.

Ja ihan siunatuksi lopuksi se muutosehdotukseni:

Esitän että pykälän lopusta poistetaan sanat:”..ja säilytettynä siten, että ase ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta”

Jos tämä menee läpi, meillä kaikilla on paljon helpompaa elää ja harrastaa metsästystä, urheiluammuntaa ja ressuhommia myös tulevina vuosina.

Jos ei mene läpi, niin ainakin minä saan hyvällä omatunnolla sanoa että minä olen yrittänyt, mutta rahkeet eivät vaan riittäneet.

Katsotaan kuinka salissa käy.


Reijo

KUTEN ITSEÄSI HALUAISIT KOHDELTAVAN…

Käyttäytymistieteilijät sanovat että kahdella jalalla kulkee monenlaisia ihmisiä.

Uskon että suurin osa taivaltajista arvostaa että heitä arvostetaan. Uskon myös että toisenlaisiakin taivaltajia on.

Kaikki kunnia erilaisille ihmisille.

Minä itse lukeudun niihin ihmisiin jotka toivovat saavansa osakseen asiallista kohtelua. Vastapainona, taikka palveluna, minä pidän itsestään selvänä että minä samalla tavalla arvostan ja kunnioitan näitä muita ihmisiä.

Jos heidän mielipiteensä poikkeavat omistani, niin hyväksyn sen. Samalla odotan että he hyväksyvät minun mielipiteeni.

Nyt puhutaan mielipiteistä ja ajatuksista jotka eivät loukkaa Suomen lakia. Tämä on syytä muistaa.

Minulle Suomen Lippu on tärkeä. Piste.

En perustele mielipidettäni taikka ajatustani. Se on itsestään selvyys minulle ja se riittää.

Samalla tavalla uskon että jonkun muun maan lippu on tärkeä juuri tämän maan asukkaalle taikka kansalaiselle. Kun minä tiedän että se on tärkeä, niin miksi minä tietoisesti loukkaisin tätä henkilöä häpäisemällä hänen lippunsa?

Kun minä en halua hänen lippuaan häpäistävän, niin samalla tavalla odotan hänen kunnioittavan minun synnyinmaani lippua.

Kun kaivelee nenäänsä – sieltä tulee verta. Kun häpäisee toisen lipun voi olla varma että kosto tulee.

Sitäkö me haluamme? Joku haluaa – minä en.

Julkisuudessa on kerrottu että Perussuomalaiset nuoret ovat polttamassa EU lippua. Minä en erityisemmin rakasta tätä EU:ta, mutta toistaiseksi sen kanssa on tultava toimeen.

Minä en hyväksy että EU:n lippua häpäistään taikka se poltetaan. Jos sille tielle lähdetään, on syytä valmistautua myös oman maan lipun polttoon.

Sitä saa mitä tilaa. Kuka meistä haluaa nähdä Suomen lipun polton? Toivottavasti ei kukaan.

Monesti mennään mukaan sellaiseen toimintaan jonka lopputulosta ei tiedä kukaan. Minäkään en tiedä, vaan pelkästään oletan, että toisen maan taikka useamman maan liiton lipun ja tunnuksen julkinen häpäiseminen nostattaa pahaa verta näiden maiden kansalaisissa.

Miksi me teemme taikka sallimme tehtävän jotain sellaista joka nostattaa pahaa verta muissa ihmisissä?

Minä en tähän tiedä vastausta. Tiedätkö Sinä?

Reijo