KADUILLA TUULEE…

..Asfaltti kiiltää…laulaa Jari Sillanpää. Mukava laulu jota kuuntelee lystikseen auton ratissa. Viimepäivinä olen laulujen sijaan kuunnellut kuitenkin puhelinta.

Minulle soitellaan paljon, erityisen paljon on soittoja tullut liikennekaaren uudistuksesta. Soitot tulevat pääasiassa Nissanien ja Opelin etupenkiltä. Yhtään soittoa ei ole tullut mustan Audin taikka Mersun takapenkiltä.

Automerkit ja soittajien asema autossa kertovat soittajan sosiaalisen taustan. Arvasit oikein… lihaa ja makkaraa (joskus myös suolaa) syövät suomalaiset heteromiehet ovat tarttuneet känsäisillä kourillaan puhelimeen ja antavat kansanedustajalle palautetta siitä miten maa makaa.

Miesten ohella olen kymmeniä kertoja keskustellut tavallisten suomalaisten Naisten kanssa. Linjalla on ollut yksinhuoltajaäitejä, jotka pitkän työpäivän jälkeen hoitavat kodin, kuskaavat lapsiaan harkkoihin ja yrittävät jotenkin selviytyä postiluukusta tipahtelevien laskujen kanssa. Tämä porukka elää kädestä suuhun. Rahaa ei ole ylimääräisiin etelän lomiin, eikä mihinkään millä voisi edes hitusen helpottaa omaa oloaan. Perheessä on auto, jolla mennään kodin ja työpaikan väliä, käydään kaupassa hakemassa lapsille ruokaa ja kuskataan lapsia harkkoihin. Autolla ei jatketa mitään kehon osaa, eikä sillä osoiteta omistajan varallisuutta. Auto on välttämätön käyttöesine, ei mitään muuta. Auton käyttökulut yritetään pitää mahdollisimman pieninä, sillä jokainen autoon ja autoiluun uhrattu euro on pois perheen muista menoista. Joka euro lasketaan, sentitkin!

Ei ole ollut mukavaa kuunneltavaa, ei todellakaan! Siitä huolimatta minä olen kuunnellut ja kuuntelen, sen olen näille soittajille velkaa. Minä olen näiden soittajien äänillä eduskunnassa. Nämä soittajat ovat luottaneet minuun ja nyt soittaessaan he kertovat minulle miten minun pitää heidän asiaansa ajaa.

Näillä soittajilla ei ole varaa uusiin autoihin, se viiden tonnin menopeli riittää. Sen on riitettävä, koska muuhun ei ole varaa. Näitä ihmisiä ei auta, eikä näiden ihmisten elämää helpota se että uusilta autoilta poistetaan vero. Yksikään näistä viiden tonnin autolla ajavista ei voi ostaa viidenkymmenen tonnin autoa. Ei voi vaikka haluaisikin.

Autoveron poistaminen auttaa jo muutenkin hyväosaisia ja taloudellisesti hyvässä asemassa olevia ihmisiä, ei näitä viiden tonnin autolla ajavia. Autoveron poistaminen koetaan kädenojennukseksi hyvätuloisille. Moni kysyy -onko tämä oikein. Sanon että ei ole!

Hallituspuolueen edustajana velvollisuuteni on puolustaa hallituksen esityksiä. Velvollisuus on, mutta tunnustan rehellisesti että nyt on vaikeaa. Reki ottaa hietaan -kuten sanotaan.

Olen nyt alustavasti perehtynyt ministeri Bernerin esityksiin ja joudun valitettavasti tunnustamaan, että minä en voi millään seisoa näiden esitysten takana.

En lähde esitystä enemmälti ruotimaan, totean vain, että kun nyt polttoaineveroina ja muina maksuina kerätään autoilijoilta lähes 8,5 mrd. euroa, siitä palautuu teiden ja muun infran hoitoon vain murto-osa. Mihin menee suurin osa rahasta? Joku vetää välistä. Rahareikiä riittää nyt ja tulevaisuudessa.

Uskotko Sinä ihan tosissasi että meno muuttuisi yhtiöittämisen myötä? Minä en usko. Minä en usko ilmaisiin aterioihin. Niitä ei ole ollut, eikä niitä ole. Joku vaatii aina osansa, tavalla taikka toisella. Yhtiöittäminen ei ratkaise tierahojen käyttöä. Nykyisessä taloustilanteessa ei ole mitenkään mahdollista, että kaikki liikenteestä kerätyt eurot palautuisivat teiden ja muun infran hoitoon. Jos olisi, minkä takia eurot eivät palaudu jo nyt. Mikä estää? Minun käsitykseni mukaan esteenä on koko valtionhallinnon krooninen rahapula. Liikenteestä kerätyillä euroilla rahoitetaan myös muita valtionhallinnon toimia. Jos vyöryttäminen lopetettaisiin, pitäisi vastaava rahamäärä hankkia jostain muualta ja muilla keinoilla. Mistä raha otetaan ja millä tavalla? Mietipä sitä!

Pitää muistaa, että kysymyksessä on vasta täysin ”puskista” tullut ministeriön esitys. Asiaa ei ole käsitelty hallitusneuvotteluissa, eikä siitä näin ollen ole sovittu ennakolta. Pidän erittäin omituisena ja valitettavana tapaa jolla asiaa on valmisteltu. Näin mullistavasta asiasta olisi ehdottomasti pitänyt sopia jo hallitusneuvotteluissa, jolloin jokainen neuvotteluihin osallistuva olisi voinut kohdaltaan päättää, tukeeko esitystä vai eikö tue.

Jälleen kerran ministeriön virkamiehet ovat suhmuroineet esityksen omissa kabineteissaan, keskustelematta siitä muiden kanssa. Minun käsitykseni mukaan meidän pitäisi pelata joukkuepeliä, jossa jokaisen pelaajan pitäisi tietää missä peliväline liikkuu ja mihin se on tarkoitus seuraavaksi siirtää. Näin koko joukkue, taikka ainakin kaikki hallituspuolueiden kansanedustajat tietäisivät missä mennään ja ennen kaikkea mihin mennään. Nyt ei tietä.

Hallituspuolueen edustajana esimerkiksi minä luin lehdestä jutut mystisistä mustista laatikoista. Ei saisi sanoa, mutta sanon kuitenkin, että hallituksen tiedottamisessa on toivomisen varaa. Ei anna hyvää kuvaa hallituksen toimista, kun kerta toisensa jälkeen julkisuuteen pompahtaa esitys josta osa on tietoinen ja osa ei ole, ja sitten lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa keskustellaan siitä mitä tehdään. Sanon suoraan, että on perin outo tapa hoitaa asioita.

Minun mielestäni asioita pitää valmistella ministeriöissä kaikessa rauhassa ja vasta sitten kun on jotain esitettävää, esitetään se yhtä aikaa kaikille hallituspuolueille. Näin jokainen puolue voi kohdaltaan arvioida, tukeeko esitystä vai eikö tue. Jos ja kun löytyy yhteinen kanta, tullaan julkisuuteen vasta sen jälkeen. Omaa uraansa pönkittävät syväkurkut on seulottava ministeriöistä. Jos joku vuotaa keskeneräisiä asioita, on paikallaan kysyä, olisiko joku muu tehtävä Hänelle ehkä soveliaampi. Luottamusta vaativat työtehtävät vaativat luottamusta.

Minun tulkintani mukaan uudistuksen maksajiksi valikoituvat vanhoilla autoilla paljon ajavat henkilöt. Nämä henkilöt asustelevat täällä kehä III:n pohjoispuolella, susien seassa. Näillä selkosilla on vähän julkista liikennettä. Palvelut on vähennetty minimiin ja työpaikat imetty maakuntakeskuksiin. Täällä ei enää pärjää ilman omaa autoa.

Olen antanut itseni ymmärtää, että meidän Perussuomalaisten rinnalla myös muut hallituspuolueet kantavat huolta koko Suomen asuttuna pitämisestä. Jos ajoneuvoverouudistus toteutetaan nyt esitetyssä muodossa, on syytä unohtaa pontevat puheet maaseudun ihmisten etujen ajamisesta. Tämä verouudistus iskee kaikkein pahimmin juuri meihin maaseudun ihmisiin. Onko tämä Sinun mielestäsi oikein?

VIMPELIN KIERTOLIITTYMISTÄ

Haukuttu hallitus säilytti Vimpelin itsenäisenä kuntana ja antoi vielä 500 000 euroa joululahjaksi. Itsenäisyyttä on juhlittu ja joululahjarahaakin päästäneen juhlimaan parin vuoden kuluttua.

Kun tuosta joululahjarahasta ja sen käyttämisestä kysellään paljon, on paikallaan muutamalla rivillä kertoa missä mennään ja miten raha on tarkoitus käyttää.

Ulkopuolista rahaa on käytössä 500 000 euroa ja se on korvamerkitty kahden risteyksen liikennejärjestelyjen parantamiseen. Vimpeläiset tuntevat risteykset Ventilän ja Männikön risteyksinä. Ulkopaikkakuntalaisille riittää kun sanoo että molemmat risteykset ovat KT68:lla. Molemmin puolin kirkonkylää. Tervetuloa ja kiitos kun kävit -tyyliin 🙂

Vaikka saatesanoissa puhuttiin kahdesta kiertoliittymästä, ei asia sentään ole ihan kiveen hakattu. Arkijärkeäkin saa käyttää, jos joku muunlainen ratkaisu parantaa em. risteysten liikenneturvallisuutta.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuurin vastuualueen johtaja (jatkossa tiejohtaja) Anders Östergård vieraili Vimpelissä 12.1-17.

Tiejohtaja Östergårdin retki Järviseudulle oli hyödyllinen monella tavalla. Hän kävi aamupäivällä Naapurikunnassa palaveeraamassa Keitele Timberin sahan liikennejärjestelyjen parantamisesta ja tuli iltapäiväksi Vimpeliin.

Vaikka naapuripöytiin ei ole tapana huudella, ainakaan nokittelumielessä, niin tällä kertaa huutelen ja ihan vaan sanoakseni, että hyvin menee Alajärvellä. Olin mukana Keitele Timberin sahalla pidetyssä palaverissa. Kokouspöydässä oli positiivista pöhinää, kun juhannuksen alla sahtitiinussa.

Tekopitäjässä on tekemisen meininki ja se tietää alueelle, ei pelkästään Alajärvelle, lisää työpaikkoja ja vaurautta. Hyvä niin.

Vimpelin asiaa puitiin Vimpelin kunnantalolla. Läsnä olivat kunnanjohtaja Paavola, hallituksen puheenjohtaja Laakso, valtuuston puheenjohtaja Niemi, sekä valtuutetut Koivukoski ja Hongisto. Meidän lisäksemme tekninen johtaja Leppäniemi ja tietenkin tiejohtaja Östergård.

Keskustelussa tuli esille, että ELY -keskus on halukas parantamaan em. risteysten liikennejärjestelyjä. Vielä jäi avoimeksi, millä tavalla järjestelyjä parannetaan.

Vaihtoehtoina on tietenkin rakentaa kiertoliittymät molempiin risteyksiin, taikka vain toiseen. Jos liittymä rakennetaan vain toiseen, pitää miettiä kumpaan se tehdään. Myös muut vaihtoehdot ja niiden kustannukset pitää selvittää.

Tiejohtaja kertoi, että ELY -keskus ryhtyy välittömästi selvittämään hankkeen kustannusarviota ja kun se valmistuu, esitellään vaihtoehdot kunnalle jotta kunta osaa huomioida mahdolliset omavastuuosuudet seuraavassa talousarviossaan.

”Kylillä” on liikkunut huhuja kiertoliittymien hinnoista. Villein kuulemani ”varma” tieto oli, että liittymä maksaa vähintään 700 000 euroa ja jos kaksi rakennetaan, on kunta taas selvitystilassa. Hongisto teki pahan virheen kun meni tilaamaan rahat valtiolta.

Näitä huhuja oikoessa miettii monesti, mikä saa ihmismielen tuolla tavalla vääristelemään totuutta. Ymmärrän, jos ei asiasta mitään tiedä ja kertoo että ei tiedä. Sitä en ymmärrä, että asiasta mitään tietämätön menee ja kertoo omia olettamuksiaan varmana totuutena.

Huhujen oikomiseksi tiejohtajalta kysyttiin arviota kiertoliittymän hinnasta. Ammattimiehen vastaus tuli nopeasti ” taajamiin rakennetaan enempi henkilöautoliikenteelle tarkoitettuja pienempiä liittymiä noin 250 000 eurolla, toki rakennuspaikasta riippuen. Nämä liittymät on rakennettava suuremmiksi raskasta liikennettä varten ja tällaisen suuremman kiertoliittymän hinta pyörii siinä 400 000 euron nurkilla”.

Hintahaarukka tuli siinä ja lopullinen hinta selviää tietenkin tarjouskilpailun myötä.

Kysyin tiejohtajalta millä aikataululla päästäisiin polkaisemaan kuokka maahan. Tiejohtaja totesi, että vaikka heti kun suunnitelmat on tehty ja hyväksytty, tienpitäjällä ei ole tarvetta viivyttää rakentamista.

Arvioin että jos kaikki menee kohtuullisen hyvin, voisi valmista olla jo parin vuoden päästä. Tämä on nyt oma arvioni, eikä kenenkään muun.

Keskustelussa nostettiin esille myös Patruunantiellä olevan sillan korjaus. Tiejohtaja kertoi, että tienpitäjä korjaa sillan nykyiset vaatimukset täyttäväksi ja jos Vimpelin kunta haluaa ottaa Patruunantien hoitoonsa, se saa tien ja ehjän sillan. Siltaa ei tarvitse korjata kunnan varoilla.

Lopuksi esitettiin tiejohtajalle, että em. risteysten välissä oleva 60km/h nopeusrajoitus merkittäisiin nykyistä selkeämmin. Nyt nopeusrajoitusmerkit ovat taajamaan tultaessa ja taajamasta lähdettäessä risteyksen jälkeen. Olisi huomattavasti loogisempaa kun merkit olisivat molemmin puolin tietä samalla kohtaa, ennen risteystä.

Tiejohtaja lupasi palata asiaan.

”ANONYYMIT” MIELIPIDEMITTAUKSET

Sähköpostiini tipahtelee melko usein erilaisia kyselyjä, milloin mistäkin aiheesta.

Viimeisin oli Lännen median kysely Perussuomalaiset rp:n seuraavasta puheenjohtajasta.

Kyselijän saatesanojen mukaan kyselyyn vastaaminen vie vain viitisen minuuttia ja kyselyyn voi vastata nimettömänä. Vastaukset käsiteltäisiin täysin luottamuksellisesti niin että vastaajien henkilöllisyys ei selviä.

Höpön höpö ja lässyn lässyn 🙂

Minä en vastaile tällaisiin kyselyihin yhtään mitään. En vastaa, koska tämä ”luottamuksellisuus ja anonyymius” pitävät paikkansa yhtä hyvin kuin katiskaverkko pitää vettä. Useimmat lihaa ja erityisesti kalaa syövät ja itse kalansa pyytävät ymmärtävät mistä puhun.

Jokainen vastaus on eriteltävissä ja tämä on kaukana siitä mitä kyselijät lupaavat.

PS:n tuleva puoluekokous kiinnostaa mediaa ja ”sateentekijöitä”. Kun en vastannut kyselyyn, tuli sähköpostiini muistutus ja pyyntö vastata. En vastannut tähänkään ja sama muistutus tuli uudelleen kuin kutsu dementikkokoulun joulujuhlaan – jos olet sattunut unohtamaan. En ollut unohtanut, mutta tiesin, että kyselyyn vastaamalla tulen kertoneeksi mielipiteeni usealle henkilölle.

Puheet nimettömänä vastaamisesta tuntuvat huonolta vitsiltä viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen muistutus vastaamatta jättämisestä lähetetään kyselyn kohteelle.

Ymmärrän ja uskon anonyymiyteen, jos kysely lähetetään vaikkapa 5000 postilaatikkoon taikka sähköpostiin ja siitä ei sen jälkeen muistutuksia tule. Tällöin on edes pienen pieni olettama että kysymykset lähettänyt tietää vain lähettäneensä kysymyksiä 5000 ja saaneensa vastauksia vaikkapa 4321. Osa on jäänyt matkalle, mutta ei ole tietoa kenen vastaukset ovat matkalla ja kenen perillä. Tämä olisi reilua peliä.

Lupauksista huolimatta tässä Lännen median kyselyssä eroteltiin vastaajat melko tarkasti. Tämä erotteleminen näkyi selkeästi eilisestä (14.1-17) Ilkasta, jossa oli juttu kyselyn tuloksista ja pohjalaisten antamista vastauksista. Jutussa oli erikseen maininta ”kansanedustajista ei kumpikaan vastannut kyselyyn”.

Voiko tuon selvemmin kertoa, että jokainen kyselyyn vastaaja on ilmaissut kantansa ja se on nyt toimittajien tiedossa. Myös lukijat tietävät nyt että edustajat Saarakkala ja Hongisto eivät vastanneet kyselyyn.

Ihmisistä kerätään tietoja monella tavalla. Mielipidetiedustelut ovat vain yksi tapa kartoittaa kansan tuntemuksia. Kaupan kassalla tiedetään kantakorttiasiakkaan ostoshistoria melko hyvin ja ostosten perusteella voidaan päätellä, syökö hän lihaa ja kalaa vai onko hän pikemminkin humaani vegaani.

Humaanille vegaanille voi lähetellä tietyntyyppisiä mainoksia, vaikkapa tulevia vaaleja silmällä pitäen.

Odottakaapas kun Nato -kiima saavuttaa huippunsa. Kansan mielipidettä muokataan jo täyttä päätä ja vauhti vaan kiihtyy ja keinot kovenevat kun ratkaisun aika lähestyy. Olethan jo huomannut uutiset ”suomalaisten Nato vastaisuus on vähentynyt”. Kun tarpeeksi pitkään hoetaan kansan mielen muuttumista ja hokemista vielä tehostetaan ”tehdyillä mielipidemittauksilla”, niin vielä siinä vaiheessa kannastaan epävarma ihminen kääntyy vuoren varmasti enemmistön mielipiteen kannalle.

Ei tarvita enää Mainilan laukauksia, pelkät ilmoitukset mielipidemittausten tuloksista riittävät.

SANOMALEHTI ILKKAAN KIRJOITTAMANI KOLUMNI

TURVALLISTA MATKAA

Saan paljon palautetta teiden kunnosta. Kelirikkoaikoina kritiikki kohdistuu pääasiassa maakunnan reuna-alueilla oleviin hiekkateihin. Lumien aikaan huolta kannetaan laajemminkin, erityisesti teiden aurauksesta ja liukkauden torjunnasta. Moni polanteisilla teillä ajava kaipaa TVH:ta ja vanhaa kunnon tiekarhua nykyisen Destian ja kymmenien aliurakoitsijoiden sijaan. Paluuta TVH aikaan ei taida olla ja aika realistista on myös todeta, että vaikka kokonaisvastuu teiden kunnosta on ELY keskuksissa, huolehtivat tarjouskilpailun voittaneet yrittäjät myös tulevaisuudessa teiden sorastuksesta ja liukkauden torjunnasta.

Vuosien saatossa teiden korjausvelka on kasvanut holtittomasti, ollen vuoden 2016 alussa jo noin 2,5 mrd. euroa Nykyhallituksen tavoite on toimikautenaan painaa tiestön ja muun infran korjausvelka alle 2 mrd. euron. Jos tavoite saavutetaan, jää tuleville hallituksille vieläkin lähes 2 mrd:n lasku, joka saattaa taitamattomalla taloudenpidolla kohota jälleen nykyisiin mittoihin.

Niukat varat on kohdennettava mahdollisimman tehokkaasti. Mielestäni kaksi kaupunkia yhdistävän leveän moottoritien rakentamisen sijaan olisi järkevämpää kohdentaa rahaa laajemmalle alueelle, alempiasteisen tieverkon peruskunnostukseen ja hoitoon. Yhdellä kilometrillä uutta moottoritietä parannetaan monta kilometriä routavaurioista kärsiviä hiekkateitä. Rahaa on löydettävä myös erityisesti kolariherkkien risteysten liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Valtio on tähän saakka kerännyt tienpitoon tarkoitetut varat tienkäyttäjiltä polttoaineveroina ja muina maksuina. Käyttäjä maksaa –ajattelu on toiminut tähän saakka, mutta miten on tulevaisuudessa? Viimepäivinä on keskusteltu siitä kuka maksaa, mitä maksaa, kuka kerää maksut ja erityisesti millä perusteella maksu määritellään.

Keskusteluissa on vilahdellut uusi yritys Liikenneverkko Oy, joka hoitaisi tiestön ja keräisi tienkäyttäjiltä käyttömaksut ajettujen kilometrien mukaan. Ajetut kilometrit todettaisiin ajoneuvoihin asennettavista paikanninlaitteista. Vaikka paikanninlaitteista keskustellaan vilkkaasti lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa, ei niistä ole vielä eduskunnassa puhuttu mitään, eikä esimerkiksi Perussuomalaisten eduskuntaryhmällä ei ole asiasta ryhmäpäätöstä. Itse suhtaudun erittäin kriittisesti yksityisessä omistuksessa oleviin ajoneuvoihin asennettaviin paikanninlaitteisiin. Monissa ammattikäytössä olevissa ajoneuvoissa on jo nyt paikanninlaite, mutta mielestäni on tarpeetonta ja yksityisyyden suojaa vaarantavaa määrätä lailla paikanninlaite jokaiseen suomalaiseen ajoneuvoon.

Eduskunta voi lailla säätää vain suomalaisten ajoneuvojen varusteista. Meidän lakimme ei ulotu ulkomaisiin ajoneuvoihin. On syytä kysyä, miten määriteltäisiin ulkomaisessa omistuksessa olevien ajoneuvojen tiemaksut. Tähän saakka nämä ajoneuvot ovat saaneet liikennöidä Suomessa korvauksetta. Toivottavasti tämä meno ei jatku ainakaan suomalaisen autoilijan kustannuksella.

SANANVAPAUDESTA

Minulta on kysytty mitä mieltä olen edustaja Teuvo Hakkaraisen oikeusprosessista.

Minulla on asiasta oma ja selkeä käsitykseni, mutta en lähde sitä julkisuudessa enemmälti avaamaan, koska lakeja säätävän kansanedustajan ei ole sopivaa puuttua tuomioistuimen toimintaan missään yksittäistapauksessa. Lain säädäntö ja tuomiovalta on pidettävä erillään. Kirjoitan vain muutaman rivin yleisellä tasolla siitä, miten minä ymmärrän sananvapauden.

Sanotaan että Suomessa on sanan vapaus. Tässäkään asiassa ei ole vapautta ja oikeutta ilman velvollisuutta. Laki antaa oikeuksia, mutta tuo samalla velvollisuuksia. Vapaus ilmaista mielipiteensä tuo samalla vastuun siitä mitä sanoo. Tämä koskee meitä kaikkia, niin edustaja Hakkaraista kuin edustaja Hongistoakin, sekä vaikkapa Turun eduskuntatutkimuksen laitoksella työskentelevää erikoistutkija Erkka Railoa. Nostan esiin erikoistutkija Railon nimen, koska Hän on 4.1.2017 Iltalehdessä olleessa jutussa todennut ”Perussuomalaiset pelaa rasismin kanssa kaksilla korteilla”.

Tulkitsen Railon lausuman niin, että hänen mielestään kaikki perussuomalaiset pelaavat rasismin kanssa kaksilla korteilla ja ovat näin rasisteja. Hän ei lausunnossaan millään tavalla erittele sitä kuka pelaa ja kuka ei, vaan Hän leimaa sanalla ”Perussuomalaiset” kaikki puolueen jäsenet. Myös minut. Jos Railo olisi sanonut että puolueessa on henkilöitä jotka pelaavat rasismin kanssa kaksilla korteilla, en tulkitsisi asiaa niin että Hän pitää myös minua rasistina.

Sanon suoraan että minä hämmästelen Railon kommenttia. Hämmästelen, koska erikoistutkijana Hän on tietoinen, taikka ainakin Hänen pitäisi olla tietoinen, että esimerkiksi Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä on useampi poliisitaustainen edustaja. Puolueessa on poliiseja monin verroin enemmän ja Railo puhui pelkästään Perussuomalaisista, tarkoittaen ilmeisesti koko puoluetta, ei pelkästään eduskuntaryhmää. Kun poliisina työskentelevälle Perussuomalaisen puolueen jäsenelle lyödään rasistin leima otsaan, on sillä valtava vaikutus. Miten asiantuntijana esiintyvän erikoistutkijan rasistiksi leimaama henkilö voi työskennellä julkista valtaa käyttävässä virassa? Virassa jonka hoitamisessa edellytetään ehdotonta puolueettomuutta. Minun mielestäni ei mitenkään. Kantaako Railo vastuunsa sanomisistaan? Tarkoittiko Hän todella sitä mitä sanoi?

Jos tarkoitti, kysyn seuraavaksi, miten eduskuntatutkimuksen laitoksella työskentelevä erikoistutkija voi julkisesti kommentoida TV:n uutislähetyksissä puolueiden kannatusmittausten tuloksia? Mielestäni tämän jälkeen ei enää voi, koska ainakaan minä en enää luota erikoistutkija Railon puolueettomuuteen lausunnon antajana. Railon puheilta on pohja pois Hänen ilmiselvän ennakkoasenteellisuutensa vuoksi. Jos ei tarkoittanut sitä mitä sanoi, niin miten Hän toimii korjatakseen aiheuttamansa vahingon ja mielipahan?

Kun paljon julkisuudessa ollut ja esiintymään tottunut erikoistutkija lausuu toimittajalle tuolla tavalla, on ainakin minulle päivän selvää että samanlainen ”sammakko” voi päästä suusta taikka tietokoneen näppäimistöltä keneltä tahansa. Jos tällaisista tahattomista lausumista lähdetään lakitupaan, on käräjäsalien ovilla kohta pitkät jonot.

Puheissa ja kirjoituksissa on vaarallista yleistää. Sano mitä sanot taikka kirjoita mitä kirjoitat, mutta älä yleistä, äläkä leimaa koko kansaa, heimoa, joukkuetta, puoluetta, ryhmää tms.

Kaikki hämäläiset eivät ole hitaita, vaikka joskus kuulee muuta väitettävän, eivätkä kaikki savolaiset eivät ole umpikieroja, vaikka sellaistakin väitetään ja kaiken huippuna on väite meistä pohjalaisista miehistä, että me mukamas olemme juroja tappelijoita.

Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa, sillä minä tunnen ainakin yhden erittäin nopean hämäläisen ja muutaman rehellisen savolaisen. Tuttavapiiriini kuuluu myös lukematon määrä leppoisia pohjalaisia miehiä. 😀

Käsitykseni mukaan näissä kansan keskuudessa kiertävissä sanonnoissa, toisin kuin erikoistutkija Railon lehdistölle antamassa kommentissa, viljellään hyväntahtoista huumoria. Jos jokainen huumoria ymmärtämätön tulkitsisi tulleensa vihapuheen, taikka peräti halveksunnan kohteeksi ja tekisi aina poliisille tutkintapyynnön, ei poliisi muita juttuja ehtisi tutkimaankaan. Jos tälaanen meno jatkuus ja leviääs viälä laajemmalleki, rupiaas olemahan käräjäsaliis tungosta. Mihinä välis ne oikiat jutut sitte ratkottaas? Mä pirän notta niitäki o!

TYHJIÄ SANOJA

Presidentti Niinistö totesi uudenvuoden puheessaan ”perustuslakimme antaa vahvan suojan yksilön perusoikeuksille.”

Satavuotiaalla Suomella on hyvä perustuslaki. Laki suojaa suomalaisia ja Suomessa oleskelevia ulkomaalaisia.

Presidentin tavoin moni muukin viittaa, erityisesti juhlapuheissa, perustuslakiimme ja sen yksilölle antamaan suojaan ja turvaan.

Olen näitä puheita kuunnellessa miettinyt, minkä vuoksi puhujat korostavat perustuslain antamia oikeuksia, mutta eivät sanallakaan mainitse oikeuksien mukana tulevaa velvollisuutta myös noudattaa muita lakeja.

Pitävätkö puhujat velvollisuutta niin itsestään selvänä, että sitä ei tarvitse erikseen puheessa mainita? Mene ja tiedä. Minä en ainakaan pidä.

Toivon että juhlapuheissa nykyistä useammin ja pontevammin nostettaisiin esille myös kansalaisten velvollisuudet. Suomessa on noudatettava Suomen lakeja, maassa on elettävä maan lakien ja tapojen mukaan. Näiden suhteen ei ole erivapauksia kenelläkään.

Muualta Suomeen tulleen on ymmärrettävä, että Suomen lakeja ei sopeuteta tulijoiden vaateisiin, vaan tulijoiden on sopeuduttava meidän lakiimme. Jos meidän lakimme on ylivoimainen noudattaa, on syytä mennä sellaiseen maahan jonka lainsäädäntö miellyttää.

Terroriteot ovat ravistelleet Eurooppaa. Ihmishenkiä on menettty ja loukkaantuneita on monin verroin enemmän. Jokaisen terroriteon jälkeen Euroopan mahtimaiden johtajat lausuvat, kuin yhdestä suusta, ”pelolle ei saa antaa valtaa”.

Moni kuulee nuo sanat, mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi sanojien asemaa ja elämää. On helppoa hokea samaa mantraa ”pelolle ei saa antaa valtaa”, kun ympärillä on kymmeniä aseistautuneita henkivartijoita ja sanojan koskemattomuutta vartioidaan kellon ympäri.

Mitä miettii terrori-iskun tapahtumapaikalla torikojuaan pystyttävä myyjä, taikka jollakin asemalla pommiräjähdyksen jälkiselvittelyjä ihmettelevä aseman työntekijä? Miten tavallinen, arkista elämää elävä kansalainen voi suojautua terrori-iskulta? Rohkenen väittää että ei millään tavalla.

Tällaiselle pelon vallassa elävälle kansalaiselle on aika turhaa hokea että ei saa antaa pelolle valtaa.

Paljon puhutaan, mutta mitä on tehty puheiden toteuttamiseksi? Sotilaiden lähettäminen kadulle on silmän lumetta ja valheellisen turvallisuudentunteen nostattamista kansalaisten keskuudessa.

Jo nyt on nähty, että terroritekoja on erittäin vaikeaa estää. Jos yhden estät, joku suunnittelee jo toista. Aina on joku joka yrittää.

Paljon puhutaan EU:n yhtenäisyydestä ja unionin vaikuttamismahdollisuuksista. Nyt on unionilla näytön paikka. Unionin on neuvoteltava keskitetty palautussopimus kaikkien Lähi-Idän maiden kanssa. Jos yksi unionin jäsenmaa saa palauttaa henkilön esimerkiksi Irakiin, niin sama oikeus on oltava kaikilla unionin jäsenmailla.

Jos unioni ei kykene neuvottelemaan tällaista yhteistä sopimusta, on syytä vakavasti pohtia, millä keinoilla Suomi voi nykyistä tehokkaammin poistaa maasta kielteisten turvapaikkapäätösten taikka muun syyn takia käännytettäväksi määrätyt henkilöt.

On ryhdyttävä sanoista tekoihin, muuten sanat jäävät tyhjiksi.

KANSALAISPALAUTETTA…

Aamusella puhelimesta kuultua.

On tämä Sipilän hallitus surkea, voi hyvä ihme sentään.
-Vai niin
No niin niin ja eritoten ulukoministeri, se vasta surkea onkin.
-Jaaha, voisitko vähän täsmentää
No ku nykyjään pittää lumityötki tehä vessatteessa ja vielä päivärahalla.
……………………………………………..

Ei mulla muuta 🙂

KINKKUA SULATELLESSA

Näin joulun jälkeen yleensä kirjoitellaan iloisista asioista ja mukavista uutisista, kerrotaan päättymässä olevan vuoden kohokohdat ja onnistumiset. Varsinaisena ilonpilaajana pidetään sitä joka vuoden viimeisinä päivinä kehtaa sivallella sanan säilällä kanssaihmisiään.

Minullakin oli tarkoituksena pärvötellä tähän vuoden viimeisimpään kirjoitukseeni edes hitusen mukavia ja myönteisiä asioita, mutta muutin mieleni kuunnellessani maakunnan ihmisten murheita ja lukiessani viimepäivien lehdet.

Puhun susista, suden ja koiran risteymistä, poliiseista ja poliitikoista. Tämä ei ole mukavaa luettavaa, mutta sanon suoraan mitä ajattelen. Tykkää taikka et!

Ei ole mikään uutinen että sudet ja susien ja koirien risteymät ovat lisääntyneet rajusti viimevuosina. Samassa suhteessa ovat kasvaneet myös näiden eläimien aiheuttamat vahingot ja samalla myös valtion korvauskulut.

Nyt säästetään ja leikataan joka puolella, mutta petovahingoista ei säästetä eikä leikata. Ei tarvita diplomiekonomia arvioimaan, että vahinkojen aiheuttajia vähentämällä vähennetään vahinkoja ja sen kautta myös valtion korvausvelvoitetta. Saataisiin säästöjä. Niistähän on viimekuukausina ollut puhetta, vai muistanko väärin.

Rahareikiä riittää, mutta susi näyttää olevan niin pyhä eläin, että sen aiheuttamat vahingot korvataan muiden kustannuksella. Minun mielestäni se ei ole oikein. Miten Sinä asian tuumaat?

Pohjois-Karjalan susiongelma on ollut tiedossa jo pitkään. Nyt nämä pitkähännät ovat jolkotelleet jo Pohjanmaan lakeuksillekin. Hyötyeläimiä on tapettu ja syöty lakeuksilla pitkin syksyä. Viimeisimmät uutiset tulevat Jalasjärveltä ja Kauhajoelta. Petoyhdyshenkilöiden mukaan kyseessä ei ole yksi lauma, vaan alueella riehuu ainakin kaksi eri laumaa. Maakuntalehdessäkin oli kuva jossa susi taikka suden näköinen eläin näytti seurailevan lihakarjaa.

Karjatilalliset ovat huolestuneena soittaneet poliisille ja pyytäneet apua, mutta poliisilta ei ole ainakaan lehtitietojen mukaan juuri ymmärrystä tullut. Tilannetta on seurattava, koska vielä ei ole ”mitään tapahtunut”.

Jokainen puheitani kuunnellut ja näitä blogi -kirjoituksia lukenut tietää, että minä poliisina puolustan poliisin toimia viimeiseen asti. Minä olen ylpeä suomalaisesta poliisista, mutta en siitä henkilöstä joka menee sanomaan hädässään apua pyytävälle että seuraile tilannetta, koska vielä ei ole mitään tapahtunut. Sanon suoraan ja sumeilematta että sanoja otti hirveän riskin!

Sanon näin 15 vuoden poliisikoiranohjaajan kokemuksella. Minulla on ollut kolme etäisesti sutta muistuttavaa saksan paimenkoiraa. Olen vuosien saatossa ollut maalimiehenä sadoissa puruharjoituksissa, joten minä luulen tietäväni miltä tuntuu kun 30 – 40 kiloinen eläin tulee saalistus- taikka puolustusvietillä kiinni ja puree kokosuullaan. Näissä puruharjoituksissa on käytössä hyvät suojat, joista ei koiran hammas läpi mene, mutta joka kerta on käsi taikka jalka mustelmilla pelkän puruvoiman seurauksena. Kohtalaisessa kunnossa oleva 115 kiloinen mies hallitsee yhden koiran, mutta kun molempiin jalkoihin tulee koira, viedään maalimiestä kun litran mittaa. Jos tilanteeseen lasketaan vielä kolmas koira, on kokosuojapuvussa helisemässä. Koirat riepottelevat maalimiestä mielensä mukaan ja näissä harjoituksissa yksikään hammas ei tule ihon läpi. Millaiselta tuntuu ihmisestä jolla ei ole yllään mitään suojaa? Mieti sitä!

Suden puruvoima on koiraan verrattuna moninkertainen ja minä pidän hirvittävänä tilannetta jossa esimerkiksi pieni lapsi leikkii kotipihallaan koiransa kanssa. Äkkiä nurkan takaa pölähtää paikalle pitkähäntien lauma. Mitä tekee lapsi? Uskon, että aika luonnollinen reaktio on ottaa koira syliin ja suojella sitä susilta. Lapsi puolustaa lemmikkiään vaistomaisesti ja viimeiseen saakka. Kaikkein vaarallisin tilanne on silloin jos lapsi lähtee hädissään juoksemaan kotiin turvaan. Se laukaisee susien saalistusvietin ja jälki voi olla todella karmeaa.

Ihminen voi joutua tahtomattaan susilauman keskelle monella muullakin tavalla. Tänään on sosiaalisessa mediassa kiertänyt perätön huhu jonka mukaan joku autoilija olisi eilen illalla pimeässä törmännyt autollaan suteen. Tarkastaessaan törmäyksen jälkeen vahinkoja autoilija olisi joutunut susilauman raatelemaksi.

Vaikka kyseessä on perätön huhu, on lehdissä päivittäin juttuja auton ja jonkun eläimen törmäyksestä. Tänään uutisoitiin että Alavudella oli villisika jäänyt auton alle. Villisika on lakeuksilla vielä harvinaisempi kuin susi, joten törmäys on mahdollinen myös suden ja auton välillä.

Jos tällaiset onnettomuudet toteutuvat, niin yksikään poliisi ei voi sanoa että tilanne tuli yllättäen. Ei voi, koska poliisia on jo varoitettu kasvavasta uhkasta.

Se poliisista ja poliisin toimimattomuudesta.

Entäs me poliitikot? Miten me olemme noin niin kuin omasta mielestämme onnistuneet petopolitiikassa?

Arvosana on itkettävän ja naurettavan välillä. Valitsen naurettavan, koska se itkukin saattaa vielä tulla ihan valitsematta.

Nimittäin poliisi noudattaa sitä lakia jonka me poliitikot olemme säätäneet. Jos haluat asiaan lisäselvitystä, katso voimassa oleva poliisilaki. Siinä määritellään poliisin toiminta melko hyvin ja sitä lakia poliisi noudattaa, kuinkas muuten.

Voimassa oleva laki 22.7.2011/872 toinen luku pykälä 16.

”2 luku16 §

Eläimen kiinniottaminen ja lopettaminen

Poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.”

Merkkasin punaisella pykälän ongelmakohdan. Kaksi sanaa. Kaksi erittäin turmiollista sanaa. Nämä sanat sitovat poliisin kädet ja saavat aikaan vaivautuneen muminan ”kun vielä ei ole mitään tapahtunut”.

Päiväyksestä näet koska laki on allekirjoitettu. Ajanpuutteen vuoksi ja tilan säästämiseksi en kirjoita tuolloin sisäisestä turvallisuudesta vastuussa olleen ministerin nimeä.

Edellisestä laista puuttuivat sanat ”viimesijainen keino”. Silloin oli poliisinkin helpompi antaa lopettamispäätös. Nyt on erittäin hankalaa tehdä päätös, koska kukaan ei ole määritellyt että mitkä temput, keinot taikka loitsut on tehtävä, ennen kun lopettamispäätös voidaan antaa.

Kun kantelua, taikka sisäisen tutkinnan miehiä pelkäävä päällystöpäivystäjä joutuu harkitsemaan antaako lopetuspäätöksen vai eikö anna, niin hän luistelee asiasta sanomalla että kun ei ole vielä mitään tapahtunut. Jos kaivat poliisilain esille, niin lue myös lain alkupuolen pykälät ja erityisesti pykälä 10§ ”Rikoksilta ja häiriöiltä suojaaminen”.

Käsitykseni mukaan joka ilta jossain päin Suomea poliisi kotihälytyksellä ottaa henkilön kiinni ja kuljettaa asemalle rauhoittumaan. Näin tehdään tilanteissa joissa ei vielä ole mitään konkreettista sattunut, mutta voisi sattua.

Pohdiskelen myös tilannetta jossa vaikkapa Alajärvellä asuva henkilö syyllistyy Aavasaksalla törkeään rattijuopumukseen. Henkilöllä on ampuma-ase kotonaan lukitussa asekaapissa. Teolla ja aseella ei ole mitään tekemistä keskenään, siis niin kutsuttua kausaaliyhteyttä, siitä huolimatta poliisi peruu henkilön aseluvan, koska jotain voi sattua.

Minun järkeni ja oikeustajuni ei ymmärrä että miten ja millä perusteella poliisi valikoi tehtävät joissa ”jotain voi sattua” (abstrakti uhka) ja joissa jotain on jo pitänyt sattua (konkreettinen uhka) ennen kun virkakoneisto käynnistyy. Ymmärrätkö Sinä?

Kun edellisen hallituksen aikana lisättiin lakiin sanat jotka aiheuttavat poliisille jatkuvia ongelmia, niin minun mielestäni nykyinen hallitus voi korjata ongelman poistamalla sanat.

Tulen esittämään oikeus- ja työministeri Lindströmille että poliisilain toisen luvun 16§ poistetaan sanat ”viimesijaisena keinona”. Jos tämä muutos tehdään, voi poliisi nykyistä huomattavasti helpommin myöntää poistoluvan eläimelle jonka pelätään aiheuttavan vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle.

Toivon saavani hallituspuolueiden tuen esitykselleni. Tämä muutos on meidän poliitikkojen käsissä, ihan samalla tavalla kun on kannanhoidollisten kaatolupienkin määrä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta vastaa osaltaan myös petopolitiikasta. Minä olen sen valiokunnan varapuheenjohtaja ja tässä ominaisuudessa esitin ministeri Tiilikaiselle, että suden kannanhoidollisessa metsästyksessä poistetaan vähintään 80 eläintä. Esitys oli minun ja samalla Perussuomalaisten eduskuntaryhmän nimissä tehty.

Ministeri harkitsi asian ja myönsi poronhoitoalueen ulkopuolelle vain 53 poistolupaa. Lupapäätös oli meidän poliitikkojen käsissä ja minä tunnustan suoraan pettyneeni lupapäätökseen. Jos paha vahinko sattuu, niin ainakin minä voin sanoa että olen osaltani yrittänyt tilannetta korjata.

Miten muuten meni noin niin kuin omasta mielestä? Eipä häävisti. Se on reilua myöntää.

SILTARUMPUPOLITIIKKAA

Siteeraan usein Väinö Linnan Sotaromaania. Sama teos tunnetaan myös nimellä Tuntematon sotilas.

Kirjassa on monta elämää suurempaa sutkautusta ja sanontaa. Eräs niistä, ehkäpä yksi parhaimmista, on kirjoitettu tilanteeseen jossa konekivääriryhmä vetää ahkiota paksussa lumihangessa. Alikersantti Lahtinen vetää hämäläisen miehen sitkeydellä liina kireällä ja ärähtää vieressään tarpovalle ”vedä nyt sinäkin kovempaa, eihän sulla oo eres hiki”. Tähän legendaarinen vastaus ”em mää mittää hikkee koitakkaan vaa sitä että pulkka liikkus”.

Näin pitäisi toimia monessa paikassa. Hiki ei saa olla pääasia vaan pulkan liike.

Sanonta muistui mieleeni eilen illalla eduskuntaryhmämme pikkujouluissa. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös toimittajia, joista yksi tuli juttusilleni. Minulle entuudestaan tuntematon toimittaja kysyi että ”kukas sinä olet”. Sanoin olevani sekatyömies. Seuraavaksi kysyttiin hymynkare suupielessä että mitäs se sekatyömies täällä tekee. Sanoin että olen eduskuntaryhmän pikkujoulussa ihan kuten toimittajakin. Kun peli oli avattu kohtalaisen leppoisesti, mentiin sivummalle jutustelemaan. Esittäydyimme puolin ja toisin ja jutustelimme tovin.

Toimittaja totesi että ompa edustaja elellyt piilossa kun hän ei tunnistanut miestä ja jatkoi, että et ole ainakaan pyrkinyt julkisuuteen. Sanoin että julkisuus ei minua kiinnosta vaan se, että pulkka liikkuu ja hommat hoituu. Mitä vähemmällä metelillä saa työnsä tehtyä, sitä parempi.

Valtiovarainvaliokunta päätti eilen perinteisistä ”joululahjarahoista”. Potti oli noin 40 milj.e. Ottavia käsiä oli paljon ja kohteita kymmenittäin. Joka puolella on rahareikiä.

Tie ja infrapuolelle oli varattu 6 miljoonan siivu. Tästä siivusta 500 000 euroa myönnettiin Vimpeliin, kahden KT 68:lla olevan risteyksen liikennejärjestelyjen parantamiseen. Raha ei tullut sattumalta, vaan senkin eteen moni edustaja veti ”pulkkaa” ihan hartiavoimin. Lopputulos oli odotettuakin parempi.

Olen poliisin työssä joutunut selvittelemään kolareita myös Vimpelissä. Kokemuksesta tiedän, että pelti paukkuu myös ns. Männikön ja Ventilän risteyksissä. Risteysten välissä, ihan kantatien vieressä on Vimpelin ala-asteen koulu. Ala-asteikäisten lasten turvallisuus paranee, jos koulun kohdalla ajetaan alhaisemmilla nopeuksilla. ”Meillä on monta mukulaa, mutta ei yhtään ylimääräästä” -sanonta koskettaa ainakin minua.

Olen alueen liikenneturvallisuuden parantamiseksi tehnyt kirjallisen kysymyksen ja kolme talousarvioaloitetta. Liitän viimeisimmän aloitteeni jutun jatkeeksi, jotta asia aukeaa hieman myös paikkakuntaa tuntemattomille.

Jo tähän ikään ehtinyt sekatyömies on oppinut, että jos valtion hommissa pyytää paljon, niin voi vähän saada. Nyt kävi toisin päin 🙂 oppia ikä kaikki!

Valtion rahoituksen lisäksi on aina myös kunnan laitettava omaa rahaa rakennuskohteeseen. Vimpelin kunnan kukkaro on vielä melko ohut, joten ei ole itsestään selvää että hanketta aletaan edes toteuttaa. Se on kuitenkin varma että toista kertaa ei valtiolta tähän hankkeeseen rahaa tule. Jos Vimpelillä ei ole rahalle käyttöä, niin uskon että naapurikunnilla on.

Aika näyttää lyödäänkö lapio maahan Vimpelissä vai jossain muualla.

TALOUSARVIOALOITE 75/2014 vp

TAA 75/2014 vp – Reijo Hongisto /ps ym.

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen kahden kiertoliittymän rakentamiseen kantatielle 68 Vimpelin kirkonkylään

Eduskunnalle

Vimpelin kirkonkylää sivuaa kantatie 68. Kantatien poikki kulkevat niin sanotussa Männikön-risteyksessä Koskelantie ja Lakaniementie (7421) ja niin sanotussa Ventilän risteyksessä Patruunantie ja Isokankaantie (750).

Risteysten väli on 965 metriä ja risteysten välissä, aivan kantatien 68 vieressä on Vimpelin keskustan ala-aste. Alueella on nopeusrajoitus 60 km/h—80 km/h. Alempi rajoitus on voimassa koulujen kevät- ja syyslukukausien aikana ja ylempi rajoitus on voimassa koulujen kesäloman aikaan.

Poliisi on valvonut ajonopeuksia alueella ja joutunut kirjoittamaan rangaistusvaatimuksia ja rikesakkomääräyksiä.

Ajonopeudet pysyvät maltillisina vain sen aikaa, kun poliisi on valvomassa. Kun poliisipartio poistuu alueelta, kohoavat ajonopeudet jälleen huomattavasti yli sallitun. Molemmissa risteyksissä on tapahtunut useita liikenneonnettomuuksia, eikä uhreiltakaan ole aina vältytty.Tehokkain tapa alentaa risteysten välisiä ajonopeuksia ja vähentää liikenneonnettomuuksia on rakentaa kiertoliittymät Männikön ja Ventilän risteyksiin.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2015 talousarvioon momentille 31.10.20 lisäyksenä 350 000 euroa kahden kiertoliittymän rakentamiseen kantatielle 68 Vimpelin kirkonkylään.

Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2014
•Reijo Hongisto /ps
•Ritva Elomaa /ps
•Anssi Joutsenlahti /ps
•Lauri Heikkilä /ps
•Pietari Jääskeläinen /ps
•Vesa-Matti Saarakkala /ps
•Arja Juvonen /ps

KÄSIEN PESUA

Eilen (8.12.2016) Iltalehdessä olleen Sokoksen myyntijohtaja Juha Tihlmanin tiedotteen mukaan Sokos tavaratalot luopuvat aitojen turkisten ja turkissomisteiden myynnistä. Tavaratalo haluaa tarjota asiakkailleen eettisesti kestäviä tuotteita.

Meille on tärkeää, että valikoimissamme olevien eläinperusteisten tuotteiden ja raaka-aineiden tuotannossa kunnioitetaan eläinten oikeuksia ja huolehditaan eläinten hyvinvoinnista.” -Toteaa Tihlman

Olen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä tutustunut aika moniin turkistarhoihin. Minä myös tunnen monta turkistarhaajaa ja tiedän, että turkistarhaajalle samoin kuin maidon taikka lihantuottajalle on eläin ja eläimen hyvinvointi kaiken A ja O. Jos eläimet voivat hyvin, ne tuottavat hyvin ja eläinlääkärikustannukset ovat minimaaliset. Jos eläimiä kohdellaan huonosti, eläin sairastuu. Se ei ole kenenkään etu.

Sokoksen tiedotetta lukiessani mietin, mikä on kauppaketjun todellinen tarkoitus. Minä en ihan usko tiedotteen sisältöön. Tiedote olisi uskottava ja Sokoksen toiminta jopa kunnioitettavaa, jos samalla olisi ilmoitettu, että kauppaketjun kylmätiskeiltä poistuu kaikki liha sekä kenkä- ja laukkuosastoilta kaikki nahasta valmistetut tuotteet.

Tällainen päätös olisi linjassa tiedotteen kanssa. Kun tiedotteessa todetaan, että on tärkeää kunnioittaa eläinten oikeuksia, niin voi hyvin kysyä, miten eläimen turkis poikkeaa vaikkapa sisäfileestä, kulmapaistista taikka nautaeläimen nahasta.

Nyt näyttää siltä, että kauppaketju haluaa kunnioittaa vain ja ainoastaan turkiseläinten oikeuksia, mutta ei esimerkiksi teuraaksi kasvatettavien sikojen, nautojen ja muun lihakarjan oikeuksia.
Haiskahtaa pahasti mainostoimistojen vedätykseltä.

Meistä vielä aika moni ymmärtää, että on eläimelle aivan yhtä kohtalokasta, otetaanko siltä turkki vai sisäfilee, koska molemmissa tapauksissa käsitellään kuollutta eläintä. Kun käsitellään kuollutta eläintä, on keinotekoista hurskastelua puhua eläinten oikeuksista.

Minä ymmärrän ihmisiä jotka eivät syö lihaa, eivätkä käytä mitään eläinkunnan tuotteita. Se on selkeä linja- ja arvovalinta. Minä en ymmärrä ihmisiä jotka hurskastelevat sillä että eivät käytä pitkäkarvaisia turkiksia, mutta saapastelevat lehmän nahasta tehdyillä saappailla ja pitävät käsissään sian taikka lampaan nahasta valmistettuja sormikkaita.

Näitä valikoivia eläinsuojelijoita näkee kaduilla päivittäin.

Minulla on taskussa S ryhmän etukortti, mutta jos kauppaketjun ”moraali” on tuolla mallilla, voin hyvin hakea ostokseni jostain muusta kaupasta.