VÄÄRIN ÄÄNESTETTY….

Eilen uutisoitiin kouluissa järjestetystä nuorisovaalista.

Vaasan vaalipiirissä minä olin kuulemma kerännyt suurimman äänimäärän. Kakkosena edustajakollega Tuomo Puumala ja kolmantena Juha Mieto.

Minä olin yllättynyt saamastani äänimäärästä. Äänimääräni taisi yllättää monen muunkin.

Joku luonnehti äänestystä pelleilyksi ja tuli näin halventaneeksi  puheellaan nuoria äänestäjiä. Minä en halventamiseen sorru, sillä elämä on minulle opettanut että ketään ei pidä halventaa eikä halveksua. Ei nuoria eikä vanhoja.

Ylpeys ja korskeus käyvät lankeemuksen edellä. Minun on vaikeaa käsittää minkä takia nuoriso olisi äänestyskäyttäytymisellään halunnut pelleillä Miedon, Puumalan taikka Hongiston kanssa.

Minä arvostan erittäin korkealle ”nykynuorison” ja pidän itsestään selvänä että he äänestäessään tiedostivat kenelle äänensä antoivat.

Samalla tavalla uskon varttuneempienkin tekevän. Vai väittääkö joku että ihmiset äänestelevät ihan vaan satunnaisesti ehdokkaita miettimättä sitä millainen äänestyksen kohde on.

Minä olen käynyt monta hyvää ja perinpohjaista keskustelua nuorten ja varttuneempien äänestäjieni kanssa.

Nuorten kanssa keskustelut ovat useimmiten koskeneet heidän liikennöimismahdollisuuksiaan. Esimerkiksi on noussut kirjallinen kysymykseni KK 683/2013 Kuljettajatutkinnon ajokokeen suorittaminen Alajärvellä.

Kysymys löytyy vasemmalta kohdasta Kirjalliset kysymykset numerolla 46.

Kuljettajatutkinnon ajokokeen suorittaminen oli päätetty lopettaa monilla paikkakunnilla mm. Alajärvellä ja Lapualla.

Tämä oli kova isku Järviseudun ja Keski-Pohjanmaan nuorille. Jos ”inssiajo” olisi siirretty Seinäjoelle ja Kokkolaan, olisi ajoharjoittelu tullut kalliimmaksi ja ajoharjoittelumatkat tietenkin pidentyneet.

Sanalla sanottuna kortille olisi tullut enemmän hintaa ja sen hankkiminen olisi tullut työläämmäksi.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen ja neuvottelin ministeri Kyllösen Kanssa. Lopputulos oli se että Trafin esitys peruttiin ja kuljettajatutkintoja voidaan edelleen suorittaa mm. Alajärvellä.

Tästä sain kymmeniä positiivisia palautteita alueen nuorilta.

Toisena nuorisoa puhuttaneena esimerkkinä nostan kirjallisen kysymykseni KK 178/2013 vp Pienen henkilöauton muuttaminen mopoautoksi.

Tämäkin kysymys vastauksineen on luettavissa tuosta vasemmalla olevasta palkkirivistöstä.

Moni mopoautoiässä ollut soitti, tekstasi ja laittoi sähköpostia. Yleensä viesti alkoi sanoilla ” no on hyvä että joku ihan oikeesti ajaa nuortenkin asiaa”

Jotkut viestit olivat lyhyitä ja napakoita, jotkut pitempiä ja perusteltuja. Yhtä kaikki jokaisessa viestissä ilmaistiin kiitollisuus siitä että joku vihdoin ja viimein ajaa myös niiden nuorten asiaa jotka eivät vielä ole edes äänestysiässä.

Yleensä asioiden tärkeysjärjestys tuppaa noudattelemaan äänestysikää.

No minä tunnustan että kahden jo aikuistuneen pojan isänä ja liian monta kuolonkolaria tutkineena ajattelin nuorten turvallisuutta ja tietenkin nuorten isän ja äidin huolta silloin kun oma lapsi lähtee muovisella mopoautolla liikenteen sekaan.

Jollakin tavalla nuorisovaalin äänestäjiä saattoi tyydyttää myös kirjallinen kysymykseni KK 930/2012 vp Ammatillisten koulutuspaikkojen vähentäminen.

Nuorille ja nuorten vanhemmille on tärkeää että toisen asteen koulutuspaikkoja on mahdollisimman lähellä kotia, jotta voi opiskelussaan tukeutua kotiin.

Jää monta murhetta pois ja säästyy rahaa kun ei tarvitse vuokrata opiskeluajaksi asuntoa.

Minä uskon että nuoret äänestivät harkintansa perusteella ja kiitän jokaista minua äänestänyttä nuorta. Toivon että voin myös tulevaisuudessa auttaa nuoria ja nuoren mielisiä elämän myötä ja vastamäessä.

Reijo

USKOMATONTA UUTISOINTIA

 

Viikon varrella on jälleen uutisoitu monenlaisista tapahtumista.

Vaaliväittelyissä joku on jollekkin sanonut sitä ja tätä. Jossain on talo palanut ja jossain tapettu ihmisiä. Venäläisten sotakoneita on nähty milloin missäkin. Jopa vaaratilannekin on ollut lähellä.

Reserviläisille lähetetään tiedoksi sodanajan sijoituspaikka ja muutenkin ollaan lähes lipastamisvaiheessa.

Yleensä ihmiset uskovat mitä lehdistä lukevat. Kun uskovat, niin tekevät elämäänsä koskevia ratkaisuja uskomustensa ja niistä syntyneiden mielikuvien perusteella.

Tiedotusvälineillä on hirmuinen valta ja sen mukana myös vastuu.

Kansalaisten mielipide on muokattavissa NATO myönteiseksi taikka NATOa vastaan. Muokkaus käy tiedotusvälineiden avulla ja kautta.

Eräs italialainen herrasmies omistaa tiedotusvälineitä ja Hänellä on, taikka ainakin on ollut melkoinen valta saapasmaassa.

Ei Suomi ole sen puhtoisempi. Meillä on omat Pravdamme jotka suoltavat omaa liturgiaansa ja muokkaavat kansalaisten mielipiteitä omistajiensa haluamaan suuntaan, piittaamatta tuon taivaallista objektiivisesta totuudesta.

Otan esimerkin suhteellisen luotettavana pitämästäni Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä. Minulle on jostakin syystä tullut em. lehti eduskuntaan ja olen sitä lukenut ja rehellisesti sanottuna uskonut pääsääntöisesti lukemaani.

En usko enää!!

MT:n luottoluokitus laski huuhaa -luokkaan.

Lehden luottotiedot murenivat luettuani 11.4 lehdessä olleen jutun ”SUSIALUEIDEN IHMISET VAATIVAT LISÄÄ KAATOLUPIA”.

Jutussa kerrottiin Perhossa 10.4 pidetystä susiseminaarista. Seminaari oli hyvin ja antaumuksella järjestetty ja järjestäjille on syytä lausua asianmukaiset kiitokset ja antaa tunnustus hyvin tehdystä työstä.

Harmittaa että hyvästä tilaisuudesta uutisoidaan tavalla josta jää vanhan astian maku suuhun. Hyvä tilaisuus ansaitsee asianmukaisen uutisoinnin, eikä toimittelijan omavaltaista sepustusta.

Erityisesti tästä tilaisuudesta olisi ollut tärkeää tiedottaa mahdollisimman totuudenmukaisesti, koska tilaisuudessa ruodittiin nimenomaan totuuden vastaista tiedottamista.

Minä mielsin tilaisuuden ytimen ja hengen niin että nykyisestä suurpetopolitiikasta tiedotetaan valikoivasti. Valtakunnan mediassa ääneen pääsevät susien suojelijat ja me susien kanssa eläjät emme saa ääntämme kuuluviin. Tiedottaminen ei ole objektiivista.

Yleensä kerrotaan vaan että susi ei ole ihmiselle vaarallinen ja vähätellään susien ja muiden suurpetojen aiheuttamia vahinkoja ja jätetään kertomatta että todistettavasti ihan äskettäin on susi taikka hybridi purrut täällä Suomessa naista käteen. Kädestä halkesi luu ja tuli paha bakteeritulehdus.

Tällaisista asioista ei ole lehdissä näkynyt riviäkään, mutta suden ihmisystävällisyyttä jaksetaan julistaa.

Sanon vielä toistamiseen että nimenomaan tästä tilaisuudesta olisi tullut tiedottaa niin että kukaan ei pääse arvostelemaan puolueellisuudesta.

Nyt MT tiedotti tavalla jonka puolueettomuus vetää vertoja -70 luvun ”totuuden torvelle”.

Erityisesti hämmästyttää toimittelijan väliotsikko ”Petouutisointi koetaan yksipuoliseksi

Kun toimittelija kirjoittaa juttuunsa tuolla tavalla ja jättää itse osan totuudesta kertomatta, on aihetta kysyä, onko kyse ammattitaidottomuudesta vaiko täysin tahallisesta totuuden vääristelystä.

Nimittäin jutussa todettiin että petoilta päättyi paneelikeskusteluun. Keskusteluun osallistui 8 henkilöä. Näistä jutussa mainittiin nimeltä  MTK:n edustaja Jari Laukkonen ja Suomen Keskustan kansanedustaja Anne Kalmari. Edustaja Kalmaria oli jutussa siteerattu kahteen kertaan.

Olen istunut edustaja Kalmarin kanssa maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja reilusti tunnustan Hänen asiantuntemuksensa. Laukkosen olen oppinut tuntemaan useissa MTK:n tapaamisissa ja myös Jarin kanssa asiointi on mutkatonta ja asiallista. Molemmille täysi tunnustus.

MUTTA!

Panelisteja oli 8 ja vain kahden nimi mainittiin. Jos kyseessä olisi jonninjoutavat ry:n vuosikokouksen raportointi, antaisin asian olla, mutta nyt oli kyseessä tilaisuus jonka kärki teemana oli kritisoida tarkoitushakuista uutisointia. Oli äärimmäisen tärkeää saada juuri tästä tilaisuudesta juttu jota kukaan ei voi väittää ”toispuoleiseksi”. Nyt voi ja ihan aiheesta! Kahdeksasta panelistista mainittiin kaksi. Jos se ei ole toispuoleista uutisointia, niin ei sitten mikään !

Tämän takia nostan asian esille ja kehotan Lukijaani pohtimaan että minkä takia MT ei uutisoinut jutussa objektiivisesti.

Panelisteina oli 3 istuvaa ja edelleen ehdokkaana olevaa kansanedustajaa ja heidän lisäkseen 2 muuta eduskuntavaaliehdokasta. Näiden lisäksi oli vielä 3 muuta.

Täydellisen puolueettomuuden nimissä olisi pitänyt kertoa kaikilta panelisteilta yksi kommentti taikka jättää kaikilta kommentit kertomatta.

Nyt toimittelija kertoi kahden panelistin kommentit ja jätti muut huomiotta ja samalla jutussaan kertoo kuinka asukkaat kokevat petouutisoinnin yksipuoliseksi.

Arvoisa Lukijani. Kun huomenna avaat lehden ja luet että Venäjä keskittää joukkojaan Suomen rajalle – pohdi onko asia tosiaan niin.

Vai onko asia niin että lehden toimittelija haluaa jutullaan luoda Sinulle mielikuvan Venäjän sotavoimien keskittämisestä jotta sinä mahdollisesti olisit halukas äänestämään NATOn puolesta.

Sama juttu koskee monta muutakin uutisointia. Kehotan Sinua vakavasti pohtimaan, onko lehdestä lukemasi juttu totta ja jos on, niin onko kokonaan vai onko siitä totta vain osa ja jos on niin mikä osa.

Jos päädyt siihen että juttu ei ole  kokonaan totuuden mukainen, kysy itseltäsi -minkä takia.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Hiljennymme viettämään pääsiäistä. Kukin tahollaan ja tavallaan.

Öljymäen tapahtumat kahden tuhannen vuoden takaa voisivat olla vaikka eilispäivältä.

Tässä ajassa ystävyys- ja kaveruussuhteet ovat katkolla ja koetuksella samalla tavalla.

Juudas Iskariot myy ja kavaltaa kaverinsa. Hinta voi olla 30 hopearahaa taikka joku virka tai toimi.

Joku toinen kieltää tuntevansa Sinut kolmesti ennen kukon laulua.

Aito ja oikea Ystävyys ei ole toisesta hyötymistä. Ystävyys ei ole kauppatavaraa, eikä tosi ystävyys pääty kukon lauluun.

Toivotan Sinulle levollista pääsiäisen aikaa.

Reijo

 

 

 

IMAAMIKOULUTUSTAKO SUOMEEN??

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko haluaa imaamikoulutusta yliopistoihimme. Hänen mielestään tulisi selvittää, miten imaamien opetusta voitaisiin kehittää osana korkeakoulutusta.

Koska lausuntoa ei ole antanut puolueen rivijäsen taikka  rivikansanedustaja, vaan puolueen varapuheenjohtaja, on kyseessä puolueen virallinen kanta.

Arvostan edustaja Saarikkoa että Hän ennen eduskuntavaaleja toi julki Suomen Keskustan kannan islaminuskoon. Nyt jokainen äänestäjä osaa arvioida kuinka Suomen keskusta mahdollisesti pääministeripuolueena toimii islamin uskoa käsittelevissä kysymyksissä. Jos on Saarikon kanssa samoilla linjoilla ja jakaa Hänen mielipiteensä, voi huoletta äänestää Suomen Keskustan ehdokasta.

Jos ajattelee imaamikoulutuksesta eri tavalla, on syytä harkita kenelle  äänensä antaa.

Minä Perussuomalaisena rivikansanedustajana suhtaudun edustaja Saarikon ajatukseen varauksella, sillä en pidä imaamikoulutusta tarpeellisena.

Sen sijaan pidän tarpeellisena että kouluissa kevätlukukauden päättyessä voidaan edelleen laulaa suvivirsi ja kuusijuhlassa virsi numero 21.

Monissa kouluissamme tilanne on se, että meidän peruskristilliset tapamme siirretään syrjään jotta emme loukkaisi mahdollisesti muiden uskontokuntiin kuuluvia oppilaita.

Tällaista toimintaa minä en hyväksy. Kuinka Sinä ajattelet?

VIIKON VARRELTA

Vaaliautoa ajaessa ei voi lehtiä lukea ja luulen että se ei taida olla oikein luvallistakaan.

Illalla on yritettävä edes netin kautta päivittää tietämystään maailman tapahtumista. Suurin osa -jopas jotain taikka voi valtavaa – asioista menee ohi mutta on sentään jotain jäänyt mieleeni kotona nopeasti selatusta uutisvirrasta.

Maailmalla soditaan ja tapellaan entiseen malliin. Se ei ole uutinen minulle, eikä taida olla enää muillekkaan. Pankkeja ryöstetään ja vankeja karkaa. Tämäkään ei enää yllätä.

Sen sijaan minut yllätti, julkisuudessa olleiden tietojen mukaan, mielenterveysongelmista kärsineen lentoperämiehen epätoivoinen teko. Teko sinällään ei yllättänyt, vaan se että ohjaamossa ylipäätään saa istua henkilö jolla on ”hoito päällä”.

Miten on mahdollista että noin vastuullisessa tehtävässä työskentelevä henkilö voi salata sairautensa?

Millaiset turvallisuusmääräykset lentoyhtiöissä on? Minkä takia terveysongelmista kärsineen henkilön oikeussuoja on arvokkaampi kun hänen tekojensa varassa matkustavien?

Tässä tapauksessa on ilmeisesti käynyt niin, että potilassuojan takia hänen terveydentilastaan ei ole voitu vaihtaa tietoja viranomaisten välillä.

Tilanne taitaa olla sama myös Suomessa. Jos henkilö kaatuu liukkaalla jäällä ja murtaa kätensä, tulee sairauslomaa, eikä se ketään kiinnosta. Viedään lääkärintodistus työnantajalle ja asia on kaikille sillä selvä.

Jos työntekijä hakeutuu lääkärin vastaanotolle henkisen tasapainottomuutensa takia, saa diagnoosin ja lääkityksen, ei asiasta hiiskuta kenellekkään. Henkilö voi jatkaa työssään normaalisti.

Minä ymmärrän tämän jos kyseessä on työ jossa ei suoraan vastata muiden henkilöiden turvallisuudesta. Papereita voi pyöritellä ”pikku pöllyissäkin” ja pilleri suupielessä, mutta jos käsissä on muiden ihmisten turvallisuus, niin silloin ollaan pois työpaikalta. Piste.

Nyt itsetuhoinen henkilö vei mukanaan 150 muuta ihmistä. Mitä jos samanlaisista ongelmista kärsivä työskentelee linja-auton kuljettajana ja kyydissä on 50 matkustajaa, taikka ydinvoimalan rakennustyömaalla?

Erilaisista mielenterveysongelmista kärsii  Suomessakin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Osa heistä on työssä ja pärjää hyvin säännöllisellä lääkityksellä. Osa ei pärjää ja mielestäni tällaisten henkilöiden ei edes kuuluisi olla työssä.

Aihe on arka ja sairastunut leimataan herkästi. Mielestäni näin ei saisi olla. Ei voi olla myöskään niin että sairauden salaamisella vaarannetaan muiden ihmisten turvallisuus.

Poliisin työssä ja erityisesti huumetorjunnassa mukana olleena on silmä kehittynyt lukemaan kanssaihmisistä monenlaisia merkkejä. Silmiin katsomalla näkee monta kertaa että veressä on muutakin kun puna- ja valkosoluja.

Vaikka työnantaja taikka esimies näkee työntekijässä selviä merkkejä lääkityksestä, ei oikein voi kysyä että mitä pillereitä olet ottanut ja kuinka paljon ja onko kovakin kuuri päällä. Myöskään työterveyslääkäriltä ei voi asiaa kysyä. Potilaan tietosuoja on niin vahva että se menee kaiken yli.

Lainsäädännössämme on poikkeus ampuma-aseen omistajan kohdalla. Jos lääkäri toteaa että vastaanotolla käynyt henkilö ei ole henkisesti tasapainossa ja henkilö voi olla uhka itselleen taikka muille, on lääkärillä velvollisuus ilmoittaa havainnoistaan poliisille, mutta ei tietämäni mukaan työnantajalle. Poliisin velvollisuus on reagoida asiaan. Yleensä poliisi peruu aseen hallussapitoluvat.

Kun tällainen ilmoitusvelvollisuus on kohdistettu aseen hallussapitoluvan omistajille, on syytä pohtia, olisiko tätä ilmoitusvelvollisuutta syytä laajentaa.

Mielenterveysongelmat eivät saa olla mikään tabu, eikä niitä salaamalla saa ainakaan vaarantaa muiden ihmisten turvallisuutta.

Minun mielestäni ei ole merkitystä uhrien tekotavalla taikka tekovälineellä. Minä ajattelen niin että jokainen uhri on yhtä tarpeeton ja turha, oli tekovälineenä sitten ampuma-ase, auton ratti taikka junan tai lentokoneen ohjaussauva.

VENÄJÄ JA NATO

Suomalaisen kansanedustajan on syytä keskittyä Suomen asioiden hoitamiseen ja jättää naapurimaiden asiat sikäläisille poliitikoille.

Näin ajatellen ei olisi syytä kommentoida myöskään Venäjän toimia.

Kun yhteistä maarajaa on kuitenkin 1300 kilometriä, on syytä seurailla myös rajan takaisia tapahtumia. Etenkin silloin jos näyttää että rajan takana keskitetään joukkoja meidän rajamme tuntumaan.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan näin on tehty ja syytä ei moni tiedä.

Minä itse pidän omia asevoimiamme nimenmaan puolustusvoimina. En hyökkäysvoimina.

Uskon myös venäläisten tietävän tämän. Uskon heidän myös tiedostavan sen että Suomi ei ole aikeissa hyökätä sen enempää itä- kuin länsirajansakaan yli.

Eli meidän vakaa tahtomme on elellä rauhassa omalla maallamme.

Kun venäläiset tietävät maamme tilanteen, on aihetta kysyä, minkä takia he sitten keskittävät joukkoja ja raskasta aseistusta myös meidän rajamme tuntumaan.

Mikä on syy ja mikä on motiivi?

Minun logiikallani ei jää montaa vaihtoehtoa. Mitä Sinä tuumit asiasta?

Minulta on kymmeniä kertoja kysytty, koenko Venäjän turvallisuusuhkana. Olen vastannut että jos olisit esittänyt kysymyksesi vuosi sitten, olisi vastaukseni ollut että en koe.

Nyt alkaa ajatus olla toinen. Venäjän toimet Krimillä, jatkuvat ilmatilaloukkaukset ja joukkojen keskittäminen ovat ainakin minun mielestäni selkeä osoitus Venäjän politiikan muuttumisesta.

Koska Suomen politiikka ei ole muuttunut, on tilannetta tarkasteltava pelkästään Venäjän näkökulmasta. Sanon suoraan että olen ymmälläni siitä mitä Venäjällä aiotaan seuraavien kuukausien aikana tehdä.

Ei pidä reagoida sen enempää yli kuin alikaan. Ei lietsoa paniikkia, mutta ei myöskään sulkea silmiään ympäröivältä maailmalta. On Suomen etu olla hereillä.

Natosta puhutaan paljon. Olen sanonut että en kannata Suomen liittymistä Natoon. Mielestäni paras turvallisuustakuumme on olla puolueeton ja pitää siitä huolimatta, taikka juuri siitä syystä, omat puolustusvoimamme asianmukaisessa kunnossa.

Kataisen pääministerikaudella krouvia termiä käyttäen ”ammuimme itseämme polveen” ja taisimme lasauttaa molempiin polviimme, kun kokoomuksen ja SDP:n johdolla menimme hölmöyksissämme allekirjoittamaan jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen.

Minä pioneeri aselajin miehenä tiedän mistä puhutaan ja vastustin esitystä. Tuhosimme erittäin tehokkaan PUOLUSTUSASEEMME ja hintalappu päätökselle oli yli 700 milj. euroa.

Tällaisia päätöksiä olemme tehneet ja tämänkään päätöksen lopullista vaikutusta ei taida tietää kukaan.

Nokkela ja näsäviisas lukija hymähtää että jalkaväkimiinatko olisivat este jos joku aikoisi maahamme hyökätä. Vastaan hymähtäjälle että ei olisi välttämättä este, mutta olisi tehokas hidaste. Yli kolmekymmentä vuotta erilaisia räjähteitä käsitelleenä voin sanoa että ainakin minä kunnioitan miinoitettua maastoa ja ansoitettuja rakennuksia.

Minä en hymähtele silloin kun puhutaan asiansa osaavista ansoittajista.

Kun kokoomuksen johdolla on jo vahinko tehty, sitä on vaalien jälkeen korjattava. Meidän on nyt satsattava puolustukseemme tavalla taikka toisella.

Meidän kannaltamme yksinkertaisin keino olisi Venäjän politiikan muuttuminen jälleen rauhanomaisen rinnakkaiselon tasolle.

Jos Venäjä lopettaisi ilmatilaloukkaukset ja joukkojen sekä raskaan aseistuksensa keskittämiset, laantuisi vähitellen myös meillä puheet Natoon liittymisestä.

Jos ja kun Venäjä ei halua Suomen liittyvän Natoon, onkin hämmentävää että se omalla politiikallaan ja toimillaan näyttää pikemminkin ajavan Suomen Naton jäseneksi.

Eduskuntakausi kestää pääsääntöisesti 4 vuotta. Se on pitkä aika jonka kuluessa voi tapahtua mitä vaan ja millä ilmansuunnalla tahansa.

Olen ilmoittanut että jos tänään äänestäisin Natojäsenyydestä, äänestäisin vastaan. Kovin paljon ei kuitenkaan enää tarvitse Venäjän rajalla tapahtua kun muutan mielipiteeni.

Toivon koko sydämestäni että tässäkään asiassa ei tarvitsisi mieltään muuttaa. Minä luulen että en ole tämän toiveeni kanssa yksin!

Reijo

PUHETTA PÖNTÖSTÄ….

Kuluvan hallituskauden viimeinen eduskunnan täysi-istunto on nyt ohi. Päätössanoissaan puhemies Heinäluoma totesi että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt aivan loppumetreille saakka.

Puhemies tiesi mistä puhui – eihän muuten pumemies olisikaan.

Viimeisin sanan säilillä sivaltelu tapahtui jo istuntokauden yli ajalla, eli eilen illalla. Istuntokauden suunnitelman mukaan viimeiset puheet oli tarkoitus pitää jo torstaina ja perjantaina 13. päivä olisi ollut enää äänestyksiä.

Kaikki ei eduskunnassakaan mene kuten Strömsössä ja suunnitelmia joudutaan uusimaan tilanteiden mukaan. Viimeisin kommervenkki oli paljon julkisuuttakin saanut SDP:n edustaja Rajamäen esitys jättää pöydälle ”Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille ja laiksi rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain muuttamisesta”

Asiaa käsiteltiin myös hallintovaliokunnassa ja siellä me Perussuomalaiset otimme esitykseen torjuvan kannan. Meidän mielestämme ei ole oikein ja oikeudenmukaista että ilman papereita salaa maahamme tullut henkilö saa täsmälleen samat oikeudet terveydenhuoltoon kun laillisesti ja virallisten matkustusasiakirjojen kanssa maahan tullut henkilö. Minä esitin valiokunnassa lain hylkäämistä. Asiasta äänestettiin mutta jäimme äänestyksessä hallituksen jalkoihin, sillä siellä kaikki hallituspuolueet ja entisistäkin vasemmistoliitto ja vihreät äänestivät esitystäni vastaan.

Asiaa on julkisuudessa markkinoitu sanomalla että kyseessä on paperitta maahan tulleet ihmiset. Minä sanon suoraan että kyseessä on salaa, ohi virallisen rajavalvonnan maahan tulleet taikka sellaiset jotka ovat hakeneet jollain syyllä maastamme turvapaikkaa, mutta hakemus hylätty ja heille on annettu määräys poistua maasta. Kun lähtökäsky annetaan, häipyy henkilö vastaanottokeskuksesta, painuu maan alle ja katoaa kaikkien viranomaistemme rekistereistä ja on tällä tavalla ”paperiton”.

Tällaisten ”paperittomien” henkilöiden tulisi hallituksen esityksen mukaan saada samat terveydenhuoltopalvelut kun viranomaisten rekistereissä olevien taikka syntyperäisten suomalaisten. Hallituspuolueiden edustajat – entisistäkin vihreät ja vasemmistoliitto etunenässä – olisivat valmiita palkitsemaan karkaamisen, järjestämällä karanneille suomalaisten veronmaksajien rahoilla palveluja. Mielestäni on erittäin epäoikeudenmukainen tilanne jos yhteiskuntamme antaa tällaisille henkilöille palkinnon ilman mitään vastapalvelusta. Tätä minä en hyväksy missään tapauksessa!

Minä ajattelen niin, että jos me avaamme terveydenhuoltojärjestelmämme näille parittomille, niin silloin on taas yksi piikki auki myös ulkolaisille tulla ja käyttää suomalaista julkista terveydenhuoltoa. On syytä pitää mielessä että maassamme on jo tuhansia paperitta eläviä ja lisää olisi tulossa jos vaan sen sallimme.

Mielestäni on aihetta pohtia myös millainen houkutin terveydenhuoltomme on vaikkapa itärajan takana eläville noin 50 000 HIV potilaalle. Jonkun mielestä houkutinta ei ole. Minun mielestäni itärajan takana asuva HIV potilas tietää sikäläisen hoitojärjestelmän toimimattomuuden ja tietää Suomessa olevan järjestelmän toimivuuden. Minä väitän että moni käyttäisi tilannetta hyväkseen ja jollakin kepulikonstilla livahtaisi maahamme ja tietysti ”ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja”

Valmistauduin esittämään lain hylkäämistä myös suuren salin käsittelyssä. Jostakin syystä olin antanut itseni ymmärtää että edustaja Rajamäki saattaisi esittää lakiesityksen jättämistä pöydälle. Istuntokauden lopun häämöttäessä pöydälle jättäminen tietää samaa kuin lain hylky tällä hallituskaudella, joten tervehdin ”etiäistäni” mitä suurimmalla tyydytyksellä.

Pikaisen analyysin jälkeen totesin että jos minä oppositiosta esitän lain hylkyä, ei sillä ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia edetä salissa, mutta jos sen sijaan hallituspuolueen erittäin kokenut ja arvostettu poliitikko esittäisi lakiesityksen jättämistä pöydälle, menisi esitys läpi ja lopputulema olisi sama kuin minun hylkyesitykselläni.

Mielestäni tärkeää ei ole se kuka esittää, vaan se mitä esitetään. On parempi mennä asiakylki edellä, eikä keräillä poliittisia irtopisteitä.

Varasimme varmuuden vuoksi saliin mahdollisimman monta PS edustajaa jotta voisimme toimia tilanteessa joko suunnitelma A:n eli esittämäni hylkyesityksen pohjalta, taikka jos etiäiseni edustaja Rajamäen pöydälle jättämisesityksestä pitää paikkansa, noudattaisimme suunnitelmaa B. Olimme varautuneet kumpaankin vaihtoehtoon.

Edustaja Rajamäki esittikin lakiesityksen jättämistä pöydälle ja näin asian käsittely siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Jos sama asia nousee esille tulevalla hallituskaudella ja minä olen asiaa käsittelemässä, ei mielipiteeni muuksi muutu. Tulen toimimaan samalla tavalla.

Liitän oheen asiasta käyttämäni puheenvuoron, joka sattumalta oli myös viimeinen tällä hallituskaudella pitämäni ”pönttöpuhe”.

Eduskunnan kirjaamo on merkinnyt virheellisesti että tämän puheen jälkeen olisi vielä yksi puheenvuoro Ahvenanmaan tuulivoima-asiassa, mutta totuus on kuitenkin toinen. Ahvenanmaan asia oli ennen ja tämä paperittomien juttu illan viimeinen.

Liitän puheeni kokonaisuudessaan tähän:

Ensimmäinen käsittely

Hallituksen esitys HE 343/2014 vp

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVM 55/2014 vp

Toimenpidealoite TPA 12/2012 vp

Reijo Hongisto /ps: Arvoisa herra puhemies!

Perussuomalainen valiokuntaryhmä jätti hallintovaliokunnassa eriävän mielipiteensä tähän asiaan. Meidän mielestämme on itsestäänselvää, että kaikki maassamme olevat henkilöt hoidetaan akuuteissa tapauksissa. Mikäli tarvitaan akuuttia hoitoa ja apua, ketään ei nykykäytännönkään mukaan jätetä terveyskeskuksen ulkopuolelle ilman hoitoa.
Tässä lakiesityksessä on kyse siitä, että ilman vaadittavia matkustusasiakirjoja maahamme tulleet hoidetaan samalla tavalla kuin maassamme laillisesti olevat, kansainvälistä suojelua saavat turvapaikanhakijat. Julkisuudessa puhutaan hämäävästi paperittomien henkilöiden hoidosta. Mielestäni oikeampi termi on puhua maassa laittomasti olevien taikka maahan laittomasti tulleiden ihmisten hoidosta. Tämän takia ainakin minä ajattelen, että laittomasti maahan tulleet henkilöt hoidetaan samalla tavalla kuin laillisesti maassa olevat ja laillisesti maahan tulleet. Muissakin oikeuskäytännöissä tehdään rajaa lailliselle ja laittomalle toiminnalle, joten mielestäni on aiheellista kysyä, minkä takia tässä ei toimita samalla tavalla. (Anna Kontula: Suomessa vangitkin pääsevät lääkäriin!)

Me olemme vastustaneet niin sanottua turvapaikkaturismia ja vastustamme myös terveysturismia silloin, kun matka ei tapahdu voimassa olevan lain mukaan ja tulijalta puuttuvat vieläpä tarvittavat matkustusasiakirjatkin. Jos laki hyväksytään, avaamme sairaalamme ja terveyskeskuksemme kaikille tulijoille riippumatta tulijan taustoista. Tämän takia ainakin minä pelkään pahoin, että laki toimii vetovoimatekijänä ulkomaisille erikoissairaanhoitoa vaativille potilaille, jotka on otettava sairaanhoidon jonoon, vaikka hoidettavia olisi omastakin takaa.

Edustaja Rajamäki luetteli joukon lukuja niistä tapauksista, joita on tässä aivan kotimaamme rajojen ulkopuolella. Kukaan meistä ei voi sanoa, olisivatko nämä henkilöt tulossa Suomeen vai eivätkö olisi. Sitä on vaikea ennustaa.

Mutta, arvoisa herra puhemies, hyvät edustajakollegat, voin kertoa, että minä viimeksi eilen lahjoitin rahaa maassamme yli 90 vuotta laillisesti eläneiden ja itsenäisyytemme turvanneiden sotainvalidien keräykseen. Talvisodan päättymisestä on kulunut 75 vuotta, ja edelleen me keräämme sotiemme veteraaneille ja invalideille rahaa. Minä annan mieluummin roponi sinne kuin laittomasti maahan tulleille. – Kiitoksia

LIKASANKO-OSASTO VAUHDISSA……..

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomat -lehdessä oli juttu otsikolla ”Keskusta kirii komiasti Pohjanmaalla”

Jutun sisältöön en muutoin ota kantaa, mutta lienee kuitenkin syytä oikaista jutussa ollut paha asiavirhe.

Vaaleissa nähdään, vaikuttavatko esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustajan Reijo Hongiston edesottamukset äänestäjien arvioon hänestä. Hongisto tuomittiin viime vuonna maksamaan entiselle avustajalleen yhdeksän kuukauden palkka laittoman irtisanomisen takia. Taustalla oli väite avustajan ja Hongiston salasuhteesta.”

Oikeusprosessi käytiin Arlinin ja Suomen valtion välillä. Arlin oli kantaja ja Suomen valtio vastaaja. Minä olin jutussa todistaja. Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi että Suomen valtio tuomittiin korvaamaan Arlinille. En ole kuullut että toistaiseksi suomalaisessa oikeuskäytännössä olisi jutussa todistajana kuultu tuomittu maksamaan jommallekummalle asianosaiselle korvauksia.

Arlinhan pyysi muistamani mukaan yli 70 000 euron korvausta ja hänelle tuomittiin siitä korvaukseksi vain murto-osa.

Minä aivan vakavissani kysyn että minkä takia toimittajat kirjoittavat virheellisiä ja perätömiä juttuja, eivätkä vaivaudu tarkistamaan ja varmistamaan että heidän kirjoitamansa on totta ja pitää paikkansa.

Ai nythän on ne vaalit tulossa…..no se selittääkin kaiken.

MENNYT AIKA ON PAENNUT TOTUUS

Tuota sanontaa toistettiin poliisikoulussa vielä -80 luvun alkupuolella.

Mitä pitempään jutun esitutkinnan aloittaminen kestää, sitä hankalampaa juttua on selvittää. Uskon aika monen olevan kanssani samaa mieltä.

Sama pätee kaikilla elämänaloilla. Esimerkkinä käy vaikkapa kadonnut, pudonnut taikka varastettu pankkikortti. Asialla on oltava heti eikä viidestoista päivä, jos mielii säästää tilillä olevat rahat.

Nostan esiin hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 58/2014vp-HE 266/2014 vp.
”Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain ja ulkomaalaislain muuttamisesta”

Jos Sinulla on aikaa ja kiinnostusta googlaa laki ja lue se kokonaan.

Lakiesitys on pääosin hyvä, mutta korjattavaakin löytyy. Minun on poliisina mahdotonta hyväksyä lain 36§ kirjattua toipumisaikaa. Pykälä on niin pitkä että en kirjoita sitä tähän kokonaan, vaan kerron sen ytimen:

”Toipumisaikana laillisesti maassa olevilla ihmiskaupan uhreilla olisi mahdollisuus toipua ja harkita yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa.”

Toipumisaika sinällään on hyvä, se on vähintään 30vrk ja alkaa samana päivänä jona henkilö on päätetty ottaa auttamisjärjestelmään. Toipumisaikaa voitaisiin jatkaa enintään 60 vrk:lla jos uhrin henkilökohtaiset olosuhteet sitä edellyttävät.

Ongelma on siinä että tämän ajanjakson aikana poliisi ei saa ottaa yhteyttä mahdolliseen ihmiskaupan uhriin jos uhri ei sitä itse halua.

Jos ja kun poliisin pöydälle tulee ilmoitus mahdollisesta ihmiskaupasta, on todennäköistä että uhreja on useita. Juttu avautuu yleensä yhden henkilön osalta ja tutkinnan edetessä siihen saattaa liittyä useita taikka jopa useita kymmeniä uhreja.

Julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan ihmiskauppa on ammattimaista ja laittomasti ihmisiä ”siirtelevät” henkilöt jatkavat toimintaansa niin kauan kun antavat siihen mahdollisuuden.

Tämän takia on erikoista että laki kieltää poliisia olemaan aktiivinen esitutkinnan aloittamisessa toipumisajan puitteissa.

Kun poliisin tietoon tulee ihmiskauppaepäily, joutuu poliisi pahimmassa tapauksessa odottelemaan 90vrk ennen kun saa mennä puhuttamaan henkilöä jota epäilee ihmiskaupan uhriksi.

Jokainen voi pohdiskella että kuinka monta muuta ihmistä ehditään kaupata tuon kolmen kuukauden aikana. Eli oikeudenvastainen toiminta jatkuu pahimmillaan koko ajan ja poliisi vaan selaa kalenteria ja laskee että montako päivää vielä pitää odottaa ennen ensimmäisen uhrin puhuttamista.

Esitin että 36§ 2 momentin lopusta olisi poistettu viimeinen lause ”Esitutkintaviranomainen tai syyttäjä ei ilman uhrin suostumusta ole häneen yhteydessä toipumisaikana”.

Asiasta äänestettiin ja PS valiokuntaryhmä hävisi äänestyksen. Jätimme mietintöön eriävän mielipiteemme.