MITEN ON SANNA MARIN?

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin vaati tänään (12.1-19) lisää poliisivirkoja.

Mari´n olisi hyvä perehtyä siihen, miten hänen edustamansa puolue on poliisivirkoihin vaikuttanut hallitusvastuussa ollessaan.

On melkoista käsienpesua esittää kansalle että puolue on koko tämän hallituskauden vaatinut poliisivirkojen lisäämistä.

Käytin 20.4.2017 eduskunnan kyselytunnilla seuraavan puheenvuoron:

”Arvoisa rouva puhemies! Vuosina 2003—2007 RKP oli hallituksessa, taisi olla SDP:kin, ja poliisivirkoja vähennettiin 410 kappaletta. [Eduskunnasta: Oho!] Vuosina 2007—2011 SDP oli oppositiossa, poliisivirkoja lisättiin 285 kappaletta. Viime kaudella, siis vuosina 2011—2015 RKP ja SDP olivat jälleen hallitusvastuussa ja valtiovarainministerin salkku oli SDP:n hallussa. Poliisivirkoja vähennettiin jälleen 393 kappaletta, lakkautettiin liikkuva poliisi ja kaiken huipuksi nostettiin vielä poliisien eläkeikääkin. [Välihuutoja] Se hallitus teki valmiit leikkauslistat myös poliisivirkojen osalle vuodelle 2015. Jos nykyinen hallitus olisi toteuttanut edeltäjänsä suunnitelmia, olisi poliisivirkojen määrä vähentynyt jälleen. Arvoisa ministeri Risikko, kysyn teiltä: voitteko te nyt luvata, että tämä hallitus ei ainakaan enää nosta poliisien eläkeikää eikä myöskään vähennä poliisien määrää? [Välihuutoja].”

Näin se meni. SDP on ollut hallitusvastuussa kun sisäisestä turvallisuudesta vastaavaa poliisia on heikennetty ja oppositiossa kun virkoja on lisätty.

KIRJALLISEN KYSYMYKSEN TEHO

KIRJALLINEN KYSYMYS 273/2014 vp  

Tiemaksujärjestelmän käyttöönotto ulkomaisille raskaille ajoneuvoyhdistelmille

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry:n vuonna 2012 tekemän laskelman mukaan Suomen teillä liikkuvista raskaista ajoneuvoista oli ulkomaalaisia 7,7 %. Syksyllä osuus oli 7,3 %. Ulkomaalaisten ajoneuvojen omistajat ja kuljettajat eivät osallistu teidemme ylläpitokustannuksiin. Liikennelaskelmasta selviää myös, että osa ulkomaalaisista raskaista ajoneuvoyhdistelmistä liikkuu Suomessa laittomasti ilman kansainvälistä rahtikirjaa.

Suurin osa ulkomaalaisista ajoneuvoyhdistelmistä on venäläisiä. Laskenta suoritettiin eri puolilla Suomea kahdeksassa kohdassa. Erikseen laskettiin Vaalimaan rajanylityspaikan osuus, jolla ulkomaalaisia raskaita ajoneuvoja ja ajoneuvoyhdistelmiä oli yli 94 prosenttia. (Lähde: Talouselämä, SKAL). Suomalaisen ammattiliikenteen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi tulisi meillä kehittää samalla myös polttoaineveron palautusjärjestelmä.

Eri medioissa käydyn keskustelun perusteella on selvää, että suomalaiset tienkäyttäjät ovat huolissaan tiemäärärahojen leikkauksista. Vähenevät määrärahat tarkoittavat vähenevää teiden kunnostusta, mikä on omiaan heikentämään myös liikenneturvallisuutta. Yhtenä keinona tiestön ylläpitoon varattujen määrärahojen lisäämiseen olisi ottaa ulkomaisille raskaille ajoneuvoyhdistelmille käyttöön tiemaksu. Esimerkiksi balttilaisen kuljetusliikkeen Norjasta hakemat lohierät kuormittavat Suomen teitä vastikkeettomasti. SKAL ehdottaa tiemaksuratkaisuksi Eurovinjetin käyttöönottoa. Se on aikaperusteinen raskaalle liikenteelle suunnattu tiemaksujärjestelmä, johon kuuluu useita EU-maita. Järjestelmän avulla Suomi voisi kerätä ulkomaisilta kuljetusliikkeiltä vuosittain jopa 10 miljoonan euron tiemaksut.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta myös Suomi ottaa käyttöön ns. Eurovinjetin, jolloin ulkomaalaiset raskaat ajoneuvoyhdistelmät eivät enää voi vastikkeetta kuluttaa suomalaisia teitä?

Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2014 Reijo Hongisto /ps

……………………………………………………………..

MINISTERIN VASTAUS

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Useissa Euroopan maissa raskaalta tieliikenteeltä peritään erillistä tienkäyttömaksua. Nämä maksut ovat yleistyneet erityisesti maissa, joissa on paljon kauttakulkuliikennettä.

Raskaan tieliikenteen veroista ja maksuista on säädetty yhteisölainsäädännöllä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä, 1999/62/EY, muutokset direktiivillä 2006/38/EY).

Raskaan liikenteen tienkäyttömaksuja on harkittu myös Suomessa, mutta selvityksissä on todettu, että niiden periminen ei ole liikennepoliittisten tavoitteiden mukaista. Suomi on kaukana keskeisistä markkinoista ja maan sisäiset kuljetukset ovat pitkät. Tämän takia Suomessa on haluttu pitää raskaan liikenteen verorasitus mahdollisimman alhaisena.

Tiemaksut eivät saa olla syrjiviä, joten Suomi ei voi asettaa pelkästään ulkomaista kuorma-autoliikennettä koskevia veroja tai maksuja. Mahdolliset raskaan tieliikenteen tiemaksut koskisivat myös kotimaista liikennettä.

Raskaalle liikenteelle asetetut käyttövoimavero ja dieselpolttonesteestä perittävä vero ovat hyvin lähellä EU:n minimitasoja. Mikäli Suomi ottaisi käyttöön esim. vinjettimaksun, lisäisi se kotimaisen kaluston kustannuksia. Vinjettimaksua vastaavia veroja ei voitaisi vähentää vastaavasti käyttövoimaverosta, koska se on jo lähellä EU:n minimitasoa. Liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön vuonna 2010 laatima selvitys osoitti, että eurovinjetin käyttöönotto olisi lisännyt kotimaisen kuorma-autoliikenteen verorasitusta kymmenillä miljoonilla euroilla. Vastaavasti ulkomaisilta kuorma-autoilta perittävästä vinjettimaksusta arvioitiin kertyvän vain noin 6 miljoonan euron nettotulot vuodessa. Tästä syystä johtuen Eurovinjetin käyttöönotto Suomessa ei ole ajankohtaista.

Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2014 Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

………………………………….

Sanotaan että vuodet eivät ole veljeksiä. Sanontaa voidaan hyvin laajentaa koskemaan myös hallituksia, sillä nykyinen hallitus toimii tässä asiassa päin vastoin kuin edeltäjänsä ja muuttaa lakia.

Tänään 9.1.2019 oli eduskunnan suuressa salissa lähetekeskustelussa hallituksen esitys HE 314/2018 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle raskaiden kuorma-autojen tienkäyttöverosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Kunhan tämä laki saadaan valmiiksi, kerätään yli 12 tonnia painavilta ajoneuvoilta tienkäyttöveroa myös Suomen teillä. Veroa kerätään kaikilta, kansallisuudesta riippumatta, mutta homman juju on siinä että suomalaisille ajoneuvon omistajille vero kompensoidaan niin että heidän ei käytännössä tarvitse maksaa veroa ollenkaan. Sen sijaan ulkomaiset ajoneuvot eivät kompensaatiota saa ja kun he kuluttavat Suomen teitä, he myös maksavat siitä.

Samalla veromuutos parantaa suomalaisten kuljetusyrittäjien kilpailuasemaa ulkolaisia yrittäjiä vastaan. Se työllistää suomalaisia ja pyörittää suomalaisia renkaita.

PALAUTETTA PALAUTTEESEEN

Sain paljon palautetta edellisestä kirjoituksestani. Kiitos siitä. Palaute ja kysymykset kertovat, että tällä sivustolla käydään ja kirjoituksiani luetaan, vaikka en ole pitkään aikaan täällä mitään julkaissutkaan.

Moni kiitti kirjoituksesta ja oli kanssani samaa mieltä. Heille kirjoitukseni oli auennut toivomallani tavalla. Harmillisen paljon oli myös heitä, jotka eivät olleet ymmärtäneet sanomaani ollenkaan, taikka olivat ymmärtäneet sen väärin. 

Lienee paikallaan muutamalla rivillä selventää sanomaani. Minä EN väittänyt, enkä väitä, että viranomaistiedotteisiimme pääsisi vaikuttamaan kukaan ulkopuolinen.  Se olisi jo ajatuksenakin melko mahdoton.

Sen sijaan pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että näiden tiedotteiden tahalliseen vääristelemiseen ja värittämiseen sosiaalisessa mediassa osallistuvat myös muut kun syntyperäiset Suomen kansalaiset. Nimitän näitä muita trolleiksi.

Erityisen otollinen väline trollaamiselle on Facebook, jonne voi kuka tahansa luoda oman, taikka keksityn profiilin. Esimerkkejä valeprofiileista taitaa olla jokaisella vähänkään kauemmin fb:ssä olleella.

Minä saan viikoittain kaverikutsuja tuntemattomilta henkilöiltä. Kun kysyn yksityisviestillä kaverikutsun lähettäjältä muutamaa yksinkertaista asiaa, ei vastausta tule. Kun katselen kaverikutsun lähettäjän omaa sivua ja näen sieltä monta minulle tuttua kaveria, kysyn yleensä näiltä tutuiltani tuntevatko he tällaista henkilöä. Monta kertaa vastauksena on EN TUNNE. Siitä huolimatta tämä tuntematon on hyväksytty kaveriksi ja siitä se sitten alkaa.

Kun tuntematon on kaverina, hän melko nopeasti näkee mistä kohdehenkilö on kiinnostunut, mitä keskusteluja hän seuraa ja mitä kommentoi ja vielä millä tavalla kommentoi. Tämän jälkeen aletaan syöttää samanmielistä  propagandaa ja hakea ”tykkäyksiä” tietyllä tavalla kirjoitettuihin kommentteihin.

Näin alkaa aivopesu ja vaikuttaminen. Hyväntahtoisesta, vaikkakin kriittisestä ihmisestä tehdään vaivihkaa hyödyllinen idiootti, jonka avulla ja jonka kautta saadaan omaa agendaa levitettyä. Hyödyllinen idiootti alkaa omien kirjoitustensa ohella jakaa myös tuntemattoman henkilön mielipiteitä ja kirjoituksia. Verkostomarkkinointi otetaan sananmukaisesti hyötykäyttöön.  

Mitenkähän homma mahdettiin hoitaa keltapaitojen kanssa Ranskassa? Kuinka pitkään siellä tehtiin myyräntyötä ja kuinka laajalle vaikuttajaverkosto oli levinnyt?

Vajavainen viranomaistiedote on oivallinen kasvualusta huhuille, joiden tarkoitus on nakertaa viranomaisten uskottavuutta. Tämän takia ja tästä syystä se ensimmäinen tiedote pitää olla mahdollisimman kattava. Jos on asioita joita ei voi tiedotteessa kertoa, olisi syytä kertoa mitä jätetään kertomatta ja mistä syystä. Ihmiset ymmärtävät  kun se sanotaan suoraan. Näin kukaan ei pääse vääristelemään tiedotteen sisältöä.

 

PELON MONET KASVOT

Tähän ikään ehtineenä ja jonkin verran elämää nähneenä väitän, että jokainen pelkää jotain. Näin väitän, ihan vaan elämänkokemukseni pohjalta. Joku kirjansa lukenut nuppinikkari voi vapaasti olla eri mieltä. Siihen hänellä on oikeus, samoin kun minulla omaan mielipiteeseeni.

Mitä pelko on? Siitäkin voidaan olla montaa mieltä. Minä pidän pelkoa jonkinlaisena negatiivisena tuntemuksena, joka hiipii kehoon halustamme huolimatta. Pelko tulee ja yllättää, kuin ensilumi etelän autoilijan. Vuorenvarmasti.

Vaikka pelko on kinkkinen kaveri, sen kanssa on syytä oppia elämään. Pelko voi pelastaa jopa hengen, jos osaa pelätä oikeassa paikassa. Konkreettisesti tämä näkyy syksyn ensijäillä. Joku pelkää yön vanhaa jäätä ja pysyy rannalla, joku ei pelkää ja hukkuu. Olisi kannattanut pelätä.

Joku pelkää pimeää, joku pelkää hammaslääkärin odotushuoneessa ja joku pelkää hämähäkkejä. Minä pelkään kyykäärmeitä.

Hammaslääkärini on erittäin taitava ja mukava mies. Pimeys, hämähäkit ja muut ötökät eivät ole minua koskaan erikoisemmin vaivanneet, mutta kyykäärme on onnistunut tuikkaamaan myrkkynsä minuun peräti kahdesti. Ensimmäisen kerran käärme puri pohkeeseeni juostessani kapealla ja kanervikkoisella metsäpolulla. Toisen kerran sain kyyn käteeni karsiessani kuumana kesäpäivänä vesurilla koivunrankoja. Nostin rankaa maasta ja kappas vaan kun kyy riippui kyynärvarressa. Minulla oli vesuri kädessä. Arvaat varmaan miten kyyn kävi.

Kyykäärme edustaa minulle kaikkein alhaisinta ja saastaisinta oliota mitä maa päällään kantaa. Minä tapan kyykäärmeen aina kun sen näen, vaikka kirkkotarhassa. Vaikka minä tapan sen jota pelkään, en kehota Sinua toimimaan samalla tavalla omien pelkojesi suhteen. Pelko pitää kohdata rauhassa ja ajan kanssa. Pelosta pitää voida puhua ja pelko pitää oppia tuntemaan. Mitä selkeämmin tunnet oman pelkosi, sitä paremmin opit sen kanssa elämään, etkä pelkotilan tullen menetä toimintakykyäsi. Toimintakykynsä säilyttänyt ihminen selviää, mutta pelkonsa alle lamaantunut saattaa jopa menehtyä.

Jos lapsi pelkää pimeää, on hyvä puhua asiasta luontevasti ja totuttaa lapsi vähitellen ja turvallisesti hämärän kautta pimeään. Lapsen pitää tuntea, että Hän ei ole yksin, vaan lähellä on koko ajan luotettava ja turvallinen henkilö.

Olkoon pelon kohde mikä tahansa, on siitä voitava puhua avoimesti ja rehellisesti. Minun mielestäni toisen tunnetilan – tässä tapauksessa pelon – vähätteleminen ja lyttääminen on kaikkein varmin tapa jatkaa pelon kierrettä. Pelko on tunne, johon jokaisella on ”oikeus”, mutta kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä pelostaan kertoneen sanomaa. Vähättelyyn ei oikeutta ole.

EI SAA ANTAA PELOLLE VALTAA.

Tämä lause on toistunut erityisesti uutisoitaessa turvapaikkaa hakeneiden henkilöiden tekemistä rikoksista. Samassa yhteydessä on puhuttu usein myös YKSITTÄISTAPAUKSISTA. Käsitykseni mukaan viranomaiset halusivat rauhoitella kansaa kieltämällä pelon tunteen ja pelosta puhumisen. Samaa tavoiteltiin myös puhumalla yksittäistapauksista. Tarkoitus oli varmaan hyvä mutta keinot vähintäänkin kyseenalaiset.

Minun mielestäni ongelmaa ei poisteta kieltämällä taikka vähättelemällä, vaan kuten olen edellä kertonut – puhumalla siitä avoimesti ja rehellisesti. Mitä enemmän näitä ”yksittäistapauksia” on julkisuuteen tullut, sitä erikoisempaan valoon joutuu viranomaistemme toiminta.

Moni sanoo jo ihan suoraan, että ei enää usko poliisin tiedotteisiin. Näin sanoneiden mielestä poliisi ”on puolensa valinnut”. Tällaista puhetta on ainakin minun poliisina vaikeaa kuunnella. Minä haluaisin puolustaa ammattitaitoista, puolueetonta ja oikeudenmukaista poliisia – en sellaista poliisia, joka vakain tuumin ja harkiten säästelee totuutta tiedotteessaan.

Minua kokeneemmat tiedottamisen ammattilaiset sanovat, että ensimmäinen tiedote on tärkein. Sen perusteella ihmiset muodostavat mielipiteensä tapahtuneesta, eikä tähän mielipiteeseen vaikuteta enää jälkeenpäin annettavilla korjaavilla tiedotteilla. Tämän takia tiedote on kirjoitettava niin, että sitä ei tarvitse myöhemmin korjailla.

Jokainen ymmärtää, että poliisi ei voi aina tiedotteeseensa kirjoittaa kaikkea mitä paikkatutkinnassa on ilmi tullut, mutta ei ymmärrä sitä, että jätetään kertomatta sellaista minkä kertominen ei vaaranna esitutkintaa. Tekotapa, tekoväline, tekopaikka taikka tekoajankohta voidaan jättää kertomatta, jos ja kun niillä on merkitystä.

Minun ja monen muun mielestä viimeisin esimerkki vajavaisesta tiedottamisesta on jouluaattona Helsingissä tapahtunut lapseen kohdistunut henkirikos. Poliisi tiedotti tapahtuneesta, mutta jätti kertomatta tekijän taustan. Kun taustaa ei kerrottu julkisuuteen, lähti sosiaalisessa mediassa huhut liikkeelle.

Erikoisin ja minulle vastenmielisin huhu oli se, että teosta epäillyn täytyy olla maahan muuttaja, koska poliisi ei kerro epäillyn taustaa. Jos epäilty olisi syntyperäinen suomalainen, olisi se mainittu erikseen poliisin tiedotteessa. Jotkut kansalaiset ajattelevat jo tällä tavalla.

Myöhemmin julkisuuteen on kerrottu, että tekijäksi epäilty ei olisi syntyperäinen Suomen kansalainen. Jos näin todella on, lienee syytä kysyä, minkä takia poliisi ei voinut kertoa sitä heti tiedotteessaan? Minkä takia asia piti yrittää salata? Mitä hyötyä tästä vajavaisesta tiedottamisesta oli? Minkä takia piti päästää huhut valloilleen? Kuka huhuista hyötyi?

Asiaa sivusta seuranneena pohdin, mitä tekemistä tekijän taustalla ylipäätään on jutun kanssa. Minun mielestäni on tapahtunut erittäin vakava rikos, eikä sitä lievennä taikka raskauta epäillyn tekijän tausta. Teko on tehty ja oikeus ottaa siihen myöhemmin kantaa.

Jos vajavaisella tiedottamisella haluttiin estää vihapuheita ja rasistisia kirjoituksia taikka mielipiteitä, taisi käydä päinvastoin. Hillitsemisen sijaan annettiin lisää virtaa vihapuhemoottoreihin, koska tällaisten tiedotteiden jälkeen kansalaiset uskovat entistä herkemmin huhuja ja ovat entistä enemmän myös peloissaan. Peloissaan, koska he eivät enää tiedä ketä uskoa – viranomaisia jotka jättävät asioita kertomatta vai sosiaalisessa mediassa leviäviä juttuja joissa kerrotaan joskus liikaakin. Kansalaisten luottamus viranomaisten puolueettomuuteen vähenee vähenemistään. Jos asiasta olisi tiedotettu avoimemmin ja kerrottu kaikki se, mikä voidaan esitutkintaa ja uhrin omaisia vaarantamatta kertoa, oli jäänyt monta huhua syntymättä.

HUHUJEN HYÖDYT

Huhuja on aina levitelty ja levitellään myös tulevaisuudessa. Joku levittää huhua ja lietsoo pelkotilaa uskoen vakaasti sanomaansa. Joku toinen pelottelee ihmisiä tietoisilla valheilla. Valheiden levittäjät mellastavat erityisesti sosiaalisessa mediassa. Siellä on hyvä nimimerkin suojista kertoa ”totena” mitä tahansa.

Keltapaidat mellakoivat Pariisissa pari viikkoa sitten. Mellakat laajenivat laajenemistaan ja vaativat jopa ihmisuhreja, aineellisista vahingoista puhumattakaan. Yleensä näissä mellakoissa ja muissa mielenosoituksissa on toiminnan käynnistävä ydinryhmä, jonka tavoitteena on saada yhteiskunnassa aikaan häiriötä ja epäjärjestystä. Tämä ydinryhmä on kuin räjähdyspanoksen nalli taikka hiivapala kiljutynnyrissä. Se saa toiminnan aikaan. Kun toiminta alkaa, se laajenee laajenemistaan ja mukaan tempautuu ihmisiä, joilla ei ole ydinryhmän tavoitteita. Nämä mukaan tempautuneet hyödylliset idiootit toteuttavat ydinryhmän käskyjä tietämättä että heitä käytetään härskisti hyväksi kaaoksen valmistelussa.

Pariisi on Ranskan pääkaupunki ja Ranska EU:n merkittävä jäsenvaltio. Kun Pariisissa mellakoidaan, se heikentää Ranskaa ja samalla tietenkin koko EU:ta. Jos mellakat onnistutaan levittämään myös Saksaan, horjutetaan EU:ta entistä enemmän.

Joku hyötyy EU:n horjuttamisesta. Kuka, taikka mikä maa se on? Kenen etu on kaaos Euroopan sydämessä? Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Pariisin mellakoiden aikaan tietoliikenne oli varsin vilkas idästä länteen ja päinvastoin. Ei siis pohjoisesta etelään, vaan idästä länteen.

Jos heikentyvä Eurooppa on idän etu, samanlainen etu saavutetaan myös muita maita heikentämällä. Otetaan esimerkiksi vaikka kotimaamme Suomi. Meillä on perinteisesti luotettu omiin turvallisuusviranomaisiimme. Luotto poliisiin on ollut lähes 100%. Onko enää? Ei taida olla.

Yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta on elintärkeää että kansalaiset luottavat kaikissa tilanteissa viranomaisiin. Viranomaistiedotteita kuunnellaan kun vesijohtovesi saastuu, viranomaistiedotteita kuunnellaan kun kaupungin kupeessa rengasvarasto palaa ja muodostuu vaarallisia kaasuja. Viranomaistiedotteita kuunnellaan kun karhu kävelee kaupunkiin ja kaataa muutaman roskalaatikon. Viranomaistiedotteet otetaan vakavasti.

Jos ja kun viranomaistiedottaminen on vajavaista, kansalaiset eivät välttämättä ota tiedotetta todesta. Jos näin kävisi, putoaisi pohja pois kaikilta tiedotteilta, myös niiltä, joiden noudattaminen olisi mahdollisessa kriisitilanteessa kansalaisille elintärkeää.

Verrataampa Ranskaa ja Suomea.  Onko jonkun etu horjuttaa kansalaistemme uskoa viranomaisiin? Hyötyykö joku sosiaalisessa mediassa leviävistä huhuista? Kuka niitä huhuja levittelee? Onko levittelijä taitavasti koukutettu ”hyödyllinen idiootti”, vai tulevatko huhut peräti maamme rajojen ulkopuolelta?

Jos huhutehdas on ulkomailla, lienee selvää, että huhujen levittäjällä on tarkoitus aiheuttaa epäjärjestystä myös Suomessa. Mitä epävakaampi Suomalainen yhteiskunta on, sitä heikompi mahdollisuus Suomella on puolustautua.

Paljon puhutaan kyberuhasta. Minä taidan kirjata pelkoluettelooni käärmeen lisäksi myös kyberuhkan. Sitä en voi tappaa, sen kanssa on opittava elämään ja siitä on otettava selvää.





POLIISIVIRKOJEN MÄÄRÄ

SDP:n kokenut ja arvostettu kansanedustaja Eero Heinäluoma oli eilisessä (12.12-18) TV haastattelussa vaatinut lisää poliisin virkoja.

Virkamerkkiä kantaneena ja virkojen vähenemisestä huolestuneena sanon, että vihdoinkin myös SDP on herännyt karuun todellisuuteen. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, nimittäin aikaisemmin SDP on päinvastoin halunnut vähentää  poliisivirkoja.

Käytin 20.4.2017 eduskunnan kyselytunnilla seuraavan puheenvuoron:

”Arvoisa rouva puhemies! Vuosina 2003—2007 RKP oli hallituksessa, taisi olla SDP:kin, ja poliisivirkoja vähennettiin 410 kappaletta. [Eduskunnasta: Oho!] Vuosina 2007—2011 SDP oli oppositiossa, poliisivirkoja lisättiin 285 kappaletta. Viime kaudella, siis vuosina 2011—2015 RKP ja SDP olivat jälleen hallitusvastuussa ja valtiovarainministerin salkku oli SDP:n hallussa. Poliisivirkoja vähennettiin jälleen 393 kappaletta, lakkautettiin liikkuva poliisi ja kaiken huipuksi nostettiin vielä poliisien eläkeikääkin. [Välihuutoja] Se hallitus teki valmiit leikkauslistat myös poliisivirkojen osalle vuodelle 2015. Jos nykyinen hallitus olisi toteuttanut edeltäjänsä suunnitelmia, olisi poliisivirkojen määrä vähentynyt jälleen. Arvoisa ministeri Risikko, kysyn teiltä: voitteko te nyt luvata, että tämä hallitus ei ainakaan enää nosta poliisien eläkeikää eikä myöskään vähennä poliisien määrää? [Välihuutoja].”

Näin se meni. SDP on ollut hallitusvastuussa kun sisäisestä turvallisuudesta vastaavaa poliisia on heikennetty ja oppositiossa kun virkoja on lisätty.

Olin kevään -15 hallitusneuvotteluissa sisäisen turvallisuuden työryhmässä. Minä tiedän mille mallille edellinen hallitus jätti poliisin kassan.

Nykyisellä hallituksella oli työ ja tuska saada haalittua rahaa edes välttämättömien toimintojen ylläpitoon. Me lähdimme siitä, että enää ei lakkauteta yhtään poliisin virkaa vaan päin vastoin  käynnistetään ohjelma, jolla saadaan lisättyä virkoja.

Sattuneesta syystä” Sininen Tulevaisuus lähtee kevään vaaleihin Turvallisuus -teemalla. Meidän tavoitteemme on lisätä poliisihallintoon vähintään 800 uutta virkaa. Tuolloin virkoja olisi 8000. Virkoja tulee kohdentaa kentälle ja tutkintaan. Hälytysviive on saatava nykyistä lyhyemmäksi ja jutut on saatava nopeammin tutkituiksi ja ennen kaikkea myös ns. massarikosjuttuja on otettava tutkintaan.

Kun poliisi tutkii jutun ja esitutkintapöytäkirjassa on näyttö syyllisyydestä, ei syyttäjä saa prosessiekonomisiin syihin vetoamalla jättää syytettä nostamatta. Jos näin käy, murenee kansalaisten usko viranomaisiin ja se ei ennusta hyvää.

LINJA-AUTOSSA ON TUNNELMAA

 

MTV:n uutiset kertoivat, että eilen (4.12) oli Loimaalla linja-auton matkustaja hyökännyt kuljettajan kimppuun kesken ajon. Vastaava päälleryntäys oli tapahtunut tänään (5.12) Uuraisilla.

Molemmissa tapauksissa linja-autossa matkustajana olleet henkilöt olivat täysin yllättäen käyneet kuljettajaan käsiksi. Loimaalla päälleryntäyksen seurauksena linja-auto oli törmännyt toiseen ajoneuvoon, mutta alhaisen ajonopeuden ansiosta vauriot jäivät vähäisiksi. Uuraisilla linja-auton matkustajat olivat taltuttaneet riehujan ennen kun pahempia vaurioita ehti tapahtua.

MTV:n uutisten mukaan molemmissa tapauksissa riehuja oli ollut kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö.

Niimpä niin. Olen joskus sanonut, että minun oikeustajuni mukaan Suomesta on oikeus hakea turvapaikkaa. Oikeus on, mutta mikään pykälä ei velvoita Suomea myöntämään turvapaikkaa kaikille sitä hakeneille.

Turvapaikka ei ole subjektiivinen oikeus. Tämä on syytä pitää mielessä.

Kun turvapaikkaa ei myönnetä, kaikkein typerintä on lähteä  kostamaan sille maalle, joka on ottanut turvapaikkaa hakeneen vastaan, majoittanut ja ruokkinut hänet ja tarjonnut vieläpä maksuttoman oikeuskäsittelynkin.

Kun tämäkään ei riitä, otetaan vielä oikeus omiin käsiin ja kuvitellaan, että Suomea ja suomalaisia vahingoittamalla saadaan maasta turvapaikka.

Eihän se näin mene.

18.8.2017 Abderrahman Bouanane tappoi keittiöveitsella kaksi ja haavoitti 7 henkilöä Turun keskustassa. Kyseessä oli terroriteko.

Kuoleiden ja haavoittuneiden määrä jäi noin pieneksi, koska sattuman oikusta paikalle osui tehokas poliisipartio, joka pysäytti veitsipojan tehokkaasti.

Miettikääpä tilannetta, jos moottoritiellä kulkevassa linja-autossa on 50 matkustajaa ja joku tarttuu kuljettajaa kädestä ja ohjaa auton ojaan, taikka päin vastaan tulevaa rekkaa.

Mikä mahtaa olla uhriluku silloin?

Jos haluaa vielä suurempia uhrilukuja, valitsee auton, jonka reitillä on vesistöjen ylityksiä. Kun auto on korkealla sillalla, raju rempaisu ohjauspyörästä ja linja-auto syöksyy syvyyteen. Mikä mahtaa olla uhrimäärä siinä tilanteessa?

Tällaisesta kirjoituksesta eivät kaikki pidä. Ei tarvitse pitääkkään, mutta minä kirjoitan mitä ajattelen ja minä ajattelen että kyseessä olivat terroriteot. Muut voivat ajatella ihan vapaasti mitä haluavat.

Asia tutkiva poliisi selvittää tapahtuneet, kasaa esitutkintapöytäkirjan ja ehkä syyttäjä ottaa asiaan myöhemmin kantaa. Silloin nähdään mikä on rikosnimike.

Pelolle ei pidä antaa valtaa, mutta minä tunnustan, että kun minä linja-autossa matkustan, en mene enää peräpenkkiin, vaan kuljettajan taakse.

Jos joku ryntää kuljettajan kimppuun kesken ajon, minä saatan kysyä että mitä meinaat!

Joku voi nimittää sitä peloksi – minä nimitän varautumiseksi. Minun kielenkäytössäni ne ovat kaksi eri asiaa.

MEDIATIEDOTE

 

HALLITUKSELTA MUHKEA JOULULAHJA JÄRVISEUDULLE JA MAAKUNTAAN

 

Hallituspuolueet päättivät tänään perinteisesti ennen joulua jaettavista ylimääräisistä avustuksista.

Kun rahasta neuvotellaan, on vääntö kovaa, mutta joka vuosi on sopimukseen päästy – iloitsee sinisten kansanedustaja Reijo Hongisto.

Viime vuonna sai Alajärvi 900 000 euroa tierahaa. Tänä vuonna oli Soinin ja (Kurikan) Jalasjärven Vuoro. Soini saa Möksyntien ja Karstulantien yhdistävään teollisuustiehen 400 000 euron avustuksen. Soinin kunnasta on oltu minuun yhteydessä ja toivottu valtiolta rahoitusta tiehankkeelle. Nyt se tuli.

Jalasjärven Keskikylästä Ikkeläjärvelle menevän tie n:o 17109 perusparantamiseen ja päällystämiseen myönnettiin samoin 400 000 euroa.

Alajärven Kaartusentien kunnostukseenkin lohkesi 50 000 euroa. Kaartusen kautta liikennöidään Vimpelin ja Alajärven väliä ja tie on päällystämättömältä osaltaan välillä todella huonossa kunnossa. Toivon että tällä summalla saadaan pahimpia paikkoja korjatuksi.

Rahaa myönnettiin myös vesien kunnostukseen, sillä Lappajärven Hietojanlahden ruoppaukseen ja kunnostukseen myönnettiin 100 000 euroa, Evijärven kunnostukseen 100 000 euroa ja Perhon Jängänjärven kunnostukseen 30 000 euroa. Puhtaissa vesissä on raitapaitojen hyvä uida ja lisääntyä.

Poliisilaitosten koulupoliisitoiminnan turvaamiseen ja kehittämiseen myönnettiin erillinen 220 000 euron määräraha. Rahavajeen takia poliisin nuorisotyö on hiipunut. Tällä ylimääräisellä rahalla on tarkoitus elvyttää tärkeää koulupoliisityötä, jotta yksikään nuori ei hairahtuisi rikosten poluille ainakaan tiedon puutteen takia.

 

Lisätiedot

 

Reijo Hongisto

Kansanedustaja Sin

040-525 7488

UUTISOINTIA

HS tänään (4.12-18) ”Oulun poliisi varoittaa: Ulkomaalaistaustaiset miehet saalistavat nuoria tyttöjä netissä….Oulussa on paljastunut useita tapauksia joista vakavimmat ovat johtaneet seksuaalirikosepäilyihin”

Näin kirjoitettiin lehdessä. Juttu levisi myös sosiaaliseen mediaan. Jutun leviämistä en ihmettele, mutta ihmettelen suomalaisten reagointia, sillä useimmat kommentoineista varoittelivat nuoria netin vaaroista. 

Nettikö tässä se vaarallisin on? Minun mielestäni vaara on ihan kokonaan muualla. Oulun poliisi tiedotti viikonloppuna tutkivansa nuoren tytön raiskaamista ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Tutkinnan yhteydessä oli otettu kiinni ja myöhemmin vangittu seitsemän aikuista miestä. Tutkinnan edetessä rikosnimikkeiksi tarkentuivat törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksiköyttö. 

MTV:n uutisissa haastateltu tutkinnanjohtaja kertoi, että yksikään kiinniotetuista ei ole taustaltaan syntyperäinen suomen kansalainen. Tutkinnanjohtajan mukaan joku kiinniotetuista on saanut suomen kansalaisuuden, jollain asia on vireillä ja joku on maassa turvapaikanhakijana.

Vastenmieliseen väkivallantekoon ei syyllistynyt netti, vaan ihminen. Kymmenvuotiaaseen lapseen ei yhtynyt netti, vaan ihminen. Poliisi selvittää syylliset  ja tuomioistuin toimii harkintansa mukaan.

Jos joku leivättömän pöydän ääressä istuu, istuja on ihminen – ei netti. Tämä on syytä pitää mielessä ja sanoa asia niin kuin se on.

Toinen HS uutinen kertoi, että tänään (4.12 -18) oli ihminen syttynyt tuleen Espoon keskuksen Samarian terveysaseman edessä. Tuleen syttynyt ihminen oli saatu sammutettua ja vietyä hoitoon.

Minun elämänkokemukseni mukaan ihminen ei syty tuleen ihan noin vaan. Jos syttyisi, kävelisi kaduilla liekehtiviä ihmisiä harva se päivä. 

Uutiset luettuani mietin, minkä takia asioista ei voida puhua niiden oikeilla nimillä? 

Sas se!

KAUTOKEINOSTA KERTSHINSALMELLE….

… MAINILAN KAUTTA

Pari viikkoa sitten Naton ja kumppanuusmaiden joukot harjoittelivat Norjassa. Mukana oli myös suomalaisia sotilaita.

Sotaharjoitukset poikivat yleensä kaikenlaisia lieveilmiöitä. Pääsääntö näkyy olevan, että kun Nato harjoittelee, Venäjä reagoi ja päin vastoin. Reagointitavat vaihtelevat.

Tällä kertaa pistimen kärkeen tarttui lentoliikenteelle ja miksei maajoukoillekin tärkeä GPS signaali. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan GPS singaalia olisi häiritty Suomen Lapissa.

Syyttävä sormi sojottaa itään. Monet arvelevat, että veli venäläinen oli suivaantunut Naton joukkojen harjoituksesta ja osoittanut suivaantumisensa konkreettisella toimella.

Suivaantumisen ymmärtää – onhan se ihan tavanomaista puolin ja toisin – mutta tuota konkreettista tointa en ainakaan minä ymmärrä. Häirintä vaaransi lentoliikennettä ja konkreettinen vaarantaminen on aina kovempi juttu, kun pelkät puheet.

”Venäjä kiistää syytöksen, että se olisi tarkoituksellisesti häirinnyt Suomen GPS -signaalia Naton sotaharjoituksen aikana” (Ilkka 12.11.2018). Jos kyseessä ei ollut tarkoituksellinen häirintä, silloin puhutaan vahingosta. Kuinka moni uskoo vahinkoon? En minä ainakaan.

Venäläiset sotilaat ovat ammattilaisia. Ammattilainen toimii ammattilaisen tavoin ja toteuttaa saamansa käskyn. Ammattilainen ei tee vahingossa yhtään mitään – ei ainakaan puolueettoman maan ilmatilaan kohdistuvaa häirintää.

Toiminta oli tarkkaan harkittu ja operaatioon oli lupa korkealta taholta.

Miksi temppu tehtiin? Siitä ollaan montaa mieltä.

Minä arvelen venäläisten näpäyttäneen Naton joukkoja. Toinen syy voi olla se pikkupoikien käyttämä: ota keppi ja työnnä se muurahaispesään. Pyöräytä kerran ja katso mitä tapahtuu.

Venäjä ei toimi pikkupoikien tavoin, vaikka toiminta saattaa joskus siltä näyttää. Minun tulkintani mukaan Venäjä testasi erityisesti Suomen suhtautumista ilmatilansa häirintään. Huomaako Suomi ja jos huomaa – miten reagoi. Annetaanko olla, vai nostetaanko asia esille? Jos nostetaan esille – miten reagoi Suomen kansa? Onko näillä manöövereillä vaikutusta puolustustahtoon?

Perinteiseen tapaan Venäjä kiistää häirinneensä ja vaatii todisteita. Vaatimuksen esittäessään Venäjä tietää, että todisteita ei tule. Jos tulisi, paljastaisivat häirinnän todenneet, millä tavalla paljastus tehtiin ja avaisivat näin omaa puolustustaan. Sinut on nähty, mutta me emme kerro kuka näki ja mitä laitteita hän käytti avukseen.

26.11.1939 Mainilan pellolla räjähtelivät kranaatit. Silloinen Neuvostoliitto syytti sotahullujen suomalaisten ampuneen tykillä Neuvostoliiton puolelle. Se riitti Neuvostoliittolaisille sotilaille syyksi hyökätä Suomeen.

Jälkeenpäin itänaapuri myönsi lavastuksen.

Päivälleen 79 vuotta myöhemmin paloi venäläinen ruuti Kertshinsalmessa. Myös meriliikenteen sääntöjä rikottiin, kun venäläinen aseistettu sota-alus törmäsi ukrainalaiseen hinaajaan. Törmäyksestä julkaistun videomateriaalin perusteella teko oli tahallinen. Suurempi alus tuuppasi huomattavasti pienempää alusta.

Kun vesillä ”tuupitaan”, on kyse aina vakavasta asiasta. Samalla tavalla, kun lentoliikenteen häirinnässäkin. Molemmilla teoilla vaarannettiin konkreettisesti ihmishenkiä.

”Tuuppimisen” jälkeen venäläiset erikoissotilaat miehittivät Ukrainan alukset ja kuljettivat ne venäläiseen satamaan. Alusten miehistöt suljettiin säilöön ja 27.11 TV uutiset näyttivät ukrainalaisten merimiesten tunnustukset. Venäjä pelaa kovilla panoksilla.

En ota kantaa tunnustusten aitouteen. Jokainen kuvanauhan nähnyt saa muodostaa mielipiteensä siitä, puhuivatko selkä seinää vasten olleet ukrainalaiset omasta tahdostaan, vai pakotettiinko heidät puhumaan.

Mainilassa lavastus johti talvisotaan, aika näyttää mihin Kertshinsalmen tapahtumat johtavat. Tässä vaiheessa ei näytä hyvältä.

”Se sitä on kovaa kulukemaan – salamasotaa kun on! -Väinö Linna