Kirjoitukset

VALKOISTA SAVUA

Oikeusministeriön piipuista tuprahteli juuri 15.11.2017 klo 13.45 ”valkoinen savu”.

Sininen Tulevaisuus ry on virallisesti nyt hyväksytty puoluerekisteriin 🙂

Moni on kysynyt, koska puolueeseen saa liittyä. Minulla on ilo ja kunnia vastata, että tästä hetkestä lähtien otetaan jäsenhakemuksia vastaan.

Jäsenhakukaavakkeita saa myös minulta.

Minut tavoitat numerosta 040-5257488 taikka sähköpostilla reijo.hongisto@eduskunta.fi

Reijo

HIRVIJAHTIASIAA

12.11-17 oli Ilkassa juttu ”HIRVIKANTA HARVENEE NYT VAUHDILLA”.

Toimittaja Anni Keski-Heikkilä teki jutun Kihniönkylän Eräveikkojen ja Seinäjoen Metsästysseuran hirviseurueiden yhteisjahdista. Juttu oli hyvä ja kun siinä minuakin lyhyesti haastateltiin, luin sen tavallista tarkemmin. Minä en nähnyt jutussa virheitä taikka muitakaan oikomisen aiheita, mutta muutama muu lehden lukija oli ”närkästynyt” siitä, että hirvijahtiin oli kutsuttu vain Sinisten edustajat Hongisto ja Kulmala. Minulle ”kurkkuharjaa” antaneiden mielestä asialla politikoitiin, koska mainittiin vain yhden eduskuntaryhmän edustajat nimeltä. Miksi muista ei puhuttu mitään?

On paikallaan oikaista tämä lukijoiden harhaluulo. On totta, että juttua tarkkaan lukiessa saattaa saada käsityksen, että jahtiin olisi kutsuttu vain kaksi Sinisten kansanedustajaa. Tämä EI pidä paikkaansa! Jahtiin kutsuttiin KAIKKI eduskunnan eräkerhon hirvenmetsästystä harrastavat jäsenet. Valitettavasti muilla edustajilla oli menoja ja kiireitä ja vain kaksi edustajaa sovitti kalenterinsa niin että jahti oli mahdollinen.

Lienee paikallaan kertoa muutamalla sanalla myös tästä eduskunnan eräkerhosta.

Kerhossa on tällä hetkellä 48 jäsentä. Jäseneksi kutsutaan jokainen istuva, metsästäjätutkinnon suorittanut ja riistanhoitomaksunsa asianmukaisesti maksanut kansanedustaja. Kerhossa on vain istuvia edustajia. Kun edustaja poistuu eduskunnasta, poistuu hän samalla myös eräkerhosta.

Eräkerhossa on jäseniä kaikista muista, paitsi vihreästä eduskuntaryhmästä. Olen tällä hetkellä eräkerhon puheenjohtaja ja voin vakuuttaa, että odotan kädet levällään ensimmäistä vihreää metsästäjätutkinnon suorittanutta edustajaa eräkerhon jäseneksi. Lämpimästi tervetuloa. 🙂 Kerhon puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain. Ensi vuonna puheenjohtajuus on SDP:llä.

Eräkerho kutsutaan kerhona jahtiin taikka muihin, metsästykseen liittyviin tapahtumiin. Kutsuja tulee melko paljon ja vaikka hyvää tahtoa onkin, niin millään ei ehdi kaikkiin osallistua. Puheenjohtajana olen yrittänyt olla mahdollisimman monessa tilaisuudessa.

Vierasjahdit ovat pitäneet minua kiireisenä, sillä 28.10 olin Jalasjärvellä Koskuen Erän vieraana ja 30.10 jahdissa Kalajoen Ypperissä, 11.11 oli Kihniönkylän Eräveikkojen ja Seinäjoen Metsästysseuran yhteisjahti ja tulevana lauantaina 18.11 on kutsu käynyt Kuortaneelle.

Kuten edellä kerroin, kutsu ei koskaan tule yksittäiselle edustajalle, vaan se koskee aina koko kerhoa ja nimenomaan niitä jäseniä, joilla on hirvikoe suoritettuna. Rohkenen tunnustaa, että kaikille lähetetyn yhteiskutsun lisäksi minä vielä erikseen ”muistutin” jahdista kahta vaalipiirimme edustajaa, mutta molemmilla oli jo kalenterissa muita menoja. Näin ollen minä olin ainoa Vaasan vaalipiiristä oleva edustaja. Onneksi sain kaverikseni Ylistarolaislähtöisen, nykyisin Rääkkylässä asuvan Kari Kulmalan.

Minulle erilaiset yhteisjahdit ovat erittäin tärkeitä, sillä jahdin lomassa on aikaa ja mahdollisuus kuulla ja ihan oikeasti myös kuunnella eräveljien ja -sisarien tuntoja. Petopolitiikka puhuttaa nyt koko Suomessa. Tällaisten jahtitapahtumien jälkeen on Reijon repussa aina terveisiä myös eduskuntaan ja erityisesti maa- ja metsätalousvaliokuntaan.

KIELI- JA MIELIKUVIA

Jonkun mielestä tuima tarkoittaa makeaa ja jonkun toisen mielestä suolaista.
Jonkun mielestä sadomasokistit hakkaavat kuumassa saunassa itseään vastalla ja toisten mielestä selkään paukkuu vihta.
Jonkun mielestä insesti tarkoittaa lähisukulaisten välistä sukupuoliyhteyttä ja jonkun toisen mielestä jotain muuta.
Jonkun mielestä nuorten tyttöjen ympärileikkaus tarkoittaa jotain hyvää ja ylevää ja jonkun toisen mielestä jotain muuta.
Sanoja ja sanontoja voi käsittää monella tavalla.

Pohdiskelen insestin ja ympärileikkauksen merkitystä ja näiden sanojen käyttöä julkisesti.

Minulle insesti -sana on kaiken vastenmielisyyden vertauskuva. Minun mielestäni vapaaehtoinen sukupuoliyhteys lähisukulaisten kesken kuvastaa alhaisinta ja saastaisinta käytöstä, johon kaksi, taikka pahimmassa tapauksessa jopa useampi voi keskenään syyllistyä. Insestiä saattaa tapahtua myös aikuinen – lapsi suhteessa. Tällöin aikuinen käyttää avutonta ja puolustuskyvytöntä lasta hyväkseen. Erityisen saastaista siinä on, että aikuinen tavoittelee teolla itselleen nautintoa taikka mielihyvää.

Ympärileikkaus – sana tuo mieleeni nuorten tyttöjen sukuelimien silpomisen. Tämä on tekona yhtä vastenmielinen kuin insestikin, mutta eroaa insestistä siinä, että nuorten tyttöjen sukuelimien silpominen tapahtuu tietämäni mukaan vasten tyttöjen (lasten) tahtoa. Tuskin niin sairasta ihmistä on, että lapsen silpomisesta saisi jonkinlaista mielihyvää.

Minä tulkitsen ympärileikkauksen täyttävän vähintään pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Joku saattaisi lisätä tuohon vielä vamman tuottamuksenkin, koska leikeltävän lapsen kehoon tehdään pysyviä muutoksia.

En tiedä minkä takia tyttöjen sukuelimiä silvotaan. Joku syy, taikka peruste sillä teolla varmaan on. Muistan jostakin lukeneeni, että ympärileikkauksen tarkoituksena olisi vähentää tyttöjen taikka naisten seksuaalisuutta ja sukupuolisesta kanssakäymisestä saatavaa mielihyvää. En tiedä pitääkö tuollainen olettama paikkaansa, mutta jos pitää, niin minä tulkitsen teon naista alistavaksi. Ymmärrän asian niin, että mies voi vapaasti tuntea mielihyvää mutta nainen ei voi, taikka naisen ei pitäisi voida.

Muistamani mukaan tyttöjen (lasten) ympärileikkaus on Suomessa kielletty. Jos näin on, ei ympärileikkauksia saa Suomessa tehdä. Jos ja kun ei saa Suomessa tehdä, tehdään sitten jossain muualla. Missä tehdään? Siitä saattaa olla monta käsitystä ja arviota.

Iltalehdessä 4.11.2017 klo 12.26 oli juttua Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Darran Facebook päivityksestä. Vihreiden edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa istuva Darra oli lehtijutun mukaan kirjoittanut fb seinälleen näin: ”Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on anketa, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua”.

En ole koskaan tavannut Darraa, enkä tiedä hänestä mitään. Nykyään pelkän nimen perusteella ei voi henkilöstä paljoa päätellä. Darra voi olla pitkänhuiskea blondi taikka tummempi-ihoinen, tuskin kuitenkaan ”musta”, vaikka vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto häntä Iltalehden 4.11.2017 klo 22.21 julkaistussa jutussa mustaksi nimittelikin. Juttu oli otsikoitu ”Touko Aalto vihreän valtuutetun insestikirjoituksesta ””Mustaa huumoria””. Minä en uskaltaisi nimitellä ketään ”mustaksi”. Jos sen tekisin, istuisin oikeudessa vihapuheen levittämisestä. Touko Aalto uskaltaa ja on mielenkiintoista seurata, millä tavalla vihapuheita tutkiva poliisin erikoisryhmä puuttuu tähän asiaan.

Jos poliisin linja on sama kaikkien kansalaisten kohdalla, niin jonkinlainen tutkinta asiasta järjestetään. Jos ei järjestetä, saattavat kansalaiset käsittää asian niin että ”mustaksi” nimittely ei ole vihapuhetta. Minä luotan suomalaiseen poliisiin ja poliisin puolueettomuuteen myös tämän asian kohdalla.

Edustaja Aalto vastaa sanomisistaan ja Darra Kirjoituksistaan. Sanon suoraan, että syrjäiseltä Möksyn kylältä maailmalle lähteneenä minua loukkasi helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun kirjoitus. Tuli surullinen olo kun kirjoituksen luin. Mieleeni tulvahtivat monenlaiset muistot lapsuuskodistani ja kylän elämästä -60 ja -70 luvuilla. On suoranainen loukkaus noita ihmisiä kohtaan sanoa että ”ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua.”

Mitä mahtaisi tapahtua, jos joku muu kun vihreä poliitikko julkaisisi kirjoituksen jossa nimettäisiin maa, puhuttaisiin pikkutyttöjen ympärileikkauksista ja siitä että kukaan ei kuule kun lapsi huutaa apua.

Olisko myös silloin kyse vain ”räväkästä” kirjoituksesta? Tuskin.

Kieli– ja mielikuvat ohjaavat elämää. Vihapuhe ja vihainen puhe pitäisi kyetä erottamaan toisistaan, puhumattakaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

SUSIKYYDITYKSISTÄ

Olen viikolla vastaillut huolestuneiden vanhempien puheluihin. Nyt ei puhuta perinteisestä koulukiusaamisesta, vaan susien aiheuttamasta pelosta ja jopa kammosta.

Minulta tivataan jatkuvasti, minkä takia valtio ei korvaa lasten susikyytejä. Kehä III:n sisäpuolella näistä kyydeistä ei puhuta. Pohjoispuolella puhutaan.

Asia oli akuutti jo vuonna 2013. Tein silloin opetusministerille koulukyytien korvaamisesta kirjallisen kysymyksen. Kysymys ja ministeri Krista Kiurun antama vastaus alla:

KIRJALLINEN KYSYMYS 762/2013 vp

Reijo Hongisto /ps

Tarkistettu versio 2.0

Maasuurpetojen koululaisille aiheuttamien pelkotilojen huomioiminen maksuttomasta koulukuljetuksesta päätettäessä

Eduskunnan puhemiehelle

Perusopetuslain 32 § todetaan ”Jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.”

Näihin päiviin saakka lapsen koulumatkan vaarallisuutta ja matkaan sisältyviä riskejä on arvioitu pelkästään liikenteellisten seikkojen pohjalta. Uhka-arviot ovat perustuneet tiehallinnon tierekisteristä saataviin tiestön ja liikenteen ominaisuustietoihin kuten liikennemääriin, nopeusrajoituksiin, piennarleveyksiin ja tiestön valaistusolosuhteisiin.

Liikenteen muodostamat turvallisuusuhkat on tiedostettu jo vuosikymmeniä sitten. Sen sijaan uusi ja vielä tiedostamaton uhka ovat kouluteiden varsilla liikkuvat maasuurpedot. Sudet ja karhut lisääntyvät ja levittäytyvät uusille asuinalueille ja näin vääjäämättä joutuvat kosketuksiin myös ihmisten kanssa.

Noin kuukausi sitten karhu hyökkäsi lenkillä olleen aikuisen miehen päälle Alavudella. Mies selvisi hyökkäyksestä hengissä, mutta joutui sairaalahoitoon pahojen puremavammojen vuoksi. Tieto karhun hyökkäyksestä on tavoittanut myös kouluikäiset lapset.

Moni Alavuden, Kuortaneen ja Ähtärin seudulla asuvista vanhemmista kertoo lapsensa pelkäävän nykyisin koulumatkoja. Pelkotilat ovat pahimmillaan aiheuttaneet lapsille unettomuutta, keskittymisvaikeuksia ja jopa yökastelua. Samanlaista viestiä on tullut myös muualta maastamme.

Vanhemmat ovat huolissaan lastensa turvallisuudesta ja henkisestä jaksamisesta. Monet kantavat huolta myös siitä, kuinka lapsi selviää aikuisuuteen pelkotilojensa kanssa.

Yksinkertaisin tapa pelkotilojen poistamiseen ja lasten koulutien turvaamiseen olisi järjestää heille koulukuljetus. Autossa lapsi ei pelkää. Valitettavasti monen kunnan ja monen vanhemman taloustilanne ei salli ylimääräisten kuljetusten järjestämistä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää lapsen pakottaminen koulumatkalle. Tämä puolestaan lisää lapsen henkistä kuormaa ja vahvistaa mahdollisia pelkotiloja.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa on vilkkaasti keskusteltu valtion vastuusta koulukuljetuksen järjestämisessä, sillä valtio ohjaa suurpetopolitiikkaamme ja säätelee petokantojamme. Oppilaat, oppilaiden vanhemmat ja kunnat eivät ole vastuussa petopolitiikastamme, vaikka joutuvat kärsimään petopolitiikan seurauksista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen maasuurpetojen lapsille aiheuttamista pelkotiloista ja pelkotilojen voimakkaasta lisääntymisestä, sekä

aikooko hallitus osoittaa kunnille resursseja petopelosta johtuvien koulukuljetuksia varten?


Helsingissä 11 päivänä syyskuuta 2013
•Reijo Hongisto /ps

………………………………………………………

MINISTERIN VASTAUS:

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Perusopetuslain (628/1998) 32 §:n mukaan oppilaalla on oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen, jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi. Myös esiopetuksessa olevien matka on järjestettävä kotoa esiopetukseen tai päivähoidosta esiopetukseen ja vastaavasti esiopetuksesta kotiin tai päivähoitoon, mikäli matka on viittä kilometriä pidempi. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. Kuljetusta odottavalle oppilaalle on järjestettävä mahdollisuus ohjattuun toimintaan.

Edellytykseksi voidaan asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista, mikäli oppilas otetaan muuhun kuin perusopetuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan. Jos esiopetusta saava lapsi osallistuu toisessa kunnassa järjestettävään lasten päivähoitoon lasten päivähoidosta annetun lain 11 c §:ssä tarkoitetulla tavalla, opetuksen järjestäjällä on oikeus edellyttää, että lapsen huoltaja vastaa lapsen kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista päivähoito- ja esiopetuspaikan välillä.

Perusopetuslain 6 §:n ensimmäisen momentin mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä kun huomioidaan asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet. Esiopetusta järjestettäessä tulee myös ottaa huomioon, että opetukseen osallistuvilla lapsilla on mahdollisuus käyttää päivähoitopalveluita.

Esi- ja perusopetukseen osallistuvien lasten koulumatkojen turvallisuuteen on aina kiinnitettävä huomiota. Perusopetuslaki (628/1998) antaa riittävän selkeät ohjeet opetuksen järjestäjille ottaa huomioon koulumatkojen turvallisuus myös alueilla, joilla on maasuurpetoja. Opetuksen järjestäjät pystyvät parhaiten arvioimaan koulumatkoihin liittyviä turvallisuusseikkoja ja tekemään arvioinnin pohjalta tarvittavat toimenpiteet.

Kuntien peruspalveluiden valtionosuus kattaa perusopetuslain mukaisesti oppilaiden koulumatkaetuuksista aiheutuvat kustannukset. Näin ollen hallitus ei ole varannut susiuhan vuoksi oppilaskuljetuksiin erillisrahoitusta.

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2013

Opetusministeri Krista Kiuru

KIRJALLINEN KYSYMYS

Jätin tänään alla olevan kirjallisen kysymyksen. Kysymyksen allekirjoitti kymmenkunta edustajakollegaa yli puoluerajojen.

Suden siirto koko maan alueella suojeludirektiivin liitteeseen V

Eduskunnan puhemiehelle

Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu erityisesti susien aiheuttamista koiravahingoista. Kymmeniä koiria on raadeltu. Muutamia koiria ovat eläinlääkärit onnistuneet pelastamaan, mutta suurin osa suden hyökkäyksen kohteeksi joutuneista koirista on menehtynyt, ne on syöty joko kokonaan taikka osittain.
Oman harrastekoiran menettäminen on koiran ohjaajalle henkisesti ja taloudellisesti kova isku. Suden suuhun katoaa koiran kouluttamiseen käytetty aika ja vaiva ja tietenkin raha. Koiransa menettänyt voi hakea lemmikistään korvausta, mutta valtiolta saatava korvaus vain harvoin kattaa edes murto-osaa suden aiheuttamasta vahingosta.
Koiraharrastajat katsovat valtiovallan toimia, taikka pikemminkin toimimattomuutta ihmeissään. Toisaalta viranomaiset edellyttävät ja suorastaan vaativat koiraharrastajia kouluttamaan koiria SRVA toimintaan, mutta eivät ymmärrä, taikka halua ymmärtää maasuurpetojen, erityisesti suden koirille aiheuttamaa uhkaa.
Koiraharrastajilta saamani tiedon mukaan maassamme on jo alueita, joilla ei voi käyttää koiraa SRVA tehtävässä. Näiden alueiden määrä lisääntyy koko ajan. Tilanne huononee päivä päivältä. Osa SRVA toimijoista lopettaa vapaaehtoistoimintansa, koska ei halua uhrata koiraansa antaessaan poliisille virka-apua.
Asiaa on syytä tarkastella myös eläinsuojelulain kannalta, sillä liikenneonnettomuuden vammauttama eläin saattaa ammattitaitoisten etsijöiden puutteessa joutua kitumaan päiväkausia. Tämä ei ole kenenkään etu.
Suomessa suden suojelu jakaantuu maantieteellisesti niin, että poronhoitoalueella susi on suojeltu direktiivin liitteessä V ja poronhoitoalueen ulkopuolella liitteessä IV. Koiraharrastajien mielestä Suomen tulisi välittömästi käynnistää EU:n kanssa neuvottelut, joilla susi siirretään koko valtakunnan alueella direktiivin liitteeseen V. Tällöin erityisesti koiravahinkoja aiheuttavien susien poistolupien myöntäminen myös poronhoitoalueen ulkopuolella olisi nykyistä joustavampaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta suden suojelustatus muutetaan myös poronhoitoalueen ulkopuolella suojeludirektiivin liitteeseen V?

Helsingissä 24.10.2017

Reijo Hongisto / si

SÄÄSTÄÄ PITÄÄ

Viimeinen lähtijä muistaa sitten sammuttaa valot. Sulje ovi ettei lämpö karkaa. Älä osta tarpeetonta krääsää. Käyttäkää joukkoliikennettä ja säästäkää polttoainetta.

Näitä ja muita säästöohjeita kuulemme päivittäin. Myös asuinrakennuksista rakennetaan entistä energiaystävällisempiä. Säästetään ja säästetään, mutta mitä varten.

Moni tavoittelee selvää rahan säästöä, lisäeurojen ohella säästetään myös luontoa. Tarkoitus on hyvä ja kannatettava.

Minun mielestäni säästää pitäisi vielä enemmänkin, mutta hyvä kun edes jossain säästetään.

Ylenpalttinen tuhlaaminen ja ”turhuuteen törsääminen” ei ole enää muodikasta. Tuhlaajapoika on palannut kotiinsa.

Säästämisen vastakohtana on tuhlaaminen. Avokätinen rahan, energian taikka muun tarpeellisen tavaran huolimaton käyttö. Säästäväisyyteen taipuvana katselen vistoon tuhlailevia. Uskon, että en ole ainoa. Moni vihreään aatteeseen tukeutuva nyökyttelee nähdessään junan taikka linja-auton ja pyörittelee päätään nähdessään pelkistä kuljettajista koostuvan henkilöautojonon. Moottorit käyvät ja pakoputkista työntyy savua ilmaan.

Tarpeetonta tuhlausta

Luin tänään (20.10-17) Iltalehdestä jutun ”Suomi korvaa hanhituhoja”. Jutussa kerrottiin harvinaisen ja uhanalaisen valkoposkihanhen aiheuttavan Suomen maataloudelle satojen tuhansien eurojen vahingot, joista vielä suuri siivu jää viljelijöiden maksettavaksi.

Jutussa oli ympäristöministeriön luontoympäristöosaston päällikön, ylijohtaja Ari Niirasen lausunto. Niiranen kertoo, että valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot erityisesti maataloudelle ovat rahallisesti huomattavat.
-Valkoposkihanhet syövät viljojen oraita ja niiden uloste pilaa nurmea.

Prosessikaavioni kertoo, että toisesta päästä menee ja toisesta päästä tulee ja molemmat päät aiheuttavat viljelijöille taloudellista vahinkoa.

Harvinaisena ja uhanalaisena rauhoitettu lintu on lisääntynyt niin, että niitä arvioidaan olevan jo 1,2 miljoonaa. Puolet tästä lintumäärästä istuskelee keväisin ja syksyisin suomalaisilla pelloilla.

Ylijohtaja Niiranen kertoo, että lintujen aiheuttamia tuhoja voidaan ehkäistä ensisijaisesti houkuttelemalla niitä muualle, pelottelemalla niitä pois pelloilta ja siirtämällä viljelykasvien kasvattamisen ajankohtaa siten, että oraat eivät olisi kypsiä hanhien muuttoaikaan.

Näin maallikkona, lintujen sielunelämää laajemmin tuntematta sanon, että voi hyvät hyssyrät sentään.

Oletan lintujen gps -paikantimen ja siiven alla jököttävän transponderin toimivan tietyllä taajuudella. Paikkatietojärjestelmään on vuosisatojen saatossa vakiintunut tietyt lentoreitit. Lintu lentää kuin risteilyohjus samoja reittejä vuodesta toiseen. Vain voimakkaat tuulet saattavat ohjata linnut vaihtoehtoisille reiteille, joten lintujen ”houkutteleminen muualle” onnistuu yhtä helposti, kun US NAVY tunnuksin varustetun risteilyohjuksen. Miksei senkin saa pois reitiltään rakentelemalla kirkontorneja ja ”vuoria” sinne tänne, mutta se ei taida olla kovin tehokas harhautustapa.

Minä ajattelen niin, että jos hanhiparven saa houkuteltua taikka hätisteltyä pois Tuppuraisen pellota, istahtaa parvi Tappuraisen pellolle ja vahingot syntyvät siellä. (nimet muutettu. toim.huom). Siispä harhautus ja houkuttelu ovat poissa keinovalikoimista.

Lintujen sielunelämän ohella myös eri kasvien kasvattaminen on minulle mysteeri. Olen kuitenkin saanut tutustua erittäin ammattitaitoisiin viljelijöihin ja muutamia kertoja olen herkällä korvalla kuunnellut maa- ja metsätalousvaliokunnassa vierailleita oikeita asiantuntijoita. Olen heidän puheestaan saanut käsityksen, että eri kasveilla tuppaa olemaan melko vakiintuneet kylvö- ja istutusajat. Ohra on kylvettävä keväällä tiettyyn aikaan, jos aikoo syksyllä puida kypsää viljaa. Ohran ohella sama tapa taitaa olla myös muilla kasveilla, joten hieman oudoksun ylijohtaja Niirasen lausumaa siitä, että lintutuhoja torjuttaisiin kylvöajankohtia muuttamalla.

Suomen leveysasteilla kylvöaika ja hyötykasvien kasvukausi on sen verran lyhyt, ettei ”kasvien kasvattamisen ajankohtaa” ole mahdollista siirrellä kummastakaan päästä. Näin minä ihan amatöörinä väitän.

Jos viljelijä onnistuisi huijaamaan valkoposkihanhia niin, etteivät oraat olisi kypsiä hanhien muuttoaikaan, kysyn, montako kertaa tämä ”huijaaminen” mahtaa onnistua? Tietämäni mukaan linnut laskeutuvat muuttomatkallaan pelloille levähtämään ja ennenkaikkea tankkaamaan mahansa täyteen ennen nousuaan seuraavalle etapille. Linnut ajoittavat muuttonsa vuoren varmasti ruokailumahdollisuuksiensa mukaan. Ei ruoka-aijoissa huijata montaa kertaa, siinä on linnulla elämä pelissä.

Näin minä maallikkona oletan.

Jutussa todetaan myös, että Varsinais-Suomen Ely-keskus voi myöntää lupia valkoposkihanhien hätistelyyn koiria taikka kaasupanoksia käyttäen. Myös ampumislupia (kovilla ja kohti) voidaan myöntää, mutta yhtään sellaista ei kuulemma ole Suomessa vielä myönnetty.

Siunatuksi lopuksi: valkoposkihanhet aiheuttavat satojen tuhansien eurojen vahingot. Näillä näkymin vahingot lisääntyvät vuosi vuodelta ,samaan tahtiin lisääntyvien lintujen kanssa.

Minä kysyn ihan suoraan, missä menee suojelun raja? Missä vaiheessa ylittyy kipukynnys? Missä vaiheessa ymmärretään, että nyt on houkuttelun, höynäyttelyn ja kikkailun sijaan toimittava toisin?

Missä vaiheessa ymmärretään, että meillä ei ole enää varaa valikoida säästökohteita? Vanhusten ja veteraanien kohdalla on nyt säästetty, sieltä ei enää voi säästää. Jostakin muualta pitää säästöjä löytää. Lopetetaanko parisataa poliisin virkaa ja suljetaan muutama poliisilaitos, jotta saadaan rahaa ensi vuoden hanhivahinkoihin?

Jätetäänkö lentopetrooli ostamatta Horneteihin, jotta turvataan hanhien lento? Mistä otetaan raha hanhien ruokiin ja muihin vahinkoihin.

Minun mielestäni Suomen pitää ryhtyä ripeästi neuvottelemaan ja vaatimaan EU:n lintudirektiiviin muutosta, jotta tämä ”uhanalainen ja harvinainen”, jokapaikkaan pas…siis sotkeva lintu siirretään metsästettävien lajien listalle.

Sotkeminen ja vahingot vähenevät, kun vähennetään vahinkojen aiheuttajia.

Jos säästää pitää, säästetään sieltä missä säästöt eivät hankaloita ihmisten elämää – hanhia vähentämällä käy päin vastoin.

Hanhipaisti lautasella tuoksuu hyvältä. Hanhen jätös kengässä haisee pahalta. Siinä viiden pisteen vihje maa- ja metsätalousministeriöön, ja eikun säästämään !!

LUOTATKO VIRANOMAISIIN?

Olen toiminut virkamiehenä ja viranomaiskoneiston rattaana lähes 30 vuotta. Alkuaikoina -80 luvulla ei viranomaisten puolueettomuutta kyseenalaistettu. Virkamieheen ja viranomaisiin luotettiin, koska virkamies oli yhteiskunnan palveluksessa ja yhteiskuntaan kuului jokainen suomalainen. Oltiin vähän niin kuin samoissa hommissa, taikka ainakin pelattiin samassa joukkueessa ja samaan maaliin.

Joku rinnasti virkamiehen kerrostalossa asuvaan talonmieheen, joka piti huolta taloyhtiön asioista ja siitä, että kaikki oli kunnossa ja toimi. Lamput paloivat ja pattereissa kiersi lämmin vesi. Muiden asialla ollessaan talonmies oli samalla myös omalla asiallaan. Kaikki ymmärsivät tämän toiminnan yhteisöllisyyden.

Viimeaikoina tyyli näkyy muuttuneen, taikka ainakin minusta ja monesta muusta tuntuu siltä. Kansalaisille on alkanut muodostua vaikutelma, että viranomaiset ovat eristäytymässä ympäröivästä yhteiskunnasta. Ovat vähän niin kuin omissa maailmoissaan ja ympyröissään. Poliisit ovat eristäytyneet laitoksiinsa. Tuttua poliisia on hankalaa tavoittaa. Verotoimistoissa palaa valot, mutta sisään ei pääse vaikka olisi kuinka tärkeää asiaa. Esimerkkejä on monta ja monelta alalta.

Ei tällä tavalla toimittu aikaisemmin. Nyt toimitaan ja lienee paikallaan kysyä – minkä takia?

Minun mielestäni viranomaisten ja muissa hommissa hyörivien suhde on eräänlainen symbioosi, keskinäinen hyötysuhde. Molemmat hyötyvät toisen toimista ja läsnäolosta. Jos suhde vääristyy ja vinoutuu niin että toinen hyötyy toisen kustannuksella, ei enää voida puhua symbioosista, vaan ihan jostain muusta.

Päivän lehdissä (12.10) uutisoitiin että vain 20 prosenttia kansalaisista luottaa täysin viranomaisten kykyyn pitää henkilötiedot turvassa. Jos ja kun näin on, 80 prosenttia ei luota täysin viranomaisiin !

Iskin kiljahtelumerkin edellisen lauseen loppuun vakain tuumin ja harkiten. Luku on JÄRKYTTÄVÄ !

Kiljahtelumerkki toistamiseen.

Saan päivittäin palautetta erityisesti metsästäjiltä. 1000 palautteesta 1-2 on myönteistä. 998 kertaa annetaan kurkkuharjaa ja kunnolla. Sattuu, sattuu niin himputisti kuunnella, miten Luonnonvarakeskus (LUKE:n) tutkijat ja Suomen Riistakeskuksen viranhaltijat valehtelevat päin naamaa. Moni käyttää kovaa kieltä sanoessaan, että valtion palkkalistoilla olevat henkilöt eivät kerro totuutta maassamme olevasta suurpetokannasta. Pääsääntöisesti palautteenantajat puhuvat valehtelusta.

Kun sanotaan että viranomaiset valehtelevat, on asiaan syytä reagoida. Tuollaisia väitteitä ei saa esittää löysin perustein.

Palautteen antajilla on väitteilleen selkeät perusteet. Maastoon on kylvetty tuhansia riistakameroita. Kamera on armoton. Kuva tulee aina kun kameran sensoriin tulee liikettä ja kuvat eivät valehtele. Ilman biologin koulutustakin kykenee kuvista näkemään mikä eläin on kyseessä ja useimmiten myös, montako eläintä on samassa kuvassa. Erityisesti susia on kuvattu seuduilla, joilla ei viranomaisten ilmoituksen mukaan susia pitäisi olla.

Viranomaisten virallinen selitys on ollut, on ja tulee olemaan:”Sudet liikkuvat ja niillä on laaja reviiri, nuoret yksilöt vaeltavat kymmeniä ja jopa satoja kilometrejä, joten niitä jää riistakameroiden kuviin ympäri valtakuntaa”. No selityshän se on tuokin.

Moni ei usko viralliseen kanta-arvioon, jonka mukaan valtakunnassa olisi 150-180 sutta. Näin vähäisestä susimäärästä ei millään saada niin paljon kuvia ja niin laajoilta alueilta kun tällä hetkellä saadaan. Susien pitäisi liikkua autoilla, ehtiäkseen samoihin aikoihin useampaan paikkaan.

Myös koiravahingot tukevat väitteitä siitä, että susia on huomattavasti virallista kanta-arviota enemmän.

Mitä tästä seuraa? Minun tulkintani mukaan ihmiset eivät enää luota LUKE:n toimintaan. Luottamus horjuu myös Suomen Riistakeskuksen henkilöstöön. Näin minulle on kerrottu, eikä minulla ole mitään syytä epäillä kuulemaani. Luottamus on menetetty ja sitä on todella hankalaa ja työlästä palauttaa.

Kun sekä LUKE että Suomen Riistakeskus tarvitsevat metsästäjien apua, on erittäin hankalaa jos ja kun luottamus ei enää ole sataprosenttinen. Toiseen joko luottaa taikka ei luota, välimuotoa ei taida olla olemassa.

Kun kansalainen menettää luottamuksensa yhteen viranomaiseen, horjuu luottamus myös toisaalle. Lehtijutussa koeteltiin kansalaisten luottamusta tietosuojaan. Kovin heikkoa oli luottamus myös siihen suuntaan.

Kuinka kauan luottamusta voidaan horjuttaa? Mitä pitää tapahtua, että viranomaiset ”heräävät” ja huomaavat olevansa hiekkalaatikolla ihan yksin. Voi käydä niin, että kansalaiset kerääntyvät omalle ”hiekkalaatikolleen” ja jättävät viranomaiset hyörimään ihan omaan rauhaansa.

Tähän saakka on ollut itsestään selvää, että kun poliisi soittaa eläinonnettomuudesta, lähtee täysin vapaaehtoisvoimin toimiva SRVA henkilö hoitamaan loukkaantuneen eläimen etsinnän, lopetuksen ja maastosta pois kuljettamisen. Kuinka kauan toiminta jatkuu nykyisessä muodossaan?

Mitä tehdään jos jo viime keväänä uumoiltu SRVA lakko ensi keväänä toteutuu? Miten poliisi hoitaa liikenneonnettomuudessa loukkaantuneet eläimet? Jotenkin poliisin organisaation tuntevana sanon, että hoitamatta jää. Tämä on haaste myös eläinsuojelulain taholta. Loukkaantunut eläin on lopetettava, jos eläin ei loukkaantumisensa takia selviä luonnossa. Eläimen kivut ja kärsimys pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti.

Meidän poliittisten päättäjien tehtävänä on osaltamme ohjata viranomaisten toimintaa. Viranomaiset tekevät tietenkin virkavastuulla työtään, eikä yksittäisiin tapauksiin ole sopivaa puuttua, mutta ministeriöiden ylimmän johdon on pidettävä suitset käsissään, jotta yleinen luottamus viranomaisiin säilyy.

Puhutaan sitten henkilötietojen salassapysymisestä, taikka jostain muusta asiasta, on kansalaisten voitava luottaa virkakoneiston toimivuuteen ja puolueettomuuteen.

KANNATUSKORTEISTA

Reilu 5000 Sininen Tulevaisuus ry:n kannattajakorttia on nyt samassa nipussa. Eduskuntaryhmässä lasketaan vielä kerran, että vaatimukset täyttäviä kortteja on varmasti vähintään 5000. Enempikin saa olla, mutta vähemmällä ei pärjää.

Meillä edustajilla oli urakkana kerätä vähintään 200 korttia. Minun lakkariini päätyi lopulta vähän vajaat 300 korttia. En kortteja sen kummemmin kerännyt, vaan pääsääntöisesti ystävät ja tuttavat kysyivät korttikaavakkeita. Lähettelin niitä heille postissa ja osalle vein suoraan käteen. Osa oli tulostanut kaavakkeen netistä ja lähetti sen minulle.

Moni on kysynyt miltä alueelta kortteja sain. Ymmärrän kysymyksen peilailevan kannatusta ja kannatuksen määrää. Minulla ei ole tässä asiassa mitään salattavaa, vaan kerron reilusti, että pääosa korteista tuli Vaasan vaalipiirin alueelta. Etelä-Pohjanmaalta eniten ja Keski-Pohjanmaakin oli hyvin keräyksessä mukana.

Näin ollen Siniselle Tulevaisuudelle näyttää olevan kannatusta ja tarvetta koko vaalipiirissä. Hyvä niin.

Jätämme kannatuskortit oikeusministeriöön maanantaina 16.10. Ministeriössä kortit lasketaan uudelleen ja tehdään muut asiaan kuuluvat manööverit. Näihin toimiin kuluu aikaa 1-2 kuukautta, joten hyvässä lykyssä joulukuun alkupäivinä puolue on virallisesti rekisteröity.

Puolueen rekisteröimisen jälkeen pidetään Pohjanmaan Sinisten perustamiskokous. Näillä näkymin lienee tarkoituksenmukaisinta perustaa koko vaalipiirin kattava piirijärjestö. Jos myöhemmin ilmenee tarvetta hajauttaa toimintaa, se on mahdollista tehdä, mutta näin alkuun on tehokkainta toimia yhdessä organisaatiossa.

Minä KIITÄN JOKAISTA kannattajakortin allekirjoittanutta. Halusin muistaa Teitä joulukortilla, mutta kun kannattajakortissa ei ole allekirjoittaneen osoitetta, ei (postin tehokkuudesta huolimatta) kortti löydä perille pelkän nimen/paikkakunnan perusteella.

Kiitollisena ja hyvää syksyä toivottaen,

Reijo

MITÄ MINÄ SANOIN YLE -VEROSTA

Tiistaina (10.10) käsiteltiin täysi-istunnossa tulevan vuoden budjettiin liittyviä verolakeja. Asialistalla oli myös paljon puhuttanut YLE -vero.

Sanoin asian tiimoilta myös oman mielipiteeni. Koska puheenvuorostani on tullut palautetta ja kyselyjä, lienee paikallaan liittää puhe myös tekstimuodossa tähän. Näin jokainen voi lukea mitä sanoin ja mitä jätin sanomatta.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yleisradioverosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Hallituksen esitys HE 108/2017 vp 16.32

Reijo Hongisto si:

”Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä ehdotetaan, että vuositulojen 14 000 euroa ylittävältä osalta maksettaisiin Yle-veroa 2,5 prosenttia. Muutos vapauttaisi yleisradioverosta noin 390 000 pienituloisinta verovelvollista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pienituloiset saavat kuukaudessa reilun kympin verran enemmän käteen. Muutos rahoitettaisiin korottamalla parempituloisten Yle-veroa nykyisestä 143 eurosta 163 euroon. Esitys on mielestäni reilu ja kannatettava.

On tosin rehellistä myöntää, että koko valtakunnan alueella tv-katsojat eivät ole samanarvoisessa asemassa tv-näkyvyyden suhteen. Erityisesti Pohjanmaalla muun muassa Alajärvi—Soini—Lehtimäki-alueella näkyvät Ylen televisiolähetykset huonosti ja ajoittain eivät näy ollenkaan. Yle, Digita ja Viestintävirasto ovat useita vuosia kamppailleet näkyvyysongelmien kanssa ja olleet yhteydessä asukkaisiin ilman merkittävää tulosta. Tv-kuvan laatu ei ole parantunut, ja vaikka kuva ei näy, joutuvat asukkaat maksamaan tämän lakisääteisen maksun.

Aikoinaan Yle-veroa perusteltiin muun muassa turvallisuudella. Silloisten perustelujen mukaan radio- ja tv-vastaanottimien kautta välitetään kriisi- ja hätätilanteissa erilaisia viranomaisten turvallisuustiedotteita. Kun tietää, että tv-kuva ei näy eikä vastaanotinta avata, eivät viranomaistiedotteet tavoita kansalaisia. Myös tämän takia on mielestäni ensiarvoisen tärkeää varmistaa tv-kuvan näkyvyys koko maan alueella. Jos Digita ei kykene tuottamaan tasokasta palvelua, on perusteltua syytä kysyä, miksi siitä pitää silti maksaa täysi hinta.

Arvoisa puhemies! Esitän, että ministeriössä olisi kyllä hyvä ja syytä pohtia, millä tavalla me voisimme ohjeistaa Digitaa niin, että Digita laittaisi riittävästi näitä lähettimien vahvistimia, jotta tv-kuvan laatu paranisi koko valtakunnan alueella.”

JS lehden kolumni

Kirjoittelin Järviseudun Sanomiin kolumnin pari viikkoa sitten. Aihe puhuttaa muuallakin.

SADONKORJUUN AIKAA

Kolean ja sateisen kesän jäljiltä viljat valmistuvat myöhässä. Sateet ovat myös pehmittäneet pellot niin, että monin paikoin sato jää konevoimin korjaamatta. Viikatemiestä maa kantaa, mutta perinteistä korjuutapaa harva enää taitaa ja vielä harvempi jaksaa viikatteella niittää ohra-, kaura- ja ruishalmettaan.

Viljelijöiden pinnaa koetellaan. Moni muistelee Saarijärven Paavon sanoja. Koettelee vaan ei hylkää. Viimein ja vihdoin, viikkokausien sateiden jälkeen tuli Suomen ylle korkeapaine. Aurinkoiset ja lämpimät päivät tulivat nyt tarpeeseen. Tämän viikon aikana korjataan se mikä enää korjattavissa on.

Viikon poutajakso tuskin riittää koko sadon pelastamiseen. Viljelijät menettävät osan sadostaan määrässä ja laadussa. Rahalliset menetykset saattavat olla jopa 200 miljoonaa.
Moni viljelijä elää jo nyt ”kädestä suuhun”. Harvalla viljatilalla on vararahastoa pahan päivän varalle. Sinisten eduskuntaryhmä kantaa huolta viljelijöiden jaksamisesta ja jo tulevan kevään toukotöistä. Maata on turhaa muokata, jos ei ole varaa ostaa lannoitteita ja siemenviljaa.

Ensivuoden talousarviossa maatalouden tuloiksi arvioidaan 853 miljoonaa euroa ja menoiksi lähes 2,6 miljardia. Luonnonhaittakorvauksiin on varattu kolmelle vuodelle siirtomäärärahaa 519 miljoonaa euroa.

Satoa korjataan peltojen ohella myös metsistä. Leutojen talvien takia erityisesti pehmeimmillä paikoilla puun korjuu on hankaloitunut. Sula maa ei kanna raskaita koneita ja puun korjuut on suunniteltava huolellisesti, jotta vältytään syviltä ajourilta ja kasvavien puiden juurivaurioilta.

Olematon routa ja hankalat korjuukelit taitavat olla pienin riesa metsäteollisuudellemme. Suurempi uhka tulee EU:sta. Pari viikkoa sitten Euroopan Parlamentti äänesti meille suomalaisille elintärkeässä lulucf asiassa. Parlamentin ympäristövaliokunnan mukaan Suomi ei saisi enää lisätä metsiensä hakkuita. Vaatimus oli ja on kohtuuton, sillä metsämme kasvavat vuodessa noin 110 miljoonaa kuutiometriä, josta korjataan vain noin 60%. Vastaavasti esimerkiksi Ruotsi korjaa metsiensä vuosikasvusta noin 80% ja Ruotsi olisi saanut jatkaa samalla linjalla. Tämä oli Suomelle erittäin epäoikeudenmukainen esitys, erityisesti nyt, kun puun tarve on lisääntynyt uusien tehtaiden käynnistymisen myötä.

Äänestys oli tiukka. Meille suomalaisille parempi kanta voitti, vaikka neljä suomalaista europarlamentaarikkoa äänesti Suomen kannan vastaisesti. Se oli erittäin vastuuton ja epäisänmaallinen teko, jota asianomaiset mepit eivät voi mitenkään puolustella.

Syksy on sadonkorjuun aikaa myös meille metsästäjille. Me korjaamme omalla tavallamme ”satoa” Tapion tarhoista. Vastuullinen metsästäjä seuraa luonnon kiertoa ja kevään pentu- ja poikastuottoa. Loppukesästä tehtävillä riistakolmiolaskennoilla varmistetaan alueen riistakanta ja sen mukaan metsästysseurat asettavat jäsenilleen saaliskiintiöt. Suomen Riistakeskus seuraa hirvikannan kehitystä ja määrää kaatoluvilla millainen hirvikanta jää talvehtimaan. Kantaa on jätettävä, mutta liikaa ei saa jäädä. Ylitiheä hirvikanta vaarantaa liikenneturvallisuutta ja aiheuttaa metsissä taimituhoja.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja (S)