Kirjoitukset

PUHEMIES AVASI BANDORAN LIPPAAN

Sivili- ja sotilastiedustelulait saatiin valiokunnissa käsiteltyä ripeästi. Olin itse puolustusvaliokunnassa hyväksymässä sotilastiedustelulakia. Se on särmä laki jota Isänmaa tarvitsee.

Sivilitiedustelulakiakin tarvitaan. Tieto lisää tuskaa, mutta viranomaisilla oleva tieto saattaa säästä verta. Siihen minä uskon.

Asia eteni kuin hyvin koulutettu sotilasosasto – vakaasti ja vääjäämättömästi, tieuran suunnassa. Eteni, kunnes kohtasi vastarintaa.

Vastatulitoiminnan aloitti pari tveettaajaa. Herrat ajoivat älypuhelimensa asemiin ja antoivat palaa, suoraan kohti lakiluonnosten suojaamatonta sivustaa. Tveettaajat laukoivat täsmäaseitaan julkisuuteen ja saivat liittolaisekseen eduskunnan puhemiehen. Isänmaan etua ajatellen laaditut lakiluonnokset pysähtyivät kuin seinään.

Asia olisi ehkä saatu korjattua vähin vaurioin taitavalla pihtiliikkeellä, jos tveettaajat eivät olisi saaneet apua. Apu ei tullut oppositiosta, vaan hallituksen sisältä – hallituksen omista joukoista. 

Eduskunnan puhemies pysäytti lakien etenemisen ja palautti lait takaisin valiokuntiin, joissa kuullaan asiantuntijoina samoja henkilöitä joita kuultiin jo aiemmin lakiluonnoksia käsiteltäessä.

Eihän tässä ole mitään järkeä!

Lakiluonnokset pysäytettiin, koska tveettaajat sanovat lakien olevan ristiriidassa perustuslain kanssa.

Tveettaajat ovat koulutukseltaan juristeja ja koulutuksensa perusteella heidän voisi olettaa tuntevan perustuslakimme, ihan samalla tavalla kuin valiokunnissa lausunto- ja mietintöluonnoksia kirjoittavat juristitkin. Minä arvostan valiokuntaneuvosten ammattitaidon erittäin korkealle.

Olen mielessäni verrannut asiaa tavalliseen alioikeuden rikosasiaa käsittelevään istuntoon. Salissa pääroolissa olevat tuomari ja syyttäjä ovat suorittaneet ylemmän oikeustieteen tutkinnon ja usein heidän lisäkseen vielä vastaajan ja kantajan avustajatkin ovat lukeneet samat kirjat. Samaa asiaa käsittelee useita ihmisiä, joilla on täsmälleen sama koulutus ja heillä kaikilla voi olla käsiteltävänä olevasta asiasta erilainen käsitys.

Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Nyt pari tveettaajaa lähtee laukomaan julkisuuteen omia, henkilökohtaisia tuntemuksiaan ja kuinka ollakkaan, eduskunnan puhemies lähtee juoneen mukaan ja keskeyttää valmistumaisillaan olevien lakien käsittelyn.

Käsittämätöntä toimintaa.

Kun nyt on saatu tiedustelulakien osalta niin sanotusti pää auki, on hyvä miettiä, mikä on seuraava lakiluonnos joka torpataan jonkun tveeteillä. Sotketaanko sote seuraavaksi?  

Minun mielestäni eduskunta on liukkaalla jäällä, kun se lähtee puhemiehen johdolla junailemaan lakeja pelkästään julkisuuteen vuodettujen viestien kautta.

Mediatiedote

Kansanedustaja Reijo Hongisto

Yhteistyöllä tulosta – Lehtimäen Opistolle bonus

Etelä-Pohjanmaan ja Suomen ainoa erityiskansanopisto Lehtimäen Opisto on huomioitu merkittävällä tavalla. Ministeri Pirkko Mattilan (sin), kansanedustaja Reijo Hongiston (sin) ja Opiston kannatusyhdistyksen yhteistyöllä Opisto sai mittavan taloudellisen tuen. STEA myönsi tänään opistolle yli 400 000 euroa.

”Lehtimäen Opiston määrätietoinen työ on onnistunut ja onnistumiset pitää palkita, sillä palkitseminen motivoi jatkamaan. Opisto on minulle tuttu, olen vieraillut siellä usein ja tunnen sen taustat hyvin” sanoo kansanedustaja Reijo Hongisto.

Hongisto huomauttaa Opiston ainutlaatuisuudesta koko Suomessa. Lehtimäen Opistolla on oppilaita Hangosta Utsjoelle saakka. Etelä-Pohjanmaalla ymmärretään hyvin opiston merkitys palvelun tuottajana ja seutukunnan työllistäjänä. Henkilöstö tarvitsee hyvät toimitilat, joilla turvataan toiminnan jatkuminen myös tulevaisuudessa.

Ministeri Mattila päätti esitetyn mukaan myöntää vammaisten opiskelijoiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukemiseen ja lisäämiseen vapaa-ajan harrastus- ja kerhotoiminnan avulla 296 000 euroa (vuonna 2020 myös ohjeellisena 293 000). Yhdyskäytävän rakentamisen perustamismenoihin asumisyksiköstä vapaa-ajantiloihin 25 995 euroa. Ja bonuksena uudisrakentamisena asumisvalmiusyksikön perustamismenoihin 100 000 euroa (vuonna 2020 ohjeellisena 82 000 euroa).

”Saatoin kannatusyhdistyksen ja ministerin yhteiseen neuvottelupöytään Eduskunnassa ja tässä on tulos” iloitsee myös Veikkauksen hallintoneuvostossa vaikuttava Hongisto.

Tehdyllä lisäyksellä on haluttu vahvistaa erityisryhmien asumiseen myönnettävää rahoitusta. Opisto on Suomen ainoa erityiskansanopisto, jonka kurssit ja opetuskokonaisuudet on suunniteltu erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien nuorten ja aikuisten kouluttamiseen.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen, joka hallinnoi Veikkaus Oy:n pelituotoista sosiaali- ja terveysjärjestöjen yleishyödyllisiin, terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkeisiin kohdistuvia avustuksia.

Lisätietoja Kansanedustaja Reijo Hongisto (sin) 040 525 7488

SANOIN MITÄ SANOIN

Täysistunnon puheenvuoro PTK 154/2018 vp

Täysistunto Keskiviikko 6.2.2019 klo 14.00—22.30

Välikysymys vanhusten hoidon tilasta Reijo Hongisto sin: (vastauspuheenvuoro)

Arvoisa herra puhemies!

On totta, että vanhustenhoidossa ja ylipäätään terveydenhoidossa on parantamisen varaa, siitä on jo liian paljon ja liian rajua näyttöä.

Totta on myös se, että epäkohdat ovat syntyneet vuosien saatossa eivätkä pelkästään tämän hallituksen aikana.

Minä uskon, että salissa jokainen edustaja haluaa mahdollisimman hyvän hoidon, ihan puoluetaustasta riippumatta, oppositio—hallitus-asetelmasta huolimatta, me kaikki. Toivon, että ajattelemme näin.

Minä uskon myös, että hoito ei parane eivätkä ongelmat poistu toisia sormella osoittamalla. Kilpalaulanta siitä, kuka on ollut kaikkein eniten väärässä, on minun mielestäni turhaa, turhauttavaa, eikä se vie tätä asiaa eteenpäin, ei sitten piirun vertaa.

Siniset esittävät, että meidän pitäisi mahdollisimman pian päättää hoitajamitoituksesta: vähintään — siis vähintään — 0,7 hoitajaa hoidettavaa kohti. Se maksaa, se on totta. Se maksaa, mutta mielestäni me olemme sen velkaa heille, [Puhemies koputtaa] jotka ovat rakentaneet tämän meidän hyvinvointiyhteiskuntamme.

TAMMISUNNUNTAIN TUUMINGIT

Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:n Tammisunnuntai -juhlaa vietettiin 27.1 Vimpelin koulukeskuksen auditoriossa. Juhlapuheen piti prikaatinkenraali Mauri Koskela.

Kenraali Koskela puhui, kuten kenraalin kuuluu puhua – jämäkästi ja ytimekkäästi. Koskela tunnetaan hyvänä puhujana ja asiaa riittää.

Puhetta oli mukava kuunnella. Se herätti ajatuksia ja muistoja Vaarista – Hongon Heikistä. Vaari oli kahinoissa mukana, käsivarressa valkoinen nauha.

Vaari ei paljon Vapaussodasta puhunut, sanoi vain, että olisi parasta elää sovussa ihmisten kanssa. Näin sanoi myös jatkosodasta palannut Vaarin poika – minun Isäni.

Minun mielestäni siinä on ohjenuoraa meille kaikille.

En muista Vaariani ja Isääni erityisinä sodan ihailijoina. Pikemminkin päin vastoin. He olivat rauhan miehiä, mutta lähtivät kun lähdettävä oli ja tekivät sen mikä käskettiin. Se oli se pienimmän riesan tie.

Vaarini ja Isäni kaltaisia ”lähdetään kun käsky käy” -Miehiä ja lottina palvelleita Naisia oli pilvin pimein. Osa jäi sille tielleen, osa palasi kotiin rakentamaan Isänmaata. Kukin tahollaan.

He rakensivat meille hyvän maan. Tämä maa on puolustamisen arvoinen. Edelleen.

Kenraali Koskelan puhetta kuunnellessani mietin, miten tätä maata puolustetaan nyt. Miten maa makaa. Ammattisotilaiden tilannekuva on kirkas ja selkeä, mutta miten on poliitikkojen ja muiden toimijoiden laita. Kuinka moni kansanedustaja taikka valtionhallinnon viranhaltija tiedostaa mahdollisia turvallisuusuhkia.

Kolme vuotta sitten maahamme tuli yli 30 000 vieraan maan kansalaista. Suuri osa nuoria ja hyväkuntoisia miehiä – sotilaita. Tulijat otettiin vastaan ja majoitettiin. Joku tarjosi heille jopa kotiaan.

Aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Näytti menevän. Nyt näkymät ovat toisenlaiset. Sitä eivät vain kaikki vieläkään uskalla myöntää. Valitettavasti.

Jos ovat Suomesta suojan ja turvan saaneet sortuneet laittomuuksiin, niin nyt alkaa paljastua outoja asioita myös suomalaisista viranomaisista. Puhutaan rahasta.

Vastaanottokeskuksessa asuvalle turvapaikanhakijalle maksetaan erityistä vastaanottorahaa. Selviä seteleitä suoraan käteen.

Rahatukon vastineeksi katon päänsä päälle ja ruokalautasen eteensä saanut turvapaikan hakija voidaan velvoittaa opiskelemaan suomalaisia tapoja ja käytäntöjä (kotoutetaan), taikka tekemään jonkinmoista työtä. Näinhän terveet suomalaisetkin joutuvat tekemään.

Jos turvapaikanhakijalle kelpaa raha mutta ei työ taikka opiskelu, voidaan vastaanottorahaa vähentää hetkellisesti 20%. Summa ei ole suuri, mutta sen merkitys on valtava. Rahan vähentämisellä osoitamme pelisäännöt. Mitä Suomi sietää ja mitä ei siedä.

Tällaista sanktiomahdollisuutta ei ole kuitenkaan kovin usein käytetty.

Rahaa avokätisesti jakavat ovat pelänneet, että jos he eivät anna rahaa entiseen malliin, taikka entistä määrää, saattaa käsi ojossa setelitukkoa odottava turvapaikanhakija käyttäytyä väkivaltaisesti. He ovat tunnistaneet turvallisuusongelman ja ratkaisseet sen lahjomalla turvapaikanhakijat ”kilteiksi”. Tuon pahempaa karhunpalvelusta ei voi Isänmaalle tehdä.

Minun mielestäni vakivallalla uhkaava turvapaikanhakija kiristää ja rahaa jakava lahjoo. Jos rahaa ei tule, alkaa meteli ja mellakka. Rahalla ostetaan rauhaa vastaanottokeskuksiin. Tässä ei ole kysymys kahden kaupasta, vaan veronmaksajien varojen väärinkäytöstä.

Minä en hyväksy tällaista toimintaa ja haluan että asia selvitetään pohjamutia myöten. Missä vastaanottokeskuksissa on toimittu ohjeistuksen mukaan ja missä on poikettu ohjeistuksesta. Jokainen vastaanottokeskuksen johtaja vastaa henkilökohtaisesti päätöksistään ja siitä, miten verovaroja on jaettu.

Jos pakolaisten vastaanottokeskuksissa muhii turvallisuusongelma, niin ei sitä ratkota rahalla. Mitä enemmän karvaiseen käteen työnnät rahaa, sitä enemmän se vaatii taas seuraavassa jaossa.

Jos itsenäiseksi itseään kutsuva maa ei kykene poistamaan rajojensa sisältä turvallisuusuhkaksi koettuja henkilöitä, ei itsenäisyydellä ole arvoa.

101 vuotta sitten pohjalaisten Miesten mitta täyttyi. He näyttivät miten maasta poistetaan vieraan vallan sotilaat. Nyt ei tarvitse mennä yhtä pitkälle. Riittää kun omat viranomaisemme lopettavat hyssyttelyn ja ottavat vastuun teoistaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS OPETUSMINISTERI SANNI GRAHN-LAASOSELLE

OPPILAIDEN OIKEUS OSALLISTUA USKONNOLLISIIN TILAISUUKSIIN

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan joidenkin koulujen joulujuhlissa ei enää lauleta virttä numero 21 (Enkeli taivaan lausui näin). Virren laulamisesta on luovuttu, koska suurin osa niiden koulujen oppilaista kuuluu muuhun, kun kristinuskon uskontokuntaan, tai ei kuulu kirkkoon lainkaan. Virressä mainitaan mm. sanat Herramme Kristus, Jumalan poika ja Jeesus.

Tämä perinteinen jouluvirsi on kuulunut koulujen joulujuhlaan 1860 luvulta lähtien, samoin kuin suvivirsi koulujen kevätjuhliin. Moni oppilas haluaisi laulaa näitä virsiä edelleen osana omaa uskonnollista kasvatustaan ja vakaumustaan, mutta se ei ole enää mahdollista kaikissa kouluissa, sillä osa opettajista ja rehtoreista on kieltänyt näiden virsien laulamisen.

Kiellot ovat herättäneet vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Keskustelijat kysyvät, mikä oikeus opettajalla taikka koulun rehtorilla on estää lasta julistamasta omaa vakaumustaan? Jos koulussa on oppilaita joille tämä ei sovi, niin millä perusteella asia kielletään heiltä, joille se sopii ja jotka sitä haluavat? Keskusteluissa on noussut esille myös selvä syrjintä. On kysytty, syrjivätkö kiellon asettaneet opettajat ja rehtorit niitä oppilaita, jotka haluavat julkituoda myös koulussa omaa kristillistä vakaumustaan.

Keskustelu on laajennut lauluista pukeutumiseen. Moni julkituo uskonnollisen vakaumuksensa myös pukeutumalla esimerkiksi hiukset peittävään huiviin taikka huntuun. Kun osa opettajista kieltää kristillisten virsien laulamisen, laajentavatko kristilliset virret kieltäneet opettajat kieltoaan myös pukeutumiseen niin, että he kieltävät koulussaan myös nämä huivit ja hunnut? Jos eivät laajenna, heidän toimintansa voidaan tulkita kristillisiä arvoja syrjiväksi, sillä ei ole oikein ja oikeudenmukaista asettaa kieltoja valikoiden. Yhdenvertaisen kohtelun kannalta on tärkeää, että kaikkia oppilaita kohdellaan kaikissa asioissa samalla tavalla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27§:änviitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko asiassa vastuullinen valtioneuvoston jäsen tietoinen, että joissakin kouluissa on oppilaita kielletty laulamasta perinteistä joulu- ja suvivirttä ja tällä tavalla asetettu kristinuskoa tunnustavat oppilaat muita uskontoja tunnustavien oppilaiden kanssa eriarvoiseen asemaan ja mihin toimiin vastuullinen ministeri ryhtyy varmistaakseen sen, että jokaisella oppilaalla on yhdenvertaiset mahdollisuudet julkisesti tunnustaa omaa uskonnollista vakaumustaan

OULUSSA…

…On tapahtunut kamalia. En tiedä vaan luulen, että samanlaisia tekoja on tehty myös muilla paikkakunnilla. Ne eivät vaan ole vielä tulleet ilmi.

Vaikka kuinka kipeältä tuntuu myöntää, niin seksuaalista väkivaltaa on ollut kautta aikain ja ennustan, että sitä on myös tulevaisuudessa. Toivon olevani väärässä.

Suomalaiset ovat raiskanneet suomalaisia ja ennustan, että raiskaavat myös tulevaisuudessa. Toivon olevani väärässä.

Kenelläkään ei ole oikeutta kohdella lähimmäistään väkivaltaisesti – ei kennelläkään. Toivon olevani oikeassa.

Turvapaikanhakijoiden myötä rikoksista – erityisesti seksuaalirikoksista – on alettu puhua. Ne on nostettu keskusteluun. Se on hyvä asia.

Huonoa on se, että näitä tekoja ylipäätään piti tapahtua, ennen kun niistä alettiin puhua. Olisi ollut parempi puhua, ennen kun teot tehtiin. Ei puhuttu. Miksi?

Vaikenemiseen on varmaan monta syytä ja perustetta. Leimautumisen pelko lienee yleisin. Kukaan ei halua leimautua sen enempää rasistiksi kuin huonomaineiseksi lapseksikaan, joka meni tahallaan tyrkyttämään itseään, taikka antoi yksinkertaisuuttaan houkutella itsensä vieraiden miesten asuntoon kerta kerran jälkeen. Ihmiset pelkäävät joutuvansa keskustelun keskiöön ja sen myötä pilkan ja ivan kohteeksi. On parempi pysyä hiljaa ja kärsiä häpeä.

Syyllisiä kuitenkin haetaan. Mitäs minä sanoin –keskustelua käydään sosiaalisessa mediassa ja monissa toriparlamenteissa. Oikeassa olijoita on. Maalla ollaan viisaita kun merellä sattuu vahinko.

Näitä keskusteluja sivusta seuranneena alan tuntea yhä suurempaa vastenmielisyyttä keskustelun saamasta poliittisesta sävystä. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että oululaisilla nuorilla tytöillä tehdään raakaa politiikkaa. Oululaisista, kuvottavan väkivallan kohteeksi joutuneista tytöistä on tullut joillekin vaalivaltti.

Tytöistä revitään irti kaikki mahdollinen ja heitä pidetään huuhaalehtien ”klikkaa mua” juttujen otsikoissa päivä päivän ja viikko viikon jälkeen. Nyt puhuu talonmies. Seuraavana päivänä palstatilaa saa naapurin rouva joka kertoo ihmetelleensä sitä ja tätä.

Irtonumeroita myydään ja kansa kohisee. Juttua tutkivat poliisit tekevät työtään erittäin kovan paineen alla ja jutuissa asianomistajina olevat yrittävät selviytyä elämästään päivä kerrallaan. Se on raskasta.

Niin etovaan keskusteluun minä en halua osallistua. Niin alas en halua vajota.

Minä luotan juttuja tutkiviin poliiseihin. Minä luotan juttujen tutkinnanjohtajiin. Minä luotan juttujen esitutkintapöytäkirjat lukeviin syyttäjiin ja alioikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden tuomareihin. Minä luotan koko ketjuun ja toivon että tutkijoille, syyttäjille ja tuomareille annetaan nyt työrauha.

Jos haet syyllistä, palauta mieleesi sanat jotka Väinö Linna kirjoitti kersantti Hietasen suuhun romaanissa tuntematon sotilas:

-Mis Lahtinen ja konekiväär on? kysyi Hietanen Määtältä.

-Sinnehän ne jäivät rinnakkain, vastasi Määttä kuivasti, niin kuin asia ei olisi häntä vähääkään liikuttanut.

-Ei sille voinut mitään, sanoi vänrikki kuin Määtän puolesta selitellen. Tämä mies teki minkä voi. Me toimme haavoittuneen. Se ei ollut hänen syynsä. Ainoa tosi mies koko porukasta…

-En mää täs syyllissi kaipaa yhtikän. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasin, sanoi Hietanen hieman terävästi, sillä hän ei pitänyt vänrikin syyttelystä.

-Sitähä miekii, sanoi Rokka. Koht hää tulloo… Pannaa ketju kuntoo.

Keskinäisen syyttelyn sijaan meidän poliitikkojen on nyt aika panna ketju kuntoon ja puolustaa oman maamme kansalaisia kaikkia uhkia vastaan.

MITEN ON SANNA MARIN?

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin vaati tänään (12.1-19) lisää poliisivirkoja.

Mari´n olisi hyvä perehtyä siihen, miten hänen edustamansa puolue on poliisivirkoihin vaikuttanut hallitusvastuussa ollessaan.

On melkoista käsienpesua esittää kansalle että puolue on koko tämän hallituskauden vaatinut poliisivirkojen lisäämistä.

Käytin 20.4.2017 eduskunnan kyselytunnilla seuraavan puheenvuoron:

”Arvoisa rouva puhemies! Vuosina 2003—2007 RKP oli hallituksessa, taisi olla SDP:kin, ja poliisivirkoja vähennettiin 410 kappaletta. [Eduskunnasta: Oho!] Vuosina 2007—2011 SDP oli oppositiossa, poliisivirkoja lisättiin 285 kappaletta. Viime kaudella, siis vuosina 2011—2015 RKP ja SDP olivat jälleen hallitusvastuussa ja valtiovarainministerin salkku oli SDP:n hallussa. Poliisivirkoja vähennettiin jälleen 393 kappaletta, lakkautettiin liikkuva poliisi ja kaiken huipuksi nostettiin vielä poliisien eläkeikääkin. [Välihuutoja] Se hallitus teki valmiit leikkauslistat myös poliisivirkojen osalle vuodelle 2015. Jos nykyinen hallitus olisi toteuttanut edeltäjänsä suunnitelmia, olisi poliisivirkojen määrä vähentynyt jälleen. Arvoisa ministeri Risikko, kysyn teiltä: voitteko te nyt luvata, että tämä hallitus ei ainakaan enää nosta poliisien eläkeikää eikä myöskään vähennä poliisien määrää? [Välihuutoja].”

Näin se meni. SDP on ollut hallitusvastuussa kun sisäisestä turvallisuudesta vastaavaa poliisia on heikennetty ja oppositiossa kun virkoja on lisätty.

KIRJALLISEN KYSYMYKSEN TEHO

KIRJALLINEN KYSYMYS 273/2014 vp  

Tiemaksujärjestelmän käyttöönotto ulkomaisille raskaille ajoneuvoyhdistelmille

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry:n vuonna 2012 tekemän laskelman mukaan Suomen teillä liikkuvista raskaista ajoneuvoista oli ulkomaalaisia 7,7 %. Syksyllä osuus oli 7,3 %. Ulkomaalaisten ajoneuvojen omistajat ja kuljettajat eivät osallistu teidemme ylläpitokustannuksiin. Liikennelaskelmasta selviää myös, että osa ulkomaalaisista raskaista ajoneuvoyhdistelmistä liikkuu Suomessa laittomasti ilman kansainvälistä rahtikirjaa.

Suurin osa ulkomaalaisista ajoneuvoyhdistelmistä on venäläisiä. Laskenta suoritettiin eri puolilla Suomea kahdeksassa kohdassa. Erikseen laskettiin Vaalimaan rajanylityspaikan osuus, jolla ulkomaalaisia raskaita ajoneuvoja ja ajoneuvoyhdistelmiä oli yli 94 prosenttia. (Lähde: Talouselämä, SKAL). Suomalaisen ammattiliikenteen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi tulisi meillä kehittää samalla myös polttoaineveron palautusjärjestelmä.

Eri medioissa käydyn keskustelun perusteella on selvää, että suomalaiset tienkäyttäjät ovat huolissaan tiemäärärahojen leikkauksista. Vähenevät määrärahat tarkoittavat vähenevää teiden kunnostusta, mikä on omiaan heikentämään myös liikenneturvallisuutta. Yhtenä keinona tiestön ylläpitoon varattujen määrärahojen lisäämiseen olisi ottaa ulkomaisille raskaille ajoneuvoyhdistelmille käyttöön tiemaksu. Esimerkiksi balttilaisen kuljetusliikkeen Norjasta hakemat lohierät kuormittavat Suomen teitä vastikkeettomasti. SKAL ehdottaa tiemaksuratkaisuksi Eurovinjetin käyttöönottoa. Se on aikaperusteinen raskaalle liikenteelle suunnattu tiemaksujärjestelmä, johon kuuluu useita EU-maita. Järjestelmän avulla Suomi voisi kerätä ulkomaisilta kuljetusliikkeiltä vuosittain jopa 10 miljoonan euron tiemaksut.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta myös Suomi ottaa käyttöön ns. Eurovinjetin, jolloin ulkomaalaiset raskaat ajoneuvoyhdistelmät eivät enää voi vastikkeetta kuluttaa suomalaisia teitä?

Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2014 Reijo Hongisto /ps

……………………………………………………………..

MINISTERIN VASTAUS

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Useissa Euroopan maissa raskaalta tieliikenteeltä peritään erillistä tienkäyttömaksua. Nämä maksut ovat yleistyneet erityisesti maissa, joissa on paljon kauttakulkuliikennettä.

Raskaan tieliikenteen veroista ja maksuista on säädetty yhteisölainsäädännöllä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä, 1999/62/EY, muutokset direktiivillä 2006/38/EY).

Raskaan liikenteen tienkäyttömaksuja on harkittu myös Suomessa, mutta selvityksissä on todettu, että niiden periminen ei ole liikennepoliittisten tavoitteiden mukaista. Suomi on kaukana keskeisistä markkinoista ja maan sisäiset kuljetukset ovat pitkät. Tämän takia Suomessa on haluttu pitää raskaan liikenteen verorasitus mahdollisimman alhaisena.

Tiemaksut eivät saa olla syrjiviä, joten Suomi ei voi asettaa pelkästään ulkomaista kuorma-autoliikennettä koskevia veroja tai maksuja. Mahdolliset raskaan tieliikenteen tiemaksut koskisivat myös kotimaista liikennettä.

Raskaalle liikenteelle asetetut käyttövoimavero ja dieselpolttonesteestä perittävä vero ovat hyvin lähellä EU:n minimitasoja. Mikäli Suomi ottaisi käyttöön esim. vinjettimaksun, lisäisi se kotimaisen kaluston kustannuksia. Vinjettimaksua vastaavia veroja ei voitaisi vähentää vastaavasti käyttövoimaverosta, koska se on jo lähellä EU:n minimitasoa. Liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön vuonna 2010 laatima selvitys osoitti, että eurovinjetin käyttöönotto olisi lisännyt kotimaisen kuorma-autoliikenteen verorasitusta kymmenillä miljoonilla euroilla. Vastaavasti ulkomaisilta kuorma-autoilta perittävästä vinjettimaksusta arvioitiin kertyvän vain noin 6 miljoonan euron nettotulot vuodessa. Tästä syystä johtuen Eurovinjetin käyttöönotto Suomessa ei ole ajankohtaista.

Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2014 Liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

………………………………….

Sanotaan että vuodet eivät ole veljeksiä. Sanontaa voidaan hyvin laajentaa koskemaan myös hallituksia, sillä nykyinen hallitus toimii tässä asiassa päin vastoin kuin edeltäjänsä ja muuttaa lakia.

Tänään 9.1.2019 oli eduskunnan suuressa salissa lähetekeskustelussa hallituksen esitys HE 314/2018 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle raskaiden kuorma-autojen tienkäyttöverosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Kunhan tämä laki saadaan valmiiksi, kerätään yli 12 tonnia painavilta ajoneuvoilta tienkäyttöveroa myös Suomen teillä. Veroa kerätään kaikilta, kansallisuudesta riippumatta, mutta homman juju on siinä että suomalaisille ajoneuvon omistajille vero kompensoidaan niin että heidän ei käytännössä tarvitse maksaa veroa ollenkaan. Sen sijaan ulkomaiset ajoneuvot eivät kompensaatiota saa ja kun he kuluttavat Suomen teitä, he myös maksavat siitä.

Samalla veromuutos parantaa suomalaisten kuljetusyrittäjien kilpailuasemaa ulkolaisia yrittäjiä vastaan. Se työllistää suomalaisia ja pyörittää suomalaisia renkaita.

PALAUTETTA PALAUTTEESEEN

Sain paljon palautetta edellisestä kirjoituksestani. Kiitos siitä. Palaute ja kysymykset kertovat, että tällä sivustolla käydään ja kirjoituksiani luetaan, vaikka en ole pitkään aikaan täällä mitään julkaissutkaan.

Moni kiitti kirjoituksesta ja oli kanssani samaa mieltä. Heille kirjoitukseni oli auennut toivomallani tavalla. Harmillisen paljon oli myös heitä, jotka eivät olleet ymmärtäneet sanomaani ollenkaan, taikka olivat ymmärtäneet sen väärin. 

Lienee paikallaan muutamalla rivillä selventää sanomaani. Minä EN väittänyt, enkä väitä, että viranomaistiedotteisiimme pääsisi vaikuttamaan kukaan ulkopuolinen.  Se olisi jo ajatuksenakin melko mahdoton.

Sen sijaan pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että näiden tiedotteiden tahalliseen vääristelemiseen ja värittämiseen sosiaalisessa mediassa osallistuvat myös muut kun syntyperäiset Suomen kansalaiset. Nimitän näitä muita trolleiksi.

Erityisen otollinen väline trollaamiselle on Facebook, jonne voi kuka tahansa luoda oman, taikka keksityn profiilin. Esimerkkejä valeprofiileista taitaa olla jokaisella vähänkään kauemmin fb:ssä olleella.

Minä saan viikoittain kaverikutsuja tuntemattomilta henkilöiltä. Kun kysyn yksityisviestillä kaverikutsun lähettäjältä muutamaa yksinkertaista asiaa, ei vastausta tule. Kun katselen kaverikutsun lähettäjän omaa sivua ja näen sieltä monta minulle tuttua kaveria, kysyn yleensä näiltä tutuiltani tuntevatko he tällaista henkilöä. Monta kertaa vastauksena on EN TUNNE. Siitä huolimatta tämä tuntematon on hyväksytty kaveriksi ja siitä se sitten alkaa.

Kun tuntematon on kaverina, hän melko nopeasti näkee mistä kohdehenkilö on kiinnostunut, mitä keskusteluja hän seuraa ja mitä kommentoi ja vielä millä tavalla kommentoi. Tämän jälkeen aletaan syöttää samanmielistä  propagandaa ja hakea ”tykkäyksiä” tietyllä tavalla kirjoitettuihin kommentteihin.

Näin alkaa aivopesu ja vaikuttaminen. Hyväntahtoisesta, vaikkakin kriittisestä ihmisestä tehdään vaivihkaa hyödyllinen idiootti, jonka avulla ja jonka kautta saadaan omaa agendaa levitettyä. Hyödyllinen idiootti alkaa omien kirjoitustensa ohella jakaa myös tuntemattoman henkilön mielipiteitä ja kirjoituksia. Verkostomarkkinointi otetaan sananmukaisesti hyötykäyttöön.  

Mitenkähän homma mahdettiin hoitaa keltapaitojen kanssa Ranskassa? Kuinka pitkään siellä tehtiin myyräntyötä ja kuinka laajalle vaikuttajaverkosto oli levinnyt?

Vajavainen viranomaistiedote on oivallinen kasvualusta huhuille, joiden tarkoitus on nakertaa viranomaisten uskottavuutta. Tämän takia ja tästä syystä se ensimmäinen tiedote pitää olla mahdollisimman kattava. Jos on asioita joita ei voi tiedotteessa kertoa, olisi syytä kertoa mitä jätetään kertomatta ja mistä syystä. Ihmiset ymmärtävät  kun se sanotaan suoraan. Näin kukaan ei pääse vääristelemään tiedotteen sisältöä.

 

PELON MONET KASVOT

Tähän ikään ehtineenä ja jonkin verran elämää nähneenä väitän, että jokainen pelkää jotain. Näin väitän, ihan vaan elämänkokemukseni pohjalta. Joku kirjansa lukenut nuppinikkari voi vapaasti olla eri mieltä. Siihen hänellä on oikeus, samoin kun minulla omaan mielipiteeseeni.

Mitä pelko on? Siitäkin voidaan olla montaa mieltä. Minä pidän pelkoa jonkinlaisena negatiivisena tuntemuksena, joka hiipii kehoon halustamme huolimatta. Pelko tulee ja yllättää, kuin ensilumi etelän autoilijan. Vuorenvarmasti.

Vaikka pelko on kinkkinen kaveri, sen kanssa on syytä oppia elämään. Pelko voi pelastaa jopa hengen, jos osaa pelätä oikeassa paikassa. Konkreettisesti tämä näkyy syksyn ensijäillä. Joku pelkää yön vanhaa jäätä ja pysyy rannalla, joku ei pelkää ja hukkuu. Olisi kannattanut pelätä.

Joku pelkää pimeää, joku pelkää hammaslääkärin odotushuoneessa ja joku pelkää hämähäkkejä. Minä pelkään kyykäärmeitä.

Hammaslääkärini on erittäin taitava ja mukava mies. Pimeys, hämähäkit ja muut ötökät eivät ole minua koskaan erikoisemmin vaivanneet, mutta kyykäärme on onnistunut tuikkaamaan myrkkynsä minuun peräti kahdesti. Ensimmäisen kerran käärme puri pohkeeseeni juostessani kapealla ja kanervikkoisella metsäpolulla. Toisen kerran sain kyyn käteeni karsiessani kuumana kesäpäivänä vesurilla koivunrankoja. Nostin rankaa maasta ja kappas vaan kun kyy riippui kyynärvarressa. Minulla oli vesuri kädessä. Arvaat varmaan miten kyyn kävi.

Kyykäärme edustaa minulle kaikkein alhaisinta ja saastaisinta oliota mitä maa päällään kantaa. Minä tapan kyykäärmeen aina kun sen näen, vaikka kirkkotarhassa. Vaikka minä tapan sen jota pelkään, en kehota Sinua toimimaan samalla tavalla omien pelkojesi suhteen. Pelko pitää kohdata rauhassa ja ajan kanssa. Pelosta pitää voida puhua ja pelko pitää oppia tuntemaan. Mitä selkeämmin tunnet oman pelkosi, sitä paremmin opit sen kanssa elämään, etkä pelkotilan tullen menetä toimintakykyäsi. Toimintakykynsä säilyttänyt ihminen selviää, mutta pelkonsa alle lamaantunut saattaa jopa menehtyä.

Jos lapsi pelkää pimeää, on hyvä puhua asiasta luontevasti ja totuttaa lapsi vähitellen ja turvallisesti hämärän kautta pimeään. Lapsen pitää tuntea, että Hän ei ole yksin, vaan lähellä on koko ajan luotettava ja turvallinen henkilö.

Olkoon pelon kohde mikä tahansa, on siitä voitava puhua avoimesti ja rehellisesti. Minun mielestäni toisen tunnetilan – tässä tapauksessa pelon – vähätteleminen ja lyttääminen on kaikkein varmin tapa jatkaa pelon kierrettä. Pelko on tunne, johon jokaisella on ”oikeus”, mutta kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä pelostaan kertoneen sanomaa. Vähättelyyn ei oikeutta ole.

EI SAA ANTAA PELOLLE VALTAA.

Tämä lause on toistunut erityisesti uutisoitaessa turvapaikkaa hakeneiden henkilöiden tekemistä rikoksista. Samassa yhteydessä on puhuttu usein myös YKSITTÄISTAPAUKSISTA. Käsitykseni mukaan viranomaiset halusivat rauhoitella kansaa kieltämällä pelon tunteen ja pelosta puhumisen. Samaa tavoiteltiin myös puhumalla yksittäistapauksista. Tarkoitus oli varmaan hyvä mutta keinot vähintäänkin kyseenalaiset.

Minun mielestäni ongelmaa ei poisteta kieltämällä taikka vähättelemällä, vaan kuten olen edellä kertonut – puhumalla siitä avoimesti ja rehellisesti. Mitä enemmän näitä ”yksittäistapauksia” on julkisuuteen tullut, sitä erikoisempaan valoon joutuu viranomaistemme toiminta.

Moni sanoo jo ihan suoraan, että ei enää usko poliisin tiedotteisiin. Näin sanoneiden mielestä poliisi ”on puolensa valinnut”. Tällaista puhetta on ainakin minun poliisina vaikeaa kuunnella. Minä haluaisin puolustaa ammattitaitoista, puolueetonta ja oikeudenmukaista poliisia – en sellaista poliisia, joka vakain tuumin ja harkiten säästelee totuutta tiedotteessaan.

Minua kokeneemmat tiedottamisen ammattilaiset sanovat, että ensimmäinen tiedote on tärkein. Sen perusteella ihmiset muodostavat mielipiteensä tapahtuneesta, eikä tähän mielipiteeseen vaikuteta enää jälkeenpäin annettavilla korjaavilla tiedotteilla. Tämän takia tiedote on kirjoitettava niin, että sitä ei tarvitse myöhemmin korjailla.

Jokainen ymmärtää, että poliisi ei voi aina tiedotteeseensa kirjoittaa kaikkea mitä paikkatutkinnassa on ilmi tullut, mutta ei ymmärrä sitä, että jätetään kertomatta sellaista minkä kertominen ei vaaranna esitutkintaa. Tekotapa, tekoväline, tekopaikka taikka tekoajankohta voidaan jättää kertomatta, jos ja kun niillä on merkitystä.

Minun ja monen muun mielestä viimeisin esimerkki vajavaisesta tiedottamisesta on jouluaattona Helsingissä tapahtunut lapseen kohdistunut henkirikos. Poliisi tiedotti tapahtuneesta, mutta jätti kertomatta tekijän taustan. Kun taustaa ei kerrottu julkisuuteen, lähti sosiaalisessa mediassa huhut liikkeelle.

Erikoisin ja minulle vastenmielisin huhu oli se, että teosta epäillyn täytyy olla maahan muuttaja, koska poliisi ei kerro epäillyn taustaa. Jos epäilty olisi syntyperäinen suomalainen, olisi se mainittu erikseen poliisin tiedotteessa. Jotkut kansalaiset ajattelevat jo tällä tavalla.

Myöhemmin julkisuuteen on kerrottu, että tekijäksi epäilty ei olisi syntyperäinen Suomen kansalainen. Jos näin todella on, lienee syytä kysyä, minkä takia poliisi ei voinut kertoa sitä heti tiedotteessaan? Minkä takia asia piti yrittää salata? Mitä hyötyä tästä vajavaisesta tiedottamisesta oli? Minkä takia piti päästää huhut valloilleen? Kuka huhuista hyötyi?

Asiaa sivusta seuranneena pohdin, mitä tekemistä tekijän taustalla ylipäätään on jutun kanssa. Minun mielestäni on tapahtunut erittäin vakava rikos, eikä sitä lievennä taikka raskauta epäillyn tekijän tausta. Teko on tehty ja oikeus ottaa siihen myöhemmin kantaa.

Jos vajavaisella tiedottamisella haluttiin estää vihapuheita ja rasistisia kirjoituksia taikka mielipiteitä, taisi käydä päinvastoin. Hillitsemisen sijaan annettiin lisää virtaa vihapuhemoottoreihin, koska tällaisten tiedotteiden jälkeen kansalaiset uskovat entistä herkemmin huhuja ja ovat entistä enemmän myös peloissaan. Peloissaan, koska he eivät enää tiedä ketä uskoa – viranomaisia jotka jättävät asioita kertomatta vai sosiaalisessa mediassa leviäviä juttuja joissa kerrotaan joskus liikaakin. Kansalaisten luottamus viranomaisten puolueettomuuteen vähenee vähenemistään. Jos asiasta olisi tiedotettu avoimemmin ja kerrottu kaikki se, mikä voidaan esitutkintaa ja uhrin omaisia vaarantamatta kertoa, oli jäänyt monta huhua syntymättä.

HUHUJEN HYÖDYT

Huhuja on aina levitelty ja levitellään myös tulevaisuudessa. Joku levittää huhua ja lietsoo pelkotilaa uskoen vakaasti sanomaansa. Joku toinen pelottelee ihmisiä tietoisilla valheilla. Valheiden levittäjät mellastavat erityisesti sosiaalisessa mediassa. Siellä on hyvä nimimerkin suojista kertoa ”totena” mitä tahansa.

Keltapaidat mellakoivat Pariisissa pari viikkoa sitten. Mellakat laajenivat laajenemistaan ja vaativat jopa ihmisuhreja, aineellisista vahingoista puhumattakaan. Yleensä näissä mellakoissa ja muissa mielenosoituksissa on toiminnan käynnistävä ydinryhmä, jonka tavoitteena on saada yhteiskunnassa aikaan häiriötä ja epäjärjestystä. Tämä ydinryhmä on kuin räjähdyspanoksen nalli taikka hiivapala kiljutynnyrissä. Se saa toiminnan aikaan. Kun toiminta alkaa, se laajenee laajenemistaan ja mukaan tempautuu ihmisiä, joilla ei ole ydinryhmän tavoitteita. Nämä mukaan tempautuneet hyödylliset idiootit toteuttavat ydinryhmän käskyjä tietämättä että heitä käytetään härskisti hyväksi kaaoksen valmistelussa.

Pariisi on Ranskan pääkaupunki ja Ranska EU:n merkittävä jäsenvaltio. Kun Pariisissa mellakoidaan, se heikentää Ranskaa ja samalla tietenkin koko EU:ta. Jos mellakat onnistutaan levittämään myös Saksaan, horjutetaan EU:ta entistä enemmän.

Joku hyötyy EU:n horjuttamisesta. Kuka, taikka mikä maa se on? Kenen etu on kaaos Euroopan sydämessä? Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Pariisin mellakoiden aikaan tietoliikenne oli varsin vilkas idästä länteen ja päinvastoin. Ei siis pohjoisesta etelään, vaan idästä länteen.

Jos heikentyvä Eurooppa on idän etu, samanlainen etu saavutetaan myös muita maita heikentämällä. Otetaan esimerkiksi vaikka kotimaamme Suomi. Meillä on perinteisesti luotettu omiin turvallisuusviranomaisiimme. Luotto poliisiin on ollut lähes 100%. Onko enää? Ei taida olla.

Yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta on elintärkeää että kansalaiset luottavat kaikissa tilanteissa viranomaisiin. Viranomaistiedotteita kuunnellaan kun vesijohtovesi saastuu, viranomaistiedotteita kuunnellaan kun kaupungin kupeessa rengasvarasto palaa ja muodostuu vaarallisia kaasuja. Viranomaistiedotteita kuunnellaan kun karhu kävelee kaupunkiin ja kaataa muutaman roskalaatikon. Viranomaistiedotteet otetaan vakavasti.

Jos ja kun viranomaistiedottaminen on vajavaista, kansalaiset eivät välttämättä ota tiedotetta todesta. Jos näin kävisi, putoaisi pohja pois kaikilta tiedotteilta, myös niiltä, joiden noudattaminen olisi mahdollisessa kriisitilanteessa kansalaisille elintärkeää.

Verrataampa Ranskaa ja Suomea.  Onko jonkun etu horjuttaa kansalaistemme uskoa viranomaisiin? Hyötyykö joku sosiaalisessa mediassa leviävistä huhuista? Kuka niitä huhuja levittelee? Onko levittelijä taitavasti koukutettu ”hyödyllinen idiootti”, vai tulevatko huhut peräti maamme rajojen ulkopuolelta?

Jos huhutehdas on ulkomailla, lienee selvää, että huhujen levittäjällä on tarkoitus aiheuttaa epäjärjestystä myös Suomessa. Mitä epävakaampi Suomalainen yhteiskunta on, sitä heikompi mahdollisuus Suomella on puolustautua.

Paljon puhutaan kyberuhasta. Minä taidan kirjata pelkoluettelooni käärmeen lisäksi myös kyberuhkan. Sitä en voi tappaa, sen kanssa on opittava elämään ja siitä on otettava selvää.