Kirjoitukset

MENNÄÄN MEHTÄÄN

Eilen (13.) äänestettiin EU:n parlamentissa meille suomalaisille erittäin tärkeästä asiasta. Pöydässä oli parlamentin metsä”asiantuntijoiden” lulucf esitys. Esityksen juuriin enemmälti kaivautumatta riittänee kun kerron, että ilmastoasiantuntijoiden mielestä Suomi ei saa lisätä metsien hakkuita.

Metsämme kasvavat noin 110 milj. kuutiometriä vuodessa. Tällä hetkellä puuta kaatuu noin 65 milj. kuutiometriä, joten hakkuuvaraa jää joka vuosi reilusti.

Uusien tehtaiden myötä puun tarve lisääntynee vuosittain noin 80 milj. kuutiometriin.

Minua viisaammat asiantuntijat sanovat, että kasvaessaan puu sitoo hiiltä. Loogisesti ajateltuna, kasvunsa lopettanut puu on jonkinlainen hiilivarasto. Jos 150-200 vuotiaasta männystä veistetään hirsitalo, ei hirsien hiili karkaa mihinkään. Hiili on lujasti tapitettuna seinähirsissä seuraavat 200 vuotta.

Kun kaadettujen tukkien tilalle istutetaan taimia, alkaa hiilen imeytyminen välittömästi. Suomalaiset metsät imevät itseensä ilman hiiltä ja toimivat keuhkojen tavoin. Ajatus on hyvä ja ainakin minun järkeeni käyvä.

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan mielestä Suomi ei saa lisätä hakkuita. Suomen oikeus hydyntää metsävaroja haluttiin betonoida aikaisempien vuosien tasolle. Jotta tilanne olisi mahdollisimman outo ja kuvastaisi mahdollisimman hyvin (missä EU – siellä ongelma) -tyylin ajattelua, niin ympäristövaliokunnan mielestä Suomi olisi saanut hyötykäyttää metsiään vain sen määrän joka on aikaisemminkin käytetty. Noin 60 % vuotuisesta kasvusta. Vastaavasti kun Ruotsi on käyttänyt ja käyttää noin 80 % vuotuisesta kasvusta, olisi Ruotsi saanut jatkaa samalla linjalla. Siis, jos hakkasit vähän, saat hakata vähän ja jos hakkasit paljon, saat hakata paljon myös tulevasuudessa.

Nietu bonimaj – vai miten sitä sanotaan? Eihän tässä ole mitään järkeä – eihän?

Paljon parjattu hallituksemme ei halunnut luovuttaa metsiämme koskevaa päätösvaltaa EU:lle, vaan halusi pitää sen omissä käsissä ja omassa maassa. Tämän takia lähdimme yksituumaisesti hakemaan muutosta esitettyyn päätösluonnokseen. Ihan kevein perustein ei meidän metsäosaajiamme pidä tulla neuvomaan metsien hoidossa. Uskallan sanoa, että me osaamme sen homman ilman neuvomistakin. Keski-Eurooppalaiset neuvojat voivat katsella kokovartalopeiliin ja pitkään, silloin kun puhutaan metsien käytöstä ja uudistamisesta. Piste.

Suomi sai tukea naapureiltaan ja muutosvastarinta alkoi voimistua. Eilen oli asia pöydässä ja sormet äänestysnapeilla. Vastakkain oli kompromissiesitys, jonka mukaan Suomi saisi laajemmat oikeudet metsiensä käyttöön ja alkuperäinen tiukempi kanta.

Kompromissiesitys, siis Suomen kanta, voitti. Vaikka kyse oli selkeästi Suomelle satojen miljoonien, jopa miljardien hyödystä, äänesti neljä suomalaista europarlamentaarikkoa Suomen kompromissiesitystä vastaan. Joku sanoi että tätä on vaikeaa ymmärtää. Minä sanon että tätä on MAHDOTON ymmärtää.

Juuri kun on polkaistu Äänekosken uusi tuotantolaitos käyntiin ja monta muuta pienempää investointia on suunnitteilla, olisi meidän pitänyt jäädyttää puuvarantomme käyttö nykyiselle tasolle. Yksi metsäteollisuuden tehdastyöpaikka poikii neljä muuta työpaikkaa, joten sellutehtaat ovat elinehto monille paikkakunnille.

Joidenkin mielestä myös tämä elinehto pitäisi vähitellen ajaa alas. Nietu bonimaj uudemman kerran.

Perussuomalaisen mepin vihreä mielipide

Minulta on monesti kysytty, mitä eroa on Sinisellä Tulevaisuudella ja Perussuomalaiset rp:llä.

Olen kehottanut kysyjiä seuraamaan päivän politiikkaa, eroja löytyy. Eilinen hiilinieluäänestys nosti esiin yhden, erittäin merkittävän eron. Sinisillä ei ole edustajaa Euroopan parlamentissa, Perussuomalaisilla on kaksi. Puolueen puheenjohtaja Halla-Aho ja jäsen Ruohonen-Lerner. Yksi eilen Suomen etua vastaan äänestäneistä mepeistä oli PS:n Ruohonen-Lerner. Muut vastaan äänestäneet olivat Kyllönen (vas), Pietikäinen (kok) ja Hautala (vihr). Näille mepeille ei sopinut metsiemme käytön lisääminen.

Vihreiden Hautalan äänestyskäyttäytyminen oli ennakoitu ja tiedossa, mutta minä todellä HÄMMÄSTELEN kokoomuksen Pietikäisen, vasemmistoliiton Kyllösen ja PS:n Ruohonen- Lernerin äänestystä. Erityisesti Ruohonen-Lerner ”petti” odotukseni, sillä olen oppinut tuntemaan Hänet Isänmaallisena kansanedustajana ja myöhemmin europarlamentaarikkona. Puolueen puheenjohtaja Halla-Ahokin on parlamentissa, joten oman puolueen jäsenen kanta ei varmaan tullut Halla-Aholle yllätyksenä. Pidän mahdottomana, että näin tärkeässä asiassa puheenjohtaja Halla-Aho ja Ruohonen- Lerner eivät olisi neuvotelleet keskenään. Käsitykseni mukaan Halla-Ahon on täytynyt hyväksyä Ruohonen- Lernerin vihreä kanta.

Toinen merkittävä ero Sinisten ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmän välillä tulee esiin tarkasteltaessa lakialoite LA 232017 45A§:n allekirjoituksia. Lakialoitteen tarkoituksena on saada voimaan laki, jolla kielletään eläinyksilöiden tai niistä otettujen osien maahantuonti, maastavienti, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi muisto- tai keräilyesineenä (metsästystrofeina).

Allekirjoittajina 8 vihreän eduskuntaryhmän edustajaa, kaksi kokoomuksen edustajaa ja kolme Perussuomalaisten edustajaa. Perussuomalaisista edustajat Meri, Elomaa ja Juvonen. Meri on Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joten Hänen allekirjoituksensa ilmentää ryhmän kantaa.

Yksikään Sinisten eduskuntaryhmän edustaja EI OLE allekirjoittanut tätä lakialoitetta. Meidän ryhmämme edustajat haluavat säilyttää metsästäjillä oikeuden hyödyntää saaliseläin mahdollisimman tarkkaan, ihan trofeeta myöten. Läpimennessään lakiesitys lopettaisi käytännössä metsästysmatkailun kokonaan. Metsästysmatkailu on merkittävä monille yrittäjille ja tietenkin itse metsästyksen harrastajille.

On erikoista, että ihan lailla pyritään rajoittamaan matkamuistojen keräämistä ja kotiin tuomista. Joku ottaa matkoiltaan kuvia, joku maalaa tauluja ja joku tuo eksoottisia puisia kasvonaamioita. Metsästäjä tuo matkaltaan onnistuneen riistalaukauksen muistona trofeen ja jos sen tuonti kielletään, pitäisi kieltää muidenkin matkamuistojen tuonti. Siihen tuskin mennään. Tässä on jälleen kerran tarkoitus kyykyttää meitä metsästäjiä ja on perin harmillista, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja on lähtenyt tälle linjalle. Ryhmä seuraa puheenjohtajaa…

Sinisten ryhmä toimii päin vastoin. Laskelmieni mukaan Sinisessä eduskuntaryhmässä taitaa olla edustajamäärään verrattuna eniten metsästäjätutkinnon suorittaneita aktiivimetsästäjiä.

Moni pohtii, onko Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kanta myös puolueen kanta ja jos on, ovatko Perussuomalaiset lähteneet vihreiden gallupkannatuksen imussa peesaamaan vihreitä.

Puolueen puheenjohtajan kanta ilmenee eilisessä äänestyksessä ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan kanta matkamuistojen (trofeiden) tuonti metsästysmatkoilta.

Äänestä Sinistä, jos et halua vihertää !!

LINTUNIUHAA KOHDISTAMASSA

Kanalinnun pyynti alkoi tänään. Minä aloitan jahtini lataamosta. Samaan tapaan kun innokkaimmat perhokalastajat oman kautensa, perhonsitomispöydän ääreltä.

Omalla latauksella pudotettu saalis tuntuu varmaan samanlaiselta, kun itse sitomalla perholla haaviin koukattu kala. Ostovälineitäkin saa, mutta itse tekemällä saa pyyntivälineestä juuri sellaisen kun haluaa.

Aseiden ja patruunoiden ostamiseen tarvitaan lupa. Kalastusvälineitä saa toistaiseksi hankkia ilman lupaa.

Poliisin lupapolitiikasta on puhuttu paljon. Joidenkin mielestä aseita ei saisi myydä muille kuin viranomaisille ja toisen ääripään mukaan aseen kantaminen pitäisi olla jokamiehen/naisen oikeus.

Valtaosa keskustelijoista on näiden ääripäiden välissä. Minä kuulun siihen ryhmään.

Sisäministeriö tiedotti 7.9 ”Aseiden lupaprosessi joustavammaksi aseturvallisuudesta tinkimättä”

Aselaki on mankeloitu eduskunnassa valmiiksi. Tasavallan presidentti vahvisti lain 8.9 ja laki tulee voimaan 1.12.2017 ja joiltain osin vuotta myöhemmin. Uskallan sanoa, että joululahjana suurimmalle osalle metsästäjiä ja aseharrastajia. Kaikkia lakimuutokset eivät miellytä, saatikka tyydytä.

Olen saanut olla mukana lain valiokuntavalmistelussa. Valitettavasti en ole päässyt muiden, samaan aikaan olleiden valiokuntakokousten takia ihan jokaiseen kokoukseen jossa aselakiesitystä on käsitelty, mutta uskon, että minunkin ”peukalonjälkeni” laissa näkyy.

Muistan elävästi ensitapaamisen eduskunnassa keväällä -11 silloisen poliisiylijohtaja Mikko Paateron kanssa. Otin puheeksi hankkimisluvan ehtona olevan soveltuvuustestin. Sanoin ylijohtajalle, että testi vie valtavasti lupahallinnon työaikaa, eikä testillä saada sellaista tietoa jolla olisi merkitystä lupaharkintaa tehtäessä. Pikemminkin päin vastoin.

Ylijohtaja sanoi, että asiaa harkitaan ja katsotaan mitä sille voidaan tehdä. Muistutin ylijohtajaa tasaisin väliajoin ”palikkatestistä”, jopa niin, että siitä tuli välillämme pienoinen huumorin aihekin.

Tapasin ylijohtaja Paateron virallisesti viimeisen kerran, kun Hän oli kuultavana sisäisen turvallisuuden työryhmässä hallitusneuvotteluissa keväällä -15. Pitkän puheenvuoronsa päätteeksi ylijohtaja totesi hymyillen: ”Niin ja sitten minulla on henkilökohtainen ilouutinen edustaja Hongistolle – se soveltuvuustesti on nyt sitten päätetty lopettaa”.

Kun olin kuullut synkät madonluvut poliisin määrärahoista, leikkausten vaikutuksista henkilötyövuosiin ja ylipäätään sisäisen turvallisuuden tilasta, ei tuossa vaiheessa juuri naurattanut.

Soveltuvuustesti siis poistuu ja jatkossa aseen hankkimislupaa uskaltavat hakea myös tietokonekammoiset vanhan liiton metsästäjät. Nämä henkilöt ovat joutuneet käyttämään vanhoja, kuluneita ja jopa vaarallisen väljiä sotilaskiväärejä hirvi- ja karhujahdeissa, koska eivät ole tottuneet käyttämään tietokoneita. Soveltuvuustesti tehtiin tietokoneella ja jos ei ole sellaista käyttänyt, on luonnollista että testiä kammoksuttiin. Lain voimaantulon jälkeen sekään ei enää ole ongelma. Samalla vapautuu lupahallinnon henkilöresursseja myös muihin tehtäviin.

Kertakaikkiaan hyvä ja erinomainen uudistus – vaikka sen itse sanonkin 🙂

Jos ja kun lakiuudistus helpotti tietokonekammoisten asiointia, saman vaikutuksen se saa aikaan tietokonefriikkienkin keskuudessa, nimittäin laki mahdollistaa aseluvan hakemisen myös sähköisesti. Sähköinen asiointi tulee voimaan joulukuussa -18

Vanhan lain aikaan saattoi kansalainen joutua käymään poliisilaitoksella yhden aseen hankkimisen takia jopa 4-5 kertaa. Sähköinen asiointi vähentää henkilökohtaisten käyntien määrää melkoisesti ja samalla tietenkin kustannuksia.

Kun maakunnan reuna-alueelta lähtee poliisilaitokselle työaikana, menee monta työtuntia hukkaan. Harva työnantaja maksaa palkkaa työntekijälle jos työntekijä ei ole työpaikalla, vaan asioimassa poliisilaitoksella. 4-5 asiointikertaa saattaa matkoineen kuluttaa 1-2 työpäivää. Tältä ajalta jää palkka saamatta, ja kun laskee polttoainekustannukset päälle, saattaa aseen hankkimislupa lopulta maksaa enemmän kuin itse ase.

Moni on moittinut myös aseluvan ”tiski” hinnan korottamista. Uskallan kuitenkin väittää, että suurimmalla osalla luvan hakijoista hankkimisluvan kokonaiskustannukset laskevat, henkilökohtaisten käyntien vähenemisen ansiosta.

Sähköinen asiointi helpottaa ja joustavoittaa asiointia melkoisesti ja siitä pitää antaa reilu tunnustus sisäministeriölle. Kun mainitsin eläköityneen poliisiylijohtaja Paateron, uskallan mainita myös nykyisen poliisiylijohtaja Kolehmaisen. Tietämäni mukaan Kolehmainen on omalla henkilökohtaisella työpanoksellaan vaikuttanut lakiuudistuksiin merkittävästi. Siitä reilu tunnustus ja kiitos Hänelle.

Lakiuudistus ei heikennä aseturvallisuutta, sillä hankkimislupaa hakevan ja tietenkin hankittavan aseen tulee täyttää laissa säädetyt vaatimukset.

Asekeräilijöiden asemaa lakiuudistus ei paranna. Pikemminkin päin vastoin. Moni keräilijä tuskailee, mitä vaikutuksia on aseen tiedostonpito-oikeuden muutoksella. Miten poliisi tulkitsee lakia? Pitääkö keräilijän käydä poliisiasemalla näyttämässä jo tiedostossa olevat aseet? Jos pitää, millainen runba alkaa, kun asetta varten varataan aikaa 30 minuuttia ja keräilijällä saattaa olla kymmeniä, jopa satoja aseita ja aseiden osia. Jonkun keräilijän aseiden tarkastaminen saattaa kestää jopa viikon.

Kun lupahallinnon työaikaa säästetään palikkatestistä luopumalla, niin ei taida olla järkevää tuhlata sitä keräilijöiden aseiden yksittäiseen luvittamiseen.

Tässä käytännöt hakevat vielä uomiaan ja aika näyttää millaisiksi ne lopulta muovautuvat. Meidän kaikkien aseharrastajien yhteinen toive on, että viimein ja vihdoin käytännöt olisivat yhtenäiset koko maassa. Tällä hetkellä jokaisella poliisilaitoksella tuntuu olevan oma tapansa tulkita aselakeja. Näin ei saa oikeusvaltiossa olla.

Minun oikeustajuni mukaan aseluvan haltijan taikka asetta hankkivan kansalaisen tulee olla täsmälleen samassa asemassa poliisilaitoksesta riippumatta. Poliisihallituksella on tässä ohjeistuksen paikka.

Niin ja siitä lintuniuhan kohdistuksesta. Muutaman laukauksen ammuttuani katselin osumakuviota ja totesin, että linnulla on hyvät mahdollisuudet välttää ainakin minun reppuni pohja.

Kuumia piippuja ja kuivaa ruutia eräpolkujen varsille 🙂

ANOMISEN, PYYTÄMISEN JA VAATIMISEN ERO

Eilen (4.9) uutisoitiin maailman mittakaavassa merkittävistä asioista. Päällimmäisenä jäi mieleeni Korean niemimaan kiristyvä tilanne. Kun en voi siihen vaikuttaa, en asiaa enemmälti vatvo.

Kotimaan asioihin ja erityisesti sisäiseen turvallisuuteen luulen voivani vaikuttaa, joten naputtelen muutaman rivin niistä.

Ensiksi Jyväskylässä pakolaisten vastaanottokeskuksessa tapahtunut rähinä. Minä nimitän tapahtumia rähinäksi. Joku toinen voi nimittää turvapaikanhakijoiden toimia millä nimellä haluaa.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan poliisipartio oli mennyt vastaanottokeskukseen noutamaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita henkilöitä. Käsitykseni mukaan kysymyksessä piti olla ihan normaali keikka, jonka piti sujua ilman hankaluuksia.

Toisin kävi. Partio oli ylivoiman edessä joutunut perääntymään johonkin huoneeseen. Turvapaikanhakijat olivat estäneet partion poistumisen huoneesta. Koska partion vapaa liikkuminen oli voimakeinoin estetty, oli partio minun tulkintani mukaan joutunut turvapaikanhakijoiden vangiksi. Paikalle oli kutsuttu lisävoimia. Partion poispääsyn estäneiden henkilöiden kanssa oli aloitettu neuvottelu.

Neuvottelu ei ilmeisesti ollut johtanut toivottuun tulokseen, koska poliisi oli joutunut voimakeinoja käyttäen noutamaan virkaveljensä pois. Samalla oli otettu mukaan ne henkilöt, joita mentiin alunperinkin noutamaan.

Piirileikki oli jatkunut ulkona. Kiinniotetut oli laitettu poliisiautoon ja lähdetty hiljakseen ajamaan pois kohteesta. Poliisin poistuminen oli yritetty estää asettumalla poliisiautojen eteen ajoradalle. Poliisi oli kuitenkin toiminut mallikkaasti ja kenenkään päälle ajamatta saanut ajoneuvokaluston kenenkään pois paikalta.

Tällainen kuva minulle jäi lehtijuttujen ja paikalta kuvatun materiaalin valossa.

Toinen uutiskynnyksen ylittänyt ja myös turvapaikanhakijoihin liittynyt rähinä oli tapahtunut Kauhavan kaupungin Härmän yläasteella. Julkisuudessa olleen tiedon mukaan koululla oli tapeltu sen verran kiivaasti, että paikalle oli jouduttu kutsumaan poliisi. Peräti kahteen kertaan. Poliisi oli ottanut kiinni kaksi koululla opiskellutta turvapaikan hakijaa.

Suomalainen veri kuohahti Jyväskylässä ja Härmässä. Tunnustan suoraan, että niin kävi myös Vimpelissä.

Minun käsitykseni mukaan itsenäiseksi itseään kutsuvaan maahan on tullut henkilöitä, jotka ovat pyytäneet tältä itsenäiseksi itseään kutsuvalta maalta turvapaikkaa. Siis pyytäneet taikka anoneet.

Itsenäiseksi itseään kutsuvan maan viranomaiset ovat pyynnön käsitelleet asianmukaisesti ja harkintansa mukaan antaneet kielteisen päätöksen. Kielteisen päätöksen saaneen henkilön oikeus oleskella itsenäiseksi itseään kutsuvassa maassa päättyy sillä sekunnilla, kun kielteinen päätös on annettu tiedoksi ja se on saanut lain voiman.

Kun maassaoleskeluoikeutta ei enää ole, on itsenäiseksi itseään kutsuvan maan viranomaisilla oikeus ja minun mielestäni myös velvollisuus, poistaa maasta kaikki henkilöt joilla ei maassaolo-oikeutta ole. Piste.

Tämä on niin yksinkertainen asia, että tämän pitäisi ymmärtää jokaisen, joka on ymmärtänyt anoa, taikka pyytää turvapaikkaa.

Jos kielteisen päätöksen saanut henkilö ei itse ja oma-aloitteisesti poistu maasta, osoittaa se selvää piittaamattomuutta maan lakeja ja viranomaisia kohtaan. Maa joka on tarjonnut suojan, ravinnon, terveydenhoidon ja jopa jonkinlaista koulutustakin, ei saa minkäänlaista kiitoksen taikka kunnioituksen osoitusta henkilöltä, joka on ilmaiseksi saanut kaiken avun ja suojan. Tähän voisi sanoa, kun mikään ei riitä.

Kun mikään ei tunnu riittävän, tämä kaiken ilmaiseksi saanut kieltäytyy poistumasta maasta ja alkaa jopa voimakeinoin vastustaa virkatyötään tekevää poliisia. Jotta asia olisi vieläkin oudompi, pyytää tämä poliisin virkatoimen kohteena ollut henkilö avukseen muita henkilöitä ja yrittää näin joukkovoimaan tukeutuen estää poliisin virkatoimen.

Minun tulkintani mukaan tässä tapauksessa anominen ja pyytäminen ovat vaihtuneet vaatimiseksi. Kysyn ihan suoraan, mikä oikeus maamme rajojen ulkopuolelta tulleella henkilöllä on vaatia maaltamme yhtään mitään? Pyytää ja anoa voi, mutta vaatiminen on sentään liikaa.

Jotta ylipäätään kehtaamme viettää seuraavaa itsenäisyysjuhlaa, tulee viranomaistemme ottaa se rooli joka viranomaisille kuuluu. Sisäministeriön kansliapäällikkö on lehtitietojen mukaan huolestunut oman maamme kansalaisten muodostamasta turvallisuusuhkasta. Minä olen arvoisan kansliapäällikön kanssa hieman eri mieltä siitä, ketkä sisäistä turvallisuuttamme uhkaavat.

Yhteiskuntamme on nykyistä selkeämmin osoitettava sietämisen rajat. Jokainen joka vastustaa taikka hankaloittaa poliisin virkatoimen suorittamista, tulee saattaa teostaan vastuuseen. Olen itse kirjoitellut rangaistusvaatimuksia (sakkoja) ”haitanteosta” taikka ”vastustamisesta”. Ainakin takavuosina sai ”haitantekosakon” jos poliisin virkatoimen kohteena ollut henkilö vastusti virkatointa esimerkiksi haraamalla vastaan käsin ja jaloin, taikka muulla tavalla esti poliisin työtä. En ole kertaakaan ollut tilanteessa, jossa poliisiauton liikkuminen olisi estetty taikka yritetty estää, asettumalla poliisiauton eteen.

Käsitykseni mukaan poliisiautokin on moottoriajoneuvo muiden ajoneuvojen lailla ja jos ajoneuvon eteen asetutaan tietoisesti ja tahallaan ajoradalla, on asettuja tienkäyttäjänä tieliikennelain vaikutuksen piirissä. Tieliikennelaissa oli ja taitaa olla vieläkin maininta tienkäyttäjän velvollisuuksista muita tienkäyttäjiä kohtaan. Uskon, että näiden velvollisuuksien tahallinen noudattamatta jättäminen on sanktioitu.

Poliisilla (lue: poliisin ylijohdolla) on nyt mietinnän paikka siinä, miten tapahtumia tutkiva poliisi ohjeistetaan. Jos mennään silittely ja selittelylinjalla, ei tarvitse ihmetellä kun seuraavan kerran mellakoidaan. Seuraavalla kerralla mellakoijat eivät välttämättä tule vastaan tyhjin käsin. Miksi tulisivat, kun eivät edellisellä kerrallakaan saaneet teoistaan rangaistusta.

Jos nyt asia otetaan jämäkästi haltuun ja kaikille, siis ihan kaikille tunnusmerkistön täyttäneen teon tehneille vaaditaan teosta rangaistusta, osoitetaan sillä yhteiskuntamme tahtotila. Se on selkeä signaali rajasta, jota ei saa ylittää. Seuraavaa mellakkakertaa ei välttämättä enää tule.

Mutta jos jatketaan silittely ja selittelylinjalla, on turhaa pyydellä lisää resursseja. Minä olen valmis tekemään kaikkeni, jotta jämäkästi toimiva poliisi saa kaiken sen avun jota virkatehtävien hoitaminen edellyttää. Mutta jos jatketaan selittelylijnalla ja vakuutetaan, ettei turvapaikan hakijoista ole poliisille ylimääräistä työtä, niin minkä takia poliisille pitäisi kohdentaa lisää rahaa?

Kansalaiset luottavat vielä suomalaiseen poliisiin. Kuinka kauan, se jää nähtäväksi. Minun mielestäni kansliapäällikkö voisi nyt näyttää esimerkkiä, kuinka sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö rootelinsa hoitaa. Suomessa on tapana johtaa joukkoja omalla esimerkillä ja edestä !

HALLITUKSESSA VOI VAIKUTTAA

Budjettiriihi on puitu. Jyvät ja akanat on seulottu toisistaan. Näin riihitonttuna voin olla satoon tyytyväinen. Se on enää säkitystä vaille.

Kannoin riiheen omat lyhteeni. Sisäinen turvallisuus, maanpuolustus, maa- ja metsätalous sekä työllisyyden parantaminen. Riihi lämmitettiin, lyhteet hakattiin seiniin ja sitten alkoivat varstat pyöriä. Sormille ei lyöty ja puinti eteni kaikkien hallituspuolueiden osalta hyvässä hengessä.

Annan suoraan ja sumeilematta reilun tunnustuksen hallituskumppaneille riihityöskentelystä ja erityisen kiitollinen olen sisäisen turvallisuuden säkkiin valuvista jyvistä. Tiedän, että sillä saralla ei ihan äkkipäätä nielty kaikkia Sinisten vaatimuksia, mutta puinnin edistyessä yhteisymmärrys löytyi ja siitä olen todella, todella kiitollinen hallituskumppaneille.

Nostan esiin kolme kohtaa:

1. Kaikille kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille tehdään uhka-arvio. Arvio vaihtelee kohteen mukaan. Jokainen ymmärtää, että alle 10 vuotiaalle lapselle ei ole järkevää tehdä yhtä laajaa arviota kuin esimerkiksi puolet vanhemmalle. Nyt asiaan tartutaan kunnolla. Minä luotan suomalaiseen poliisiin ja poliisin kykyyn seuloa muiden joukosta ne potentiaaliset uhkat.

2. Turvallisuutta uhkaavat kielteisen päätöksen saaneet otetaan säilöön.
Luotan myös tässä suomalaiseen poliisiin. Säilöön otto on kova toimenpide ja vaatii kansainvälisten lakien mukaan oikeuden päätöksen. Säilöön ei oteta kevein perustein, mutta otetaan jos perusteet löytyvät.

3. Suomen kansalaisuus otetaan pois terroristeilta. Tämä koskee ns. kaksoiskansalaisuuden omaavia. Jos todistettavasti terroritekoon syyllistyneellä henkilöllä on Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkun muun maan kansalaisuus, voidaan Suomen kansalaisuus ottaa pois. Tätä olen esittänyt jo pitempään ja nyt puheet ovat jalostuneet ihan konkreettiseksi hallituksen kirjaukseksi.

Tässä alkajaisiksi. On myös sovittu, että kaikki terrorismia koskevat lait käydään vielä läpi ja jos on tarkentamisen ja tiukentamisen paikka, niin silloin tiukennetaan. Kalamiehen sanoin; nyt ei anneta enää yhtään siimaa terroristista tekoa suunnitteleville. Suomalainen yhteiskunta osoittaa tahtonsa ja pitää terroritekoja moitittavina. Tekojen moitittavuus konkretisoituu tiukentuneena lainkäyttönä.

Moni opposition edustaja on arvostellut budjettia ja erityisesti Sinisten puolustamia sisäisen turvallisuuden tehostamistoimia. Ymmärrän opposition tuskan ja roolin, sillä hallituksessa jatkava Sininen ryhmä sai kuin saikin läpi monta esittämäänsä ajatusta ja ideaa. Minä halusin jatkaa hallituksessa nimenomaan vaikuttamismahdollisuuden takia.

Minulla on hyviä Ystäviä ja työkavereita kaikissa eduskuntaryhmissä, myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä. Minä tiedän, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tulee todella hyviä ja rakentavia ehdotuksia moniin asioihin. Haluaisin viedä niitä parhaani mukaan eteenpäin, sillä minun mielestäni Isänmaan asioita on edistettävä puoluetaustasta riippumatta. Minä en osaa ajatella niin, että minä pääsääntöisesti torjuisin hyvänkin esityksen, jos se tulisi jostain muusta kun omasta ryhmästäni. Pienellä maalla ei ole tällaiseen etupiiriajatteluun varaa.

Toivon rakentavaa yhteistyötä kaikkien eduskuntaryhmien kanssa. Isänmaa tarvitsee rakentajia, ei hajoittajia.

VIERAILUJA

Presidentti Niinistö tapasi presidentti Trumpin. Kättely(kin) sujui mallikkaasti. Diskuteeraamisesta puhumattakaan, vai pitäisikö puhua enemmän small talkista.

Asiaa on uutisoitu laajasti, ihan hyvästä syystä. Kaikki Suomen presidentit eivät ole vierailleet valkoisessa talossa.

Vierailulla oli, on ja tulee olemaan aivan erityinen merkitys, sillä muutama viikko sitten presidentti Niinistö tapasi presidentti Putinin. Uskon, että vierailujen ajankohdat eivät ole sattumaa. Tuolla tasolla sattumiin ei ole varaa, eikä aikaa. Kaikki on tarkkaan suunniteltua ja aikataulutettua.

Poliittinen ilmapiiri on kiristynyt ihan globaalisti. Joku puhuu jo paluusta kylmän sodan aikakauteen. Korean niemimaalla jännitteet ovat ”tapissa”. Vaikka varmistimet ovat vielä päällä, ovat sormet jo lähellä liipaisinkaarta. Noin kuvaannollisesti. Valmiina ollaan molemmin puolin ja vielä ympärilläkin.

Leimahdus voi lähteä vahingossa, sillä aseita käsittelevät ihmiset ja ihmisille voi sattua inhimillisiä virheitä ja vahinkoja. Jonkun hermo ei kestä painetta ja teot saattavat olla sen mukaisia. Kun joku tekee aloitteen äärimmilleen jännittyneessä tilanteessa, vastapuolella ei ole aikaa selvitellä oliko aloite vahinko, vai vakaan harkinnan ja käskytyksen tulos.

Vastatoimet käynnistetään heti ja kun vastatoimiin on ryhdytty, vastataan niihin rajan takaa. Lopputulosta ei tarvitse arvailla.

Myös Itämeren ympärillä sattuu ja tapahtuu. Kirjoitin sammutetuista transpondereista ja ilmaonnettomuuden mahdollisuudesta jo pari vuotta sitten. Tuntuu mukavalta kun joku muukin on tarttunut samaan aiheeseen.

Itämeren ympärillä jännitys ei ole lähelläkään Korean niemimaan tasoa, mutta näin maallikkokin ymmärtää, että myöskään Itämerellä ei ole varaa vahinkoihin. Uskon, että jos kansainvälisessä ilmatilassa Venäjän ja Naton koneet osuvat toisiinsa, ei ”kolaroinnista” syty aseellista sotaa, mutta jonkinlainen sanasota varmaan käydään. Se(kään) ei ole hyväksi kansainväliselle ilmapiirille.

Presidentti Niinistö keskusteli kahden kesken presidentti Trumpin kanssa. Keskustelujen sisältöä en tiedä, mutta saattaisin olla taipuvainen kuvittelemaan, että keskusteluissa nousi esiin Suomen halu vähentää poliittista jännitettä, erityisesti Itämeren ympäristössä.

Jos tällaista keskustelua on käyty ja jos keskustelussa on saavutettu jonkinlaista yhteisymmärrystäkin, on presidentti Niinistön matka ollut ”hintansa väärtti”. On kaikkien etu, että Itämeri säilyy rauhan merenä.

Media yritti tehdä jonkinlaisen kohunpoikasen presidentti Trumbin lentokonekauppoja koskevasta heitosta. Jos kaiken oleellisen ja merkittävän asemesta etsii ja hakee epäoleellisia ja vähämerkityksellisiä asioita, niin tällainen konekauppa nousee otsikoihin. Joku niitä lukee, minä jätän tällaiset tekemällä tehdyt ja hakemalla haetut kohunpoikaset omaan arvoonsa.

Minun mielestäni presidentti Niinistön vierailu oli onnistunut ja uskon, että vierailulla on pitkäkestoinen vaikutus.

TURUN TAPAHTUMISTA

Esitän surunvalitteluni uhrien omaisille ja toivotan heille voimia ja jaksamista raskaassa surutyössä.

Iskussa loukkaantuneille toivotan pikaista paranemista.

Toivon poliisille työrauhaa erittäin vaativan ja uskallan sanoa myös työlään jutun tutkinnassa.

Meille muille toivotan malttia ja pitkämielisyyttä, jotta me keskinäisen syyttelyn ja riitelyn sijaan etsisimme nyt ratkaisuja, ettei vastaava enää Suomessa toistuisi. Näin pienen kansakunnan voimavarat pitää osata käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Nyt ei ole aikaa kiistellä siitä, kuka oli oikeassa ja kuka mahdollisesti väärässä, vaan kaikki voimavarat pitää keskittää seuraavan iskun torjumiseen. Siinä voimme yhdistää voimavaramme kaikkein hyödyllisimmin.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja

AAMUN UUTISIA

”Valkoinen pakettiauto ajoi väkijoukkoon”. ”Pakettiauto kylvi tuhoa turistikadulla.” ”Kaaos keskellä turistikatua.” ”Johtavat poliitikot seuraavat tilannetta huolestuneena.”

Olen vuosien saatossa tutkinut satoja tieliikenneonnettomuuksia. Vain kaksi kertaa olen selvitellyt ilman kuljettajaa liikkuneen ajoneuvon taivalta. Molemmilla kerroilla ajoneuvo oli liikkunut vain muutamia metrejä ja pysähtynyt törmättyään toiseen ajoneuvoon. Vauriot olivat vähäisiä, koska liikkuneen ajoneuvon vauhti oli ollut varsin alhainen. Liikkeelle lähdön syy oli kummassakin tapauksessa vapaana ollut seisontajarru.

Kun ajoneuvo liikkuu kovalla nopeudella pitkiä matkoja, se ei liiku itsestään. Joku on ajoneuvoa ohjannut ja kun tämän ohjaajan ilmeisenä tarkoituksena on ollut ohjata ajoneuvo jalankulkijoiden päälle, se pitää myös uutisoida niin.

Syyllinen ei ole valkoinen pakettiauto, vaan ajoneuvoa kuljettanut henkilö. Olkoon tämä henkilö kuka tahansa, se pitää uskaltaa reilusti uutisoida, jos asiaa ylipäätään halutaan uutisoida.

Olen antanut itseni ymmärtää, että meillä on ns.”oikeita” medioita ja ”valemedioita”. Aika monta kertaa nämä ”oikeat” mediat jättävät asioita kertomatta ja kun nämä oikeassaolijoiden ja sivistyneistön ”valemedioiksi” luokittelemat mediat kertovat asian niin kuin se on tapahtunut, niin itsensä oikeassaolijoiksi ylentäneet heristelevät sormea ja ovat tuohtuneita vihapuheen levittämistä.

Se medioista.

Muutama sana johtavista ja meistä tavallisista poliitikoista. Jos ja kun ihmishenkiä menetetään ja omaisuutta tuhoutuu, on kohteliasta ottaa osaa omaisten suruun. Tämä on sivistyneen ihmisen tapa. Hyvä tapa on myös viestiä olevansa huolestunut onnettomuudesta, taikka muusta muita ihmisiä kohdanneesta vastoinkäymisestä.

Jos ja kun onnettomuudet, taikka muut vastoinkäymiset toistuvat toistumistaan, on hyvä kysyä, mitä asioiden korjaamiseksi on tehty. Onko tehty muuta kun seurattu tilannetta huolestuneena. Jos ihan rehellisesti voi vastata että tehty on. Ollaan oikealla tiellä. Jos ainoa konkreettinen teko on ollut nostaa huolestumisen astetta huolestuneesta erittäin huolestuneeksi, ollaan tuhon tiellä. Sellaisia kommenteja ei saisi julkisuuteen antaa.

Tarkastellaampa asiaa ihan kotikutoisesti. Mikä on tilanne Suomessa? Voisiko vastaava ”auto ajoi väkijoukkoon” toteutua vaikka Helsingissä Mannerheimintiellä? Olen inhorealisti ja sanon että minä en näe yhtään ainoaa syytä siihen etteikö vastaava voisi tapahtua myös Suomessa.

Autokaupan kieltäminen ei taida olla ratkaisu. Vai onko?

Kun ratkaisu ei löydy autosta eikä autokaupasta, on syytä laajentaa keinovalikoimaa ja tarkastella ratin ja selkänojan väliä. Minun mielestäni nyt ollaan lähellä ratkaisua. Jos ja kun se ratkaisu mitä ilmeisimmin löytyy kuljettajan paikalta, pitää pohtia millainen kuljettaja ohjaa ajoneuvon väkijoukkoon.

Suomessa on monta käyttäytymistieteilijää ja psykologia, jotka ihan työkseen pohdiskelevat ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa. Poliisin puolella puhutaan profiloijista.

Uskon, että jo tapahtuneista terroriteoista saadulla tiedolla voidaan vetää jonkinlaisia yhtäläisyyksiä siihen, millainen henkilö todennäköisimmin syyllistyy terroritekoon. Kun nämä yhtäläisyydet löydetään, on jo mahdollista kartoittaa potentiaalisten tekijöiden piiriä.

Kun uhka-arvio valmistuu, se tulee saattaa tiedoksi myös meille poliitikoille. Meidän tehtävämme on hoitaa asioita niin, ettei uhka realisoidu terroriteoksi.

Poliisin toiminnasta.

Poliisi vastaa yhdessä muiden viranomaisten kanssa sisäisestä turvallisuudestamme. Hallintovaliokunnan varajäsenenä saan tietoa poliisin toiminnasta. Tietoa tulee myös virkaveljiltä ja –sisarilta.

Poliisi on perustanut tutkintaryhmän selvittämään sosiaalisessa mediassa leviävää vihapuhetta. Tarkoitus on varmaan ollut hyvä, mutta onko pohdittu mistä vihapuhe kumpuaa. Mikä saa tavalliset suomalaiset perheenisät ja –äidit purkamaan sydäntään niin että poliisi voi tulkita sen vihapuheeksi.

Yleisesti vihapuheiden levittäjinä pidetään ääriliikkeiden edustajia, mutta kun ihan tavallinen kadun kulkija alkaa purkaa tuntemuksiaan, ei enää voida puhua mistään ääriliikkeen jäsenestä.

Näihin vihapuheeksi luokiteltaviin mielenilmaisuihin on yleensä joku syy. Tulkintani mukaan yksi syy saattaa olla maassamme laittomasti, siis ilman maassaolo-oikeutta, oleskelevat ihmiset. Näitä paperittomiksi kutsuttuja ihmisiä on jo tuhansia.

Minulta on moni kysynyt, millainen on sadatta itsenäisyytensä vuotta juhliva maa, jonka rajojen sisäpuolella elää ja mellastaa tuhansia sellaisia ihmisiä, joilla ei edes ole oikeutta oleskella maassa. Millaisia ovat maan turvallisuudesta huolehtivat viranomaiset, jos he eivät saa poistetuksi maasta henkilöitä, joilla ei ole maassa olo-oikeutta.

Ovatko viranomaiset suoriutuneet tehtävistään? Minun on vaikeaa vastata tähän. Jos vastaan, joudun sanomaan, että ei ole suoriuduttu. Meillä kannetaan huolta ulkomailla mellastaneista ”pienistä vihreistä miehistä”. Me osoitamme sormella ulkomaita, mutta suljemme silmämme samaan aikaan maassamme olevista tuhansista muunvärisistä ihmisistä. Sotilastermiä käyttäen, pataljoonan vahvuus on noin 300-400 taistelijaa. Samaa logiikkaa käyttäen voidaan arvioida, että maamme rajojen sisäpuolella on kymmenkunta pataljoonaa sellaista väkeä jotka eivät tänne kuulu.

Miten puolustusvoimat reagoisivat, jos nämä maassamme ilman maassaolo-oikeutta olevat henkilöt kaivaisivat jostain ylleen joko vihreät, taikka jonkun muun väriset asut. Mitä tapahtuisi?

Joidenkin mielestä ajatus on kaukaa haettu. Minun mielestäni esimerkki osoittaa vain mitä maassamme tapahtuu, ihan viranomaistemme silmien edessä.

Budjettiriihessä korvamerkittiin kunnille 5,3 miljoonaa euroa käytettäväksi ilman maassaolo-oikeutta maassa oleskelevien ihmisten akuuttiin auttamiseen. Minä olisin kohdentanut saman rahan poliisille ja korvamerkinnyt sen käytettäväksi ilman maassaolo-oikeutta maassa oleskelevien henkilöiden maasta karkottamiseen.

Rohkenen väittää, että sosiaalisessa mediassa leviävän vihapuheen määrä korreloi myös näiden maasta poistettavien määrän suhteen. Mitä vähemmän maamme rajojen sisäpuolella on tänne kuulumattomia henkilöitä, sitä vähemmän tavallisilla kadunkulkijoilla on syytä huolestua omasta ja läheistensä turvallisuudesta. Kysymys on nyt siitä, haluaako poliisi hoitaa syitä vai seurauksia.

Minä kohdentaisin kaikki voimavarani syiden poistamiseen, koska syiden poistuttua poistuvat myös seuraukset.

Iltapäivän uutisia

Tätä kirjoittaessani sain juuri kuulla, että Turussa on tapahtunut jonkinlainen väkivallanteko. Teosta en tiedä vielä enempää, mutta uhreja ilmeisesti on tullut.

Olkoon teko millainen tahansa, esitän uhrien omaisille osanottoni. Jos teko paljastuu terroriteoksi, tulen omalta osaltani tekemään kaikkeni, jotta teko ei Suomessa toistu.

POHJANMAAN SINISET…

Viikonloppuna uutisoitiin Vaasan vaalipiiriin perustettavasta Sininen Tulevaisuus ry:n piirijärjestöstä. Uutisen mukaan piirijärjestö on jo perusteilla.

Minulta on kysytty ja ihmetelty, minkä takia olen niin vaitonainen tästä asiasta. Olenko perustamassa rehellistä puoluetta vai salaseuraa ja olenko ylipäätään mukana tässä perustettavassa piirijärjestössä.

Lyhyt selvitys, taikka pikemminkin tilannekatsaus lienee paikallaan.

Ensiksi: Uutinen on ankka. Eduskuntaryhmämme puheenjohtaja edustaja Elo kertoi keskustelleensa erään toimittajan kanssa ja tuolloin kertoneensa muutamasta perusteilla olevasta piirijärjestöstä, mutta ei ollut maininnut tässä yhteydessä Vaasan vaalipiiriä.

Toiseksi: Sovimme edustaja Elon kanssa, että Vaasan vaalipiirin piirijärjestö on ajankohtainen vasta sen jälkeen, kun on saatu emopuolue virallisesti perustettua. Marssijärjestys on tässä asiassa; puolue-piirijärjestöt-paikallisyhdistykset.

Kannattajakortteja kerätään edelleen puolueen perustamiseksi. Kaavakkeita saa minulta. Puolueen kannattajakortin voi allekirjoittaa, vaikka olisi jonkun muun puolueen jäsen. Enkä nyt tarkoita pelkästään Perussuomalaiset rp:n jäsenyyttä.

Puolueen jäseneksi voi liittyä vasta sitten, kun puolue on virallisesti perustettu. Kannattaa voi toki etukäteenkin.

Toivotan Sinut tervetulleeksi porukkaan, jos olet täysi-ikäinen Suomen kansalainen ja omaat kohtuullisen normaalit elämäntavat ja -elämänkatsomuksen ja ymmärrät, että Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto, eikä sanavalikoimaasi kuulu sanat suvakkihuora, niskalaukaus ja rajat kiinni.

Maan itsenäisyyttä ja kansalaisten etua voi valvoa nimittelemättä ja solvaamatta muita. Kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta eriävän mielipiteensä pitää osata ilmaista sivistyneesti.

Tähän sopinee raviohjastajien kultainen neuvo: omaansa saa kehua mielin määrin, mutta muiren hevoosta ei saa haukkua. Kehu siis sinisiä, mutta älä hauku muita.

Sillä pärjäät jo pitkälle.

Reijo

PUUTA JA HEINÄÄ

Taikka virallisemmin maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulumisia.

Päivän lehdestä osui silmiin monta valiokunnan rooteliin kuuluvaa asiaa.

Keski-Euroopassa syödään hyvällä ruokahalulla hyönteismyrkyllä terästettyjä kanamunia. Suomessa ei syödä. Kiitos erittäin tiukan lainsäädäntömme, sekä tuottajien korkean moraalin.

Kotimaan ruoantuotannosta kirjoitellaan lähes päivittäin. Muutamien mielipidekirjoittajien mielestä Suomessa ei kannata tuottaa ruokaa. Heidän mielestään ruoantuottajien tukeminen pitäisi lopettaa ja siirtyä markkinaehtoiseen malliin. Lämpimimmissä maissa on kuulemma maan viljely ja ruoantuotanto halvempaa ja tehokkaampaa kuin Suomessa. Elintarvikkeet olisi ostettava sieltä ja ajettava kotimainen kallis ja tuettu maanviljely alas. Pellot pakettiin ja lehmät lahtiin.

Olen tällaisista puheista ja kirjoituksista varoitellut. Aika moni ymmärtää minkä takia.

Uskon olevani etuoikeutettu, sillä minä saan syödä luomuakin luomumpaa ruokaa, riistaa ja metsien marjoja. Niissä ei ole lääkeainejäämiä. Lihan kilohintaa en ole laskenut. Kalliimpaa se on kun kauppojen halpuutettu, mutta tiedämpähän tarkalleen mistä mikin lihakimpale on pakastimeen kannettu.

Liha ja marjat eivät tule pakastimiin valtateiden varsilta. Joskus pitää ajella pitkään metsäautotietä ja kävellä vielä tien päästä hyvä huikonen, jotta saa reppuunsa täytettä.

Päivän lehdet kertovat, että alempiasteinen tieverkkomme rapautuu vaudilla. Puhutaan pääasiassa metsäautoteistä. Syitä on monta, eikä ole tarpeen niitä luetella.

On parempi puhua teiden kunnostamisesta. Kenelle kunnostaminen kuuluu ja millä rahalla työt tehdään? Kuka maksaa lystin?

Yksityisillä teillä on omat tiekuntansa. Tiekunnan velvollisuus on huolehtia hallinnoimastaan tiestä. Tien kunnossapito ja korjaus kuluttavat euroja. Kaiva kuvetta taikka ano rahaa valtiolta. Siinä vaihtoehdot. Tietulleja en ole kuullut käytettävän, ainakaan kovin laajasti.

Tietämäni mukaan teiden käyttö on pääsääntöisesti rinnastettu jokamiehen oikeuteen. Poikkeuksiakin on, mutta harvemmin.

Kun kuka tahansa saa käyttää jonkun muun vastuulla olevaa tietä, alkaa tälle vastuutaholle tulla paineita rajata teiden käyttäjiä, taikka vähintään pyytää ajelusta korvaus.

Korvaus voi olla selvää rahaa, taikka talkoilla tehtyä tien parannusta. Tiedän monta hirviporukkaa, jotka talkoilla raivaavat metsäautoteiden varsilta risut pois ja vielä syksyn jahdin päätteeksi lanaavat tien kuntoon.

Työ tehdään omalla rahalla ja omalla ajalla. Metsästysseurojen hirviporukat eivät saa toiminnalleen valtiolta avustusta.

Me metsästäjät olemme olleet asialla, mutta onko muu luontoväki? Lehdissä kirjoitellaan paljon Suomen Luonnonsuojeluliiton toimista ja kerrotaan jäsenten aktiivisuudesta, mutta miten on aktiivisuus tällaisessa talkootyössä? Kuinka moni Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisosasto on osallistunut metsäautoteiden perusparannukseen?

Jokainen tietää, että lähes 160 000 km:n mittaista metsätieverkostoa ei pidetä kunnossa talkoilla, mutta väitän, että tiekunnalle on mieluista jos edes kysytään, voidaanko olla avuksi vaikkapa jonkun tien reunojen siistimisessä.

Metsästäjät ovat näyttäneet mallia, sopii muun luontoväen ottaa opiksi.

Päivän lehdessä oli juttu Suomessa vierailevista kiinalaisista sisaruksista. Sisaruksia oli hämmästyttänyt keskisuomalaisessa kansallispuistossa se, että ”järvimaisema oli varattu lähes yksin heille. Muita ihmisiä ei juuri ollut”.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa on keskusteltu monta kertaa kansallispuistoista. Asiantuntijat ovat kertoneet kuinka paljon kansallispuistoissa käy vierailijoita ja kuinka paljon puisto tuo alueelle rahaa. Joskus tuntuu, että puisto on suoranainen kultakaivos alueen elinkeinoelämälle.

Olen uskonut asiantuntijoita. Kiinalaisten sisarusten kertoma lienee nyt se ”yksittäistapaus” – vai onko?

PALAUTETTA POLIISILLE

Saan paljon poliisiin liittyvää palautetta. Hyvää ja huonoa. Hyvältä tuntuu, kun kansalainen kertoo luottavansa suomalaiseen poliisiin ja huonolta, kun viesti on päin vastainen.

Toki selvä enemmistö on positiivista, mutta rehellistä on myöntää, että negatiivisen palautteen määrä on viime aikoina lisääntynyt. Siihen näyttää olevan yksi syy: poliisin tiedottaminen. Yhä useampi kokee, että poliisi ei tiedota kaikista tapahtumista objektiivisesti, vaan tiedotteet laaditaan tarkoitushakuisesti. Joidenkin mielestä jopa puolueellisesti.

Minkä takia? Kas siinäpä kysymys!

Olen seurannut tavallista tarkemmin muutama päivä sitten Helsingissä tapahtunutta jalankulkijoiden yliajoa. Törmäyksestä on kirjoitettu paljon. Käsitykseni mukaan kirjoitukset perustuvat poliisilta saatuun tietoon. Julkisuuteen on vuodettu tietoja autoa kuljettaneen henkilön terveydentilasta ja muusta menneisyydestä.

Millään tavalla tekijää taikka tekoa puolustamatta sanon, että ajaja on jo julkisuudessa ”revitty kappaleiksi”.

Mieleeni muistuu myös muutama vuosi sitten Keski-Suomessa tapahtunut törmäys, jossa lehtitietojen mukaan äiti ohjasi tahallaan henkilöautonsa kohti vastaan tullutta linja-autoa. Henkilöautoa kuljettanut äiti ja autossa matkustajina olleet lapset menehtyivät tapahtumapaikalle. Lasten isä oli matkustajana siinä linja-autossa johon nainen henkilöautollaan törmäsi.

Myös tästä tapahtumasta tiedotettiin laajasti. Poliisi tiedotti ja lehdet kirjoittivat. Hämmästelin silloin ja hämmästelen edelleen, että lehtien palstoille kaivettiin noin vuosi tapahtumaa ennen ollut perheriita, jota selvittämään oli kutsuttu poliisi.

Sadoilla kotikeikoilla käyneenä ihmettelin, mitä tekemistä vuoden takaisella kotihälytyksellä oli törmäyksen kanssa. Ehkä sillä joku syy-yhteys oli, mutta oliko tarpeellista poliisin siitä kertoa.

Minä ja moni muu piti poliisin tiedottamista turhan avoimena. Vähempikin meuhkaaminen olisi riittänyt. Haudoilla ei ole tapana tanssia.

Tiedottamisesta löytyy myös vastakkaisia esimerkkejä, juuri niitä, jotka koettelevat kansalaisten uskoa ja luottamusta poliisin puolueettomuuteen.

Otan esimerkin Kalajoelta. Minulle kerrottiin että Kalajoella, Tapiontuvan ja valtatie 8:n risteyksessä on tapahtunut pahoinpitely. Kertojan mielestä teko oli sen verran törkeä, että siitä olisi pitänyt mainita edes paikallislehdessä, mutta missään mediassa asiasta ei ollut yhtään sanaa.

Soitin sille henkilölle, joka oli ilmoittajan mukaan pahoinpidelty. Sain puhelimessa kuulla seuraavaa:

”Pari viikkoa sitten olin ystävieni A A:n, B B:n ja C C:n kanssa ravintola X:sä Kalajoella. Nautin illan aikana jonkin verran alkoholia, mutta mielestäni en ollut päihtynyt, joten muistan illan tapahtumat selvästi.
Ravintolassa tuli jotain kärhämää suomalaisten ja muutaman ulkomaalaisen välille. En tiedä mistä kärhämä alkoi, mutta joka tapauksessa järjestysmiehet poistivat ulkomaalaiset ravintolasta. Poistetut jäivät odottamaan siihen ravintolan edustalle.
Kun lähdimme ravintolasta, pyysivät järjestysmiehet meitä poistumaan takaoven kautta. Kävelimme autolle, jota A A lähti ajamaan. Itse istuin oikeanpuoleisella etuistuimella. Olimme lähestymässä jo valtatie 8:a, kun kiinnitin huomioni takaa kovaa vauhtia lähestyvään henkilöautoon. Auton ajovaloja vilkutettiin kiivaasti. A A pysäytti auton ja nousin autosta tielle. Takana tullut auto pysähtyi lähes autoomme kiinni ja siitä nousi tielle kolme miestä. Tunnistin miehet ravintolasta poistetuiksi. Kuulin kun yksi heistä sanoi että väärä auto, nämä ei ole niitä. Miehet istuivat autoonsa ja tilanne oli ohi.
A A lähti ajamaan ja kun pääsimme Tapiontuvan kohdalta valtatielle, tuli jostain takaamme toinen henkilöauto, joka koukkasi eteemme ja kiilasi meidät valtatien sivuun. A A joutui pysäyttämään jotta ei olisi törmännyt eteemme kiilanneeseen autoon. Kolari oli todella lähellä. Takanamme tullut auto pysähtyi jälleen meidän taaksemme. Olimme sellaisessa asemassa, että emme päässeet autolla eteen eikä taakse törmäämättä toisiin autoihin.
Ihmettelin että mitä tapahtuu ja nousin autosta tielle. Samalla edessämme olleesta autosta nousi kolme miestä, myös nämä miehet olivat olleet ravintolassa. Takanamme olevasta autosta nousi myös miehiä, jotka huutelivat edessämme olleille miehille jotain. En tiedä mitä kieltä he puhuivat. En ymmärtänyt sanaakaan huutelusta.
Katselin takanamme olevan auton suuntaan, jolloin joku minun taakseni kävellyt mies löi minua takaraivoon. Putosin maahan ja menetin tajuntani. Jälkeenpäin olen kuullut, että lyöjä oli yksi eteemme kiilanneen auton matkustajista. Lyötyään minut tajuttomaksi hän oli vielä potkinut minua päähän ja ylävartaloon.
Teon jälkeen molemmat autokunnat olivat poistuneet paikalta. Minut kuljetettiin sairasautolla Kokkolaan ensiapuun. Tutkimuksissa todettiin, että olin saanut aivotärähdyksen. Jouduin olemaan sairauslomalla kaksi viikkoa.
Tapahtuneesta ilmoitettiin poliisille. Eräs kaverini oli tunnistanut yhden minua pahoinpidelleen profiilin facebookista. Hän oli ilmoittanut tunnistamisesta poliisille. Seuraavana päivänä tämä facebook profiili oli poistettu.
Olen käynyt asian takia poliisikuulustelussa.”

Haluan erikseen korostaa, että minä kirjoitin vain sen mitä minulle puhelimessa kerrottiin. En tiedä onko pahoinpitely todella tapahtunut vai eikö ole. Minulla ei ole kerrotusta tapauksesta muuta kuin puhelinkeskustelussa saatua tietoa.

Tällaisia kertomuksia on useampia, jotakin on sattunut ja poliiseja on ollut paikalla, mutta poliisi ei tiedota mitään. Kun poliisi vaikenee, päättelevät ihmiset, että tekijä taikka tekijät eivät olleet suomalaisia.

Tästä alkaa muodostua ongelma! Ihmisillä on jonkinmoinen tieto tapahtuneesta, mutta ei varmaa ja tarkkaa tietoa. Kun eletään olettamusten varassa, lähtee mielikuvitus laukalle. Keksitään toinen toistaan raflaavimpia teonkuvauksia ja kirjoitellaan sosiaalisen median keskustelupalstoilla mitä sattuu. Kun kirjoitellaan mitä sattuu, niin aika todennäköisesti sitten sattuu ihan konkreettisestikin.

Jotta näiltä konkreettisilta ”sattumilta” vältyttäisiin, niin ehdotan että poliisihallitus selvittäisi, onko tarpeen muuttaa poliisin tiedottamislinjaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että poliisi tiedottaa niukasti nimenomaan turvapaikan hakijoita koskevissa tapauksissa. Muissa jutuissa näkyy tiedottaminen olevan varsin avointa.

Uskon, että turvapaikan hakijoiden kohdalla poliisi pyrkii vähentämään vastakkainasettelua ja asioiden kärjistymistä turvapaikan hakijoiden ja joidenkin hakijoiden maassa oloa vastustavien kesken. Olen kuullut mainittavan, että turvapaikan hakijoita koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Ymmärrän enkä ymmärrä.

Ymmärrän että turvapaikkaa hakeneen henkilön nimeä, sotua, ammattia, asemaa, oleskelupaikkaa taikka turvapaikan hakemisen perusteita ei julkisteta, mutta minä EN ymmärrä, että jos tällainen Suomen valtion erityissuojelussa oleva henkilö syyllistyy täällä oikeudenloukkaukseen, niin hän myös tekonsa tiedottamisessa nauttii laajaa, lähes diplomaattiseen koskemattomuuteen rinnastettavaa suojaa.

Asiaa tovin miettineenä pidän huomattavasti parempana ja kansakunnan yhtenäisyyttä eheyttävämpänä sellaista tiedottamista, jossa poliisi kertoo tekijästä riippumatta kaiken sen mitä tutkintaa vaarantamatta voidaan kertoa. Tiedotuslinjan pitää olla samanlainen kaikkien kohdalla. Ketään ei saa suosia eikä ketään sorsia.

Asiaa voidaan pohtia myös ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta. Kysyn ihan vaan keskustelua herättääkseni, ovatko Suomessa oleskelevat, asuvat, käyvät taikka muulla perusteella maassa olevat ihmiset poliisin tiedotteiden kohdalla yhdenvertaisessa asemassa? Edellä kertomani perusteella rohkenen ketään loukkaamatta kyseenalaistaa tämän. Kun kyseenalaistan tämän, voi joku – en minä – mennä vielä pitemmälle ja kyseenalaistaa myös poliisin suorittaman esitutkinnan. Tiedän että nyt ollaan liukkaalla jäällä ja sameissa vesissä, mutta joku voi ajatella jopa niin, että tähän saakka puolueeton poliisi olisi viimeaikoina valinnut puolensa.

Toivottavasti tällaiset kerettiläiset ajatukset eivät saa laajempaa kannatusta ja kansalaiset voivat edelleen luottaa puolueettomaan poliisiin. Puolueeton poliisi on yksi länsimaisen oikeusvaltion kulmakivistä.

Sitä kulmakiveä ei ole varaa murentaa