Kirjoitukset

MUNA VAI KANA?

Irtisanomisia vai työpaikkoja. Siinä pohdittavaa.

Hallituksen työllisyyspolitiikasta riittää jupinaa. Suurinta ääntä käyttävät edellisen hallituksen tukipuolueet SDP ja Vasemmistoliitto. Anttien Rinne/Lindtman, sekä Li Anderssonin poliittinen muisti on lyhyt. Edellisen hallituksen aikana potkittiin kilometritehtaille lähes 100 000 työntekijää. Anttien puheet olivat silloin erilaiset. Työpaikkoja katosi ja YT –neuvotteluista uutisoitiin päivittäin. Siitä huolimatta silloin tehtiin kaikki oikein ja kaikki oli hyvin – ainakin Anttien mielestä.

Nykyinen hallitus on toiminut toisin. Tulosta tulee ja se näkyy, vaikka toverituomioistuin muuta väittää. Nykyinen hallitus on onnistunut luomaan saman verran työpaikkoja, jotka edellinen hallitus onnistui hukkaamaan. Työtä siinä on riittänyt, mutta onneksi meillä on työtä pelkäämätön työministeri.

Viimeisin hulabaloo kuultiin kyselytunnilla eilen (19.4). Anttien ja Lin mielestä hallitus lisää nuorten työttömyyttä ja epävarmuutta valmistelemalla lakia jolla helpotetaan alle 20 hengen yrityksissä olevien alle 30 vuotiaiden henkilöiden irtisanomista.

Toverit näkevät asian vain työntekijän kannalta ja autuaasti unohtavat työnantajan osuuden. Minun ymmärrykseni mukaan kukaan ei työllisty, jos kukaan ei tarjoa työtä. Eikös asia näin ole?

Jos olet kanssani samaa mieltä, ymmärrät varmaan, että työsopimus on kahden kauppa. Biologi puhuisi symbioosista. Molempien pitää hyötyä toisistaan. Työntekijä luovuttaa korvausta vastaan vapaa-aikaansa työnantajalle ja työnantaja päättää miten aikaa käytetään. Yleensä aikaa käytetään työnantajan määrittelemän työn, taikka työtehtävien tekemiseen. Vastaavasti työnantaja sitoutuu maksamaan työntekijälle sovitun palkan ja muut palkkaan kuuluvat etuudet. Molemmat hyötyvät toisistaan.

Näin se menee, taikka näin sen pitäisi mennä. Toverit tuntuvat ajattelevan toisin. Heidän puheissaan sivuutetaan toinen osapuoli kokonaan. He puhuvat vain työntekijän eduista ja oikeuksista, mutta unohtavat autuaasti, että myös työn antajalla on omat oikeutensa.

Kumpi oli ennen, työtä tarjoava työnantaja vai työtä vailla oleva työntekijä? Minun käsitykseni mukaan ensin on oltava työtä tarjoava työnantaja, joka palkkaa työntekijän. Jos ei ole työnantajaa, ei ole työpaikkojakaan.

Suomi pyörii pienten ja keskisuurten yritysten varassa. Suuria yrityksiä meillä on vähän. Ylivoimainen enemmistö yrityksistä työllistää vain muutaman työntekijän. Tavallisin kokoonpano on Heikki ja Hiace taikka Reijo ja reppu.
…………………………………….

Minulle soitti itsensä lisäksi kolme muuta henkilöä työllistävä yrittäjä. Kertomus oli karu. Yrittäjä oli vuosien kovalla työllä pitänyt itsensä ja perheensä leivän syrjässä kiinni. Pitkän harkinnan jälkeen hän oli uskaltanut palkata itselleen kaverin. Kaveri oli osoittautunut ”tolokun mieheksi” joka ymmärsi mitä on työn teko. Hommat hoituivat ja jälkeä syntyi. Yritys sai lisää tilauksia ja kun ei kahteen mieheen ehditty kaikkea tehdä, palkattiin kolmas käsipari samoihin hommiin. Myös tämä käsipari tiesi mitä teki.

Kolmen miehen ryhmä painoi hommia hartiavoimin ja puskaradio lauloi, että siinä on hyvä ja aikaansaava porukka. Maine kiiri miesten edellä ja työt lisääntyivät entisestään. Itse ”pääjohtaja” oli miestensä kanssa töissä päivät ja illalla ja yön seutuna hän hoiteli yrityksen paperihommat kuntoon. Miestensä työtaakkaa helpottaakseen ”pääjohtaja” päätti palkata vielä yhden työntekijän, jotta hänelle jäisi enemmän aikaa paperitöiden tekemiseen ja uusien urakkatarjousten laskemiseen.

Reilu parikymppinen mies tuli töihin ja alku vaikutti lupaavalta. Nuori mies näytti olevan työn päivänä syntynyt. Koeaika meni loistavasti. Vastapalkattu tuli toimeen muiden kanssa hyvin ja osasi työnsä. Kun koeaika umpeutui, hän alkoi sairastella. Ripuli iski joko perjantaina taikka maanantaina, viikolla vatsa tuntui toimivan kohtuullisesti.

Myös viimeksi palkatun lapsi alkoi oireilla ja sairastella. Lasta piti hoitaa kotona ja työpoissaolot lisääntyivät. Sairastelu vaikutti myös ajan tajuun, sillä silloin kun viimeksi palkattu itse, taikka hänen lapsensa ei ollut sairas, hän saattoi tulla töihin tunnin myöhässä ja vastaavasti lähteä tuntia aikaisemmin pois töistä.

Kaksi muuta ja itse ”pääjohtaja” olivat ihmeissään. Mitä tehdään, kun neljän ahkeran työntekijän varaan laskettu urakka alkoi nesteyttää. Urakkasopimukseen oli kirjattu valmistumispäivä ja pahaksi onneksi kävi kuten eräällä ydinvoimatyömaalla, että pitkäksi meni. Ei tosin kymmentä vuotta.

Urakan myöhästyminen tuli ”pääjohtajan” yritykselle kalliiksi. Sukan varteen säästetty raha meni, sillä palkkaa piti maksaa myös sille kolmannelle miehelle, vaikka hänen työpanostaan ei yritykseen tullutkaan. Kyseessä oli eräänlainen haamutyöntekijä. Myös tieto töiden viivästymisestä kiirii alalla, samoin kuin töiden onnistumisistakin. Urakkatarjouspyyntöjä ei enää tullut entiseen tahtiin. Tähän yritykseen ei oikein voinut enää luottaa.

Työmaakokouksessa oli keskusteltu miten tilanne ratkaistaan. Tuolloin viimeksi palkattu oli ilmoittanut, että hän ei lähde vapaaehtoisesti yrityksestä. Jos hänet erotetaan, hoitavat ammattiliiton lakimiehet hänelle kunnon korvaukset.

Yrittäjän on nyt valittava toiminnan jatkaminen lainarahalla, taikka toiminnan lopettaminen. Laina ei jo ikääntynyttä yrittäjää innosta, mutta kovin vastenmielistä olisi lopettaa koko elämäntyönsä ja irtisanoa kaksi kunnon työntekijää. Näistä kahdesta työntekijästä oli jo tullut perhetuttuja ja kolmisin he viettivät myös vapaa-aikaa yhdessä.

”Pääjohtajan” terveiset hallitukselle olivat erittäin selkeät, toteuttakaa laki mahdollisimman nopeasti. Näin te pelastatte tuhansia kaatumaisillaan olevia yrityksiä ja mahdollistatte ainakin saman määrän uusien yritysten alkuja. Uudet yritykset luovat uusia työpaikkoja ja työllisyys paranee entisestään. Jos palkkaa yritykseensä väärän henkilön, voi kaatua koko yritys ja jo siellä olevat menettävät työnsä. Väärä rekrytointi on voitava korjata nykyistä joustavammin, ilman oikeudenkäyntejä. Isoissa yrityksissä tämä ei ole niin vaarallista, mutta muutaman henkilön yrityksissä jokaisen työntekijän työpanos on elin tärkeä.
………………………………..

Pohdin pitkään ”pääjohtajaksi” itseään tituleeranneen soittajan puhetta. Asia on juuri niin kuten pitkän päivätyön tehnyt yrittäjä sen sanoi. Suomi seisoo taikka kaatuu näiden pienten ja keskisuurten yritysten varassa. Meidän poliittisten päättäjien on luotava näille yrityksille mahdollisimman hyvät toimintaolosuhteet. Se on meidän työtämme ja se on meidän vastuullamme. Yritysten vastuulla on työllistäminen. Hallitus ei luo työpaikkoja, vaan luo puitteet työpaikkojen avautumiselle.

On vastuutonta väittää, että hallitus eriarvostaisi nuoria ja lisäisi nuorten aikuisten epävarmuutta. Enin osa alle 30 vuotiaista työntekijöistä tekee työnsä huolella. On vastuutonta yleistää ja sanoa, että nyt kaikki alle 30 vuotiaat ovat irtisanomisuhan alla.

Sen sijaan on vastuullista tunnustaa, että kaikki muut yrityksen työntekijät voivat joutua kärsimään yhden väärän rekrytoinnin takia. Jos yrityksessä on muutama alle kolmikymppinen nuori, joista yksi onnistuu sabotoimaan yrityksen toiminnan niin että yritys ajautuu konkurssiin, nämä muut kärsivät yhden vempulan takia. Minun oikeustajuni mukaan kärsijöinä ovat nimenomaan ne nuoret, joilta menee työpaikka, eikä se vempula jonka toilailut kaatoivat yrityksen.

Minä ajattelen näin. Anttipari voi vapaasti olla toista mieltä.

Muuten – oletko koskaan tavannut yrittäjää joka työllistää ihmisiä vain sen takia että voi irtisanoa heidät muutaman viikon kuluttua? Minä en ole tällaista kummajaista vielä tavannut.

LAJITYYPILLISTÄ KÄYTTÄYTYMISTÄ

Sudet ja muut maasuurpedot karttavat ihmistä. Ne pysytelevät erämaissa, sikäli kun meillä enää erämaita on. Puhutaan lajille tyypillisestä käyttäytymisestä.

Jos hukka taikka nalle astelee asutuskeskukseen, sanotaan että eläin ei käyttäydy lajille tyypillisessä tavalla. Poikkeava käytös saattaa päätyä luotiin.

Myös kaksijalkaisen käytös on vuosituhansien saatossa vakiintunut. Yleensä ihminen ei rauhan oloissa käyttäydy väkivaltaisesti lajitoveriaan kohtaan. Taikka hänen ei ainakaan pitäisi käyttäytyä. Poikkeuksiakin on, kuten hyvin tiedämme. Tällainen poikkeava käytös päätyy luotiin erittäin harvoin. Lajille tyypillisesti käyttäytyvät yrittävät ratkaista poikkeavien käyttäytymisen pehmeämmillä tavoilla. Yleesä toistuvasti poikkeavasti käyttäytynyt eristetään yhteiskunnasta määräajaksi.

Minun mielestäni ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen väkivallattomuuden lisäksi kuuluu myös se, että toisen irtainta omaisuutta kunnioitetaan, eikä sitä oteta luvatta taikka rikota.

Kun poikkeukset vahvistavat säännön, on laadittu lakeja joilla lajityypillisesti käyttäytyvät ihmiset puuttuvat poikkeavien lajitovereidensa käytökseen.

Jos ottaa luvatta, taikka vahingoittaa toisen omaisuutta, syyllistyy rikokseen. Useimmat ihmiset kykenevät käyttäytymään ihmisille tyypillisessä tavalla. Heidän käyttäytymistään ohjailee sisäinen toimintamalli – tee lähimmäiselle, kuten toivot hänen sinulle tekevän.

Kukapa meistä haluaisi joutua kaltoin kohdelluksi? Kuka haluaa omaisuuttaan vahingoitettavan? Ei kukaan. Siispä me emme kohtele muita kaltoin, emmekä tarkoituksella vahingoita toisten omaisuutta. Olemme ystävällisiä ja varjelemme muiden omaisuutta, jotta meitä kohtaan oltaisiin ystävällisiä ja meidän omaisuudestamme pidettäisiin huolta. Näinhän tämä menee.

Kun poikkeukset vahvistavat säännön, on syytä miettiä, minkä takia joku käyttäytyy muista poikkeavalla tavalla. Mikä on syy käytökseen?

Käyttäytymistieteilijöillä on tästä monia teorioita. Selityksiä lienee yhtä monta kun on selittelijöitäkin. Näin maallikon mielestä joku on ”vinksahtanut” ja pahasti. Kyse saattaa olla jopa sairaudesta. Aikaan ja paikkaan orientoitumaton henkilö käyttäytyy muista poikkeavalla tavalla, mutta ei itse ymmärrä käyttäytyvänsä poikkeavasti.

Nuppinikkareille on töitä!

Kun luet näitä rivejä, tuotat pettymyksen joillekin henkilöille. Joku, taikka jotkut ovat viime kesän jälkeen hakkeroineet ja hyökänneet kotisivujani vastaan jo useita kertoja. Pariin kertaan hyökkäys on kaatanut sivut. Muilla kerroilla hyökkäys on torjuttu.

Erikoista on, että laajamittainen hyökkäileminen alkoi viime kesänä. Joku ei taida tykätä, kun edustaja Hongisto kirjoittalee blogiaan ja jakaa sinisiä ajatuksiaan ihan vapaasti kaikelle kansalle.

Hongisto pitää vaientaa ja varmin tapa on estää julkinen kirjoittaminen.

Suurin osa lajityypillisesti käyttäytyvistä ihmisistä ymmärtää, että vaikka ymmärtäjän ajatusmaailma ei välttämättä Hongiston ajatusmaailmaa kohtaakkaan, asia pysyy pelkästää erilaiset mielipiteet omaavien lajitoverien välisenä mielipide-erona, ilman konkreettisia toimia.

Poikkeavasti käyttäytyvä ei tätä ymmärrä ja poikkeavasti käyttäytyvä yrittää ratkaista ongelman poikkeavalla tavalla.

Joillakin ihmisillä poikkeava käyttäytyminen on ihan ympärivuotista, joillakin se ajoittuu syksyyn ja kevääseen. Syksy ja kevät on monille raskasta aikaa ja pahaa oloa puretaan monella tavalla.

Jos jonkun taikka joidenkin olo kohenee sivujeni sabotoimisesta, kehoitan käymään lääkärissä.

Jos et halua purkaa pahaa oloasi lääkärille, tule taikka tulkaa juttelemaan minun kanssani. Yritetään etsiä ongelmaan ratkaisu. Harhoihin ja kuvitelmiin en lähde mukaan, mutta muuten olen valmis avoimeen keskusteluun.

TIEDOTE KEHYSRIIHESTÄ

Kehysriihen päätökset parantavat sisäistä turvallisuutta

Sinisten poliisitaustainen kansanedustaja Reijo Hongisto on tyytyväinen hallituksen kehysriihen tuloksiin sisäisen turvallisuuden osalta.
Hallitus on päättänyt osoittaa Poliisille noin 18 miljoonaa euroa vuosittain ja Suojelupoliisille 2,5 miljoonaa euroa lisärahaa. Uuden tiedustelulain vuoksi Suojelupoliisin määrärahaan varataan lisäksi 10 miljoonaa ja digitaaliseen tietoturvallisuuteen noin 3 miljoonaa vuosittain.

Hongisto pitää päätettyä lisärahoitusta erittäin tarpeellisena. ”Tällä summalla varmistetaan jokaiselle koulutetulle poliisille työpaikka ja haudataan edellisen hallituksen linjaus poliisivirkojen vähentämisestä”, Hongisto toteaa.

Hallitus on päättänyt myös sakkojen muuntorangaistuksen palauttamisesta sekä seksuaalirikollisten rangaistusten koventamisesta.
“Hallitus on kuullut yrittäjien ääntä ja palauttaa myös näpistysrikoksista kirjoitettujen päiväsakkojen muuntorangaistuksen. Enää ei voi ottaa juoksukaljoja, taikka tankata autoaan rangaistuksetta. Istut vankilassa jos et maksa. Siinä miettimistä varkaille.”

Hongisto muistuttaa, että kansa on jo pitkään vaatinut seksuaalirikosten rangaistusten koventamista. Hallitus vastaa nyt tähän nyt vaatimukseen.
”Siniset eivät ole valmiita tinkimään suomalaisten turvallisuudesta. Olen hyvilläni siitä, että riihessä päästiin näin hyviin tuloksiin”, Hongisto kiittää.

Lisätietoja:
Reijo Hongisto
puh. 040 5257488

KÄRSIMYSVIIKON MIETTEITÄ

Erään viihdetaiteilijan huumekäry oli viikon juttu. Lehdet julistivat ja some raivosi. Näin minä sen koin.

Taiteilijaa on riepoteltu julkisuudessa. Lööppien mukaan itkukin on tullut ja keikkoja peruttu. Voi, voi!

Jokainen voi vapaasti muodostaa asiasta mielipiteensä. Se on yhtä oikea taikka väärä, samoin kuin kenen tahansa muun mielipide. Mielipiteethän ovat kuin korvalehtiä – jokaisella omanlaisensa.

Minun mielestäni julkisuuteen joutunut kultakurkku on itse oman onnensa, taikka onnettomuutensa seppä. Hän on saanut sitä mitä on tilannut. Näin se menee.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan laskeskelin päiväannoksen hinnaksi 7-8 euroa. Siis alle kympillä saa humeetin sissaroimaan. Vertaappa viinaan. Koskenkorvaa juomalla on lysti paljon kalliimpaa. Koukussa olevan on halvempaa tyydyttää himonsa huumeella. Valitettavasti!

Koskenkorvaan(kin) jää koukkuun, mutta ei ihan ensimmäiseen pulloon. Metamfetamiini koukuttaa pahimmillaan jo muutaman käyttökerran jälkeen. Näin maallikkokin osaa sanoa, kumpi on terveydelle vaarallisempaa, Koskenkorva vai huumausaine. Vaaka kallistuu huumeen puolelle.

Peruspoliisina olen erittäin huolissani räjähdysmäisesti kasvavasta huumeongelmasta. Kun päiväannoksen saa alle kympillä, lisääntyy nuorten käyttäjien määrä todella nopeasti. Monilla koukussa olevilla nuorilla ei ole joka päivä edes sitä kymppiä, vaan sekin pitää jostain tienata. Kun oikeita palkkatöitä ei ole, eikä niihin huumepöllyssä edes kykene, ovat vaihtoehdot vähissä. Nuoret tytöt myyvät itseään ja pojat käyvät varkaissa. Luukuttajia löytyy.

Tämä ei ole ihmisarvoista elämää – vai onko?

Huumausaineita saa nykyään jo joka kylästä. Mitä tekee poliisi?
Poliisi istuu asemilla tietokoneen ääressä ja kirjaa raportteja, tekee pöytäkirjoja ja täyttelee lippuja ja lappuja. Poliisi ei enää ehdi kentälle. Valitettavasti! Konttorityöt ja tilastot, siinä sitä aikaa kuluu.

Huumetutkinta huutaa resursseja. Tutkijoita tarvitaan, mutta väki ei riitä. On priorisoitava. Jotkut työt jäävät tekemättä, kun poliisin mielenkiintoa suunnataan ihan uusille alueille, muun muassa vihapuheeseen.

Ainakin Helsingin poliisilaitoksella on vuoden verran toiminut erityinen, vihapuheita tutkivien poliisien ryhmä. Tietämäni mukaan vastaavia toimenkuvia on muidenkin poliisilaitosten konstaapeleilla. Nämä poliisit seuraavat silmä kovana tietokoneen ruutua, josko siellä esiintyisi vihapuhetta. Syyttäjä odottelee, kuka narahtaa vihapuheesta ensimmäisenä.

Vihapuhe lietsoo vihaa ja vihasta kumpuavat vihaiset teot.

Vihapuhetta kuultiin Öljymäellä 2000 vuotta sitten. Se vihapuhe alkoi poskisuudelmasta. Vihapuheen seurauksena joku tarttui miekkaan ja sivalsi joltain toiselta oikean korvan pois. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu, sanoi Puusepän Poika. Vihapuheen ohella nähtiin myös käsien pesu.

Öljymäellä vihapuhe kohdistettiin Puusepän Poikaan.

Öljymäen ja Golgatan tapahtumista on 2000 vuotta. Mitä olemme niistä ajoista oppineet? Emme yhtään mitään.

Näyttää siltä, että Suomesta on tulossa ulkokullattujen maa. Me suomalaiset olemme muiden miellyttämisen himossa unohtamassa omat hyvät tapamme. Samaan aikaan kun kannamme huolta muiden jumalien loukkaamattomuudesta, me olemme unohtamassa oman Jumalamme. Me olemme unohtamassa Puusepän Pojan. Me etsimme viranomaisten voimin rikkaa vihapuhujien silmistä, emmekä näe malkaa omissa silmissämme.

Tuntuu siltä, että vihapuhujana tuomitaan se joka uskaltaa puolustaa Puusepän Poikaa. Moni saattaa ajatella, että suomalaisten rinnalla suomalaisten oikeuksia puolustamaan palkatut viranomaisemme ovat kääntämässä selkänsä Puusepän Pojalle ja avaamassa sylinsä jollekin toiselle. Tapahtuuko näin, vai ajattelevatko ihmiset väärin?

Onko viranomaisillemme tärkeämpää selvitellä ja seurata vihapuheen kylväjien elämää, vai selvitellä ja seurata huumausaineiden katukaupustelua ja estää huumausaineiden leviämistä. Kumpi on tärkeämpää?

Minä en halua asetella sanojani mitään uskontoa vastaan, vaan haluan puolustaa Puusepän Poikaa. Siihen minulla on oikeus.

Pesköön kätensä se joka ei uskalla vastuutaan kantaa.

Riemullista Vapahtajamme ylösnousemuksen juhlaa Sinulle ja läheisillesi.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Poliisitaustaisena kansanedustajana saan jatkuvasti virkaveljiltä/sisarilta huolestuneita viestejä. Moni tekee erittäin vaativaa työtään sananmukaisesti oman terveytensä uhalla. Työnantaja varustaa henkilöstönsä fyysistä uhkaa vastaan ampuma-aseilla ja erilaisilla voimankäyttövälineillä, sekä suojaliiveillä ja kypärillä, mutta jättää työskentelytiloissa olevat sisäilmaongelmat täysin huomiotta.

Entisenä ampuma-, voimankäyttö- ja taktiikkakouluttajana osaan varautua ja varustautua kohtaamaan fyysistä uhkaa, mutta pidän aivan yhtä vaarallisena hengityselimien kautta kehoon tunkeutuvia homeitiöitä. Haluan kysymykselläni kiinnittää huomiota myös tähän näkymättömään työturvallisuusuhkaan.

Minun mittapuuni mukaan lähiomaisten suru ja tuska on aivan yhtä suuri, menehtyipä poliisi taikka muu poliisilaitoksen työntekijä työpöytänsä ääreen väkivallan uhrina, taikka salakavalan sairauden uuvuttamana. Sisätilailman epäpuhtaudet sairastuttavat henkilöstöä joka vuosi. Osa uupuu sairauden aiheuttamiin vaivoihin, osa joutuu jäämään sairauseläkkeelle. Jokainen uhri on turha, koska meillä on keinot huolehtia virastojen sisäilmaongelmista. Keinot on, tahto näkyy edelleen puuttuvan. Minä ja edustajakollega Kulmala haluamme siihen muutosta.
…………………………………

KIRJALLINEN KYSYMYS
Poliisiasemien sisäilmaongelmat
Eduskunnan puhemiehelle

Yle uutisoi 19.3.2018 laajasti Jyväskylän poliisitalon sisäilmaongelmista. Lähteen mukaan Jyväskylän poliisitaloa on korjattu 20 vuoden aikana miljoonilla euroilla, mutta henkilöstön oireilu tiloissa jatkuu. Oireilu on toisinaan ollut niin voimakasta, että poliisit ovat joutuneet käyttämään hengityssuojaimia. Jyväskylän poliisiaseman 270 työntekijästä jopa kolmannes on kuluvan vuoden aikana ilmoittanut sisäilmaoireista. Kymmeniä ihmisiä työskentelee Jyväskylän aseman sijaan väistötiloissa muualla maakunnassa. Osa käyttää hengityssuojaimia omasta halustaan, osa lääkärin määräyksestä.
Poliisivankila suljettiin tammikuussa 2018. Sen johdosta kiinniotettuja on kuljetettu Jyväskylästä Jämsään, Saarijärvelle ja Tampereelle. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on moittinut Jyväskylän poliisilaitosta hitaasta ryhtymisestä toimeen poliisitalon sisäilmaongelmien ratkomisessa
Saatujen tietojen mukaan Jyväskylä ei ole ainoa poliisin toimitila, jossa on sisäilmaongelmia, vaan niitä on ympäri maata.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin poliisin työsuojelusta ja työterveydestä vastaava valtioneuvoston jäsen aikoo ryhtyä, ettei muutenkin vähäisiä poliisin henkilöstöresursseja altistettaisi kroonisille sairauksille, eikä edes vaadittaisi työskentelemään hengityssuojaimia käyttäen – vapaaehtoisestikaan?

Helsingissä 20.3.2018
Reijo Hongisto /sin

SUURPETOPOLITIIKKAA

Olen seurannut mielenkiinnolla maakuntalehtemme Ilkan susiuutisointia. Lehdessä on ollut monta suurpetoihin ja nyt erityisesti susiin liittyvää juttua. Minulle mieleenpainuvin juttu oli 20.1. Tuolloin haastateltiin susiin liittyen riistapäällikkö Mikael Luomaa. Haastattelussaan Luoma totesi ”susien määrä kartoitetaan hyvässä yhteishengessä viranomaisten ja metsästäjien kesken. Hänen mukaansa susien pääluvun kiistäjiä löytyy kuitenkin aina eduskunnasta asti.
-Joku kansanedustaja haluaa tieten tahtoen epäsopua hyvälle yhteistyölle, mitä Suupohjan alueella tehdään. Se on käsittämätöntä ja vastuutonta, Luoma viittaa nimeltä mainitsemattomaan pohjalaiskansanedustajaan”.

Lehden ilmestymisen jälkeen sain kymmeniä soittoja, sähköposteja ja kehotuksia kirjoittaa riistapäällikölle vastine. Sanoin, että tiedän mitä metsästäjät ajattelevat ja tiedän myös, että ennen pitkää totuus susimäärästä tulee ilmi, sanoipa riistapäällikkö mitä tahansa. Lehtijuttujen ja kentältä saamani palautteen perusteella ennustukseni näyttää toteutuvan.

Olen tehnyt kolme naakkoihin liittyvää kirjallista kysymystä. Nyt naakka siirretään luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lintujen piiristä metsästyslain piiriin. Asetustekstiä kirjoitetaan parhaillaan.

Suurpetoihin (susi, karhu. ilves ja ahma) liittyviä kirjallisia kysymyksiä olen tehnyt 9 kpl ja pelkästään susiin liittyviä saman verran. On kuitenkin epärealistista odottaa, että petoihin kohdistuvilla kysymyksilläni olisi sama vaikutus. Naakkaan ei kohdistunut EU painetta, mutta petoihin kohdistuu. Tämän takia liikkumavara petoasiassa on huomattavasti pienempi.

Viimeisimmässä kirjallisessa kysymyksessäni pohdin suurpetojen ja metsästäjien poliisille antaman virka-avun merkitystä maamme sisäiseen turvallisuuteen. Käsitykseni mukaan jokaisella EU jäsenmaalla on oikeus huolehtia itse omasta sisäisestä turvallisuudestaan parhaaksi katsomallaan tavalla, ilman, että muut jäsenvaltiot puuttuvat siihen. Näin ollen, jos Suomen viranomaiset kokevat, että suurpedoista aiheutuu uhkaa sisäiseen turvallisuuteen, on Suomella oikeus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos viranomaisemme eivät koe suurpetoja uhkaksi, ei liene myöskään tarvetta julkaista tiedotusvälineissä erilaisia varotiedotteita, eikä tarvita suurriistavirka-aputoimijoitakaan. Toistaiseksi kuitenkin varotiedotteita julkaistaan ja myös SRVA toiminta koetaan tarpeelliseksi. Minä tulkitsen asian niin, että uhka on todellinen aina kun poliisi määrää eläimen lopetettavaksi. Viimeksi Jepualla muutama päivä sitten.

Susiasiasta on tekemällä tehty turhan monimutkainen. Jonkun etu lienee kasvattaa susikantaa edelleen. Suomen riistakeskuksen myöntämät yksittäiset poistoluvat ja muutama liikenteen uhrina kuollut susi eivät muuta maakunnan susitilannetta millään tavalla.

Minun mielestäni ratkaisun avain on maa- ja metsätalousministerin kädessä. Ministerin tahtoa noudatetaan, olkoon se sitten susikannan lisääminen taikka susikannan vähentäminen. Tällä hetkellä päähallituspuolueen tahto näyttää olevan susikannan kasvattaminen.

Sinisten eduskuntaryhmä on toista mieltä. Meidän mielestämme pihasudet pitää poistaa ennen ensimmäistä ihmisuhria. Pihattonavetoissa on jo raadeltu eläimiä, jos pihasusia ei poisteta, ennustan että raatelu ei jää eläimiin.

Tässä ei enää tarvita neuvotteluja taikka palavereja, ei myöskään kansalaiskuulemisia. Nyt tarvitaan ministeritasolta nopea ja rohkea päätös, jota ministeriön alaiset viranhaltijat noudattavat. Piste.

NAAKKA LIIPASIMELLE

Naakka puhuttaa. Hyvä niin.

Täällä eduskunnassa minun rooteliini kuuluvat metsästys- ja kalastusasiat ja tietenkin paljon, paljon muuta. Asioita voi edistää monella tavalla. Minä aloitan yleensä joko tekemällä asiasta kirjallisen kysymyksen, taikka suoraan talousarvioaloitteen. Molempia väheksytään ja sanotaan, että niillä ei ole mitään merkitystä, ne ovat vain julkisuuden tavoittelua.

No mielipide se on tuokin. Minä olen toista mieltä. Asiat etenevät, jos jaksaa sinnikkäästi yrittää. Ei saa antaa periksi heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Uutta matoa koukkuun, jos edellinen on jo syöty.

Olen vuosien varrella tehnyt erittäin ”harvinaisesta” ja jopa ”uhanalaisesta” naakasta kolme kirjallista kysymystä. Minä sain niillä julkisuutta. Kiitos siitä! Muistamani mukaan maakuntalehtemme mielipidepalstalla eräs nimimerkkikirjoittelija nimitteli minua naakkaedustajaksi ja kirjoitti, että eikö kansanedustajalla ole muuta tekemistä kun meuhkata naakoista. Eräs toinen, jonka nimeä en nyt ajan puutteen vuoksi tähän kirjoita, puhui ”eräästä vaalipiirin kansanedustajasta” joka lietsoo eripuraa metsästäjien ja viranomaisten välille. Hän tarkoitti silloin erittäin uhanalaisia ja ”harvinaisia” susia. Minun mielestäni niitä takkuturkkeja on riittävästi, hänen mielestään ei ole.

Karavaani kulkee, vaikka joku aina kintuille ruikkiikin. Näin se menee.

Sattuneesta syystä nakka-asia nousi keskusteluun myös maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Minun oli hyvä pärvötellä, kun asia oli tuttu. Esitin naakkaa liipasimelle ja sain valiokunnalta hyväksyviä pään nyökkäyksiä. Minulla on hyviä työkavereita! Sanon jälleen kerran, että maa- ja metsätalousvaliokunta on valiokunta ilman puoluerajoja. Siellä on hyvä henki ja yhdessä tekemisen meininki. Sain muuten johtaa tänään (9.3-18) valiokunnan kokousta!

Valiokunnan tahto on, että naakka siirretään luonnonsuojelulain piiristä metsästyslain piiriin. Kauan se kesti, mutta hyvää päätöstä jaksaa odottaa. Ensi syksynä naakan täkkäliha pöllähtää ainakin Vimpelissä ja luulen, että taitaa kuusenoksilta putoilla naakkoja muuallakin.

Muista aina takavaara-alue, äläkä koskaan ammu asutusta päin!

Alla esimerkkinä jo vuonna 2012 tekemäni kirjallinen kysymys ja ministeri Ville Niinistön vihreä vastaus:

Siitä se sitten lähti:

KIRJALLINEN KYSYMYS 347/2012 vp Reijo Hongisto /ps

Naakkojen suojelu

Eduskunnan puhemiehelle

Luonnonsuojelulain (1096/1996) 38 §:ssä todetaan eläimen rauhoittamisesta seuraavaa: ”Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja. Jos jonkin nisäkkäisiin tai lintuihin kuulumattoman eläinlajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen eläinlaji asetuksella rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata.”

Mainitun lain 39 §:ssä määritellyissä rauhoittamissäännöksissä todetaan seuraavaa: ”Kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden:
•tahallinen tappaminen tai pyydystäminen
•pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen ja
•tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.”

Yleisesti on tiedossa, että naakat ja muut eläimet aiheuttavat jo nyt paljon erilaisia omaisuusvahinkoja, joita valtio on ympäristöministeriön päätöksen (1626/1991) mukaisesti korvannut vahinkojen kärsijöille. Vuonna 2010 alueellisille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille tuli rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista 75 hakemusta, joiden yhteenlaskettu korvaussumma oli 154 000 euroa. Pelkästään naakan aiheuttamista vahingoista viljelmille ja rehupaaleille tehtiin 17 hakemusta, joiden perusteella maksettiin korvauksia 50 700 euroa.

Yleisesti on tiedossa myös se, että naakka ei ole enää harvinainen lintu, sillä naakkaa esiintyy suuressa osassa läntistä Euraasiaa ja myös Pohjois-Afrikassa. Suomessa naakkakannat ovat vahvimpia maamme etelä-, länsi- ja itäosissa, mutta naakkojen pesiä on tavattu myös Rovaniemellä ja Kemijärvellä saakka. Suomessa arvioidaan pesivän vähintään 110 000—130 000 naakkaa.

Tämän vuoksi onkin perusteltua kysyä, onko naakka enää se luonnonsuojelulain 38 §:ssä mainittu lintu, jonka olemassaolo on käynyt uhatuksi, ja onko naakan suojelemiseen tämän lain nojalla ylipäätään enää tarvetta.

Parhaillaan on naakkojen pesintäaika, ja naakoilla on tapana rakentaa pesänsä myös asuntojen savuhormeihin. Naakka käyttää pesänsä rakennusaineena puiden oksia ja savea. Savuhormeihin ilmestyneet naakanpesät on poistettava, jotta rakennusta voidaan ylipäätään lämmittää. Pesien poistamiseen velvoittaa myös palo- ja pelastuslaki, jonka mukaan savuhormit on pidettävä esteistä ja tukoksista vapaina ja hormit on nuohottava säännöllisesti. Naakkojen pesien poistaminen on monelle ikäihmiselle lähes mahdoton tehtävä, sillä savella tiivistetty pesä on kova ja työläs purkaa ja sen purkaminen onnistuu vain ylhäältä päin. Ikäihmisten kiipeileminen rakennusten katoilla on riskialtista, eivätkä monet seniorikansalaiset edes kykene kiipeämään asuinrakennuksensa katolle.

Kiinteistöjen omistajia on ohjeistettu suojaamaan savuhormin pää esimerkiksi jollain verkolla, mutta suojaamistoimikin vaatii kiipeilemistä katoilla, ja pesinnän häiritseminen vaikkapa verkko asentamalla on ristiriidassa luonnonsuojelulain 39 §:n kanssa.

Mikäli naakan rauhoitus poistettaisiin ja naakka lisättäisiin metsästyslain muutoksella sen 5 §:ssä mainittuihin rauhoittamattomiin eläimiin, pystyttäisiin naakkojen ja naakkojen aiheuttamien vahinkojen määrää hillitsemään metsästyksellä. Metsästyksen myötä naakalle kehittyisi nopeasti luonnollinen pelko ja varovaisuus ihmistä ja ihmisasutusta kohtaan ja naakat luonnostaan hakeutuisivat etäämmälle ihmisasutuksen piiristä. Näin myös naakkojen aiheuttamat vahingot vähenisivät ja vahinkoihin kohdennetut korvausrahat voitaisiin käyttää toisaalle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen Suomessa pesivien naakkojen määrästä ja naakkojen aiheuttamista taloudellisestikin merkittävistä omaisuusvahingoista,

onko perusteltua syytä pitää naakkaa edelleen luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan rauhoitettuna uhanalaisena lintulajina tai onko naakan rauhoitus hallituksen mielestä muusta syystä enää perusteltua ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta naakan suojelustatus puretaan ja naakka siirretään lakimuutoksella metsästyslain 5 §:ssä mainittuihin rauhoittamattomiin eläimiin?

Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2012
•Reijo Hongisto /ps

……………………………….
Ministerin vastaus

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomella on pitkät perinteet lintukantojen arvioinnissa. Einari Merikallio julkaisi vuonna 1955 laajaan maalintujen linjalaskentamenetelmään perustuvan kartoituksen: Suomen lintujen levinneisyys. Luonnontieteellinen keskusmuseo on yhdessä muiden tutkimuslaitosten ja lintutieteellisten yhdistysten kanssa tehnyt jo pitkään samaan menetelmään perustuvaa Suomen lintukantojen seurantaa, joka on tarpeen arvioitaessa suojelun tasoa, lintukantojen kehitystä ja uhanalaisuutta. Lisäksi Suomessa on toteutettu kolme linnuston ns. atlas-kartoitusta, jossa linnuston levinneisyys on selvitetty lähes jokaisesta 10×10 km2:n ruudusta. Viimeisin kartoitus: Suomen lintuatlas, julkaistiin vuoden 2011 alussa. Näiden perusteella käytettävissä on aina parhain mahdollinen tieto lintukantojen suuruudesta ja myös kantojen kehityssuunnista sekä levinneisyydestä. Ympäristöministeriö rahoittaa edellä mainittua lintukantojen seurantaa ja on tukenut myös atlas-kartoitusta.

Ympäristöministeriö on kiinnittänyt huomiota naakkojen aiheuttamien vahinkojen lisääntymiseen ja myöntänyt Helsingin yliopiston Ruralia-instituutille rahoituksen hankkeeseen, jolla selvitetään naakan aiheuttamien haittojen hallintaa. Hankkeen tarkoituksena on selvittää naakan aiheuttamien vahinkojen laatua ja määrää, sekä kehittää keinoja niiden ennaltaehkäisyyn. Näiden kehittämistä edellyttää myös lintudirektiivi.

Lajin harvinaisuus tai uhanalaisuus ei pelkästään ole rauhoituksen edellytys. Naakan rauhoitus ei myöskään ole ehdoton. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, ja jokin lintudirektiivin (2009/147/ETY) 9 artiklan 1 kohdan perusteista täyttyy, voi alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myöntää hakijalle luvan poiketa naakkaa koskevista 39 ja 49 §:n rauhoitussäännöksistä. Näitä perusteita ovat muun muassa kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaaminen sekä viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estäminen. Muita tyydyttäviä ratkaisuja voivat olla tehokkaat vahinkojen ennaltaehkäisyn keinot.

Naakan rauhoituksen poistaminen tarkoittaisi sitä, että pitäisi lisätä metsästyslain muutoksella sen 5 §:ssä mainittuihin rauhoittamattomiin eläimiin. Näitäkin koskee metsästysasetuksen (170/2011) 25 a §:n mukainen pesimäaikainen rauhoitus, josta riistakeskukset voivat myöntää poikkeuksen, jos lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan edellytys on olemassa eikä muuta tyydyttävää ratkaisua löydy. Näin poikkeusluvan harkinnan perusteet ovat samat riippumatta siitä, kummanko lain perusteella se myönnetään.

Naakkakannan vähentäminen metsästämällä voi olla hankalaa. Kulttuuriympäristöjen lajina se viihtyy rakennetussa ympäristössä, jossa metsästys on kiellettyä 150 metriä lähempänä vakituista asutusta. Hyvin nopeasti ne oppivat myös varovaisiksi ja pakenevat metsästäjää turvallisempaan paikkaan, joka voi olla esimerkiksi puistikko asutuksen keskellä.

Naakan yleistymiseen on monia syitä. Se on aina osannut hyödyntää rakennusten ym. tarjoamia pesäpaikkoja. Luonnon tarjoaman ravinnon lisäksi se hyödyntää elintarvikkeiden jalostuksen ylijäämästä, turkistarhoilta ja rehuvalmistamoista sekä kaatopaikoilta löytämäänsä ravintoa. Keinot vähentää naakkakantaa on saneerata tällaiset ravintolähteet ja tehostaa kaatopaikkojen hoitoa sekä toteuttaa rakennushankkeet niin, ettei niihin jää naakoille sopivia pesäkoloja.

Luonnonsuojelulain mukaisista naakan rauhoitussäännöksistä myönnetty ja lintudirektiivin edellytykset täyttävä poikkeus ehtoineen antaa mahdollisuudet puuttua niiden aiheuttamaan akuuttiin ja paikalliseen ongelmaan. Vahinkojen korvaamiseksi maksettavat avustukset ovat myös keino selvitä niiden aiheuttamista taloudellista ja usein odottamattomistakin tappioista. Pysyvämpänä ja kestävämpänä ratkaisuna ongelmaan ympäristöministeriö pitää kuitenkin vahinkojen ennaltaehkäisyn keinojen laajaa käyttöönottoa.

Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 2012

Ympäristöministeri Ville Niinistö

ILKAN KOLUMNI

TEHDÄÄNKÖ LEPOMÄET?

Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki nousi julkisuuteen arvostelemalla maakunta- ja soteuudistusta. Opposition edustajalle moinen huutelu sallitaan, mutta hallituspuolueen edustajalta edellytetään joukkuepeliä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Lepomäki etsi rajojaan. Mikäli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaa on uskominen, Lepomäki löysi rajansa.

Lepomäen ohella julkisuuteen nousi myös talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen, arvostellessaan jyrkin sanoin parhaillaan valiokuntakierroksella olevaa uusiutuvan energian tukipakettia. Turusen mukaan kyse on hallitusohjelman vastaisesti puhtaasta tuulivoimatuesta. Hallitusohjelman mukaan tuet on kohdennettava tasapuolisesti eri energiantuotantomuodot huomioiden ja nyt ei näin näyttäisi käyvän. Pahimmassa tapauksessa tuet valuvat kokonaan ulkolaisissa omistuksissa oleville tuulivoimaloille. Sinisten mielestä tämä ei ole Suomen, eikä suomalaisten etu!

Tuulivoimavastaisuuteni ei liene salaisuus. Tässä asiassa olen änkyrä ja ilmaisen tukeni Turuselle ja talousvaliokunnalle. Tämä energiapaketti pitää selvittää perin pohjin. Mikäli muille uusiutuville energiantuotantomuodoille ei löydy tukea, ei pidä tukea myöskään tuulivoimaa. Tukipaketti on palautettava valmisteluun ja tuotava käsittelyyn vasta sitten, kun se on oikeudenmukainen ja reilu myös muille uusiutuville energiantuotantotavoille.

Maaseudun miehenä kannan erityistä huolta maaseutumme elinvoimaisuudesta ja työpaikoista. Tuuli työllistää myrskytuhojen raivaajia ja sähköjohtojen korjaajia, ei muita. Jos tuulitukeen varatut eurot kohdennetaan vaikkapa energiapuun hyödyntämiseen, saadaan maaseudulle tuhansia uusia ja pysyviä työpaikkoja. Näiden työpaikkojen avulla puretaan taimikonhoitorästejä ja harvennetaan metsiämme kasvavaan kuntoon. Maan ja metsän arvo nousee ja mikä tärkeintä, jokainen euro jää kiertämään kotimaan kamaralle, luoden uutta työtä ja toimeentuloa.

Suomessa yksityiset ihmiset omistavat noin 60% metsämaasta ja noin 70% puustosta. Sukupolvenvaihdosten ja kuolinpesien selvitysten myötä metsänomistus kaupunkilaistuu nopeasti. Yhä useammin omistaja asuu kaukana metsästään. Kun Helsingissä asuva metsänomistaja myy puuta Pohjanmaalta, tuloutuu puun myynnistä vero Helsinkiin, vaikka myyty puu on satojen kilometrien päässä. Tämä ei tunnu oikeudenmukaiselta meistä metsäisten kuntien asukkaista. Me esitämme oikeudenmukaisempaa tapaa metsäverojen keruuseen. Yksinkertaisella verojärjestelmän muutoksella olisi mahdollista palauttaa yhteisöveron tapaan osa puukauppojen tulosta hyödyttämään sitä kuntaa, jonka alueelta puu on kaadettu. Näin hyvin hoidetut metsät hyödyttäisivät myös metsäisiä maaseutukuntia.

Ajatus tulon siirrosta kaupungeista metsäisille seuduille ei välttämättä miellytä kaikkia hallituspuolueita, mutta meille Sinisille se on tärkeä. Ajatuksia ja esityksiä voi jokainen edustaja tehdä tahtonsa mukaan, mutta äänestäessään pitää tuntea vastuunsa ja tietää mitä tekee.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja sin

TIEDOTE

Pyöröovi käy

Jotta jokaiseen kyselyyn ei tarvitsisi vastata erikseen, kirjoitin lyhyen tiedotteen.

Anne Matokangas erosi Perussuomalaiset rp:stä viime vuoden loppupuolella ja anoi Sininen Tulevaisuus rp:n jäsenyyttä. Hänet hyväksyttiin puolueeseen ja valittiin Vaasan vaalipiirin piirisihteeriksi. 21.2-18 Matokangas pyysi eroa Sininen Tulevaisuus rp:stä ja ilmoitti anovansa Perussuomalaiset rp:n jäsenyyttä. Samalla Matokangas ilmoitti myös luopuvansa kaikista Sininen Tulevaisuus rp:n luottamuspaikoista.

Ihminen osoittaa henkisen kypsyytensä ja sivistyksensä tason siinä, miten hän puhuu toisista ihmisistä. Toisista ihmisistä voi puhua hyvää taikka pahaa, taikka jotakin siltä väliltä.
Kun minä siirryin perussuomalaisista siniseen tulevaisuuteen, sain kuulla muutamilta hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevilta, siihen asti sivistyneinä pitämiltäni ihmisiltä ala-arvoista ja loukkaavaa puhetta. Minua nimiteltiin ja minun toivottiin sairastuvan syöpään. Joku toivoi jopa kuolemaani. Vasta siinä vaiheessa minulle paljastui, millaisten ihmisten keskuudessa olin elänyt ja tehnyt poliittista yhteistyötä.

Koska minä en halua alentua samalle tasolle, minä en missään tilanteessa käytä lähimmäisestäni loukkaavaa taikka solvaavaa kieltä. Olkoon tilanne mikä tahansa.

Anne Matokankaan ratkaisu on hänen omansa, enkä minä millään tavalla kommentoi sitä. Minä toivon, että kohtelette Matokangasta eri tavalla, eikä Hän joudu vastaavan ryöpytyksen kohteeksi, toivon myös Hänen elämänsä poluille kaikkea hyvää.

Muuta sanottavaa minulla ei ole tästä asiasta.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja SI
Sinisten Vaasan vaalipiirin puheenjohtaja

PUNAINEN KIRJA 2019

Sipilän hallitusohjelman sivulle 25. on kirjoitettu ”Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin

”Luonnonsuojelun taso turvataan ja lisätään luonnonsuojelutoimien paikallista hyväksyttävyyttä avoimella yhteistyöllä ja osallistuvalla päätöksenteolla. Kansallista ja kansainvälistä virkistys- ja luontomatkailua lisätään. Veteen liittyvien elinkeinojen ja osaamisen avulla (sininen biotalous) lisätään kestävää kasvua.
-Metsien ja soiden suojelua jatketaan vapaaehtoisin keinoin.
-Laaditaan metsien ja vesialueiden virkistys- ja matkailukäyttöä koskeva selvitys, joka tähtää hyvinvointivaikutusten ja niihin liittyvän liiketoiminnan kasvuun.
-Toteutetaan lohi- ja meritaimenstrategiaa Itämeren lohikantojen varmistamiseksi.
-Huolehditaan suomalaiseen elämänmuotoon kuuluvien metsästyksen ja kalastuksen mahdollisuuksista.
-Varmistetaan saimaannorpan suojelu yhdessä paikallisen väestön ja tahojen kanssa.
-Perustetaan kansallispuisto Suomen 100-vuotisjuhlavuonna 2017.
-Arvioidaan uudelleen uhanalainen lajisto luonto- ja lintudirektiivien päivittämisen yhteydessä.
-Tehostetaan uhanalaisten kalalajien suojelua ja toimeenpannaan kalatiestrategiaa.”

Siinä suora lainaus hallitusohjelmasta, jota tämän hallituksen pitäisi noudattaa. Uskon että kansanedustajat noudattavat, taikka ainakin yrittävät noudattaa allekirjoittamaansa hallitusohjelmaa, mutta miten on eri ministeriöiden virkamiesten laita? Noudattavatko virkamiehet voimassaolevaa hallitusohjelmaa? Kas, siinäpä kysymys!

Olen antanut itseni ymmärtää, että eri ministeriöiden virkamiehillä (sukupuolesta riippumatta) on valikoiva halu toteuttaa kulloisenkin hallituksen laatimaa ohjelmaa. Ministeriöiden virkamiehet ovat viroissaan usein eläkeikään asti, mutta ministeriötä johtava poliittisella mandaatilla oleva ministeri vaihtuu vähintään neljän vuoden välein. Joskus jopa useamminkin.

Minä koen tämän pienoisena ongelmana, sillä omaa asiaansa sinnikkäästi ajava ministeriön virkamies voi esitellä asiansa ministerille aina ministerivaihdoksen jälkeen. Sinnikäs ja periksiantamaton yrittäminen palkitaan jossain vaiheessa ja asia etenee laiksi asti. Näin virkamies on saanut tahtonsa läpi ja joskus johdatelluksi tullut virkamies myös johdattelijansa tahdon.

Jos ministeriön virkamiehet vaihtuisivat hallituksen vaihtuessa, ei tällaisia pitkänsitkeitä, omaa asiaansa ajavia esittelijöitä olisi. Ei olisi myöskään vuosien varrella ministeriöihin tarttuneita ja juurtuneita toimintatapoja ja toimintakulttuuria.

Kuukausi sitten kirjoitin jutun LUKEMINEN KANNATTAA AINA. Vertasin siinä muun muassa suden ja metsäpeuran uhanalaisuutta. Susia on maapallolla satakertaisesti metsäpeuroihin verrattuna. Kuitenkin susi luokitellaan Suomessa uhanalaiseksi mutta metsäpeura vain silmällä pidettäväksi lajiksi. Minun mielestäni luokituksen pitäisi olla toisin päin.

Muistin hallitusohjelmaan tehdyn luontopolitiikkaa koskevan kirjauksen ja aloin selvittelemään, noudattaako hallitus omaa ohjelmaansa, vai onko kirjaus uhanalaisuusluokituksesta jäänyt pelkäksi sanahelinäksi. Kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa ei ole mainittu sanaakaan uhanalaisuusluokituksesta, lähdin selaamaan ympäristöministeriön sivuja. Sain retkeillä melkoisen pitkään, ennen kuin löysin maininnan uhanalaisuusarvioinnista. Totta tosiaan, tällainen hanke on meneillään, mutta perin hiljaa siitä on oltu. Minkä takia? Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä ja kaksi edellistä vuotta valiokunnan varapuheenjohtajana toimineena pidin itsestään selvänä, että tällaisista hankkeista tiedotetaan myös minua.

Itsestäänselvyydet eivät kuitenkaan näytä olevan itsestään selviä tässä asiassa. Pitkän kaivelun jälkeen löysin tätä hanketta koskevat Ympäristöministeriön laatimat viestintäohjeetkin. Ohjeen kansilehdellä lukee ”UHANALAISUUSARVIOINNIN VIESTINTÄ 2017-2018. En lähde tiedotetta enemmälti esittelemään, jokainen voi halutessaan kaivella sen ympäristöministeriön sivuilta ( jos sattuu löytämään). Ohjeissa on määritelty viestinnän päätavoitteet, kenelle viestitään, mistä ja miten viestitään sekä ilmoitettu viestinnän aikataulu.

Erityisesti aikatauluosio on mielenkiintoinen, sillä siinä todetaan, että materiaali kirjan taittoon pitää olla valmiina marraskuussa 2018. Kirja julkaistaan maaliskuussa 2019 ja erityisesti korostetaan että tietoja tuloksista ei saa julkistaa ennakkoon!.

Erikoisin kohta tässä on tuo kielto julkistaa tuloksia ennakkoon! Hallitusohjelmassa todetaan ”Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin”. Sen jälkeen puhuttiin avoimesta yhteistyöstä ja osallistuvasta päätöksenteosta. Minun mielestäni ympäristöministeriön toiminta on kaukana hallitusohjelman kirjauksesta. Tulee jälleen mieleeni harppisaksan toimintakulttuuri!

Kun lajikartoitusta tehdään yhteiskunnan varoin ja tutkitaan asioita, joilla on vaikutusta satojen tuhansien maaseudulla asuvien ihmisten elämään, pitää näitä ihmisiä kuulla ja myös kuunnella. Nyt EI kuunnella, vaan asiaa puuhataan läpi pienellä porukalla. Näissä salaseuroissa päätetään, mikä laji on uhanalainen ja mikä ei ole. Näin maaseudun edustajana hämmästelen, millä perusteella eri työryhmät on koottu. Otan esimerkiksi vaikkapa nisäkästyöryhmän kokoonpanon. (Luokittanee myös suden)

Ryhmään kuuluvat:

Heikki Henttonen Luonnonvarakeskus
Kaarina Kauhala Luonnonvarakeskus
Ilpo Kojola Luonnonvarakeskus
Eeva-Maria Kyheröinen Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskus SYKE
Janne Pitkänen Maa- ja metsätalousministeriö.

Lajien uhanalaisuuden arviointia ja seurantaa edistävän pysyvän ohjausryhmän (LAUHA) kokoonpano on seuraava:

Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö (pj)
Ulla-Maija Liukko, SYKE (siht)
Aulikki Alanen Ympäristöministeriö (varapj)
Tuula Kurikka Metsähallitus
Sirkka Hakalisto Pohjois-Karjalan ELY-keskus
Aino Jusle´n Luomus
Eija Kemppainen SYKE
Juha Siitonen Luonnonvarakeskus (varalla Esa Huhta, Raisa Mäkipää)
Katja Matveinen maa- ja metsätalousministeriö (varalla Anna Schulman)

Pysyvinä asiantuntijoina:
Penina Blankett ympäristöministeriö
Petri Ahlroth SYKE

Nämä henkilöt päättävät kerätyn tiedon perusteella mikä kunkin nisäkkään, linnun, perhosen taikka kasvin tila on. Myös suden ja metsäpeuran.

Olen huono ennustamaan, mutta ennustan silti, että suden uhanalaisuusluokitusta ei muuteta. Susihukkanen on myös seuraavat 10 vuotta Suomessa erittäin uhanalainen ja sitä suojellaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Pitkätukkaiset tytöt ja poninhäntäpojat rahtaavat sikaloista karsinaan kuolleiden sikojen ruhoja pitkin metsiä uskotellen itselleen ja toisilleen tekevänsä hyvää ja pyyteetöntä työtä luonnon ja yhteiskunnan hyväksi. Mätänevien sianruhojen haju ja maastoon valuvat eritteet eivät kiinnosta poliisia, vaikka haaskat muodostavat selvän ympäristöriskin pohjavesille.

Jokainen joka on kyennyt ilman oksentamista kävelemään luuläjien viereen tietää mistä puhun. Digikuvia katselleet eivät tiedä, sillä kuva ei haise. Nyt puhun ihan tarkoituksella hajusta enkä tuoksusta.

Siunatuksi lopuksi:

Kun Punaista kirjaa tehdään Sipilän hallituksen aikana, Sipilän hallitusohjelman mukaisesti, kysyn, minkä takia kirjan valmistuminen ja julkaisu ajoitetaan hallituksen viimeiseen toimintakuukauteen? Ajankohta ei liene sattumaa, sillä nykyinen eduskunta pitää viimeisen istuntonsa 15.3 ja jää vaalitauolle. Seuraava eduskunta valitaan vaaleilla vasta 14. 4, joten kirjan julkistamisen aikoihin sen sisältöön ei voi kukaan vaikuttaa. Ajankohta on erittäin taitavasti valittu, kun huomioi vielä sen, että kirjan tekijät ovat kieltäneet tuloksien ennakkoon julkistamisen. Minä ymmärrän asian niin, että homma yritetään pitää mahdollisimman pienen piirin tiedossa, jotta kukaan ulkopuolinen ei pääsisi vaikuttamaan luokituksiin.

Tunnustan julkisesti suivaantuneeni sen verran tästä salamyhkäisyydestä, että esitin eilen (19.2-18) maa- ja metsätalousvaliokunnan kokouksessa, että valiokunta kutsuisi kuultavaksi tätä punaista kirjaa valmistelevat ympäristöministeriön viranhaltijat. Minä haluan tietää enemmän tästä hankkeesta!

Kiitos jos jaksoit lukea tänne saakka! Mitä mieltä olet, noudattavatko ministeriöiden virkamiehet nykyisen hallituksen ohjelmaa? Minun mielestäni eivät noudata!