Kirjoitukset

MOPOAUTOISTA……..

…….Kuulee monenlaista juttua.

Itse en ole koskaan mopoautoon istunut taikka sillä ajanut, mutta olen joutunut selvittelemään mopo- ja muidenkin autojen kolareita.

Päällimmäisenä on mieleeni jäänyt se että nämä härvelit eivät tarjoa mitään suojaa sisällä oleville.

Puskureita ja peltiä ei paljoa ole, puhumattakaan turvatyynyistä. Onnettomuustilanteissa jälki on hirveää.

Mopoautoja ei valmisteta Suomessa. Kaikki tuodaan ulkomailta ja näppituntumalla veikkaan hinnan pyörivän siinä 15 000 euron tietämillä.

Se on ISO tukku riihikuivaa.

Mopoautoikäisellä harvoin on omia afäärejä niin paljon jotta voisi menopelin omilla rahoillaan hommata, eli huoltajat taikka huoltaja maksaa.

En luule vaan tiedän että tuon ikäisillä on paljon muitakin harrasteita, joten rahareikiä piisaa.

Tästä päästäänkin varsinaiseen asiaan, eli siihen että entäs jos:

Jos saisimme aikaiseksi sellaisen lakimuutoksen että mopoauton ei enää tarvitsisikaan olla pelkkä muoviläjä jossa metallia on pelkästään moottorissa ja vakuutuskilvessä.

Jos tavallisesta autosta voisi ns. lastulla ottaa tehoja pois niin paljon että menopelin rakenteellinen nopeus olisi sama kun mopoauton.

Hommahan menisi niin, että nuorelle hommattaisi vaikkapa pieni henkilöauto.

Se olisi huomattavasti mopoautoa halvempi ja ennenkaikkea turvallisempi.

Henkilöauto on alunperinkin rakennettu autoksi, joten siinä on ihan oikeaa peltiä ympärillä, ihan oikeat puskurit ja ihan oikeat turvatyynyt.

Se olisi auto, eikä lelu!

Ajoneuvo muutettaisiin ”lastulla” sellaiseksi että sen rakenteellinen nopeus olisi sama kun mopoauton. Nopeuden muutos todennettaisiin katsastuksessa, jossa menopeli muutoskatsastettaisiin mopoautoksi. Auton tunnuskilpi pois ja mopoauton vakuutuskilpi ynnä hitaan ajoneuvon kolmio tilalle.

Ammattilainen lastuttaa auton muutamassa minuutissa, eikä se katsastuskaan niin hirveitä maksaisi.

Kun nuori saisi käyttöönsä tällaisen menopelin, hän ajelisi sillä niin kauan kun saisi oikeuden kuljettaa varsinaista autoa.

Kun nuoren käyttämä auto olisi lastuamalla muutettu alitehoiseksi, voisi sen lastun myös poistaa ja kappas vaan – nuorella olisi käytössään taas ihan oikea auto, joka on juuri se sama jolla nuori on opetellut liikkumaan muun liikenteen seassa kolmisen vuotta.

Lastun poistamisen jälkeen käynti katsastuskonttorilla jossa todettaisiin kulkupelin luonteen jälleen muuttuneen, uusi rekisteriote ja uudet kilvet ja perästä kolmio pois ja eikun baanalle…..

Nuorella olisi selkäytimeen säilöttynä ajoneuvon kääntösäde, pysähtymismatkat ja muut ajoneuvon turvalliseen kuljettamiseen liittyvät ominaisuudet.

Te tiedätte mitä tarkoitan! Tutulla ajoneuvolla on aina turvallisempaa ajella kun ventovieraalla. Ainoa muuttuja olisi ajoneuvon rakenteellinen nopeus.

Minä väitän rohkeasti että jos tuollainen lakimuutos saataisiin aikaan, vähenisivät nuorten liikennekuolemat ja vakavat loukkaantumiset ja siinä sivussa monet lapsiperheet vielä säästäisivät sievoisen summan rahaa.

Niin ja lopuksi se tärkein:

Ajatus ja idea ei ole lähtöisin oman piponi alta, vaan maakunnan luottomiehen ajatushautomosta.

Mitäs mieltä raati on – olemmeko me tämän ajatuksen kanssa kaksin, vai saako tällainen tuuminki laajempaakin kannatusta?

Kyselee Reijo

 

SUS……..

……..Siunakkoo!

Susi Canis lupus

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Perhossa on kaadettu kolme sutta. Koska minulla ei ole mahdollisuutta tarkistaa tietojen todenperäisyyttä, eikä tapauksen yksityiskohtia, en myöskään tätä kyseistä asiaa mitenkään kommentoi.

Puhun pelkästään yleisellä tasolla.

Viime vuosina on poliisilain perusteella jouduttu lopettamaan karhuja ja susia asuinrakennusten pihoihin. Toki molempia on kaadettu myös perinteisellä tavalla  perinteisimpiin paikkoihin, eli metsiin.

Kun suurpeto kaadetaan laillisen metsästystapahtuman yhteydessä metsään, ei asiassa ole mitään ihmeellistä.

Mutta siinä moni parta pärisee kun eläimiä joudutaan lopettamaan talojen takapihoille omenapuiden juurelle taikka lasten tramboliinin viereen.

Se ei ole normaalia toimintaa.

Kun toiminta alkaa poiketa normaalista, tulisi asiaan jotenkin reagoida.

Reagointitapoja on monenlaisia. Riippuen henkilön ajatus- ja arvomaailmasta.

Minä ajattelen niin että sudet, karhut ja ilvekset eivät kuulu asuttujen rakennusten pihapiiriin. Ne kuuluvat metsiin.

Kun eläimiä toistuvasti hakeutuu ihmisasutuksen läheisyyteen, niin joko eläimiä on liikaa taikka niillä on liian vähän ravintoa.

Toivottavasti kukaan ei ajattele, että eläimet hakeutuvat ihmisasutuksen läheisyyteen ihan silkkaa uteliaisuuttaan.

Tuosta eläimien liian suuresta määrästä kielii ehkä se että eläimillä on omat reviirinsä, joita reviirin haltija puolustaa tulijoita vastaan. Hajumerkkejä sihautellaan reviirialueen rajoille merkiksi että ”mä muuten oon täälä”. Tunkeilijat syödään taikka häädetään muuten vaan pois.

Nämä häädetyt hakeutuvat toisille alueille ja saattavat ajautua myös ihmisten pihapiireihin.

Ravinnon vähyydestä saattaa kieliä se, että huonoina marjavuosina omenavarkaissa kävivät myös karhut.

Jonkun mielestä tässä(kään) ei ole mitään erikoista.

Minun mielestäni on ja perustelen kantaani seuraavasti:

Vielä kymmenkunta vuotta sitten ala-asteiden oppilaat luokkaretkillään kävivät eläintarhoissa. Kun koululuokka tepasteli karhuaitauksen viereen, kuului iloisia huudahduksia nallesta. Tämä nalle herätti lapsissa mukavia ja pehmeitä ajatuksia ja tuntemuksia. Nalle oli symppis!

Nyt alkaa jo lastenkin puhekielessä nimitys nalle korvautumaan sanalla karhu.

Omaan korvaani nalle kuulostaa paljon leppoisammalta sanalta kun karhu, vaikka puhutaan samasta eläimestä.

Samoissa ryhmissä oli tuttu kaveri myös sepe susi. Sepen tarkoituksena oli puhaltaa nasujen talo kumoon.

Tätä sepeäkään ei pidetty takavuosina niin häjynä kaverina. Nyt pidetään. Nimittäin sepe saattaa hiippailla ihan aikuisten oikeasti jonkun talon pihaan ja syödä suihinsa talon pihassa liikuskelevan kissan taikka talon vahtina toimivan koiran.

Kun ala-asteen oppilaan kissa taikka koira joutuu suden suuhun, niin asenteet sepeä kohtaan muuttuvat aika radikaalisti.

On tiedossa tapauksia joissa ala-asteen oppilaat myös itse pelkäävät sepeä ja sepen kavereita. Kysymys ei enää ole siitä että pelätään sepen syövän jonkun kotieläimen, nyt pelätään vielä pahempaa.

Jonkun mielestä pelko on turha ja aiheeton. Minä kysyn suoraan että KUKA PYSTYY TAKAAMAAN SEN ETTÄ IHMISUHREJA EI TULE?

Vastaan itse kysymykseeni ja totean että ei kukaan.

Aika loogista on ajatella, että vakavan vahingon mahdollisuus lisääntyy samaan tahtiin vahingon aiheuttajan lisääntymisen kanssa.

Jos maassamme on 1 susi, on vahingon mahdollisuus olematon. Jos on 100 sutta, niin olematon muuttuukin jo mahdollisuudeksi. Jos on 1000 sutta, niin vahingon todennäköisyys kasvaa moninkertaiseksi.

Näin minä ajattelen.

Uskon että en ole ajatuksieni kanssa yksin.

Kansalaisten yleinen mielipide alkaa kääntyä nalle ja sepe myönteisestä nalle ja sepe vastaiseksi.

Viranomaistemme tulisi ottaa tämä huomioon kun päätetään karhujen ja susien kaatoluvista.

Kun ihmisten ja kotieläinten turvallisuudesta huolestuneet kansalaiset hakevat säädetyssä järjestyksessä kaatolupia, niin näihin hakemuksiin olisi syytä suhtautua erittäin vakavasti.

En tarkoita sitä, että jokaiseen hakemukseen tulee antaa myönteinen päätös, mutta mielestäni tilanne ei saa myöskään ajautua sellaiseksi että kansalaiset kokevat kaatolupien anomisen turhaksi ja sen takia ottavat oikeuden omiin käsiinsä.

Ei meistä kukaan riihen seinälle kovin pitkään juttele. Aika nopeasti huomaa että ei taida seinä kuunnella, eikä se ainakaan mitään vastaa.

Kun juttelu koetaan turhaksi niin pahimmassa tapauksessa tartutaan sitten toimeen.

Tilanne saattaa karata täysin käsistä ja äkkiä ajaudutaan äärimmäisyydestä toiseen.

Itse pidän tällaista hallitsematonta tilannetta kaikkien toimijoiden kannalta erittäin vaarallisena.

Mielestäni viimeistään nyt olisi syytä istahtaa neuvottelupöytään ja pohtia millaista suurpetojen määrää kansalaiset pitävät hyväksyttävänä.

Ääripäät olisi syytä karsia pois ja hakea sellainen raja jonka mahdollisimman moni hyväksyy.

Ääripäillä tarkoitan sitä että suurpetojemme annetaan lisääntyä nykyisellä vauhdilla ja vastaavasti toisenä ääripäänä sitä, että suurpetoja aletaan jahtaamaan ja lahtaamaan ilman mitään kontrollia, jolloin kannat saatetaan kaataa lähes sukupuuttoon.

Ei voi olla oikein ja oikeutettua että jos henkilö kokee olevansa pakkotilassa puolustaessaan itseään tai toista, omaansa taikka toisen omaa jo aloitetulta taikka välittömästi uhkaavalta suurpedon hyökkäykseltä, hän tekee teon joka muutoin on laissa rangaistavaksi säädetty, joutuu henkilö siitä vastuuseen.

Jos teko tehdään ilman jo aloitettua taikka välittömästi uhkaavaa hyökkäystä  on asia kokonaan toinen.

Kuinka Sinä suhtautuisit siihen että susi (Canis lupus) surmaisi ja osittain myös söisi Sinun kissasi taikka koirasi?

Reijo

KANSANEDUSTAJAN AVUSTAJAN TYÖSTÄ…..

……..Ja toimenkuvasta on tullut monta kysymystä, joten lienee syytä avata asiaa hieman.

On sanomattakin selvää että en millään muotoa halua tällä selvityksellä viitata entisen avustajani ja eduskunnan väliseen oikeusprosessiin. Siis kyse on eduskunnan ja entisen avustajani välisestä oikeusprosessista – EI minun ja entisen avustajani välisestä prosessista. Tämä on syytä muistaa ja myös pitää mielessä.

 

AVUSTAJAN TOIMESTA YLEISESTI:

Avustajan työnantaja ja siten myös palkan maksaja on eduskunta.

Edustaja on avustajan esimies. Edustaja teettää työn, valvoo työtä ja puoltaa lomat.

Avustajien kohdalla noudatetaan valtion vuosilomalakia. Juuri aloittaneella avustajalla kertyy vuosilomaa enintään 22 vuorokautta. Vuoden palveluksen jälkeen enintään 30 vuorokautta ja yli 15 vuoden työkokemuksella lomaa 38 vuorokautta.

Avustajan tulee allekirjoittaa työsopimus. ”Työsopimuksessa on kohta – Salassapitovelvollisuus: Työntekijä sitoutuu siihen, että hän ei käytä työssään saamiaan tietoja hyväksi, eikä ilmaise sivullisille, mitä on saanut tietoonsa työssään. Salassapitovelvollisuus on voimassa myös työsuhteen päätyttyä”

Tällaisia salassa pidettäviä tietoja voivat olla esimerkiksi jonkun henkilön taloudellista, terveydentilaa taikka jotakin meneillään olevaa oikeusprosessia koskevat tiedot. Avustajat saavat tällaisia tietoja käyttöönsä kun kansalaiset pyytävät edustajaa tekemään esimerkiksi kirjallisia kysymyksiä joistakin talouteen, terveydenhuoltoon taikka oikeusprosessiin liittyvistä ongelmista. Usein kysymysten ja pyyntöjen liitteenä on po. prosessiin liittyviä asiapapereita.

AVUSTAJAN PALKKA:

Avustajan palkka on 2315 euroa kuukaudessa. Kahden edustajan avustajalla 3086 euroa.

Lisäksi avustajalle kuuluu matkakorvauksia (12 kpl 1-2 vrk:n kotimaanmatkaa vuodessa päivärahoineen ), ateriaetuja ja esimerkiksi eduskunnan työterveyshuollon palvelut.

Avustaja saa myös käyttöönsä eduskunnan kannettavan tietokoneen sekä matkapuhelimen. Eduskunta maksaa avustajan puhelinkuluja 100 euroon asti kuukaudessa.

AVUSTAJAN TYÖAIKA:

Avustajan työaika on 36 tuntia ja 15 minuuttia viikossa. Normaalisti työaika on maanantaista perjantaihin, joten työpäivän pituudeksi tulee 7,15 tuntia.

Useimpien avustajien työpaikka on eduskunta. Voidaan myös sopia että avustaja tekee esimerkiksi yhden päivän viikossa etätyötä kotoaan. Hyvä tapa on sopia etätyöpäivästä aina erikseen, jotta ei myöhemmin tule tulkintoja siitä onko avustaja ollut varsinaisella työpaikalla vai sovitusti etätyössä kotonaan.

Eduskunnassa työskentelevät avustajat kirjautuvat sisälle eduskuntaan töihin tullessaan ja kirjautuvat ulos töistä lähtiessään.

Edustaja saa käyttöönsä tiedot avustajansa kirjautumisista ja voi myös näin seurata avustajansa työ ajan käyttöä.

MAAKUNTA-AVUSTAJAT:

Edustajilla on mahdollisuus saada työparikseen myös kokonaan etätyötä tekevä avustaja. Käytettäköön tällaisesta avustajasta vaikka nimitystä ”maakunta-avustaja”.

Osa-aikaisen maakunta-avustajan palkka on 55 % päätoimisen avustajan palkasta. Euroina noin 1273,00 kuukaudessa.

Työaikakin on vastaavasti lyhyempi, eli 20 tuntia viikossa.

Myös tämän työajan edustaja ja avustaja voivat päiväkohtaisesti sopia haluamallaan tavalla, eli kiireimpinä aikoina pitempää päivää ja vastaavasti hiljaisimpina aikoina lyhempää. Pääasia on että viikossa työtunteja tulee 20.

Maakunta-avustajille kuuluu myös 12 kpl 1-2 vrk:n kotimaanmatkaa vuodessa päivärahoineen, eduskunnan työterveyshuollon palvelut sekä lounasetu.

 

………………………………………………………………………………………………..

 

Minun työparinani – osa-aikaisena avustajana –  työskentelee tällä hetkellä Hannu Takala.

Takala on Perussuomalaisen puolueen jäsen.

Takalan varsinainen päätyö on Järviseudun Ammatti-instituutissa, mutta Hän on erinomaisella tavalla kyennyt hoitamaan päätyönsä ohessa myös avustajani toimen.

Takalalla on avustajan toimeen vaadittava sivutoimilupa.

Vaikka Takala hoitaa avustajan tointa osa-aikaisesti, olen tavoittanut Hänet aina tarvittaessa. ATK alan erikoisosaajana Takala on kyennyt neuvomaan ja opastamaan myös minua tiedon hankinnassa ja laitteiden hyödyntämisessä niin että se tieto mikä on Hänellä Vimpelissä, on samalla myös minulla eduskunnassa.

Sähköinen tiedonsiirto helpottaa työtä oleellisesti.

Takala on myös erinomainen kirjoittaja ja Hänen kirjoittajan kyvyistään on ollut suurta hyötyä kirjallisia kysymyksiä ja puheita laadittaessa.

Haittaa ei ole myöskään ollut Takalan vahvasta maanpuolustustahdosta sekä aktiivisesta reserviläistoiminnasta.

Takala harrastaa metsästystä ja urheiluammuntaa, joten myös tätä kautta sidosryhmäyhteistyö on ollut laajaa.

Takala tultaneen valitsemaan Vimpelin kunnanhallituksen puheenjohtajaksi. Tämä luottamustoimi, Takalan varsinainen päätyö ja maakunta-avustajanani toimiminen saattavat olla sellainen yhdistelmä joka on ajankäytön suhteen erittäin haastava jopa Takalalle, sillä Hänenkin vuorokaudessaan on vain 24 tuntia.

Mikäli Takala itse kokee maakunta-avustajan toimen ylivoimaiseksi hoitaa, joudun etsimään Hänelle seuraajaa.

Aika näyttää kuinka käy.

Reijo

SISÄINEN TURVALLISUUS……..

…..Puhuttaa.

Kansalaiset ovat huolissaan poliisipalvelujen riittävyydestä. Erityistä murhetta kannetaan harvaan asutulla seudulla.

Kulkumiehiä piisaa. Enää ei asutun rakennuksen turvatakuuksi riitä ulko-ovea nojaava varsiluuta.

Ennen riitti, nyt pitää olla lujat lukot ja oven karmissa vielä vahva murtorauta.

Monet käyttävät kotinsa kulunvalvontaan jopa riistakameroita.

Elektroniikka on päivän sana. Kamera ei kuitenkaan estä murtomiehen puuhia, mutta saattaa helpottaa teon selvittämistä.

Jos tekijä on oman maamme kansalaisia, tunnistaminen johtaa usein kiinniottoon, mutta mikäli tekijä on tullut tilauskeikalle ulkomailta, on tunnistaminen  hankalampaa.

Eilen uutisoitiin myös rajavartiolaitoksen säästötalkoista. Rajamme vartijat joutuvat leikkaamaan menojaan miljoona tolkulla.

Valvonnan painopistettä siirretään etelämmäksi – sinne missä ovat suuremmat liikennevirrat.

Jos joku haluaa tulla maahamme huomaamattomammin, niin ehkäpä hän valitsee kulkureittinsä sieltä missä valvonta on vähäisempää.

Rajojen valvonta on tärkeää monesta syystä. Vartijat ovat tulppana maahamme tuleville hämärämiehille ja vastaavasti estävät maasta poistumisen, mikäli täällä on tehty konnuuksia.

Toiminta on siis kaksi suuntaista.

On syytä pohtia vähintään kaksi kertaa, onko järkevää leikata sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten määrärahoja.

Turvallisuuteen kohdennettu euro saattaakin parhaassa tapauksessa poikia kolminkertaiset säästöt vähentyneenä rikollisuutena.

Reijo

ARVONLISÄVEROSTA…………

………Iltauutisissa kerrottiin PS:n talouslinjauksista.

Meillä ei ole varaa velkaantua nykyisellä vauhdilla. Säästöjä on saatava.

Mistä kirstuun rahaa? Kas siinäpä pulma.

Minä en kuitenkaan olisi nostamassa ruoan ja lääkkeiden arvonlisäveroa.

Perustelen kantani seuraavasti:

Maitokauppaan kävelee peräjälkeen kaksi henkilöä. Toinen tienaa kuukaudessa 10 000e ja toinen 1000 e.

Molemmat ostavat kaupasta vehnäjauhopaketin.

Kun vehnäjauhopaketin arvonlisäveroa on nostettu, niin kumman kukkaroon veron korotus tekee suuremman loven?

Ei liene vaikeaa päätellä.

Se mikä koskee maitokaupan vehnäjauhopakettia, koskee apteekin lääkkeitäkin.

Yllättävän moni meistä tarvitsee elääkseen päivittäin jonkin verran ruokaa.

Aika moni tarvitsee myös lääkkeitä.

1000e:n kuukausitulolla ei ostella sen enempää ylimääräistä ruokaa kun lääkkeitäkään.

Tuollaisella tulolla eletään kädestä suuhun. Ihan konkreettisesti.

Mielestäni ihmiselle välttämättömien hyödykkeiden arvonlisäveroa ei pidä nostaa, vaan pikemminkin laskea.

Veroa voidaan nostaa sellaisten hyödykkeiden kohdalla joita ilman ihminen tulee toimeen.

Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa lentolippujen hinnat. Jos on varaa lennellä taivahilla – on varaa maksaa matkastaan myös korkeampaa veroa.

Mitäs mieltä Sinä olet?

Kysyy Reijo

UUDET SIVUT………

………tuhottujen tilalle.

Monenlaista sukan kuluttajaa olen jo tähän ikään ehtinyt nähdä. Moneen asiaan on haettu myös minun ymmärrystä ja hyväksyntääni.

Olen yrittänyt ymmärtää.

Yksi ihmislaji taikka tyyppi on sellainen jonka toilailuja en oikein meinaa sulattaa.

Nämä kekkeruusit särkevät ja tuhoavat toisten omaisuutta. Kaikkein ihmeellisintä on se, että nämä höpönassut eivät edes ymmärrä tekevänsä mitään väärää.

Heillä on oikeus, velvollisuudesta ei kukaan puhu mitään.

Jos joku kuvitteli sulkevansa suuni tuhoamalla kotisivuni, niin voin kertoa että se oli virhet!

Joissakin maissa on yritetty hallita ja jopa vallita kansan ajatuksia ohjailemalla lehdistöä. Lehdistö on kyetty jotenkin pitämään kurissa, mutta sähköinen viestintä on lähtenyt lapasesta.

Meitä Perussuomalaisia voidaan yrittää pimentää lehdistössä, mutta täällä sähköisellä puolella myös meillä lienee oikeus ilmaista ajatuksiamme – edellyttäen että ajatuksemme ja tahdonilmaisumme eivät täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä.

Ajatuksia juoksutetaan monella tavalla.

Minulla on tällainen tapa blogata.  Pyrin välttämään Päätalomaista ilmaisua.

Joskus kirjoituksistani puuttuvat myös ree kirjaimet. Niitä ei Pohojanmaalla riitä joka paikkaan.

Reijo